Odotus ja vauva kissaperheessä

Nukun vauvan kanssa vierekkäin ja vahdin, ettei kissi kävele vauvan päältä. Vaikuttais nyt pikkuhiljaa neljän viikon aikana oppineen, missä vauvan ärrirajat menee eli mistä ei saa kävellä. Enhän tiedä, mitä se mun nukkuessa tekee, mutta ei sillä ole ollut tapana tulla päälle nukkuessa. Mä en siis ole ollut huolissani vielä vauvan syntymänkään jälkeen mutta erilaisiahan kaikki kissat on.
 
Meillä kaksi kissaa ja toinen, joka ei ole koskaan ollut mikään sylikissa, on nyt yks kaks alkanut makoilla joko sohvalla mun vieressä tai tunkee syliin. Hassu poika. Meillä siis kissaveljekset pitämässä jöötä :D
Se vähän hirvittää, kun toinen kissoista on ns stressikissa (pitkä tarina takana, mutta naapurin kouluttamaton koira, joka haukkuu jatkuvalla syötöllä on pahentanut tilannetta) ja pissailee välillä muualle kuin laatikkoon. Ja tämä ei oikein natsaa yhteen vauvan kanssa. Saati sitten, kun on natiainen mönkimässä lattialla...
 
Meillä on kolme kissaa, joista etenkin vanhin oli tottunut nukkumaan mun pään vieressä öisin. Muutkin tuli jalkopäähän usein yöllä. Esikoisen synnyttyä ruvettiin pitämään makkarin ovea öisin kiinni, koska vauva nukkui sängyssä meidän kanssa. Nykyisin tyttö on jo 15kk ikäinen ja nukkuu omassa pinniksessään meidän sängyn vieressä, mutta makkarin ovi on pysynyt silti kiinni. Odotan toista lasta, joka tullee myös nukkumaan perhepedissä alkuun, sikäli kun raskaus menee loppuun asti hyvin. Kissat saavat pysyä poissa makkarista siis vastakin, mutta sitten kun lapset siirtyy omaan huoneeseensa nukkumaan, taas varmaan ruvetaan taas pitämään ovea öisin auki.

Meidän pinniksessä on pyörät ja ihan pienen vauvan epämääräisen rytmin vuoksi pinnis oli paljon olkkarissa, niin siihen tehtiin semmoinen kankainen katos, jonka sai vetoketjulla suljettua pinniksen ympärille. Kangas oli siis semmoista läpinäkyvää kevyttä harsoa, joten ilmakin kiersi hyvin. Katos oli kiinnitetty semmoiseen telineeseen, mikä oli sängyn päädyssä kiinni, semmoinen "prinsessakatos",

Vanhin kissa on meillä arvaamattomin kroonisten sairauksiensa (jotka ovat kyllä toistaiseksi hoidettavissa) vuoksi, mutta hyvin sekin suhtautui esikoiseen vauvana. Kaikki kolme katselivat vauvaa lähinnä kauempaa ja antoivat olla rauhassa. Nykyisin tyttö tykkää erityisesti yhtä kissoista silitellä ja kissa on suhtautunut aivan ihanasti näihin harjoitteluihin. Meinaa tyttö meinaan välillä olla vähän kovakourainen, mutta kissa ei oo millänsäkään vaan lähtee sitten pois, jos ei jaksa. Tyttöä toki opetetaan koko ajan, miten kissoja kohdellaan.

Kissat ovat kaksi narttua ja yksi kolli ja raskausaikana nyt ja viimeksi on kolli tykännyt olla koko ajan lähellä, vaikkei todellakaan mikään sylikissa ole. Ilmeisesti jotain vaistoaa :)

Ja hiekkalaatikot mies haluaa tyhjentää. Ei kuulemma halua ottaa turhia riskejä ja neuvolastahan sitä myös suosittelevat.

Te, jotka olette päätyneet luopumaan kissastanne/kissoistanne vauvan vuoksi, miksi olette ratkaisuun päätyneet? Kiinnostaisi kovasti kuulla :)
 
Tuo on hauska juttu muuten, olen monilta nyt kuullut, miten kissa, joka ei ole mikään sylikissa ollut, on alkanut viihtyä raskaanaolevan sylissä/vierellä. Ihan kuten meilläkin. On ne jänniä otuksia nuo katit.
 
Mielipidekysymys sanoi:
Te, jotka olette päätyneet luopumaan kissastanne/kissoistanne vauvan vuoksi, miksi olette ratkaisuun päätyneet? Kiinnostaisi kovasti kuulla :)
Click to expand...
Mulla itselläni päätökseen vaikutti se, kun ajattelin ja järkeilin, että jos mie joudun jostain syystä itsekseni lapsen kasvattamaan, niin mun talous ei vaan yksinkertaisesti riitä kolmesta kissasta, kanista ja lapsesta huolehtimiseen. Ja että jos sattuu poikaystäväkin joutua olemaan työttömänä, niin ei sitä rahaa kuitenkaan paljoa ole ja ruokaa pitää ostaa kuitenkin enemmän, mitä enemmän niitä eläimiä on. Järkeilin, että kani ja kissa vielä menee lapsen kanssa, enkä välttämättä joudu itse olemaan sitten ilman ruokaa ja hygieniatuotteita, yms. Ja helpompi on hoitaa muutenkin tällä hetkellä liian pienessä kämpässä yksi kani ja yksi kissa, kuin yksi kani ja kolme kissaa. Ja sitten lapsen kanssakin, on kaikella tällä järkeilyllä, helpompi huolehtia vain kahdesta lemmikistä kuin viidestä.

Tottakai ne rakkaita oli/on, ja oli raskasta luopua, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen, enkä toisaalta kadu yhtään.
 
Mun gigi ei raskausaikana juurikaan muuttanut käytöstään, mutta vauvan synnyttyä siitä on tullut ihan mahdottoman huomion kipeä. Änkee samaan aikaan syliin vauvan kanssa ja muutenkin kiehnää koko ajan vieressä :)

Suhtautuu vauvaan kuitenkin edelleen varauksella ja esim jos vauva jossain yksinään (leikkimatolla, lattialla, sängyllä..) niin kiertää kaukaa. En siis ole huolissaan yhteiselosta. Vauva nukkuu mun vieressä ja jos gigi tulee säyyyn yöllä niin tulee aina mun toiselle puolelle tai mun päälle, vauvaa varoo tosiaan tarkkan jo nyt, varmasti vielä enemmän kunhan pikkuneiti lähtee liikkeelle!
 
Mulla neljästä kissasta yksi nukkuu vaihtelevasti jalkopäässä. Pari kissaa tuntu ainakin pelkäävän mua alkuraskaudesta. Nyt tilanne tuntuu alkavan normalisoitumaan :-)

Mies meillä tyhjentää hiekkalaatikot omasta halustaan ja varmuuden vuoksi :-)
 
Meillä 2 kissa ja kumpikaan ei ole muuttanut käytöstään raskauteni aikana.
Mies tyhjentää hiekkalaatikon :)
Kissat nukkuvat jalkopäässä ja välillä masuni vieressä tai tyynyn vieressä. Sitten kun vauva syntyy niin koitan nukuttaa pinnasänkyyn ja tarkoituksena olisi laittaa jonkin lainen verkko päälle että saa rauhallisin mielin nukkua, ilman pelkoa että kissat menisivät sinne. Tuota metalliverkkoa en haluaisi käyttää, vaikka se varmin vaihtoehto olisikin.
 
Me alettiin nyt jo pitää oman makkarin ovea kiinni. Ei ole kissoilla enää asiaa sinne. Katsotaan nyt, miten katit suhtautuu sitten vauvaan, että pysyykö ovi kiinni jatkossa kuinka pitkään. Uskoisin, että toinen ainakin pitää hyvän hajuraon pieneen ihmiseen, mutta tuosta toisesta en mene vannomaan.
 
Meillä vaan sattuu olemaan makuhuoneessa haitariovi josta kissat pääsee tukkimaan itsensä läpi :D muuten itsekkin pistäisin vain oven kiinni
 
Joo, ne ensin huutaa oven takana ja raapii ovea, mutta lopulta tukkii itsensä sisään ja tulee nukkumaan meiän sänkyyn :D
 
Meillä ei ole ovia yläkerrassa vielä,kun ollaan remonttivaiheessa (elämäntapaharrastus,eli kestää vielä), niin lasten turvaportit estää kissojen kulun ylös nyt kun toinen on tulossa. Yksi meidän kolmesta kissasta on niin pöljä että vois hyvinkin mennä vauvan päälle nukkumaan niin ei voi riskata yhtään..
 
Meillon oikeasti tuo toinen katti ihan seonnut. Se tunkee mun syliin väenväkisin vaikka olisin millaisessa asennossa tahansa. Ehkä mä olen mukavan lämmin, ruumiinlämpö kun on pysynyt lievästi koholla edelleen.
 
Mun kissat ei oo sanonut vielä juuta eikä jaata. :D

Vieressä nukkuvat kutenn tähänkin asti. Toinen tyynyn luona toinen jalkopäässä viltin päällä. Kaavoihinsa kangistuneita senioreita. Oon ollut nyt normaalia paljon enemmän kotona pahoinvoinnin vuoksi, mutta ei silläkään vaikutuksia. Tosin nukun suurimman osan ajasta minkä olen kotona.

jännä nähdä muuttuuko mitenkään sit kun alkaa masu kasvaa ja liikkeet näkyä.
 
Oli jännä kun mentiin viikonloppuna anoppilaan ja miehen äidillä on kissoja. Ei ne oo koskaan erityisemmin mua noteeranneet mutta nyt ne änki syliin ja nuuskuttivat vaatteita. Mies jätti paitansa tuolin selkänojalle niin yksi meni sitä puskemaan :-)
 
Meillä muuten kissat on aina pienenä totutettu siihen, että eivät tule makkariin yöllä. Tosin ihan siitä syystä, että kun olivat pentuja, niin joka yö olivat varpaassa kiinni, kun liikutit jalkaa :D ei siinä oikein nukkua voinut, kun villikot päätti aloittaa yöravit. Pidimme siis makkarin oven (kaikesta siitä sydäntä särkevästä itkumaukumisesta huolimatta) kiinni alkuun ja kun lopulta se avattiin, ei kissoille ole ollut mitään hinkua tulla makkariin. Päivällä eri asia, monesti köllöttelen kisun kanssa sängyllä, tosin jos se saisi valita, köllöteltäs sohvalla. Mutta kun itse makaan mielummin sängyllä kirjan kanssa, kuin sohvalla, niin kissalla ei oo muita vaihtoehtoja, kun löntystää makkariin, jos viereen haluaa :)
 
Meillä on nyt rauhoittunut tuo narttukissan hoivaava käytös. Saattaa johtua siitä, että nyt on vapaa pääsy ulos ja mä voin huomattavasti paremmin kuin alkuraskaudessa. Mutta vatsan päällä pitää käydä rutiininomaisesti pitämässä hyrräystuokiot, mutta enää ei nuole mun päätä, vahdi, enkä herää siihen että se nuolee mun tissejä.

Nyt kyllä taas alkoi tuo kattien metsästyskausi. Ja mietityttää nuo taudit. Kolme myyrää on täällä ainakin yöllä syöty ja jäniksenpoikasia. Täytyy antaa noit matolääkkeitä nyt vähän useammin ja kysellä annostus eläinlääkäriltä. Toivottavasti eivät mulle niitä tuoneet. Mutta jotain viiraa tuon uroksenkin päässä, sillä ei se ennen ole antanut muiden jäniksiinsä koskea ja eilen se toi sen selkeästi joko mulle tai narttukissalle. Narttu sen jäniksen vielä pisteli poskeensa. En oikein jaksais sen hoivaviettiä, etenkään jos se ilmenee noin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top