Nyt on elokuu...

Hei vaan taas näin viikon jälkeen. Toivottavasti uutiseni  terveestä tyttövauvasta ei masenna vielä odottavia entisestään.

Lohdutukseksi Moonille on ehkä raskausviikot 41+5 (ilman lupailujakana yliaikaiskontrolliajasta). Sympatiaa myös Winglessangelille latenssivaiheen suppareiden kanssa.

Ei muuten lohduttanut yhtään kun synnärillä kertoivat että ensisynnyttäjillä sen ensimmäisen 4cm:n avautuminen voi kestää viikkojakin(!!) Itse en olisi kestänyt sitä yhtään pidempään kuin osakseni tulleet 4 päivää. Kolmantena yönä mies soitti Naistenklinikalle ja vaati osastopaikkaa, jossa voisin saada kunnon lääkkeet polttojen kestämiseen. Neljäntenä yönä, väsyneessä mielessäni ajattelin, että olen täysin kelvoton naisena, kun kaiken tämän jälkeen kohdun suu on edelleen auki vain 3 cm ja saan aikaan vain 10 min välein toistuvia supistuksia joista ei ole mitään hyötyä. Olin valmis vaikka polviltani rukoilemaan käynnistystä, sektiota tai edes vapauttavaa niskalaukausta.

No mutta, kaikesta huolimatta tuolla kopassa nyt heräilee hiljakseen syötölle maailman ihanin tyttövauva. Laitan jossain vaiheessa juttua tuonne synnytyskertomuksiin, kunhan tilanne rauhoittuu. Nyt se tuntuu juoksevan kuin siivillä toukan kanssa touhatessa. Hyvä että tuo isä J on täällä pitämässä huolen että minäkin muista välillä syödä ja juoda.

 
oujee, sentäs jotain edistystä tässä mun varsin oireettomassa odottelussa.. äsken irtosi nimittäin varmaan limatulppa. Saas nähdä miten asiat nyt etenee, vai eteneekö mitenkään. Heti ainakin rupes jänskättämään kauheesti :)
 
Heippa! Piti tulla nopeesti hehkuttaan, että minusta on tullu äiti. :) <3 Tuola sängysä tuhisee aivan kertakaikkisen ihana poika, joka näki päivänvalon torstai-iltana. Eilen päästiin kotiin, äiti ja isi on ihan onnensa kukkuloilla. Nyt äidin velvollisuudet kutsuu......
 
Onnea vauvan saanneille. Itse täällä edelleen tuskailen, että koska vauva päättää tulla ulos. Huomenna ois neuvolakäynti, mut tuskin sielläkään mitään uutta. Alapaine aavistuksen koholla, ei proteiinia pissassa ja turvotusta jaloissa yms. arhg, välillä tuntuu tosi turhauttavalta käydä tuolla neuvolassa viikon välein, kun mitään uutta ei sielläkään ole. Onhan se tiettty hienoa kuulla sydänäänet ja, että kaikki on kunnossa sen puolesta, mutta ei sieltä mitään uutta tietoa ole tullut enää moneen viikkoon... Joskos tänäänkin menis messuille kävelemään, jos siitä ees jotain hyötyä ois :)
 
Voi itku! Nyt luin pari sivua ketjun uusimpia viestejä ja tuli tosi paha mieli siitä, että menin hehkuttaan omaa tilannettani. :( En tienny, että täälä on monilla noin paha mieli ja tuskallinen olo. Anteeks siis kamalasti!!! Jos yhtään "lohduttaa" niin mulla ei synnytys sujunu todellakaan niinku strömsösä, vaan oli kaikenlaista mutkaa matkasa. Kaikki alko kalvojen puhkasulla, koska vauvalla epäiltiin olevan hätää, ja vauva saatiin ulos imukupilla rajusti vetämällä. Väliin mahtu monen monta muutaki operaatiota, joten ei ihan ideaalista synnytyksestä ollu kyse.

Kaikille odottaville oikein paljo voimia!!!!
 
Onnea kovasti vauvelin johdosta! :) Kyllä täällä saa välillä hehkutellakin, vaikka ois pahaa mieltäkin ilmassa :) On se oma lapsi kuitenkin niin ihana ja kauan odotettu asia<3

Meillä tuli neuvolassa vähän takapakkia... Pikkunen ei olekaan kiinnittynyt kuten kahden viikon ajan on sanottu olevan. Th sanoi ettei synny ainakaan vähään aikaan. Mulla oli paino pudonnut, vaikka turvotus on lisääntynyt :/ alapaineet 91, proteiinia virtsassa mutta kuulemma normaalia tässä vaiheessa.
Näyttää nyt pahasti siltä ettei mies pääse mukaan synnytykseen, koska ei tää ole ulos tulossa... ja käynnistystä eivät sen perusteella myönnä (vaikkei isä pääsisi näkemään esikoisensa syntymää ja osallistumaan vauvan ekoihin viikkoihin). Itkukohtauksia pukkaa vähän väliä, mutta suon ne itelleni. Suklaata vaan napaan, niin ehkä se siitä ;)

 
Voi ei winglessangel, harmi juttu, ettei mies nyt todennäköisesti pääse osallistumaan synnytykseen. 

Josku, kyllä täällä saa hehkuttaa niistä syntyneistä vauvoista, vaikka me muutamat täällä valitetaankin :D Itsekkin sitä vaan odottaa, että saa sen pienen käärön syliinsä.

Tänään mulla on jonkinlaisia supistuksia päivällä, sohvalla makoillessa selkää poltteli tosi paljon ja messuille kun lähdin kävelemään niin vähän väliä tuli supistuksia, tosin nekin sitten loppui siitä pikku hiljaa, harmi. No ehkä tää täältä vielä joku päivä tulee ulos. Huomenna neuvolaan.
 
Hohhoijaa.. kyllästyttää täälä vaan makoilu ja oleminen. Tosin olen samoilla linjoilla Plipp:n kanssa, mulla tais kans limatulppa tulla kahdessa osassa ja olen siitä hyvin iloinen.. toisilla se ei välttämättä tarkoita vielä viikkoon mitään, mutta josko se vaikka tarkoittaisi tällä viikolla syntymistä (LA 27.8). No toiveikkaana täälä häärään. Huomenna neuvola ja toivottavasti odotusajan viimeinen. Ultraan pitäisi myös torstaina, kun epäiltiin että pikku tyttö ei kasva tarpeeksi ja sf-mitta oli pienentynyt, paino pudonnut multa ja vauvelin syke heikkoa. Ultrassa todettiin että nou hätä, tyttö painaa 3,2 kg ja kaikki hyvin :)
Viikonloppuna menkkamaisia kipuja ja aina vauvan liikahdellessa sellaista viiltävää tunnetta alapäässä. Mistä muuten tietää tihkuuko lapsivettä vai ei. Jos sitä tuleekin niin vähän että luulee sen olevan valkovuotoa.. hmm.. onko muilla tällaisia pohdinnan alla?
 
Huomenta kaikille jo lapsensa äideille saaneille ja meille vielä odottaville mammoille! :)

Täällä alkoi aamu kerrankin hyvin! Heräsin aamu-unilta sohvalta puhelimen pirinään ja närkästyneenä katsoin että kuka tällä kertaa kyselee vauvan syntymäajankohtaa. Tällä kertaa oli ihan positiivista että kyseltiin; sain soiton alueemme ns pääsairaalasta joka vastaa synnytyksistä ja raskauden erikoisseurannasta. Olin hämilläni, sillä tarkoitukseni oli synnyttää pienemmässä yksikössä. No, juttelin osastonhoitajan kanssa ja hän oli tietojeni perusteella varannut ajan aikaistettuun yliaikaiskontrolliin perjantaille :) Muuten oisin saanut vielä viikon sitä vartoa :) Juteltiin niitä näitä ja hän sanoi että mahdollisesti sosiaaliset syymme riittäisivät syyksi käynnistää synnytys ennen rv 42 :) lisäksi hän oli hiukan huolissaan tietoihini merkatusta lantion niukasta ahtaumasta, ja sanoi että sekin syy on varsin riittävä ja ihmettelee ettei oma äitiyspolini ole asiaa ottanut huomioon vaikka olen asiasta useaan kertaan kysellyt huolissani. Noh, nyt asiat mukavasti reilassa, ja ehkä saammekin lapsen syliin jo rv 41+4 :) (ensi viikon maanantai)
Voitte vaan kuvitella, miten tämä feenix lintu nousi tuhkasta, kun ennen tätä aamua kaikki näytti niin synkältä :)

mamssi: itsekin olen tuota omaa vuotoani seuraillut, ja välillä lorahtelee ihan kunnolla jotain niin vetistä, että ei siitä vaan voi tietää onko valkovuotoa vai vettä. Polilla kattoivat pari viikoa sitten että rusehtava vuoto ois valkovuotoa, tai limatulppaa joka tulee vaan hitaasti pois. Ei sieltä saanut siis selkoa siihen että miten sen tietää. Ei siinä muuten, vauvan puolesta pelkää että jos kalvoissa olisikin reikä. Ja aina jos soittelee synnärille ja kysyy asiasta niin vastaus on "kyllä sä huomaat jos se lapsivettä on" Niiiiiiin ihana vastaus ;) moneen kertaan kuultu eri muodoissa vaan :D
 
Huomenta, hieno juttu winglessangel, että saattekin käynnistyksen aikaisemmin. Mulla on ihan sama juttu myös, että valkovuotoa tulee toooodella paljon ja oon miettinyt useaan kertaan, että onko se edes mahdollista että sitä tulee niin paljon. Oon miettinyt, että onko se vaan limatulpan valumista ulos pikkuhiljaa, kun sitä tulee ihan tajuttomat määrät joka kerta kun käyn vessassa. No voisipa yrittää muistaa kysäistä asiasta neuvolassa tänään.

Sitten oon huomannut semmoisen "ongelman", että mulla on koko ajan ihan tajuton nälkä. Se on tullut tässä muutaman viikon sisällä,  ja tuntuu siltä, että tekis mieli koko ajan syödä jotain. Erityisesti jotain makeeta tekee mieli, mutta oikeestaan mikä tahansa muukin suuhun pistettävä kelpaa. Argh, ärsyttävää. Erityisesti oon huomannut, se silloin kun oon yksin kotona ja mies jossain muualla, mahtaiskohan liittyä jotenkin miehen "poissaoloon"..
 
heippa mammat. täällä jakauduttiin 17.08 klo 12:05 ja tänään olisi ollu laskettu aika. synnytys meni hyvin ja nopeasti näin ensi synnyttäjäksi. Elikkä olen nyt pienen pojan äiti jopa pituutta 49,5 Cm Painoa 3440g synnytys käynnistyi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kotona lapsivesien menolla yhen jälkeen yöllä kun heräsin etä tuntui kumma napsahdus ja silloin tuli vedet. lähdettiin ambulanssilla sitten kohti KYSiä jonne matkaa 74 km ampparissa alko supistella tiheästi. sairaalaan kun päästiin niin olin 2 cm auki. Käytävällä kävelyn jälkeen olin 7 cm ja viimeisen kävelyn jälkeen tunsin alakerrassa ponnistamisen tarvetta jolloin miehen kanssa mentiin synnytyssaliin takaisin pyörätuolilla. oli niin nopeaa toimintaa että en kerennyt ottamaan mitään kipulääkettä eikä epiduraaleja ja ilokaasua en edes ottanut oikein kun ei mennyt päähän. ja ponnistus vaihe kesti 10min. ja kummallisinta on se että mulla ei revenny paikat kun yhden pienen tikin verran joka laitettiin verenvuodon estämiseksi. tuntuu kummalle kun mahaan ei jäänyt mitään... pieni löysä kohta... eilen päästiin pojan kanssa kotia ja kaikki on menny hyvin. tsemppiä vielä niille jotka odottaa! :)
 
41+1 syntyi aika pikatahtia mun kitukasvuiseksi epäilty vissiin toistaiseksi ryhmän suurin vauvani, ihana tyttönen.  Tänään tultiin kotiin ja on nyt hulinaa kun pitää pojankin kanssa touhuta joten palailen paremmalla ajalla ja vähemmän väsyneillä silmillä!
 
Arvasin Moon että sulle koitti lähtö kun mitään ei kuulunut :) Onnea hirmuisesti! Meillekin toivottavasti perjantaina luvassa käynnistys, tai sitten ensi viikon maanantaina (eivät ne kai muuten turhaan ottaisi aikaistettuun yliaikaiskontrolliin? Mene ja tiedä sitte :D ) Mutta ilmeisesti sosiaaliset syyt oli nyt tarpeeksi painavat :)
 
Onnea Moon  ja MaMi92 pienokaisten johdosta.

Tänään oli neuvolapäivä, siellä ei ole mitään uutta. Kaikki ok, vauva ei ole täysin alas vielä kiinnittynyt ja itseasiassa kohdun kokokin oli kasvanut viime mittauksesta, tosin mitattaessa oli koko ajan jokin pieni supistus päällänsä. Jonkin verran on parin päivän aikana supistuksia tullut ja selkää särkee vähän väliä. Joten toivottavasti kaikki tämä vain viittaa pian lähestyvään synnytykseen. Mutta edelleen tosiaan yhdessä kasassa.
 
winglessangel:  Hei ihan loistavaa jos käynnistävät aikasemmin!  Olis kyllä ollu kohtuutonta jos oisit joutunu yksinäsi synnyttämään ja olemaan ensimmäiset viikot!  Jee!

Tsemppiä ihan älyttömästi myös kaikille muille!  Ja oikeesti, ei tosissaan aina ole mitään "tuntemuksia" ennen synnytystä, se saattaa sitten yhtäkkiä käynnistyäkin.

Meinasi muuten käydä mulla yksi semmonen odottamaton asia synnytyksen suhteen minkä olin jo tuskissani unohtanut eli passitus ennalta tuntemattomaan synnytyssairaalaan :S  Oli nimittäin hetkeä aikasemmin ollu omassa sairaalassa vielä sulku päällä, tai sillon vielä olikin kun sinne soitin mutta uskalsivat kuitenkin mut sinne päästää kun näytti tilanne olevan purkautumassa.  Hyvä niin!   Olis ollu kamalaa jos olis jonnekin muualle yllättäen joutunut vaikka tärkeintähän oli toki saada vauva ulos.

Ja tosissaan, onneksi ei menny enempää yli kuin ton 41+1, lapsi oli 4310g syntyessään.  Jos olis sinne yliaikakontrolliin ja käynnistelyihin sun muihin mennyt niin varmaan olis ollu sen päälle 5kg.  Ja minä kun jouduin vielä muutama viikko sitten sinne äitiyspolille kun epäilivät lasta kitukasvuiseksi...

Nyt ollaan lasten kanssa kolmisteen kotona.  Miehellä ei valitettavasti tähän hätään ole mahdollisuus jäädä isyyslomalle, mutta onneksi tässä vaiheessa vauva lähinnä vaan nukkuu.  Paitsi öisin, huoh...

Olen maailman onnellisin:  Mä olen saanut oman itseni takaisin!  Nyt vasta silmät tosissaan auennu sille miten jumalattoman pahantuulinen ja hirveä mä olen ollu viimeiset 9kk :(  Eniten käy poikaparka sääliksi, mies nyt vielä ymmärtää hammasta purren jos akka on kamala mutta pikkutaapero ei.  Toivottavasti nyt pysyy pää kasassa vaikka valvomista ja univelkaa tuleekin.

Tämmönen romaani tällä kertaa.

Ai niin, mulla ei siitä surullisen kuuluisasta limatulpasta ollu havaintoa missään vaiheessa!
 
Luin Moon sun synnytystarinan ja rohkaisee kummasti, ties vaikka tääkin tulis täältä vielä itestään :)

Kaikkea hölmöä sitä kerkiää aikansa kuluksi pohtimaan... Yhtäkiä iski paniikki "mitä JOS synnytys käynnistyy kotona, mistä tiiän milloin lähteä kun sairaalaan matkaa 120km?" Sitten sitä päässään rauhoitteli itteään ajattelemalla niitä joilla on pohjosessa reilusti pitempi matka. Että enköhän mä selviä jos näin kävisi että synnytys käynnistyisi vielä itsestään :)

Seuraavaksi sitä alkoi miettimään että kerkeekö mies siitä vielä kauppaan hakemaan itelleen juotavaa ja pientä evästä jos tästä pitäiskin ottaa ja lähteä. Hulluksihan tässä ollaan selkeästi tulossa ;)

Ainakin nää ajatukset on positiivisempia kuin pari päivää sitten, vaikka hulluja ovatkin :)

P.S Onko täällä kellään kokemusta synnyttämisestä Naistenklinikalla? :)
 
Winglessangel: Onneksi sait sen käynnistyksen aikaisemmaksi. Olisi ollut kyllä kurjuuden maksimointia synnyttää ilman isää. Toivottavasti käynnistys lähtee rivakasti liikkeelle. Mun synnytys tapahtui Naistenklinikalla ja olin kyllä todella tyytyväinen tapaan, jolla meitä kohdeltiin siellä. Kokemusta kertyi kolmesta osastolta os. 42 (täällä ilmeisesti myös käynnistykset hoidetaan, synnytyssali ja os 62 (jossa on perhehuoneet). Kaikki olivat todella ihania, ystävällisiä ja tukevia pitkin prosessia enkä voisi olla tyytyväisempi paikkaan. Onnea vauvanhakumatkalle :)

Moon: Onneksi olkoon "pikku" nyytistäsi. Jaksamisia niihin unettomiin öihin, samaa kuuta tuijottelemme täällä Pohjois-Helsingissä yön pimeinä tunteina.

Onnea myös MaMi92:lle. Minkälaiset fiilikset jäi synnyttämisestä ilman kipulääkkeitä?
 
Kiitos  Helmitaulu kun jaoit kokemuksia Naistenklinikasta :) meillä olis kanssa toiveissa päästä perhehuoneeseen, mutta tärkeintä on nyt se että isä pääsee synnytykseen mukaan :) Jännittää jo hirmusesti, kun tietää että saa asioihin todennäköisesti vauhtia, vaikkei se käynnistäminenkään aina onnistu. Sitten on ainakin yritetty :)

Tuli parin tunnin ajan supistuksia 10min välein taas, mutta jonnekin katosivat kuten aina ennenkin. Toiveita elättelen silti :)
 

Helmitaulu kirjoitti:
Winglessangel: Onneksi sait sen käynnistyksen aikaisemmaksi. Olisi ollut kyllä kurjuuden maksimointia synnyttää ilman isää. Toivottavasti käynnistys lähtee rivakasti liikkeelle. Mun synnytys tapahtui Naistenklinikalla ja olin kyllä todella tyytyväinen tapaan, jolla meitä kohdeltiin siellä. Kokemusta kertyi kolmesta osastolta os. 42 (täällä ilmeisesti myös käynnistykset hoidetaan, synnytyssali ja os 62 (jossa on perhehuoneet). Kaikki olivat todella ihania, ystävällisiä ja tukevia pitkin prosessia enkä voisi olla tyytyväisempi paikkaan. Onnea vauvanhakumatkalle :)

Moon: Onneksi olkoon "pikku" nyytistäsi. Jaksamisia niihin unettomiin öihin, samaa kuuta tuijottelemme täällä Pohjois-Helsingissä yön pimeinä tunteina.

Onnea myös MaMi92:lle. Minkälaiset fiilikset jäi synnyttämisestä ilman kipulääkkeitä?
hyvät fiilikset jäi.. ite jopa yllätyin suoritukseen ilman.
 
Huomenia,

täällä edelleen yhdessä osassa, viestejä pukkaa kavereilta, puhelin soi yms. Kohta teen niin, että sammutan tuon puhelimen ja sanon, että soittavat isännelle niillä kenellä on oikeesti asiaa. Facebookin keskustelun poistin käytöstä ja kohta varmaan lopetan kokonaan siellä käymisen, kun enemmän ja enemmän aletaan kyselemään, joko joko joko... Kumma juttu, kun ihmiset ei tajuu olla kyselemättä tuosta asiasta, kyllä me sitten ilmoitellaan kun jotain on tapahtunut. 

Yöllä heräilin ja oli jonkin verran taas supistelua, vessassa yöllä käydessä huomasin, että pikkaisen oli myös verta tullut... No ehkä tää tästä kohta alkaa tulemaan ulos...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top