Noniiin! Esikoisen lääkäriveuvola on nyt takana. Josko sitä taas "muutaman" rivin rustailis :)
Lana Saitko muuten varattua varhaisultraan aikaa? :)
Pikkusisu Kova on kyllä ollut sulla kohtalo

Toivotaan, että nyt kaikki menisi hyvin ja saisit keväällä pikkuisen huhtivauvan syliisi
Ikvää
Pipsa* tuommonen käytös mieheltä! :/ Kyllä raskaus on niin elämää mullistava juttu, että sitä toivoisi molempien osapuolien olevan siinä täysillä mukana!
Mulla tää sivusto toimii kyllä paremmin kuin hyvin niin tietokoneella kuin kännykkä sovelluksellakin! Toki mä olen täällä kirjoitellut molempien tyttöjen raskausaikanakin niin on tuttu mesta :)
Ihan selkeitä plussia on kyllä noissa kuvissa kaikilla! Onnea! :)
Suunnitellusta sektiosta: Sitä ei kyllä joo todellakaan tehdä ihan heppoisin perustein, joten saat
Rosa kyllä varautua aikamoiseen käännytykseen :D Sitä ei oikein tahdota pitää syynä, että se vain kuulostaa mieleisemmälle vaihtoehdolle, ikävä kyllä. Ja pakkoa sanoa näin itse kaksi kertaa synnyttäneenä ja monta leikkausta läpikäyneenä. (Olen ollut nuorena kolarissa, jossa oikean jalan reisiluu meni poikki) niin kyllä synnytyksestä palautuu paljon nopeammin kuin leikkauksesta. Lisäksi alatiesynnytyksellä on paaaaaljon hyötyjä niin vauvalle kuin äidillekkin verrattuna sektioon, mutta eiköhän näistä jauheta sitten lisää neuvolantädin toimesta

:D
Tuosta epävarmuudesta: Kaksi onnistunutta raskautta ja kaksi keskenmenoa kokeneena, mä ainakin olen oppinut, että ei se murehtiminen edistä mitään. Toki se pelko, jossain takaraivossa aina piilee, mutta helpottaa kummasti elämää kun on vain luottavaisin mielin. Tämä kolmonen on meille todennäköisesti viimeinen ja mä olen päättänyt ottaa tästä viimeisestä raskaudesta kaiken irti enkä halua varjostaa tätä alkuraskautta pelkäämällä mahdollista keskenmenoa. Se voi yhtä hyvin olla tapahtumatta kuin tapahtua ja jos näin tapahtuu niin se on sitten tarkoitettu niin. Ennemmin nautin nyt täysillä tästä ja petyn sitten kuin elän ensimmäiset kuukaudet pelon vallassa. Uskotaan ja luotetaan siis, että kaikki menee hyvin
Päikkäreistä on tullut kyllä ihan traditio. Väsymys on aikamoinen ja päivästä ei meinaa selvitä sitten millään, jos ei saa tunnin päikkäreitä ottaa iltapäivästä.
Järkyttävä turvotus on saapunut tännekkin eikä mitenkään vain iltaisin vaan sitä on ihan kellon ympäri. Nytkin kun istahdin koneen kanssa tähän sohvalle niin oli pakko avata housun nappi ja vetskari. Illallakin kun katseltiin telkkaria sängyssä niin naurettiin miehen kanssa et ihan ku olis jo pidemmälläkin raskaana kun normaalisti maatessa vatsa on ihan litteä ja nyt se oli semmonen pömppis :D Yhdet äitiyshousut tuolla taitaa olla eli varmasti pakko alkaa kohta puoliin keräilemään lisää. Täytyy pitää silmät auki kirppiksiä kierrellessäkin kun sieltä usein löytää tosia hyviäkin juttuja halvalla. Harrastaako täällä kukaan muu kirppistelyä? Se on mulla ihan intohimo. Tykkään tosi paljon kierrellä ja tehdä löytöjä :)
Mä sain tuossa toissapäivänä ensimmäisen kunnon itkukohtauksen. Ehdotin miehelle kun käytiin kaupoilla, että jos mentäis lastentarvikeliikkeeseen katselemaan ja hipelöimään uusia vaunuja niin mies sitten sanoi, että "Halooo, me ollaan, mitä? 6. viikolla? Mihin sulla on kiire?". Mä vaan aloin ihan holtittomasti itkemään kun loukkaannuin olevinaan niin kovasti. Näin jälkeen päin naurattaa, mutta silloin kyllä ei. Tavan raskaushormonit! :D
Lisäks nyt on saanu alkaa juoksee pissallakkin vähän väliä. Pahoinvointi senkun jatkuu! Ei oo pal tarvinnu edes ajatella mitään peittojen heiluttelua miehen kanssa kun koko ajan semmonen kesto ällötys ja tuntuu kun se oksennus olis kurkussa koko ajan vaikka oksentanut en ole vieläkään kertaakaan.
Eilen oli muuten ensimmäinen päivä, kun raskaus ei pyörinyt päässä koko ajan heräämisestä nukahtamiseen. Oli jopa ihan rentouttavaa kun onnistui jopa välillä unohtamaan koko raskauden :D
Jännityksellä odottelen täällä
Toiveikkaan ultrakuulumisia! :)
Eilen poksuikin uusi viikko! Nyt siis rv 6+1 ja enää 4 yötä ultraan
