Odotus ja vauva kissaperheessä

Pellefantti, soita eläinlääkäriin ja kysy resepti strongholdiin. On kätevä (niskaan laitettava), joka tehoaa ulko- ja sisäloisiin. Pitää antaa kahdesti, muistaakseni 4vk väliä. Minusta kauheen hyvä ulkoilevalle kissalle.
 
Meillä kaksi uroskissaa, joista etenkin toinen on nyt raskauden aikana hakeutunut koko ajan lähelleni ja seuraa kaikkialle. Kisu on aina ollut rakkaudenkipeä, mutta varsinkin nyt se on ollut todella todella rakkaudenkipeä, "vartioi", nukkuu vierellä ja leipoo vatsaa :grin Eilen se jotenkin sai napattua parvekkeella linnun ja yritti sitten tuoda sen mulle sisälle, todennäköisesti ravinnoksi :hungover:
 
Meillä on kans 4 kissaa ja täällä rv 12+1. Ainakin yks kissa lähtee, mutta hän olis lähtenyt vaikken raskaana olisi, kun ressaa niin näitä meidän muita kissoja. Toivotaan, ettei muista kissoista tarvitsisi luopua.
 
Meillä on kaksi narttu kissaa, 2v ja 3v, ulkoilevat ja tuovat saaliita. Mies hoitaa saaliit pois, ettei mun tarvitse. Samoin mies hoitaa hiekkalaatikon, vaikka harvemmin sitä tarvii enää tyhjennellä kun kissat on suurimman osan päivästä ulkona.

Anoppi jutteli tuossa yks päivä että kissat on ehdottomasti annettava pois, koska ne tulee aivan varmasti raapimaan vauvaa. Hänellä ei koskaan ole ollut kissoja, mutta tietää asian kuulemma paremmin kuin minä ja mieheni. Ärsyttää !

Mekin ollaan ajateltu tehdä jonkinlainen suoja pinniksen päälle ettei kissat hyppää pinnikseen. Varmaan tehdään jonkunlainen puusäleikkö tms.
 
Mulla on kaksi narttu kissaa 3v ja 7v, sisäkissoja. Mutta äitinikin on höpötellyt että kissat pitäis antaa pois ettei tuu mitään näitä ongelmia joita pelotellaan. No exäni kanssa niistä ollaan sovittu ns. Yhteishuoltajuus kissoista. Mutta en usko että tekevät lapselle mitään. Paitsi että vanhempi kissa saattaa alkaa hoitovimma tulla kun se on itsekin yhden poikueen tehny. Mutta sen näkee sitten miten alkaa luonnistuu eläminen pikkusen ja kisujen kanssa.
Molemmat on alkanu nyt tässä vahtimaan mua vielä enemmän joka on todella huvittavaa nykyään.
 
Mä en tajua miksi kissa repisi vauvaa jos se ei yleensäkään ole mitenkään häiriöitynyt/aggressiivinen joka repii ihmisiä..?? Samoin en ole kuullut yhtään tapausta että kissa olis nukkunut naaman päällä ja vauva siihen kuollut. Onkohan nuo enemmän sellaisia legendoja ja kauhuskenaarioita vaan?

Mulla 2 kissaa, 9 ja 10 v, kilttejä sisäkissoja eikä oo käynyt mielessäkään että perheen lisäyksen vuoksi pitäisi lemmikeistä luopua!
 
No kait kissat vaan voivat olla niin uteliaita uudesta tyypistä, että siksi eivät jätä rauhaan ja sit vahingossa jotain sattuu,että tarkkana pitää olla, mutta niinhän sitä muittenkin eläinten kanssa pitää.

Itsekin olen sitä mielestä, että kun lemmikin ottaa niin siitä pitää huolehtia myös muuttuvissa elämäntilanteissa. Ongelmatilanteissakaan ei heti pitäisi luovuttaa. Itse en pääse esim. muuttamaan nyt niin helposti, kun on kaksi kissaa, jotka ovat tottuneet ulkoilemaan. Ja hetki ei todellakaan mielestäni ole otollinen sisäelämään totuttautumiselle, niin mun hermojen, kissojen kuin tulevan lapsenkaan kannalta. Viimeistään elokuussa kyllä pitäisi näiden kanssa muuttaa, että ehtivät totuttautua uuteen paikkaan ja lapsen kamoihin. Ja minä en edes aikanaan näitä kissoja varsinaisesti hankkinut, kissat vaan päättivät ns. yhteisistä tiloista muuttaa luokseni (naapurihuoneiston omistajan ja koiran sijaan) ja parin vuoden jälkeen huomasin että minähän ne ruokin ja hoidan. Joten näen, että vastuu heidän hyvinvoinnistaan on nykyään minulla. Ovelia otuksia :)

Joillakin kissoilla on taipumusta nukkua omistajiensa naaman vieressä, siis joku hengitys-lämpöjuttu. Ja itsekin muistan yhden miekkosen kissan, joka mun mielestä yritti tukehduttaa mut nukkumalla naamani päällä (siinä vaiheessa pelkäsin vielä kissoja). Siskoni kissa oli nuollut lapsen hiukset sairaalasta kotiuduttua ja näin hyväksyminen oli suoritettu ja mielenkiinto oli loppunut siihen.

Osa lemmikeistä voi olla myös mustasukkaisia uudesta tulokkaasta, joten meillä ainakin pitää yrittää muistaa myös karvaturvien sylihetket ja muu hemmottelu ja arkirutiinit.

ps. Nyt urokissa yrittää tuoda myyräherkut mulle sänkyyn. Kuka sille on kertonut, että en syö ravitsemusterapeutin mielestä tarpeeksi :D
 
Mun ystävällä on ragdoll ja maine coon. Ne ottivat heti perheen vauvan omakseen ja vahtivat, ettei vaan mikään tai kukaan pääse satuttamaan pientä ihmistä. Molemmat nukkui aluksi aina pinnasängyn vieressä lattialla.
yhdellä ystävällä on lauma kissoja (kuusi), yksi cooni ja muut maatiaisia. Ja yksikään ei ole mitään vauvalle tehnyt. Pari kissoista ei välitä lainkaan, yksi pyrkii vain ottamaan omaa tilaa kun nyt taapero on lähtenyt liikkeelle. Muut sitten seurailee pikkuisen tekemisiä eivätkä ole millänsäkään jos vähän rajummin silitellään taaperon toimesta, jos kissoja alkaa ärsyttää, ne poistuu kauemmas.

Kissat on persoonia, en usko, että perusluonteeltaan kiltti kissa muuttuisi yks kaks raivohulluksi kun taloon tulee vauva. Toki, aina on poikkeuksia. Kuten kaikissa eläimissä. Eräs ystävä joutui luopumaan koirastaan, tämä ei hyväksynyt vauvaa laisinkaan. Aina ollut kiltti ja tottelevainen, mutta vauva oli liikaa koiralle. Tiedän myös perheen, jossa kissa alkoi pissailla pitkin kämppää vauvan tultua, kehitti idiopaattisen kystiitin. Pitkään he jaksoivat eläinlääkärin kanssa katsella tilannetta ja kokeilla vaikka ja mitä, mutta lopulta kissa muutti toisaalle, erään vanhan parin luokse. Ja siellä vaiva katosi kokonaan.
 
Mukava oli löytää tämä ketju, koska olen itsekkin pohtinut kuinka meidän kaksi kattia ottaa vauvan vastaan. Kissat ovat tyttöjä, vanhempi kohta 11 vuotias ja hyvin lempeä ja rauhallinen luonteeltaan. Nuorempi on kohta 8-vuotias ja aika hermoilija luonne, kiltti kylläkin. Kun olemme olleet mökillä lomailemassa, on siellä vieraillut lapsiperheitä ja kuinkas ollakkaan, kumpikin kissa on kadonnut kuin pieru saharaan. Tosin nämä lapset olleet vanhempia ja hyvin meluisia ja villejä. Oli hyvä lukea muiden kokemuksia ja vinkkejä esim. pinnasängyn suojuksesta jollaisen ilman muuta hankin. Jos muilla on lisää vinkkejä, niin tänne vain! :)

Kissamme ovat jo melko iäkkäitä ja toki meille tärkeitä niin olisi kurja joutua niistä luopumaan joten kaikkemme teemme jotta vauvan ja kisujen turvallinen yhteiselämä lähtisi hyvin käyntiin :)
 
Meillä on kaksi kissaa, toinen 3v kotikissa ja toinen 1,5v maine coon. Cooni on aina ollut kaikkien kaveri eikä vieraista välitä. Tänään se näki mun vuoden ikäistä kummipoikaa ja oli ihan innoissaan tästä pikkumiehestä. Kävi puskemassa, hengaili vieressä ja antoi pojan "silittää" (tiedätte kyllä vuotiaan lapsen silittelyt :D). Ei toinenkaan kissa tyystin karkuun juossut, mutta katsoi paremmaksi tutkailla vähän etäältä tilannetta.

Toi cooni varsinkin tykkää makoilla vieressä ja välillä juoksee/hyppää päältä. Sen kanssa saa varmaan olla varuillaan, ettei vahingossa hypi vauvan päältä. Sillä kuitenkin on massaa aika paljon ja se on muutenkin vähän romuluinen. Makkarin ovi meillä on yöt kiinni, mutta en halua että päivisinkään kissat menee pinnikseen nukkumaan. Ne kun karvaakin ihan kiitettävästi.. Eiköhän siihen joku hyvä ratkaisu löydy :)
 
Coonit on ihan parhaita kissoja lapsiperheisiin! itse haaveilen coonista, mutta nurkissa on kaksi maatiaispoikaa, jotka saavat riittää tällä haavaa.
 
Meillä on 3v. leikattu devon rex-poika ja kohta 3kk vanha vauva. Täytyy sanoa, että meillä ei ainakaan ole ollut ongelmia kissan ja vauvan yhteiselossa. Kissa lähinnä haistelee vauvaa kun vauva on mun tai isänsä sylissä mutta muuten ei mene vauvan lähelle. Kissa on aina ollut hirmuisen seurankipeä ja nyt ollaan tehty niin, että se saa oikein ekstrahuomiota mieheltä kun mä olen tietysti aika paljon vauvassa kiinni. Mutta ne hetket kun vauva esim. nukkuu isänsä kanssa niin kissa tulee mielellään myös mun syliin hellittäväksi.
 
Muokattu viimeksi:
Meidän taloudessa on kaksi kuusivuotiasta kattilaa. Uros ja Naaras. Ovat sisarukset. Molemmat on aina tykänneet ennen nukkua mun jaloissani mutta nykyään nukkuvat aina ihan kyljessä kiinni. Toinen rönötti mahan päällä eräänä päivänä kun ilmeisesti tunsi kunnon potkun ja sai melkoisen sätkyn :D Eivät koskaan ole oikein vieraista ihmisistä tykänneet, joten on kyhätty niille nyt katon rajaan muutama paikka, johon pääsevät sitten vauvaa karkuun. Kovasti tässä pitäisi hössöttää tulevan vauvan takia (rv 24+jotainmitälie) mutta mä osaan olla huolissani vain mun jo olemassa olevista karvaisista vauvoistani. Kyllä mekin pinnasänkyyn katto hankitaan kunhan saadaan aikaiseksi sen pinnasängyn itsensä hankkiminen. Kaikki mahdolliset varokeinot otetaan käyttöön, että yhteiselo sujuisi.
 
Mun mielestä tää kissa-asia ja niiden tarpeista huolehtiminen on jotenkin luonnollista, tai siis sitä kautta kanavoin myös tulevan lapsen kanssa elämistä. Mutta mun on ainakin helpompi käsitellä tulevaa kissojen kautta, enempi mä niistä tiedän kuin vauvoista ja niistä olen tottunut huolehtimaan.
 
Mä olen huomannut että vanhempi narttukissani on alkanu elämään pentu vaihetta uudestaan tai jotain siihen suuntaan. Nukkuu paljon enemmän ja sit kun on hereillä leikkii vielä enemmän ja sellaisilla leluilla joilla ei ole ikinä leikkinyt. Onko muilla tullut eteen tällaista vai onkohan toi pöhlö menettämässä muistiaan ?
 
Mä en oikein jaksa uskoa, että noista meidän kissoista olisi vaaraa vauvalle. Siis että ne tahalleen tekis jotain. Toki toi cooni on semmonen koheli ison kokonsa kanssa, että sen perään pitää katsoa. Täytyy toivoa että ymmärtäisivät antaa vauvalle tilaa eivätkä tunkis heti ihan kiinni.

Toi kotikissa tykkää maata mahan päällä eikä sitä haittaa, vaikka mahasta tulis potkuja :D Huomaa tosin, että katti selkeästi varovaisemmin tulee mun mahan päälle. Se melkein kuin pyytää lupaa välillä tulla. Hyvä vaan, ettei ihan yllättäen hyppää masun päälle... :s
 
Meillä on kaksi kilttiä kotikissaa. Eivät ole olleet kovin paljoa pienten kanssa tekemisissä. Ovat kilttejä, mutteivät ylisosiaalisia. Meillä on pari kertaa ollut lapsiperhe yökylässä ja hyvin varovaisesti ovat kissat käyneet tekemässä tuttavuutta vauvaan.

Sen verran ajateltiin taktikoida, että pidetään huoli siitä, etteivät kissat pääse ns. ottamaan omakseen vauvan juttuja ennen vauvan tuloa. Vaunut, sitteri yms pidetään siis jemmassa vauvan tuloon asti. Saattaa olla, että pinniskin sisustetaan vasta vauvan tultua. Muutenkin ensisänkyasia on vielä aivan auki...

Niiiiiin ja äitiyspakkauksen laatikkoa ei voida jättää minnekkään näkyville semmoisenaan. Meidän toinen kissa järsii kaikki pahvilaatikot :D
 
Meillä on 2 kissaa, toinen 7v maatiaiskolli ja toinen melki 6v norjalainen metsäkissanarttu. Meillä on reilu 3kk ikäinen vauva. Raskausajan kissat olivat ihan kuin aina ennenkin. Vauvan syntymän jälkeen kun kotiuduttiin tyttökissa oli 2pv saunassa piilossa. Kumpikaan kissa ei kovin lähelle vauvaa tule, joskus saattavat käydä haistelemassa. Kissat ovat samanlaisia kuin ennen vauvaa. Silloin kun vauva itkee kauheasti, menevät piiloon. Vauvan leikkimatto ja sitteri on tyttökissan lempipaikkoja silloin kun vauva ei ole niissä. Makuuhuoneen ovi on meillä kiinni ettei kissat mee vauvan sänkyyn. :)

Erehdyin pitämään äitiyspakkauslaatikkoa kissojen näkyvillä, lopputulos on että yksi kylki on siitä reiästä ylöspäin järsitty :D
 
Munkin täytyy yrittää jemmata äitiyspakkaus jonnekin, ettei sitä tuhota... :D Minäkin olen yrittänyt muuten vähän pitää noita vauvanjuttuja vielä piilossa, ettei kissat omi niitä. Vaunut on eteisessä, mutta viritin niihin hyttyssuojan, etteii kissat mene sinne. Siellä alakorissa ne tykkää maata ja se vielä menee. Mutta olis kiva ettei ihan kaikkialle tunkisi itseään :)
 
Meillä vaunut odottaa meidän makkarissa, jonne kissoilla ei ole asiaa. Pitää hommata kissaverkko vielä jollakin kohtaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top