Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mymlan
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lueskelin tossa nuita muita keskusteluja ja tuli siitä sitte mieleen et kun me näitä nuoria äitejä ja kuumeilijoita ollaa nii kuin teiän vanhemmat on ottanu vastaa uutiset raskauesta ja miltä teistä on tuntunu kertoa niistä? :)
Mua ittee jännitti iha sikana kertoa omalle äidille, jostai syystä aattelin et sen ajatusmaailma ois luokkaa ensinnä koulu sit työ ja naimisii ja ~30 lapsia mut se oliki aivan innossaan raskaudesta ja ekasta lapsenlapsesta. :) miehellä pelotti oma isä eniten ja äidilleen tokas vaa et sust tulee mummu syksyllä. Iha sika hyvin kaikki otti asian eikä oo ollu ees epäilijöitä etteikö ois ollu suunniteltu raskaus.
 
Mua pelotti ihan sikana kertoo, ku ootin esikoista. Viime kesänä olin ihan alussa ja poikaystävän luona yötä, aamulla piti mennä veljen konfirmaatioon. Mul oli karseeta pahoinvointia ja soitin aamul äitille, etten mee kirkkoon, että tuun suoraan kotiin. Mul oli ääni käheenä ja se kysy että oonko kännissä, niin suutuin ja laukaisin et oon raskaana en juo. Xd ei puhuttu asiasta pariin kuukauteen. Äiti kerto iskälle joskus ku olin viikol 13 ja iskä vaan onnitteli ja kysy oliko suunniteltu.. Mun isovanhemmille kerroin joskus rv 24 ja oli vähä loukkaantunu ku en kertonu aiemmin. Kaikki otti ilosesti uutisen ja äiti jopa pysty puhuu mun kaa loppuraskaudesta asiasta. Nykyäähän se on ihan hulluna poikaan, ollut syntymästä asti.

Appivanhemmille kerrottiin np-ultran jälkeen ja he olivat oikein iloisia alusta lähtien! :D

Nyt pelottaa vähintään yhtä paljon kertoa. Mut meil on pojalle isoveli body ja aateltiin esitellä asia ekan ultran jälkeen.... :D.
 
Lueskelin tossa nuita muita keskusteluja ja tuli siitä sitte mieleen et kun me näitä nuoria äitejä ja kuumeilijoita ollaa nii kuin teiän vanhemmat on ottanu vastaa uutiset raskauesta ja miltä teistä on tuntunu kertoa niistä? :)
Mua ittee jännitti iha sikana kertoa omalle äidille, jostai syystä aattelin et sen ajatusmaailma ois luokkaa ensinnä koulu sit työ ja naimisii ja ~30 lapsia mut se oliki aivan innossaan raskaudesta ja ekasta lapsenlapsesta. :) miehellä pelotti oma isä eniten ja äidilleen tokas vaa et sust tulee mummu syksyllä. Iha sika hyvin kaikki otti asian eikä oo ollu ees epäilijöitä etteikö ois ollu suunniteltu raskaus.


Meillä äiti nauro ja isi tokas vaan että "tästä on varoteltu" kun oli tosiaan täysin ylläri :D mut otti tosi hyvin vastaan asian :) Samoin appivanhemmat otti tosi hyvin vaikka olikin tosi yllättyneitä!! :D Mun mummo tokas et oon pilannu elämäni mut se on nyt muutenki kuiva korppu :D ja mummu otti tosi hyvin kanssa, ei meinaa oikeen uskoa kun ei oo mahaa nähny mutta pitää sille sitte kuva laittaa vaavasta kuhan syntyy, jos vaikka konkretisoituisi asia :D
 
Huhhuh. Olipa vaan urakka saaha tuo pihalle mutta nyt maailman onnellisin ❤ supistukset alkoi klo 8 Pe iltana, siinä kattelin tvtä ja 10 aikaa tuntu et jotain hulahti lattialle. Epäilin lapsivettä. Noh lapsivettä se ei ollut kun tarkistettiin sairaalassa asia, suppareita tuolloin 10min välein kohdunsuu kiinni ja sain kipupiikin että pystyn nukkuun. Lauantai aamuna supistukset jatkui välein 8minuuttia ja siinä olin jumppapallon päällä, Doula tuli 3 aikaa ja mentii sit suihkuu, olin vasta sormella auki? No supistukset alko illan päälle ole 5min ja kipeempiä mutta edistystä iltaa mennessä ei ollut, kipupiikkiä ja yritin taas nukkua. Noh aamulla ammeeseen,2sormrlle auki. 8 aikaa supistukset alko ole niin kipeitä et ääni nousi kyllä ja kestoltaan pitempiä, ei edistystä kohdunsuulla. Meinasin jo luovuttaa et viekää sektioon nyt heti että sattuu, mutta päätettii siirtyä saliin ja puhkasta kalvot että synnytys nopeentuisi. Doula meni tässä kohtaa käymää kotona ja äiti tuli seuraksi, supistuksilla väliä 4-6min ja sai taas kipupiikkiä. 4 aikaa lääkäri puhkas kalvot ja olin tuolloin 3cm auki ja sain epiduralin. Johan helpotti vaan kivut. Supistukset alko tihenee ja 6-7 aikaa olin kipeä taas ja epiduraali annosta nostettiin. Yritin alkaa nukkumaan mutta alko tuntua vähän painetta. Doula ja mies oli tässä vaihteessa tullut paikalle. Olin avautunu 6-7cm onneksi tuolloin. Loput pari tuntia ennen ponnistusta olin jossain horroksessa, ysin aikaa havahduin että nyt oikeesti pudendaalipuudutusta että alakerta repeää ja ponnistutti. No lääkäri sitten laitto sen nopeasti, 10cm auki ja sain alkaa ponnistaa vartin yli 9. Ponnistusvaihe kesti 33min kylkiasennossa (en tätä alunperin halunnut mutta tuntu et ei oikein pysty vaihtaa asentoa) ja meni hyvin. Repeytymiä ei mutta piti leikata ylöspäin virtsaputken kohti ku näytti siltä että vois revetä ylöspäin klitoriksee asti ellei vähän leikkaa. Poika synty 21.46 apgar pistein 9. On vaa tuo niin ihana pitkät tummat hiuksetki ja kaikki ! Niin eloisakin ja kovasti katelee jo alusta alkaen. Alku oli kauhea, mutta sitten ku alko tapahtuu niin tapahtui vauhdilla onneksi. Pienet traumat jäi ku alussa tuntu et ei tää tästä mihikää mee. :D loppu hyvin kaikki hyvin onneksi
 
Onnea pienelletimantille plussasta ja youngmamalle pienestä vauvasta! :)

Pahoittelut Rillelle negasta, eipä tuossa oikein mitään näy :sad001 no jospa meille toukokuun vauvat suotaisiin!
 
Mua jännitti kertoa raskaudesta, mutta eipä kellään ollut mitään pahaa sanottavaa, tai eivät ainakaan meille sanoneet. Jos vielä tuun raskaaksi niin toivottavasti ei myös silloinkaan ole mitään paha sanottavaa.
 
Onnea youngmamalle <3 kuulosti synnytys kyllä todella pitkälle en tiedä olisinko itse jaksanu noin pitkään supistusten kanssa ja kun se oikeasti tuntuu ensisynnyttäjällä monesti että mitään ei tapahdu :D
Onnea myös plussanneille !:)
 
Takaisin
Top