Jännä juttu tuo raskauden vaikuttaminen mielialaan. Mä huomaan itsessäni todella outoja muutoksia. Oon kyllä perusreilu ja hauska tyyppi, mutta jo jonkin aikaa oon ollut duunissa ja sen ulkopuolella jotenkin kaikille superymmärtäväinen.
Mua ei saa hermostumaan ei sitten millään, autan ja tsemppaan hulluna, ja oon jotenkin ÄIDILLINEN. Yleensä en duunissa siedä esim. muiden keskinkertaista työnjälkeä vaan vaadin parempaa ja saatan olla niissä tilanteissa aika ehdoton. Mutta nyt oon kuin mikäkin ymmärtävä, hymyilevä kanaemo. Jo on aikoihin eletty!
Huomaan myös, että stressaan vähemmän ja luotan siihen, että kaikki asettuu uomiinsa. Oon ihan zen.
Paitsi, jos näen ahdistavia uutisia. Se on jännä, yhtään ei pysty kattomaan tai lukemaan mistään pelottavasta, ahdistavasta tai kielteisestä. Ja just sellaista tavaraa tuntuu puskevan joka tuutista. Mä haluaisin ajatella nyt vain kivoja asioita ja nähdä asioissa hyvää.
Hitto, kun alko muuten yhtäkkiä tehdä mieli teeleipiä... ja mämmiä kermalla sekä sokerilla! Mmmm... Slurps.
Nessu, sekaisin kuin seinäkello, 7+6.