Onko täällä muita jotka itkee aivan kaikesta? Vai oonko tosiaan ainoa. Ja voikohan raskauden aikainen itkuisuus olla perinnöllistä, nimittäin iskä sano että äitini on itkeny jokaisen neljän raskauden läpi.
Mua niiin äärettömän paljon turhauttaa, että itken koko ajan. Aivan kaikesta ja yleensä en oo niin itkuista tyyppiä. Mies kerto, että hänen äitinsä tietää kumpaa sukupuolta tuleva lapsi edustaa kun oli puheista sen päätelly. Ja mulle tuli niiin armoton itkukohtaus, huhhuh.
Ja kun ajattelen kaiken näköstä niin tulee itkettyäki enemmän. Ja miehelläki menee hermot ko joka päivä saa katella :D Oon huomannu, että sitten kun pidättelen itkua, padon tunteita niin sit iltasin/öisin aina ahdistun tosi paljon ja itken sit yölllä monta tuntia
Joo, piti vähä vaa avautua ko ottaa niiin päähän nää tunteilut (Y)
Esikoisesta ei ollu mitään ennenku tovi ennen synnytystä. Ilmeisesti kroppa närkästyi kun eilen illalla kotiuduttiin reissusta ja tänään siivoilin lakananvaihtelua myöten. Neuvolaan soitin ja ohjeena lepo. Jos uusiutuvat levosta huolimatta niin sitten pitänee tutkia onko vakavaakin. Ainakin ne loppui tähän aamuun eikä enää ole tullu uusia. Toivottavasti ei tuukaan seuraavaan 10 viikkoon. 
Vähän kyllä säikäytti.
Mieskin kysyy koko ajan et onko kaikki hyvin ja mikä on huonosti kun itkettää. Kiva sitten sopertaa et en itsekään tiiä miksi itken. En tunnista itseeni ollenkaan nyt kun yleensä en kauheen tunteellinen ole.