Helmitaulu
Oman äänensä löytänyt
Hei vaan taas näin viikon jälkeen. Toivottavasti uutiseni terveestä tyttövauvasta ei masenna vielä odottavia entisestään.
Lohdutukseksi Moonille on ehkä raskausviikot 41+5 (ilman lupailujakana yliaikaiskontrolliajasta). Sympatiaa myös Winglessangelille latenssivaiheen suppareiden kanssa.
Ei muuten lohduttanut yhtään kun synnärillä kertoivat että ensisynnyttäjillä sen ensimmäisen 4cm:n avautuminen voi kestää viikkojakin(!!) Itse en olisi kestänyt sitä yhtään pidempään kuin osakseni tulleet 4 päivää. Kolmantena yönä mies soitti Naistenklinikalle ja vaati osastopaikkaa, jossa voisin saada kunnon lääkkeet polttojen kestämiseen. Neljäntenä yönä, väsyneessä mielessäni ajattelin, että olen täysin kelvoton naisena, kun kaiken tämän jälkeen kohdun suu on edelleen auki vain 3 cm ja saan aikaan vain 10 min välein toistuvia supistuksia joista ei ole mitään hyötyä. Olin valmis vaikka polviltani rukoilemaan käynnistystä, sektiota tai edes vapauttavaa niskalaukausta.
No mutta, kaikesta huolimatta tuolla kopassa nyt heräilee hiljakseen syötölle maailman ihanin tyttövauva. Laitan jossain vaiheessa juttua tuonne synnytyskertomuksiin, kunhan tilanne rauhoittuu. Nyt se tuntuu juoksevan kuin siivillä toukan kanssa touhatessa. Hyvä että tuo isä J on täällä pitämässä huolen että minäkin muista välillä syödä ja juoda.