Sugarplum Sprite
Näppärä viestien naputtelija
EkM89, ihan kamalaa tuollanen. Mun mies tällä hetkellä hoitaa esim. tiskit kokonaan, kissojen hoidon isoilta osin ja myös ison osan ruuanlaitosta, en tiedä miten muuten jaksaisin. Eikä ole edes lapsia, opiskelukin etänä (lue: olematonta tällä hetkellä).
Mutta sitten tähän mun aiheeseen: väsymys, väsymys ja väsymys. Oon yli kuukauden kärsinyt tästä ja hermo menee. On pinna niin kireällä, että jos mies vaikka ehdottaa kävelylle menoa, saatan kivahtaa vastaan jotain painokelvotonta. Hirmuhormonit tekee myös osansa, tunnen olevani kiukutteleva, itkevä ja parkuva pikkulapsi. Inhoan itseäni tällaisena ja odotan niitä keskiraskauden kuuluisia energiapurkauksia kuin kuuta nousevaa.
Paras esimerkki: olin aamulla kääriytynyt peittoon aika tiukasti ja valitin nälkää. Mies toi sit mulle aamupalaa sänkyyn ja tuli sit ite vielä hetkeksi nukkumaan. Kysäisi sitten, että missä kaikki peitto on ja yritti vähän nykiä sitä itselleenkin, kysyi vielä, että saisiko hänkin vähän peitettä. Mä hermostuin ja heitin koko peiton miehen päälle, että pakkoko on repiä! Syötyäni pyysin kyllä anteeksi, mutta hiukanko hävetti.
Mutta sitten tähän mun aiheeseen: väsymys, väsymys ja väsymys. Oon yli kuukauden kärsinyt tästä ja hermo menee. On pinna niin kireällä, että jos mies vaikka ehdottaa kävelylle menoa, saatan kivahtaa vastaan jotain painokelvotonta. Hirmuhormonit tekee myös osansa, tunnen olevani kiukutteleva, itkevä ja parkuva pikkulapsi. Inhoan itseäni tällaisena ja odotan niitä keskiraskauden kuuluisia energiapurkauksia kuin kuuta nousevaa.
Paras esimerkki: olin aamulla kääriytynyt peittoon aika tiukasti ja valitin nälkää. Mies toi sit mulle aamupalaa sänkyyn ja tuli sit ite vielä hetkeksi nukkumaan. Kysäisi sitten, että missä kaikki peitto on ja yritti vähän nykiä sitä itselleenkin, kysyi vielä, että saisiko hänkin vähän peitettä. Mä hermostuin ja heitin koko peiton miehen päälle, että pakkoko on repiä! Syötyäni pyysin kyllä anteeksi, mutta hiukanko hävetti.
ei sillä kyllähän tuo mies tekee sit muita kotihommia ja siivoaakin yms. mutta aina välillä itselle iskee toivo että sais pari päivää IHAN omaa aikaa
Väsymys ja hormonit tekee tehtävänsä. I feel u! Hyvältä mieheltä sinunkin omasi kuulostaa! Omassa minullakaan ei todellakaan ole mitään valittamista, koska tekee kaikkensa minun ja lasten eteen. Silti pystyn aina väsymys-ahdistuksen tullen soittamaan itkien ja huutaen hänelle töihin, kun hänen nyt ylipäätään tarvii olla töissä... Argh. 
Oikeasti hän ei sitä uskaltaisi tehdä, mutta usessa sitten uskalsi. Havahduin siitä sitten ja tajusin sen olleen unta, mtta oli jotenkin silti ihan sellainen olo, että jotain pahaa se nyt on tehnyt. Ja siis todellisuus on ihan toinen! Ihana mieheni hoisi meidän esikoista koko yön (on siis levoton nukkuja ollut viime aikoina), että minä sain nukkua. Tulipa taas tosi kiitollinen olo kun sitten unisanikin raivon miehelleni... 
Onneksi en ole kovin paha ollut. Olen siis muutenkin melkoisen räjähdysherkkä yksilö. Mutta sen on mieheni huomannut erona esikoisen odotukseen, että olen paljon kiukkuisempi. Silloin raskaus teki minusta tasaisemman ja seesteisemmän. Nyt on pinna kireellä jatkuvasti...
