Odottavat toukomammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sirpula
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla kun on ollut raskausdiapetes joka kerta niin ei oo painoo hirmusti tullut 6 - 4 kg per raskaus. Ruokavalio hoito on aina riittänyt pitämään painon ja sokerit kurissa. Mä en kans tiedä mitä Se ihana raskaus aika on. Lonkat kipeet, suonikohjut,liitoskivut, päänsärky, hartiat jumissa, kipeet supistukset ja paljon muuta kivaa. Onneksi kaikki vaivat jää aina synnärille, niin jaksaa kestää tän kaiken kun on paras mahdollinen lahja tulossa <3
 
Mulla pieni flunssa, mutta se onneksi alkaa hellittää. Kävin eilen suolahuoneella ja käyn taas tänään.

Onhan mullakin tämä reistaileva vatsa ikävä ja väsymys edelleen aika suuri, mutta en valita. Raskautumiseen meni aikaa vuosi ja yhdeksän kuukautta, olin jo varma, että en saa koskaan lapsia. Tein itselleni lupauksen, että jos joskus raskaana olen, en valita, vaikka kuinka huonosti voisin. Vaikea sanoa, jos tilanteeni olisi yhtä huono kuin muutaman täällä, miten sitten reagoisin, joten kaikki sympatiani saatte kyllä!! Siskoonikin kun vertaan, aika helpolla pääsen.

Hillitöntä painonnousua pelkäsin tuossa vielä joku aika sitten, kun pahoinvointiini tuntui auttavan vain syöminen, enkä oikein saanut muuta alas kuin hiilaripitoista sapuskaa. Nyt tämä on onneksi tasoittunut, tosin himoan hiilareita viekäkin vähän turhan paljon, taisin aiheuttaa riippuvuuden... :oops: Mutta vähitellen vähennän, yritän olla itselleni armollinen.

Jaksamista kaikille! Ja mukavaa viikonvaihdetta :Heartred
 
Soulsisters, aika monella meillä heittää mieli kuperkeikkaa ja tässä vaiheessa omakuva peilissä voi olla kovinkin vääristynyt. Masu kun alkaa toden teolla näkyä vasta rv20 jälkeen "oikeanlaisena".

Mullakin on ylipainoa semmonen 15kg, varmaan enemmänkin. Esikoiselta oli jonkun verran vähemmän, joku viitisen kiloa. Silloin se ei haitannut, koska olin niin hyvässä fyysisessä kunnossa ja liikuin tosi paljon.
Nyt tilanne on se, että kun esikoiselta tuli 10kg, niin niistä lähti ehkä just nyt joku 5-7kg, eli lähtötilanne on isompi ja fyysinen kunto ei justiinsakaan niin hyvä ku ennen. Ei paljoo oo liikkumiset kiinnostanut, eikä mitä suuhuni laitan. Positiivista on, ettei painoa ole vielä tullut lisää (14+6 tänään).

Kyllä mullakin ällöttää, ettei ole niin kiinteä kuin ennen. On löysää siellä ja täällä, maha hölskyy eikä kasvamisestaan huolimatta ole mikään vauvamasu, vaan löysä löllykkäläski. Enemmänkin näytän siltä, kuin olisin vastasynnyttänyt. Tissit on isot, pinkeet löllöt, jotka sattuu vietävästi. :(

Ei tää hehkeetä ole, ainakaan vielä. Esikoiselta olin tässä vaiheessa elämäni kunnossa, hehkuin ja olin kovin onnellinen. Missä se on nyt?! :eek: Tosin enhän mä ole synnyttänytkään kuin reilu vuosi sitten.

Sain eilen kuulla, että tutulla oli kuollut vauva kohtuun. Mulla raskautta varjostaa nyt muutenkin raskaus- ja synnytyspelko, joten ei hirveästi auttanut tilannetta, kun itsekin pelkää samaa. Aivan kamala tilanne, ei pysty ymmärtämään miksi niin käy. :sad010
 
Mä oon miettiny et ottaako jossain vaiheessa henkisesti koville kun peilistä alkaa tuijottamaan takasin jonkunsortin hylje...just kun on saanut painonsa likelle normaalipainon ylärajaa (vaikka en noista painoindekseistä oikeesti hirveesti perusta...) niin nyt voikin kerätä sit kaikki takasin. Onnellinen oon siitä et tähän asti liikkuminen on onnistunut, meiän seurassa "uskaltaa" pyöriä sit isommanki mahan kanssa ja soveltaa jos ei pysty jotain tekemään. Painokaan ei tähän mennessä oo heilunu ku ees taas (14+1).

Vähän kyllä alko kaduttaa et hankkiuduin eroon mm. liian isoista ulkoiluhousuista :confused: oon nyt pari päivää fiilistellyt et ulkoiluhousut painaa just rakon kohdalta vähän ilkeesti...pitäs varmaan lähtee tonkimaan kirppiksiä jos kävis tuuri ja löytäs jotkut o_O voin mä tietty aina lainata miehen housuja sillon ku se ei niitä ite tarvii :grin
 
Aika mursumainen fiilis täälläkin :) Kauheet utareet saa jo näyttämään tän mamman isolta.. Vatsakin jo kasvanut, mutta Se näyttää kyllä ihan vauvamahalta :D pieni kiva pallo :) Mutta muut paikat kyllä hölskyy :/ Neuvolan vaa'an mukaan mulla olis tullut painoa jo 7kg mutta omaa vaakaa kun katselen välillä niin 3kg olis tullut. Viimeksikin kun punnittiin niin pissaa rakko täynnä eikä maha ollut toiminu kunnolla muutamaan päivään, niin kaipa sekin vaikuttaa..
Aika hassua tuo nt-ultran eri käytännöt. Täällä meillä täytyy ehdottomasti olla rakko täynnä, nostaa sen verran kohtua ylöspäin että näkyy kuulemma paremmin. Ja monista teidän viesteistä käy ilmi että tyhjällä rakolla mennään ultraan. Eli sillä ei taida juurikaan siis olla loppujen lopuksi merkitystä :)

Etsijä. Miten paljon d-vitamiinia käytät, että noin sanottiin? Itseltä ei edes määrää olla neuvolassa kysytty, ainoastaan kysyttiin,että syönkö d:tä..
Mulla käytössä Berocca, foolihappo ja 40 ug deetä :)
ja näillä ajattelin jatkaakin. Terveyssuosituksista luin että raskausajan max suositus deelle olis 50ug
 
Mä oon nyt viikon maannut punkan pohjalla aivan tajuttomassa flunssassa eikä loppua tunnu näkyvän. Nyt on menossa se vaihe kun kurkkua kutittaa niin maan prkleesti joka asennossa ettei yöunista tahdo tulla mitään. Kiukuttaa! :(
 
Ekaa ultraa varatessa tosiaan sano et parempi jos rakossa on virtsaa niin näkyy paremmin. Et ei kannata käydä ihan ennen ultra-aikaa pissalla. Nyt kun varasin rakenneultraa niin sano vähän erilailla, et saa olla pissaa muttei kuitenkaan tarvii sitä siellä väkisin pitää :D
 
Naistenklinikalla kun käytiin ultrattavana viime ma, niin ilmottautumisen yhteydessä passittivat vielä vessaan tyhjentämään rakon. Myös kesken ultraa kätilö laittoi käymään vessassa kun jouduttiin vähän kiusaamaan pientä tärisyttämällä mahaa että saatiin sivuprofiili esiin :)
 
Mul on ollut nyt raskausaikana minisun mama-monivitamiini, omega-3 ja d-vitsku 50 ug käytössä. Mama-vitamiinis on 10 ug deetä mut en oo asiasta huolestunut, päinvastoin neuvolassa sanoi että hyvät vitamiinit käytössä :)
 
Kiitos kaikille, kun ootte jakaneet omia fiiliksiä raskaudesta. On lohduttavaa tietää, että ei ole yksin angstailujen kanssa. Tuntuu omat murheet piirun verran kevyemmiltä, kun voi ne jakaa ja kuulla, että on muitakin samassa veneessä.

Me käytiin eilen miehen kanssa ultrassa ensimmäistä kertaa! Oli aivan mieletöntä nähdä oma pienokainen. Kuvat on hyviä ja niitä oon vähän väliä tutkastellut ja ihaillut pieniä kasvonluita ja käsiä. Kaikki oli hienosti kohdun sisällä.

Viikot laitettiin kohdilleen, eli olen tänään viikolla 12+1. Laskettu aika siirtyi alunperin ilmoittamaani takaisin, eli LA 29.5. Ihana pieni
:Heartred.
 
Mä mietin tota omega-3 kun tulee syötyä kalaa niin vähän mut joku mulle tällä forumilla sano ettei sitä kannattas syödä...:eek:
 
ahk87 mä ainakin syön raskausomegaa, siinä ei oo sitä a-vitamiinia
 
Itse syön kanssa suht harvoin kalaa, kerran viikkoon tai pariin. Ja syömäni omega on ilman a-vitamiinia, kuten JMT sanoikin. Luin kanssa jostain keskustelusta, oliko nyt sitten täältä, että joku ei sitä omegaa suosittele. Neuvolassa sanoi että kannattaa syödä, samoin on jossain muillakin keskustelupalstoilla suositeltu, kun luin kuukausia sitten. Nää kaikki neuvot ja suosituksethan on todella poikkeavia, riippuen kenen suusta ne kuulee, mutta jälleen kerran omaa kehoa kuunnellen ja tietysti epäilyttävissä tilanteissa yhteys neuvolaan :)
 
Ja painobingo on käynnistynyt, mikä tulee olemaan loppuluku?;)

Eka raskaus: alkupaino 59, loppupaino 82. Oho. No, puolessa vuodessa oli tippunut 28kg, joten paino alle lähtöpainon.

Toka raskaus: Alkupaino 58, loppupaino 74. Ylimääräiset lähti taas about puolessa vuodessa.

Kolmas raskaus: Alkupaino 57, tähän mennessä (14+5) painoa on tullut lisää noin 2kg, mikä on todella paljon pienempi luku kuin edellisillä keroiolla, silloin vastaavilla viikoilla painoa oli tullut lisää varmaan 6-7kg.

Ja olen niin onnekas etten koskaan ole kärsinyt raskauspahoinvoinnista (mitä nyt hitusen on ollut etova fiilisi aina joskus kakkosen ja kolmosen kanssa), joten kilot kertyivät reippaasti jo alusta;) Tällä kertaa päivät kuluukin kahden lapsen perässä juoksemiseen ja siivoamiseen (iso koira, kaksi lasta, kurainen sää ja maantasalla oleva kämppä ei ole maailman loistavin yhdistelmä...), joten ehkä kiloja on tullut vähemmän sen takia? Mene ja tiedä:)
 
Taitaakin mun pikkuinen ottaa painoa ja kasvaa, kun raskausajan kuvotus on back. Meni pari viikkoa helpommalla, mutta tällä viikolla on taas ollut oloja. Kuulunee asiaan kuitenkin, joten kestetään...
 
Mulla tuli viime kerralla 12 kiloa painoa raskauden aikana. Seitsemän kiloa jäi laitokselle ja viisi kiloa pysyivät tiukassa kunnes lopetin yöimetykset pojan ollessa 10kk. Sen jälkeen kilot suli pois kahdessa viikossa ja olin takaisin lähtöpainossa. Ja tuohon kaikki ovat suhtautuneet lähes järjestään todella epäuskoisesti. Mutta uskokaa tai älkää, imetys ei kaikille ole mikään laihdutuskuuri.

Aion tottakai imettää täböllä myös tulevaa tuhisijaa. Nyt vaan pieni henkinen valmistautuminen siihen, että olen muodokas mamma :) (Oli tosi hassua, kun rintojen kuppikoko pieneni kaksi kokoa kahdessa viikossa yöimetyksen lopetettuani.)

Pahoinvoinnin takia paino on edelleen alhaalla. Mutta eiköhän se tuosta luonnostaan jossain vaiheessa nouse. Ja paino raskaus- ja imetysaikana on viimeinen asia mistä haluan ottaa paineita. Koska viime kerralla otin hirveät pultit noista viidestä kilosta ja aivan turhaan.
 
Hei iso sydämellinen kiitos kaikille, jotka tsemppasivat mua ja jaksoivat lukea mun kurjan kirjoituksen.

Mulla oli eilen tosi synkkä tunnelma ja tuli sellainen musta mönjä ulos. Kuitenkin pääsin aika syvälle niissä tunteissani joita eilen tunsin. Oli tärkeää saada niitä filtteröityä ulos ja kirjoituksen jälkeen tuli sellainen selkärangasta ulottuva itku, joka kesti pitkään. Sieltä tuli itkunsekaista juttua, jotka ulottuivat lapsuuteen ja sieltä asti kumpuaviin tunteisiin kehostani.
Aviomies istui mun vieressä lattialla, silitti mua ja sanoi lempeästi "hyvä kulta, oot tosi läsnä tossa tunteessa, päästä vaan kaikki ulos, hyvä kulta, oot rohkea". Aika timantti.
:Heartbigred

Oli myös tärkeä mulle saada lukea muiden painojuttuja ja sitä, miten me naiset ollaan ehkäpä itsellemme tosi ankaria. Tietenkin painoon liittyy terveys ja sitä kautta myös kasvavan vauvan terveys, mutta enemmänkin tänään koen tärkeämpänä rakastua omaan itseensä ja kehoonsa ennenkuin edes miettii mitään painon tarkkailua. Jos ei tunne rakkautta omaa kehoaan kohtaan, on todella vaikeaa muuttaa elintapojaan. Harva pysyvä muutos kai lähtee tuomitsemisesta tai inhosta, vaan siihen pysyvään muutokseen tarvitaan ymmärrys ja hyväksyntä, kenties juurikin sen rakkauden kautta.

Mä aion nyt keskittyä siihen, että tuotan omalle keholleni hyvää oloa ja nautintoa. Jollain muulla tavalla, kuin syömällä herkkuja. Haen hyvää kehoyhteyttä ja sitä miten mielen sekä kehon saa toimimaan yhteen.

Töiden jälkeen kävin työkaverini/ystäväni kanssa teellä ja pääsin kertomaan näistä tunteista hänelle. Hän on kätilö ja doula ja kappas vain, minunkin tuleva kätilö/doula ja oli ihana saada puhua näistä myös hänen kanssaan. Sain kertoa ja itkeä sitä ystävälle, että nyt on ankea olo omassa kehossa ja oikeastaan on ollut jo pidempään!
Kotimatkalla sitten kadulla tuli vastaan tosi vanha mies, joka alkoi ihan yhtäkkiä juttelemaan. Mies oli hassu höpöttelijä. Tein sitten siinä hetken kuluttua lähtöä, että "olisi tosi mukava jäädä rupattelemaan pidempään mutta nyt on minun lähdettävä kotiin." Hän sitten katsoi mua päästä varpaisiin sellainen tuike silmissään ja sanoi "kyllähän minä toki ymmärrän mutta kun edessäni seisoo niin koristeellinen ja muodokas nuori nainen niin pitihän minun tulla juttelemaan." Ja kun sanoin että tapaamisiin, hän laittoi käden sydämelleen ja voihkaisi "oi toivon kyllä".

Lähdin itsekseni naureskellen kotiin päin ja mietin, että olen just viime yönä itkenyt sitä miten ruma olo mulla on ja juuri istuin teekupposen äärellä ja jauhoin samaa ystävälle ja sitten vastaan tulee, pimeällä kotikadulla, tuollainen höpsö ukkeli joka sanoo mun olevan koristeellinen ja muodokas nuori nainen. Ihan kuin joku olisi yrittänyt kertoa mulle jotain.:Heartred
Lämmitti. :Heartred
 
Minä en tarkkoja painoja muista, mutta edellisestä taisi olla lähtöpaino 67 ja päädyin 80 paremmalle (vai pahemmalle) puolelle. Nyt oli löhtöpaino 70, edellisessä neuvolassa oli painoa tullut 300g. Siitä on tosin jo kuukausi aikaa, enkä ole sen jälkeen vaa'alla käynyt. Mulle on paino ollut aina kova paikka enkä ole ollut koskaan tyytyväinen kehooni, paitsi ehkä häiden aikoihin alkuvuodesta 2010. On ihana katsoa hääkuvia ja todeta, kunka hoikalta näyttää, vaikka silloinkin painoa oli 65kg. Mutta mulle on aina ollut ongelmana rinnat. Valmiiksi jo isot ja vaikea löytää liivejä, mutta nyt olen kuin joku entisaikojen imettäjä! Ja kun nämä ryökäleet vielä paisuvat sitten synnytyksen jälkeen. Muistan vielä esikoisesta, miten seisoin peilin edessä ja nauroin, kun tissit oli niin hervottomat Dolly Partonit! Mies ei kylläkään valittanut :wink

Mutta, mutta. Onko teillä valkovuoto pysynyt normaalin värisenä? Mulla on nyt parin viikon aikana ollut muutaman kerran sellaista aavistuksen rusehtavaa, kerran vienosti pinkkiä. Ja eilen, kun oli lauantai, niin olettaa sopii, että mies kaipasi vähän läheisyyttä (ah, miten vanhanaikaista, lauantai-iltana saunan jälkeen... :happy112) ja kun hommailujen jälkeen kävin vessassa, niin paperiin jäi jälleen vaaleanpunainen jälki. Olisiko vain yhdynnässä joku paikka hiertynyt hieman rikki, vai pitäisikö tästä nyt käydä jossain näytillä? Missään vaiheessa yhdyntää mua ei sattunut, eikä ollut mitään kolmen tunnin jyystöä, vaan melko pikainen puolen tunnin toimitus.
 
Sama täällä, pari kertaa tullut rusehtavaa/pinkkiä vuotoa... Pikkusella ollut kaikki hyvin :) Jos vuoto on niukkaa, eikä siihen liity voimakkaita kouristavia alavatsakipuja, on kyseessä usein viaton vuoto :)
 
Täällä myös yksi pinkistä tuhrusta kärsivä :( ei kyllä oo ollenkaan rauhallinen mieli asian suhteen... esikon aikana ei ollut missään vaiheessa mitään tuhruja...
 
Takaisin
Top