Oireet

[Piketsu]

Mä kyselin työterveydestä lääkitysvaihtoehdoista niin sieltä ohjattiin mm. huolehtimaan ruokailusta 2h välein verensokerin tasaamiseksi Kokeilin toki, mutta oksennus lensi eli ei apua..

Hei sama!

Viikot 12 pärähti käyntiin ja jotenkin sitä huonovointisena toivoi, että ihmeparantuminen tapahtuisi. No ei tapahtunut.

Hain sairaslomaa, koska työni on sen verran fyysistä, ettei tässä kunnossa ole työkykyä ja samalla kysyin lääkkeistä.
Tt-lääkäri vaan sanoi, ettei lääkkeille ole tarve, kyllä se raitis ulkoilma auttaa

Kyllähän se auttaa aika hitosteen, eilenkin ykäsin kesken koirankusetuksen mikä tapahtui ihan vaan oman ok-talon pihalla..

 

[Aaltokukka]

Hei sama!

Viikot 12 pärähti käyntiin ja jotenkin sitä huonovointisena toivoi, että ihmeparantuminen tapahtuisi. No ei tapahtunut.

Hain sairaslomaa, koska työni on sen verran fyysistä, ettei tässä kunnossa ole työkykyä ja samalla kysyin lääkkeistä.
Tt-lääkäri vaan sanoi, ettei lääkkeille ole tarve, kyllä se raitis ulkoilma auttaa

Kyllähän se auttaa aika hitosteen, eilenkin ykäsin kesken koirankusetuksen mikä tapahtui ihan vaan oman ok-talon pihalla..

Onneksi sentään ei voinut saikusta kieltäytyä! Kyllä tuolla lääkäri kunnassa on tuota kummaa asennevammaa!

 

[Reeta]

Hei sama!

Viikot 12 pärähti käyntiin ja jotenkin sitä huonovointisena toivoi, että ihmeparantuminen tapahtuisi. No ei tapahtunut.

Hain sairaslomaa, koska työni on sen verran fyysistä, ettei tässä kunnossa ole työkykyä ja samalla kysyin lääkkeistä.
Tt-lääkäri vaan sanoi, ettei lääkkeille ole tarve, kyllä se raitis ulkoilma auttaa

Kyllähän se auttaa aika hitosteen, eilenkin ykäsin kesken koirankusetuksen mikä tapahtui ihan vaan oman ok-talon pihalla..

Voi eikä Täällä myös kärvistellään hirveässä pahoinvoinnissa ja lääkkeitä on kyllä laidasta laitaan eivätkä ne auta, mutta jotenkin auttaa edes se tieto että jotenkin on yritetty auttaa.

 

[Tillimilli]

Rv 10 ja ei juuri mitään oireita, tissit välillä kipeät ja jos en syö säännöllisesti niin voi vähän etoa, mutta olo on kyllä muuten niinkun ei raskaana olisikaan. Sykkeet nousee urheillessa vähän helpommin. No ja tieten on aivan mahoton mahan turvotus iltaisin, semmonen pallo että ei mitään järkeä.

 

[pienirakas]

Tää on kyllä hauskaa miten kaikilla on ihan erilaiset oireet. Ja minusta on hauskaa, miten omat raskaudet on olleet tähän saakka täysin erilaiset. Jos ensimmäisen jälkeen luuli tietävänsä suurinpiirtein mitä on tulossa, niin ekat viikot (nyt 10+2) kyllä pudotti pilvilinnoista.

Käytiin miehen kanssa viikonloppuna hillassa, ja luulin että varmaan happi vaan loppuu vaikka ei menty mitenkään nopeaa siellä suolla. Vertauksena, olin pidemmällä esikoisen raskaudesta, kun myöskin hillastettiin, ei ollut mitään ongelmaa. Samoin viimeisellä kuulla käveltiin hakkuuaukiolla lumessa, eikä haitannut yhtään. Saapa nähdä "normalisoituuko" olo tässä viikkojen edetessä, vai onko tämä raskaus kokoajan tällaista puoliliekillä oloa. En silti valita, on ihanaa tuntea pyöristyvä alavatsa olipa se turvotusta tai ei.

 

[Viljellen]

Kiva löytää täältä kanssakärsijöitä, mitä tulee pahoinvointeihin…Täällä mennään viikolla 9+4 ja kuluneet viisi viikkoa on kyllä ollut heittämällä elämän karseimmat. Tämä hirveä pahoinvointi 247 vetää aivan toimintakyvyttömäksi, kun suurimpana osana ajasta muutamaa minuuttia pidempään ei pysty edes seisomaan ilman että laatta lentää heti. Makuulla syöminen (väkisin, koska mitään ei tee mieli) ainoa keino pitää olo edes vähän kohtuullisena. Alkuun yöt oli hirveimpiä, kun vatsan tyhjentyessä 2-3h päästä nukkumaanmenosta heräsi oksentamaan ja kun se yrjööminen alkoi, niin ei enää loppua meinannut tulla. Tähän onneksi xonvea auttanut hiukan ja nyt on saanut välillä nukuttua jopa 6 h yössä ennen yrjörallia. Toki tämäkin aivan liian vähän ja aika puhki alkaa kyllä olemaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joka paikkaa särkee tästä makaamisesta ja kun ei pääse yhtään liikkumaan, koska noita öitä lukuunottamatta olo on viimesen viikon kuluessa mennyt vaan huonommaksi ja ne vähätkin paremmat hetket, milloin on saanut esim koiran itse lenkitettyä, on jääneet pois. Ei kestä edes ajatella, että mitä jos tämä jatkuu koko 9kk. Ekaa kertaa raskaana ja pakko sanoa, että mihinkään tällaiseen en osannut kyllä varautua, vaikka toki termi ”aamupahoinvointi” onkin tuttu.

Tällä pirteällä viestillä hyvä aloittaa, joten hei vaan kaikille!

 

[Aaltokukka]

Kiva löytää täältä kanssakärsijöitä, mitä tulee pahoinvointeihin…Täällä mennään viikolla 9+4 ja kuluneet viisi viikkoa on kyllä ollut heittämällä elämän karseimmat. Tämä hirveä pahoinvointi 247 vetää aivan toimintakyvyttömäksi, kun suurimpana osana ajasta muutamaa minuuttia pidempään ei pysty edes seisomaan ilman että laatta lentää heti. Makuulla syöminen (väkisin, koska mitään ei tee mieli) ainoa keino pitää olo edes vähän kohtuullisena. Alkuun yöt oli hirveimpiä, kun vatsan tyhjentyessä 2-3h päästä nukkumaanmenosta heräsi oksentamaan ja kun se yrjööminen alkoi, niin ei enää loppua meinannut tulla. Tähän onneksi xonvea auttanut hiukan ja nyt on saanut välillä nukuttua jopa 6 h yössä ennen yrjörallia. Toki tämäkin aivan liian vähän ja aika puhki alkaa kyllä olemaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joka paikkaa särkee tästä makaamisesta ja kun ei pääse yhtään liikkumaan, koska noita öitä lukuunottamatta olo on viimesen viikon kuluessa mennyt vaan huonommaksi ja ne vähätkin paremmat hetket, milloin on saanut esim koiran itse lenkitettyä, on jääneet pois. Ei kestä edes ajatella, että mitä jos tämä jatkuu koko 9kk.

Tällä pirteällä viestillä hyvä aloittaa, joten hei vaan kaikille!

Isosti tervetuloa tänne helmikuisten raskausmaratoonareiden joukkoon ja tottakai ! Onnittelut raskaudestasi!!
Ompas sulla ollut kurjaa, ei käy yhtään kateeksi. Toivottavasti se yrjöralli pikkuhiljaa helpottaisi. Oletko kokeillut magnesiumia? se ilmeisesti on sekä minullartää monella muullakin pitänyt pahoinvoinnin poissa. Oiskohan se tuo maaliskuisten ryhmä jossa ketjukin asiasta.

 

[Piketsu]

Kiva löytää täältä kanssakärsijöitä, mitä tulee pahoinvointeihin…Täällä mennään viikolla 9+4 ja kuluneet viisi viikkoa on kyllä ollut heittämällä elämän karseimmat. Tämä hirveä pahoinvointi 247 vetää aivan toimintakyvyttömäksi, kun suurimpana osana ajasta muutamaa minuuttia pidempään ei pysty edes seisomaan ilman että laatta lentää heti. Makuulla syöminen (väkisin, koska mitään ei tee mieli) ainoa keino pitää olo edes vähän kohtuullisena. Alkuun yöt oli hirveimpiä, kun vatsan tyhjentyessä 2-3h päästä nukkumaanmenosta heräsi oksentamaan ja kun se yrjööminen alkoi, niin ei enää loppua meinannut tulla. Tähän onneksi xonvea auttanut hiukan ja nyt on saanut välillä nukuttua jopa 6 h yössä ennen yrjörallia. Toki tämäkin aivan liian vähän ja aika puhki alkaa kyllä olemaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joka paikkaa särkee tästä makaamisesta ja kun ei pääse yhtään liikkumaan, koska noita öitä lukuunottamatta olo on viimesen viikon kuluessa mennyt vaan huonommaksi ja ne vähätkin paremmat hetket, milloin on saanut esim koiran itse lenkitettyä, on jääneet pois. Ei kestä edes ajatella, että mitä jos tämä jatkuu koko 9kk. Ekaa kertaa raskaana ja pakko sanoa, että mihinkään tällaiseen en osannut kyllä varautua, vaikka toki termi ”aamupahoinvointi” onkin tuttu.

Tällä pirteällä viestillä hyvä aloittaa, joten hei vaan kaikille!

Olo noissa pahoinvoinneissa on tosi yksinäinen, etenkin jos lähipiirissä ei ole kukaan kärsinyt noin voimakkaista pahoinvoinneista. Mutta, jos yhtään lohduttaa, niin siä et oo yksin. Miä ainakin täällä viellä viikon 13 lävähtäessä käyntiin kärsin pahoista oloista, nyt oon lisäksi saanut varmaan kaikesta yökkimisestä ja makoiluista sekä hormoneista johtuen pääkivun vielä bonuksena.

Koitetaan luottaa siihen, et meille pahoinvoinneista kärsivillekin tulee vielä niitä hyviä päiviä eteen, vaikkakin epätoivoinen fiilis sitä onkin.

Tsemppiä

 

[Aaltokukka]

Olo noissa pahoinvoinneissa on tosi yksinäinen, etenkin jos lähipiirissä ei ole kukaan kärsinyt noin voimakkaista pahoinvoinneista. Mutta, jos yhtään lohduttaa, niin siä et oo yksin. Miä ainakin täällä viellä viikon 13 lävähtäessä käyntiin kärsin pahoista oloista, nyt oon lisäksi saanut varmaan kaikesta yökkimisestä ja makoiluista sekä hormoneista johtuen pääkivun vielä bonuksena.

Koitetaan luottaa siihen, et meille pahoinvoinneista kärsivillekin tulee vielä niitä hyviä päiviä eteen, vaikkakin epätoivoinen fiilis sitä onkin.

Tsemppiä

Minä ainakin niin hengästyneenä kuin muistakin oireista kärsiessäni saan lohtua eräästä vanhasta sanonnasta:
"Hankala raskaus, helppo lapsi! "

Isosti stemppiä kaiken kurjan keskelle!

 

[Viljellen]

Huolettaako ketään muuta täällä raskauden aikainen painonnousu? Tässä pahoinvointien takia vuodelevossa olleena (ja koska pakko syödä kokoajan ellei halua oksentaa) on toi paino lähtenyt aikamoiselle laukalle. En oo koskaan ollut herkkä lihomaan ja paino huidellut koko aikuisiän samassa, joten hieman järkyttää ja ottaa henkisesti koville nää parissa kuukaudessa tulleet melkeen 8 kiloa ja pelottaa, että tartutaanko tähän neuvolassa heti. Suhde kehoon ja painoon ollut varsinkin nuorena melko hankala ja ahdistaa kovin, jos saa heti terveydenhuollosta jotkut haukut epäterveellisistä valinnoista, vaikka oikeesti on viimeset kuukaudet yrittänyt jotenkin vaan selvitä hengissä näiden olojen kanssa. Valitettavasti se alas mennyt kama kun on tupannut olemaan jotain mehua/leipää/nuudelia/kirpeitä karkkeja eikä parsakaalia ja ruokavalion epäterveellisyyskin piinaa mua jo valmiiksi.

Ja joo päivät yksin kotona huonossa olossa maatessa on ehkä liikaa aikaa ajatella ja murehtia

 

[Amorado]

@Viljellen Tsemppiä oloihin Eivät varmasti ala neuvolassa haukkumaan! Painonnousu todennäköisesti otetaan puheeksi, mutta eivätköhän ymmärrä tilanteen kun kerrot mikä vointisi on ollut Mullakin nousi paino ensimmäisinä viikkoina hieman enemmän, kun jatkuvasti napostelin olojen takia ja päivät meni vaan sohvalla torkkuen. Nyt 14. viikolla on päässyt taas sohvan pohjalta ylös ja alkaa elämä voittamaan niin painonnousukin on tasoittunut

 

[Reeta]

Mua ei huoleta painon nousu. Viimeksi tuli 25kg vaikka oksensin alusta loppuun ja samaan varaudun nytkin. Mulla myös vaikeaa pahoinvointia ja syön tasan sitä mikä maistuu, tuli painoa tai ei

 

[Aaltokukka]

Huolettaako ketään muuta täällä raskauden aikainen painonnousu? Tässä pahoinvointien takia vuodelevossa olleena (ja koska pakko syödä kokoajan ellei halua oksentaa) on toi paino lähtenyt aikamoiselle laukalle. En oo koskaan ollut herkkä lihomaan ja paino huidellut koko aikuisiän samassa, joten hieman järkyttää ja ottaa henkisesti koville nää parissa kuukaudessa tulleet melkeen 8 kiloa ja pelottaa, että tartutaanko tähän neuvolassa heti. Suhde kehoon ja painoon ollut varsinkin nuorena melko hankala ja ahdistaa kovin, jos saa heti terveydenhuollosta jotkut haukut epäterveellisistä valinnoista, vaikka oikeesti on viimeset kuukaudet yrittänyt jotenkin vaan selvitä hengissä näiden olojen kanssa. Valitettavasti se alas mennyt kama kun on tupannut olemaan jotain mehua/leipää/nuudelia/kirpeitä karkkeja eikä parsakaalia ja ruokavalion epäterveellisyyskin piinaa mua jo valmiiksi.

Ja joo päivät yksin kotona huonossa olossa maatessa on ehkä liikaa aikaa ajatella ja murehtia

Huolettaa ennakkoon kyllä ja oikeasti todella paljon! Voin hyvin kuvitella miten ahdistunut itse olisin suht pikaisen 8 kilon lisäyksen jälkeen.
Mulla pysyi painonnousu edellisessä raskaudessa pysyi onneksi suht maltillisena, vaan raskaudet eivät ole veljiä keskenään, joten...
Mulla taustalla taipumus napostella mitä mieleen esim juolahtaa yöllä herätessä tai työjuttuja miettiessä. Suu siis söis vaikka kokoajan, jos en sitä aktiivisesti vahtisi. Mulla jo parinkin kilon painon lisäys alkaa turvottamaan+ särkemään jalkoja, joka on erityisen ikävää koska mulle sopivat särkylääkkeet+ raskaus eivät toimi yhdessä.

 

[Kehäkukka]

No nyt tuli tuttu oire, alkaa yökkiminen hampaita pestessä. Vähän vaikeuttaa kyllä harmaiden pesua..

 

[Eleonoora]

No nyt tuli tuttu oire, alkaa yökkiminen hampaita pestessä. Vähän vaikeuttaa kyllä harmaiden pesua..

Minulla ollut tätä myös jo jonkun aikaa. Inhottavaa

 

[Viljellen]

Tällä viikolla oli pakko luovuttaa ja kipasta ostamaan uudet rintsikat, kun ei edes mitkään vanhat urkkaliivit mahdu enää päälle kunnolla. Kiva että raskausoireena sai sentään semmoset isot tissit, mistä on suunnilleen koko elämän verran haaveillut

 

[Edna]

Ei juuri oireita enää näillä viikoilla.

 

[Aaltokukka]

Ei juuri oireita enää näillä viikoilla.

Mä voin lähettää sinulle tän oireen: mikään ruoka/juoma ei oikein millekään maistu samaan aikaan kun kaikki ympäristön tuoksut tuoksut työntyvät samantien silmiiin saakka. Niinpä pelkkä sipulin kevyt kuoriminen saa kyyneleet jo valumaan.

 

[Viljellen]

Ei juuri oireita enää näillä viikoilla.

Multa saa lahjaksi vähän (vaikka enemmänkin) pahoinvointia, jos haluaa Ei vaan, tosi ihanaa, jos ei ole mitään

 

[Aaltokukka]

Multa saa lahjaksi vähän (vaikka enemmänkin) pahoinvointia, jos haluaa Ei vaan, tosi ihanaa, jos ei ole mitään

Mehän ollaan näköjään varsin solidaarista sakkia täällä helmikuisissa. Siitä todistuksena hyvällä sydämellä annettu mahdollisuus saada itselleen lahjana erilaisia vaivoja, jos itseltä ne ovat jääneet puuttumaan.