Nyt on elokuu...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja idaho
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä suljin kanssa puhelimen, säädin facebookista chatin ja kommentoinnin pois ja mielellään olisin sulkenu myös äijän puhelimen.  Itku tuli aina sillonkin kun kuuli sen puhuvan puhelimessa jotain vauvan tuloon liittyvää.  On se kumma ettei ihmiset tajua huolehtia omista asioistaan!

Víime yönä herättiin vaan kerran!  Mä tosin pyörin tuskissani kun tissit oli muuttunu kiviksi ja oli ihan pirun kipeet.  En kuitenkaan jaksanu nousta pumppaamaan.  Asia on onneksi korjattu nyt aamusella.

Ihanaa, tänään kävi vieraita!  Poikakin sai leikkikaverin.  Mukavaa taas tavata ihmisiä kun ei enää ahdista, vituta ja masenna.  Ainoo vaan että pitää taas opetella näyttämään ihmiseltä.  On tullu tässä pyörittyä petolinnun perseen näkösenä kun ei jaksa itteään sukia ja edes välttämättä päivävaatteita pukea.  Ja tietty hiki virtaa koko aika.

Mitähän mä ´muuten tekisinkään ilman parasta kaveriani lasten uimarengasta!  Kummasti helpottaa istumista ennen kuin toi pyrstö paranee!  Viimeksi ei rengasta ollu enkä sitten istunukaan kuukauteen, jotenkin epämääräsesti röhnötin vaan puolikkaalla kankulla.
 
Nortsi: Kyllä sulla pian alkaa tapahtumaan, kuulostaisi siltä että paikat kypsyy todenteolla :) Täälläkin edelleen yhdessä osassa. Puhelin äänettömällä, vaikka ilkeää tekee sekin kun joskus tulee katsoneeksi viestien ja puheluitten määrää... Ihmisiltä puuttuu hienotunteisuus. Ketä oikeasti kiinnostaisi joka ikinen päivä vastata samoihin kysymyksiin, Samoille ihmisille? Mun hermot ei oo tehty sitä varten.
Ensin rv 35-40 aloitettiin kyselyt että jokohan se olisi valmis tulemaan, ja onko tuntemuksia ja miksei se ole syntynyt supistuksista huolimatta. Sitten rv 40 eteenpäin on kyselyt pahentuneet "Aiotko kasvattaa sitä siellä murrosikään asti?", "Onkohan sulla joku semmonen vika et ne supistukset ei jaksa jatkua?", "Onkohan sun laskettuaika laskettu väärin?" Ei kestä hermot noita ei.... Tänään tullut sukulaisilta lähinnä kyselyitä "miksi te meette käynnistykseen, eikö niiden kuulu syntyä luonnollisesti?", "...kun minä olin nuori niin kyllä jokainen nainen kykeni normaaliin synnytykseen..." ja tätä rataa. Ihana kun ihmiset on niin kannustavia!

Täällä onneksi saa myötätuntoa! <3

Jaksamisia kaikille, niin odottaville kuin pienten kanssa hääräävillekin. Puhalletaan yhteen hiileen niin jaksetaan etiäpäin :)
 
winglessangel:  VOI JUMALAUTA!!!  Ei voi oikeesti laukoa tommosia asiattomuuksia!!!  "Kun minä olin nuori..."  Voi vittu!  Tekis mieli lähteä antamaan sakinhivutusta tommosille ihmisille, toi on todella törkeetä!  Mitähän tommoseen sitten vastaiskuksi "Vanhoina hyvinä aikoina tommoset kurpat tapasi kuolla ajoissa"?
 
Tekisi todella mieli vastata jotain vastaavaa "vanhoina hyvinä aikoina ei tainnut olla kaikki siskon kummin kaimat kyselemässä että synnytetäänkö sitä saunassa vai tuvassa?" ;) onneksi huomenna saadaan tietää jo että millon tää käynnistetään, jännittää jo sekin ja nää yhet vaan kyselee. Olivat soitelleet jopa mun omalle äidille, että sen pitäisi puhua tyttärelleen järkeä käynnistyksen suhteen... Ja osa kysellyt miksen vastaa puhelimeen enää. Oli siinä äiti saanut kiukkua niellä ja sanoa ettei asia kuulu hänelle. Mielenkiintoista oliskin, et jos tän annettais vaan jatkua pitemmälle, että millasta kommenttia sieltä vielä tulisi... Jos vielä lapsia saadaan annan kaikkien ymmärtää että lapsi syntyy oikeasta lasketusta ajasta vasta kuukauden päästä, niin säästyy näiltä jutuilta aika näppärästi :D
 
Se ois sit tänään laskettu aika<3 Mut ei merkkiäkään pois tulosta :(

Siis aivan törkeää tollanen kysely :/ Mie viel siedän ku jos joku sattuu vaan näkee niin tumaa et "siekin viellä kassassa" ja siihen jää :) Eivät oo soitelleet ja viestii laittaneet :) Ainut on veli mikä saattaa soittaa ja kysyy et jokos sitä tuntuu siltä :)

Viime yönä kyllä heräsin oli jotenkin outo olo ja liekkö supistikin mutta väsytti niin paljon niin ei tarvinnu pitkään unta takas ootella mielessä vaan kävi et khyllä mie herään jos tää pahemmaks muuttuu :)
 
Mä oon jo aikoja sitte lakannu vastaamasta puhelimeen viestein tai itse puheluun.
Saavat uskoa että "sitten ilmotetaan".  Tääläkin on mennyt yli ja tänään oli yliaikaiskontrolli sillä seurauksella että huomenna on suunniteltu sektio.
Lapsi on ultrauksen mukaan niin iso että on epäsuhdassa lantioon.

Tässä voi siis sanoa että kaikki meni hyvin erilailla kun oli suunniteltu, mutta huomenna sitä olisi sitten vanhempi. oho.emoticon
 
haisu:  Hui, jännää!  Vaikka sitä kuinka toivoo ja toivoo että käynnistäisivätpä tai leikkaisivatpa niin varmasti tosi hurjaa sitten kun saa oikeesti sen päivämäärän että nyt se tapahtuu!  Nyt sullakin on siellä pienokainen :)

Mä en jotenkin osaa kirjottaa tonne vauvaosastoon erikseen.  Toteampa siis tänne että tyllerö nukkui viime yönä 7h putkeen!  Sen jälkeen ei toki sitten nukkunutkaan mutta onneksi oli isin aamuvuoro.  Äijä nimittäin lähtee tänään viettämään varpajaisia joten oikeus ja kohtuus että sai viettää aamun lasten kanssa.  Nytpä tuo juuri lähti pojan kanssa naperouintiin.  Sen jälkeen sen olis tarkotus lähteä sinne rymyreissulleen jahka uinnista kotiutuvat.

Ja yäk yäk YÄÄÄÄÄÄK pojasta löyty tänään punkki!  Ite en sitä ees kyenny nyppäsemään, onneksi mies sen teki.  Tarpeeksi ällöttävää poistaa niitä koirasta, saati sitten omasta silmäterästä!  Hyi!  Ehkä toi kuitenkin toimi miehelle vihjeenä että olis pikkuhiljaa aika ajaa nurmikko, nuo iljetykset kun siinä pitkässä ruohossa viihtyvät.

Kävin just vaa'alla ja ihan mukavaa lukua näytti.  Eli nyt olis 4kg päälle lähtöpainon.  Tavoitteena olis kyllä päästä sen lähtöpainon alle kun oli tosiaan niitä esikoisen raskauskiloja vielä jäljellä.  Tänään aion kyllä herkutella kun se mieskin kerran juhlii, mutta muuten on onneksi se jokapäiväinen porsastelu jääny.

Mitähän vielä...  Tsemppiä ja jaksamista kaikille pallomahoille!  Olen hengessä mukana!
 
Kylläpä melkein kateeksi käy Moonille tuollaiset 7 tunnin yöunet. Meillä Mussuliini poti vatsavaivoja ja örisi kopassaan vähän pitkin yötä. Jännityksellä odotan mitä ensiviikolla aloitettavat d-vitamiini tipat tekevät sille.
Tänä viikonloppuna muutenkin olemme taas laajennettu perhe, joten päivälläkään ei juuri pääse nukkumaan. Kaksi vanhempaa kuitenkin tarvitsevat huoltojoukkoja ja ohjelmatoimiston palveluja pitkin päivää. 5 vuotiasta taitaa jo vähän harmittaa, että maailma ei enää pyörikkään hänen haluamistensa ympärillä.emoticon

Nyt jos olisin järkevä niin menisin heti nukkumaan enkä kukkuisi täällä....
 
Helmitaulu:  Tosiaan toivon että pysyisikin yöt rauhallisina.  Viime yönä jälleen herättiin syömään mutta eipä tuo haittaa, niinhän se vielä kuuluukin.  Kunhan ei tunnin välein tarttis heräillä.  Meillä on kuitenkin se tilanne että mies ei pysty isyyslomaa pitämään joten mä oon näin heti alusta asti näiden kahden naperon armoilla itekseni.  Nythän tää vielä menee kun vauvakin nukkuu niin paljon mutta äkkiä se muuttuu vähän hankalammaksi. 

Saas nähdä koska se ukko sieltä varpajaisista kotiutuu.  Toivottavasti ei kuitenkaan tee mitään turhaa numeroa itestään, mulla ei heru krapulaiselle myötätuntoa.  En siis paheksu sitä että niitä varpajaisia vietti, sehän oli ennalta sovittua, mutta en vaan jaksa semmosta "isillä on nyt vähän huono olo, isi menee vähän lepäämään" kun itse on kuitenkin just taas painanu täyden työvuoron päivystyksineen näiden muksujen kanssa.

On noi lapset kyllä maailman ihanimpia mutta onhan niissä työtä!  Kohta kerään noi palleroiset ja lähetään leikkipuistoon.  En halua omassa pihassa ulkoilla ennen kuin se punkkinurmikko on tiessään!
 
Vähän nopeita kuulumisia synnäriltä kun kerkeää henkeä vetämään :) eli täällä makoillaan perhehuoneessa pieni nyytti kainalossa. Käynnistys olisi ollut vasta huomenna, mutta kontrollissa huomattiin huikeat paineet (156/109) ja siitä lähettiin sitten suunnittelemaan käynnistystapaa. Makasin siinä käyrillä ja alkoikin spontaanisti supistelemaan. Hommaa kuitenkin vauhditettiin tabletinmurulla ja muutama tunti siitä menikin sitten vedet ja alkoi 5min välein supistelemaan. Seuraavana aamuna oltiinkin jo nyytti kainalossa, nyt pieni ihana mies on päälle vuorokauden ikäinen :) Nyt mulla on kaksi, aivan toistensa näköistä ihanaa miestä! Ja sydän sulaa kun kumpaakin kattelee, isompaa ja pienempää <3 >
 

Helmitaulu kirjoitti:
Kylläpä melkein kateeksi käy Moonille tuollaiset 7 tunnin yöunet. Meillä Mussuliini poti vatsavaivoja ja örisi kopassaan vähän pitkin yötä. Jännityksellä odotan mitä ensiviikolla aloitettavat d-vitamiini tipat tekevät sille.
Tänä viikonloppuna muutenkin olemme taas laajennettu perhe, joten päivälläkään ei juuri pääse nukkumaan. Kaksi vanhempaa kuitenkin tarvitsevat huoltojoukkoja ja ohjelmatoimiston palveluja pitkin päivää. 5 vuotiasta taitaa jo vähän harmittaa, että maailma ei enää pyörikkään hänen haluamistensa ympärillä.emoticon

Nyt jos olisin järkevä niin menisin heti nukkumaan enkä kukkuisi täällä....
hei Helmitaulu mitä D-vitamiini tippoja alatte käyttämään? meille neuvolasta hoitaja toi tullessaan D3 tipat. ite toivosin kanssa että ei tulis maha vaivoja niistä pojalle.
 
Onnittelut uusille tulokkaille! Itse kirjoittelen vasta nyt, kun en ikinä ehdi koneelle, ja nytkin vain miehen työkännyllä tuherran. Eli meidän tyttö on nyt jo 8 päivää! Hän tulikin pian viime viestini jälkeen, 40+1. Mitat 48cm ja 3290g - eli OLI loppujen lopuksi ihan hyvä että meni yli, kun ei ole mikään jättiläinen. :) Niin helppo sitä on tietty jälkikäteen hymyillä... Kun neiti päätti tulla hän tulikin nopeasti. Synnytys kesti 2 tuntia ja ponnistusvaihe siitä kokonaista 2 minuuttia. Luojan kiitos sairaalaan ei kestä meiltä kuin vartti. Enhän mä osannut tehdä lähtöä kuin vasta kun supistuksia oli tullut vajaa tunti. Onneksi myös eskoisen hoitajat asuu vieressä, joten ehdittiin sairaalaan puoli tuntia ennen syntymää. Voimia odottajille ja uusille äideille! On nää vaan niin ihania nyssäköitä :)))))))
 
Ponnistusvaihe 2 minuuttia! No huhhuh! Minulla kesti melkein kaksi tuntia ja luulin ihan tosissaan, että henki menee. En ole vielä kyennyt kirjoittamaan synnytyskertomusta, kun pelkkä ajatuskin synnytyksestä tekee huonon olon. Se oli kamalaa.
Mutta lopputulos on ihan huippu, tyttö on supersuloinen emoticon  Viimeiset kaksi yötä hän on itkenyt n. kahdesta neljään ja nukkunut muuten tosi hyvin. Ajattelin ensi yönä kokeilla kapalointia, jos se rauhoittaisi pientä riehujaa. Neiti haluaa rinnalle, mutta sitten kädet alkaa huitoa niin mahdottomasti, että suu irtoaa rinnalta ja sitten menee hermot. Päivisin hän nukkuu kuin enkeli ja syö mahdottoman tarmokkaasti.

Tiedättekö, mitä ensimmäisellä neuvolatädin vierailulla tehdään? Hän on tulossa meille keskiviikkona.
 
Mursku Meillä ainakin ekalla käynnillä hoitaja mittasi vauvan painon semmoisella "kalavaakan" näköisellä, johon laittoi vauvan harson sisässä roikkumaan. Tutki myös vauvan napaa... miltä napatynkä näytti ja oliko jo irtoamassa. Minulta hoitaja paineli kohtua ja tarkisti miten repeämät olivat parantuneet. Keskusteltiin synnytyksestä, miten se meni, miltä tuntui ja jäikö jokin vaivaamaan... Lisäks keskusteltiin myös imetyksestä. Ylimääräisenä juttuna mä halusin että tehdään syöttöpunnitus, niin nähtin paljonko poika sai rinnasta maitoa. Hoitaja katsoi samalla myös imuotteen, että se on kunnossa. Nämä asiat mulle on jäänyt mieleen... kumma juttu miten siitä tuntuukin olevan jo niin kauan.
emoticon

Viisi viikkoa jo synnytyksestä tulee kuluneeksi ensi yönä. Mihin se aika on mennyt?! Kumma juttu... Huomenna isäntä palaa töihin ja paluu arkeen koittaa ainakin siis siltä osin. Mitähän sitä keksii tekemistä päiviin syöttämisen, nukuttamisen ja vaipanvaihdon lisäksi. Tuntuu ihan älyttömän pitkältä ajalta kun miettii että toukokuun puoliväliin pitäis olla kaiket arkipäivät yksin kotona tuon pikkuisen miehen kanssa, huh! Onneks mies pitää vielä varsinaista isyyslomaa jossain vaiheessa, saipa nyt pidettyä elokuun kesälomaa...

Ja vielä onnittelut kaikille vauvansa saaneille ja tsempit niille joilla vauveli vielä odottelee masussa!
 
On tää kyllä kun miettii miten (tässä vaiheessa suhteellisen) isoja ikäeroja meidän muksuilla on :D  Vaikka kaikki "elokuisia" ollaan niin varmaan tulee parikin kuukautta ensimmäisen ja viimeisen ikäeroksi!

Mulla muuten toi ponnistusvaihe kesti kanssa tosi vähän aikaa, 5min.  Sen verran oli pikainen synnytys että ei haitannut ettei kivunlievityskään toiminut.  Saattaisin vielä kertaalleen synnyttääkin ;)

Meillä on huomenna luvassa se ensimmäinen neuvola.  Saas nähdä miten menee, tytön kohdalta siis ei mitään "jännää" mutta kun toi ahhd-väkkärä pitänee ottaa mukaan.  Ja kesken päiväunien tietty.  Huoh.  Hengästyttää jo valmiiksi.  Meillä ei tule täti kotikäynnille, kuulemma ei ole enää uudelleensynnyttäjien kohdalla tapana.  Jännää sinänsä, meinaan vaan että onhan siinä kahden pienokaisen kanssa tekeminen...  No onneksi mulla alkaa olla toi alakerta jo siinä kunnossa että pystyn ajamaan autoa!

Esikoisen kohdalla leikattiin väliliha ja sillon en kuukauteen pystyny kunnolla istumaan.  Vessapaperiakaan ei sen ekan kuun aikana sillon pystyny käyttämään.  Nyt ton repeämän kohdalla paraneminen on ollu paljon nopeempaa ja entinen paras kaverini istumarengaskin on jo eläköitynyt.  Meinaa vaan olla se paranemisvaihe että nyt sitten kutiaa alapää ihan hirveesti.  Mutta parempi niin kuin se jatkuva jomotus!

Ärsyttää, esikoinen on kikkaillu reilun tunnin sängyssään nukahtamatta päikkäreille.  Ei se siellä huuda joten saa ihan rauhassa kikkailla, kunhan vaan ärsyttää. 

Tänään kävi pari kaveria kylässä :)  Ihanaa, päivän piristys!  Nyt tosiaan kun on mahasta ja vitutuksesta päästy niin kaipaa sosiaalista kanssakäyntiä.  Omaa kyläilyä muiden luona rajoittaa toi taapero.  Lapsiperheissä nyt voikin kyläillä mutta lapsettomien luona tuppaa olemaan niin paljon kaikkea särkyvää ettei tota käivärää voi semmosiin paikkoihin ottaa.  Tai voi mutta se on sitten rosi stressaavaa itelle kun pitää koko ajan pidellä kiinni ja rajoittaa.  Eikä se oo toki lapsellekaan kivaa.

Viikonloppuna ois vissiin miehen vanhemmat tulossa käymään.  Ahdistaa jo valmiiksi :D  Mukavia siis ovat mutta jotenkin ahdistaa se anopin jatkuva hääräys...
Mieskin vissiin nyt sitten "joutuu" isyyslomalle eli työtilanne hiljainen.  Kattoo nyt.  Ennenkin ollu näitä varotuksia ja sitten onkin yhtäkkiä töitä niin ettei vuorokaudessa tunnit riitä!  Kaipaisin kyllä kieltämättä vaipanvaihtoon kaveria.  Kyllä se siis sujuu multa ihan mallikkaasti mutta kun typykkäkin kakkaa suurinpiirtein 5min välein ja sitten on vielä isoveli...  Pyykkiäkin saa pestä taas joka toinen päivä.  Onneksi toi ruuansulatus tosta hidastuu jahka vähän aikaa menee :)

Tulikohan tarpeeksi pitkä romaani..?  ;)
 
MaMi92 Meillä ei neuvolasta annettu mitää d-vitamiinitippoja. Ostin itse apteekista jotain D-vitamiinitippavalmistetta, jossa oli Gefilus -maitohappobakteeri mukana. Toivon mukaan se olisi hellempi vatsalle. Lisäksi Cuplatonin antamisen aloitimme jo muutama päivä sitten ( vauva on 2vkoa huomenna), kun iltaisin ja öisin tuntuu olevan vatsan väänteitä.
 
Mursku Viimeviikolla olisi ollut neuvolatädin kotikäynti, mutta hänen kalenterinsa oli sen verran täynnä, että vuori joutui siirtymään Muhamedin luo ja me kävimme neuvolassa viikon vanhan vauvan kanssa. Tässä tapauksessa kukaan ei kyllä ollut kiinnostunut enää mun terveydestäni eikä mitään mahoja paineltu tai välilihan tikkauksia tutkittu. Seuraavaksi äidin terveyttä tutkitaan lopputarkastuksessa. Synnytyskokemus käytiin läpi, vauva punnittiin ja mitattiin, navan pohja katsastettiin (tynkä oli jo irronnut edellisenä päivänä), imuote tarkistettiin ja vastasyntyneen vasteet (morot yms.) olisi tarkistettu, ellei vauva olisi nukahtanut syöttöön. Siinäpä se sitten taisi olla.

Onko teillä jo toisen lapsen saaneilla muuten jotain kokemusta vauvan kanssa esim. kyläilemään lähtemisestä? Minkä ikäisen kanssa voi mielestänne lähteä kotoa kyläilemään tai piipahtamaan kauppakeskuksessa? Vaunukävelyjä olemme jo tehneet, mutta kieltämättä jossain vaiheessa olisi ihan kiva päästä neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille. Toistaiseksi kauden seurapiiritapahtuma on ollut tuo neuvolassa käyminen.
 
Helmitaulu:  Me kävästiin jo perjantaina kirpputorilla lasten kanssa.  Vauva siis silloin 5vrk ikäinen :)  Ja myöhemmin samana päivänä kävin vauvan kanssa kahdestaan ruokakaupassa.  Eilen oltiin leikkipuistossa.  Nyt ei ole vielä tullut kyläiltyä kenenkään luona mutta esikoinen taisi olla 8vrk kun käytiin päiväreissulla vanhempieni mökillä kun mies kävi pudottamassa lumet sieltä katolta.  Tarkoitus olisi tällä viikolla päästä jo avoimeen päiväkotiinkin.  Mulla itellä alkaa seinät kaatua päälle aika äkkiä jos en johonkin ihmisten ilmoille pääse, vähintäänkin ruokakaupassa pitää päästä pistäytymään <:)
Täälläkään ei muuten äidin voinnista enää synnytyksen jälkeen huolehdita, toki sitten on se jälkitarkastus mutta muuten jos tulee omaan vointiin jotain niin terveyskeskukseen omalääkärin vastaanotolle sitten.  Toisaalta hyvä, mä en tykkää siitä neuvolantädistä enkä halua sitä lääppimään mun mahaani enää :D
 
en oo täällä piiiiiitkäääään aikaan taas vieraillu. Jotenkin se aika ei riitä tässä vuorokaudessa mihinkään..

Onnea Sonjalle tytöstä!

Ja onnea myös muillekkin vauvautuneille!!

Joo mekin oltiin 5 vuorokauden iässä tosa meiän isossa kaupassa.. Muistaakseni sairaalassa sanoivat et jotkut oottaa kahen viikon ikään, mut ei ole tarpeellista..

No just.. nyt ku pääsin tänne rauhassa kirjottamaan, ni eikö toi neiti alkanu vähän tosa heräilemään. Ja muutenkin tuntuu et veijari oottaa just siihen, ku oo saanu kaikki hommat tehtyä ja ku mul ois hetki omaa aikaa, ni sitten tyttö alottaa huutamisen..

Mua välillä ahistaa, ku en millään jaksais lähteä mihinkään.. siis kyl kaupassa ja tommosissa, mutta haluisin lähtee hirveesti johonki kunnon lenkille, mut ei vaan jaksa.. ja ku se aika tuntuu olevan niin vähissä, ni sit ku viimein on saanu jonkun homman hoidettua, ni ei sit viitteis lähtee mihkään.. ja kohta täytyy taas jotain tehä..

Tuntuu et kilot vaan lisääntyy.. Tosin on pysyny noissa samoissa luvuissa pari viikkoa, mut ei varmaan kauaan.. ja ku haluisin et vielä ainakin kilo pari lähtis..

Hauskaa tiistaita!!
 
Onko mulla menny muka päivä etten oo mitään kirjottanu?  Noooo onpa täällä aika hiljasta ollu muutenkin <:) Hauskaa idaho että piipahdit täälläkin :)

Eilen olin tosi toimelias taas.  Mentiin koko perheen voimin käymään Kelassa ja sitten vaunuteltiin tossa kirkonkylällä.  Tällä kertaa ei otettu tuplavankkureita (ne koeajettiin toissapäivänä kaatosateessa) vaan kahdet mat´karattaat ja hyvin toimi vauvallakin kun laski selkänojan alas asti ja siihen vaan pehmeä kantokoppa kyytiin.  Sitten jäi päikkärit iteltä välistä kun eka tyttöä hyysäsin ja sitten tuli lähtö neuvolaan.  Tytöllä oli nyt viikossa tullu painoa +400g ja pituutta melkein sentti joten komeasti mentiin syntymäpainosta yli.  Eipä tartte miettiä riittääkö maito :)  Sitten käytiin vielä kaupassa ja palattiin kotiin.  Kotona sitten just ja just jaksoin kauppakassit purkaa kun piti jo itkua nieleskellen lähteä hetkeksi ihan sänkyyn pötköttämään.  Ihan kauhea uupelo tästä kaikesta hääräämisestä mitä olen synnytyksen jälkeen harrastanut!  Ja mun hyvin alkanut toipumisenikin muistutti kauhealla kipuilulla.  Piti taas ottaa reilumpi satsi särkylääkkeitä että sai jonkinnäköisen toimintakunnon.  Ja hetken päästä jatkui kun oli ruuanlaitto, pyykit, tiskit.

En mä tajua miten en ole nyt yhtään älynny huomioida sitä tosiseikkaa että tässä pitäis antaa itelleen aikaa toipua rauhassa.  Oon vaan ollu niiiiiin onnesta soikeana kun oon taas pystyny siivoamaan ja hääräämään ja kestitsemään vieraita ja ulkoilemaan ja leikkimään ja ja ja.  Ja ihan mallikkaasti oon tosiaan nää lapset ja kodin hoitanuki itsekseni (mies siis ei edelleenkään ole pystynyt pitämään isyyslomaa, onneksi pari lyhyempää päivää kuitenkin).  Pitäis vaan joku roti pitää siinä hommassa, en oo kovin hyvä pysymään kohtuudessa <:D  Nytkin täällä mietin että pitäiskö tänään mennä avoimeen päiväkotiin vai siivota kotona.  Jompikumpi edessä joka tapauksessa :)

Eilen kävi meidän naapurit kahvilla ja vauvaa katsomassa illalla.  Naapurin emäntä kertoi huomanneensa esikoisen pään monta kertaa ikkunassa tähystämässä pihalle :D  Poika siis on ihan onnessaan seurannut elonkorjuuta ikkunasta.  Kätevää kun näkee traktoreita ja puimureita sun muita ihan omasta ikkunasta :)  Pari päivää sitten näki kaivinkoneenkin kun täällä laitettiin ojia kuntoon!  Maaseudun etuja ;)

Poika heräsi tänään kuudelta, tyttö vetelee vielä sikeitä.  Ja onneksi herättiin näin aikasin niin mies kerkesi käyttää koiran ulkona (se siis herää vasta kun minäkin ja jää useimmiten mun huolehdittavaksi).  Se on nimittäin nyt kahden lapsen kanssa vähän haastavampaa...
 
Huomentapäivää mammat! 

Noniin, joka päivä käyn kyllä edelleen lukemassa, mutta hitaan nettiyhteyden ja laiskuuden nimissä en ole saanut aikaseksi kirjottaa itse :)
Tänään tulee viikko kuluneeksi pojan syntymästä, nopeasti menee päivät! 
Eli tosiaan, viime keskiviikkona poika syntyi ja perjantaina päästiin kotiin..onneksi! Sairaalassa en oikein saanut nukuttua ja olin valvonut synnytystä ennen jo 3 vuorokautta. Synnytystarinaa en jaksa alkaa vielä rustata, mutta sen verran lyhyesti voin todeta, että alakautta tultiin, lopulta imukupilla avustettuna, epparihaavakin siis löytyy (tuntuu parantuneen aika hyvin..), traumoja ei jäänyt, vaikka loppussa aika rajua olikin. Kyllä se vaan niin totta on, että kun se vauva on ulkona, niin aika nopeasti se kaikki kipu ja tuska unohtuu <3 on se vaan niin ihana!!
Tähän asti arki mennyt ihan mukavasti, poika viihtyy rinnalla aika useasti ja ihan hyvä niin :) 
Mekin käytiin jo sunnuntaina eka kerran vaunuttelemassa, maanantaina kaupassakin. Synnärillä sanoivat, että ulos saa viedä heti kun itse jaksaa, kun on vielä ollut niin hyviä ilmojakin. Miehestä ollut suuren suuri apu, hän on nyt 2 viikkoa kesälomalla. 

Varmaan rupeaa jo kaikki mammat olemaan kahdessa osassa? 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top