Joo tuntuu, että ihan kaikki mikä vaan voi menee nyt pieleen. Muutenkin olo niin väsynyt ja surullinen, että alkaa nää kaikki hommat tuntua ihan ylitsepääsemättömiltä.
Asumistuki hylättiin kun saan "niin paljon" äitiysrahaa tulevaisuudessa(ei siis väliä et toukokuulta me saatiin käteen yht 600€, asumuskulutkin paljon isommat)eli ottavat siinä huomioon koko vuoden tulot kummaltakin puolisolta. Eli kattokaa sit, jos teilläkin sairaus tms yllättää, että on monen kuun tulot säästössä, voipi olla, että mistään ei moneen aikaan tuu rahaa, ainakaan jos ootte normisti normaali/hyvätuloisia. Ja juu, kyllä oli meilläkin säästöjä, paljonkin, mut tässä nyt 1,5v ollut kotona lapsen kaa ja nyt tää ylläri kakkonen ja vielä miljoona muuta yllätystä, mihin ne säästöt sit upposkin. Ja kotihoidon tuen lopetusta en itekään ihan käsittäny. On niin kuuma,mul on varmaa aivot sulanut. Sen nyt kuitenkin saan(toivottavasti)takautuvasti.
Nyt kun avaudutaan, niin sitä ihmetellään miks syntyvyys laskee. Mut oikeesti, jos kela tekee elämästä näin vaikeeta niin en ihmettele, että ihmiset jättää mm. köyhyyden pelossa lapset tekemättä. Me oltas ainaki oltu miehen kaa ihan kusessa, jos ei oltas monta vuotta säästetty juuri tätä varten. Ja voishan sitä mennä takas töihin kun se lapsi on 9kk mut on ne niin pieniä viä sillon. Täysi ymmärrys kuitenkin äideille, joiden on pakko näin tehdä.
Ja tosiaan, nää rahahommat kasvattaa ketutuskäyrää huolella, mut kyllä ne on noi muut asiat(esim se kissan häviäminen)mikä eniten korpee ja huolettaa. Kisu kuitenkin vanha, pieni ja arka. Oon ihan sata varma, ettei voi tuossa helteessä hengissä selvitä, tuossa vieressä on iso tie ja junaratakin.