Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että

Onnea dadapls poika lupauksesta! :Heartblue :dummy: ihanaa että kaikki hyvin :happy:

Kommentoin tohon raskauden kulkuun, että esikoista odottaessa tuntui menevän aika hitaasti, ainakin just sinne puoliväliin asti. Ja toisen odotus meni tosi nopeasti, ehkä just kun oli taapero siinä hoidettavana niin aika kului nopsaan :joyful:
 
Onnea dadapls täältäkin:Heartblue Meillä on vähän mietitty, että alotettais yritys ehkä hieman aiemmin eli ehkä jo loppukesästä:woot:

Kuulostaa hyvälle :wink Meilläkin vähän aikaistui yritys kun aluksi piti alkaa kesällä, sit olikin että keväällä ja sitten heti tammikuussa loppu kärsivällisyys :D
 
Meillä vauvalle tulee mun miehen sukunimi :happy: Ja mullekkin sitten kun mennään naimisiin. Idea oli jo mennä raskauden aikana, mutta se nyt on vähän jäänyt vielä :hilarious:
 
Meidän vauvalle tulee mun nykyinen sukunimi koska se on molempien yhdistelmä. Mies ehkä muuttaa sen myös omaksi sukunimekseen myöhemmin. Musta olis kiva että kaikilla on sama sukunimi, mutta en kuitenkaan halunnut miehen sukunimeä kokonaan kun on niin suomalainen nimi ja itellä harvinainen. Eli X-Y mulla ja vauvalle tulee, miehellä Y kunnes muuttaa.
 
Lapselle tulee minun sukunimeni, koska esikoisellakin on. Oma sukunimeni on todella yleinen, ja ihan hyvä, että lapsi kasvaa anonyymin sukunimen kanssa, eikä häntä pysty lapsena nimen perusteella mitenkään löytämään.

Vaihtoehtona on todella harvinainen sukunimi, johon voi toki vaihtaa siinä vaiheessa kun haluaa ruveta tietoisesti rakentamaan itselleen brändiä internetiin. Sitä ennen on ihan hyvä, että sukunimi on niin yleinen, että hakutuloksissa löytyy aina tsiljoona nimikaimaa, eikä kukaan tiedä, mikä on oikea.

Muoks. anteeksi, tajusin taas osallistuneeni väärään ketjuun, en ole nuori äiti, valitettavasti. :sad001
 
Muokattu viimeksi:
Me ollaan miehen kanssa juteltu kumman sukunimi tulevalle lapselle vois tulla, mutta ei olla lyöty vielä mitään lukkoon. Suski, hyvä pointti tosta yleisestä ja harvinaisesta sukunimestä. Oon aina aatellu, että mitä harvinaisempi, sen kivempi, mutta toisaalta tuo tunnistamisasia on kyl hyvä tiedostaa:happy: En ookaa aatellu asiaa tolta kantilta aiemmin.
 
Meillä vihdoin kaikki vauvaa varten valmiina odottamassa :happy: Mulla olo alkaa olla todella tukala ja kivulias :sorry: Tänään 36+2. Onneksi nyt kaikki kuitenkin valmiina, niin voi lepäillä ja odotella pientä saapuvaksi :dummy::Heartred Sairaalakassiin pitää pakata vielä muutama tavara, mutta ne ehtii sinne heittää vaikka lähtiessä. Neuvolalääkäri kyllä sanoi eilen että mulla paikat pehmentyneet, mutta kohdunkaula pitkä ja kiinni, eikä siis usko että vauva lähipäivinä vielä syntyy.
 
Wauu kohtahan hän voisi jo syntyä :love017 Paljon tsemppiä viimeisille viikoille:Heartblue

Mulla on tänään kelaneuvola ja sen jälkeen pääsen hakemaan äitiyspakkausta! Vakuutus hyväksyttiin eilen ja tässä alkaa pikkuhiljaa uskoa että tästä selvitään vielä :grin Loppuis vaan tää pahaolo :rolleyes: Pari päivää sitten luulin että mulla oli raskausmyrkytys kun oli kaikki sen oireet mutta sain lainaan verenpainemittarin ja olikin paineet ok. Vielä 4kk :hungover: Mitähän kaikkea tässä ehtii vielä tulla :hilarious:
 
Kaikki muut odottavat plussan vahvistumista ja minä taas odottelen puhdasta negatiivistä :p Ovistikut tilasin torstaina ja perjantaina tippui postiluukusta, eli ovistikut odottaa jo käyttöä, mutta jää nähtäväksi kuinka kauan tää vuoto vielä kestää :shifty:

Keskenmenon jälkeen minun vanhempani ovat painottaneet miettimään ehkäisyn aloittamisen ja sen miettimisen ja nauttimaan nuoruudesta vielä kun voin... Mutta painottaneet myös sitä, etteivät voi päättää milloin lapsia hankimme koska olen kohta jo aikuinen ja päätän omista asioista. Aina ovat sanoneet, että minä teen omassa elämässäni omat päätökset. Kun taas miehen isä oli sitä mieltä että uutta vaan kehiin :rolleyes:

Jotenkin ottaa päähän ja minun valintohin vaikuttaa tosi paljon mitä muut ovat mieltä ja nyt mietin että pitäiskö tosiaan lykätä lapsen tekoa... fiilikset on aika sekavat, toisaalta olisi ihanaa saada lapsi nuorena ja vuoden päästä jo ollaanki 18. Mies on onneksi sanonut että tahtoo lapsia minun kanssani vaikka heti, mutta se on minun päätettävissä.

Mitä te olette mieltä siitä, että lapset rajoittaa aivan kamalasti nuoruutta? Mä olen taas kuvitellut ja suunnitellut, että jos tahdotaan mennä ulos joskus miehen kanssa niin laitetaan lapsi yöksi hoitoon ja sillä selvä vai eikö asia olekkaan noin selvä?

Oon 22v ja samanlaista syrjintää oon saanu et saa ne lapset vanhempanaki ja älå hukkaa nuoruuttas. Jaku ite oon sitä mieltä et lapset on aina ollu haaveessa nuorena ja jaksaa paremmin kun on sujut itsensä kanssa ja parisuhde on sellanen mihin mahtuu lisää perheenjäseniå nii miksi ei hankkisi lapsia.

Jos sulla on joku jollekka saat lapsen yöksi niin mikäs siinä :angel1 kyllå minäki ajattelin että lapsi sais isovanhempien luona kyläillå niin paljon kun mahdollista, kunha nyt sais eka miehen lämpeemään lapsen tekemiseen.

Sinun elämä sinun päätökset:angel1
 
Isot tsempit Putkilo sinne!:happy: Jännittääkö tuleva synnytys vai onko rauhaisa fiilis?

Dadapls ihana varmasti päästä sit hypistelemään niitä äitiyspakkauksen tavaroita:woot:

Hems, mua itteeni mietityttää mitä läheiset ja tutut tulee ajattelemaan siitä, sit ku oon (toivon mukaa) suht nuorena raskaana. Tai just en ite aattele että olisin edes hirmu nuori äidiks vaan just semmoinen sopivan ikäinen. Mut tiiän että varmasti tulee niitä töksäytyksiä, että oliko se vahinko tai miks jo nyt, nii haluun etukäteen jo osata vastata sillee ”nohevasti” takasin, sillee etten kokis hirveästi tarvetta selittää ku kuitenkin meidän päätöshän se on:rolleyes:
 
Yleisesti ottaen fiilikset synnytyksestä ovat kyllä positiiviset. Mutta kyllä mua joskus meinaa vähän jännittää esimerkiksi kun katsoo kuvia raskausviikoista ja vauvan koosta, ja miettii vain että miten tuo muka tuolta mahtuu ulos :grin Ja toki nyt ollut suht kovia kipujakin välillä, niin alkaa väkisin miettimään että kuinka kovia ne synnytyskivut sitten on :nailbiting: Mutta suurimman osan ajasta ihan rauhalliset ja odottavat fiilikset :happy:

Mä olen ollut positiivisesti yllättynyt mun läheisten ja tuttujen reaktioon raskaudesta. Myönnän että vähän pelkäsin ihmisten reaktiota juurikin nuoren iän takia (plussatessa 20, nyt 21 :joyful:) Mutta kaikki mun, sekä miehen perheenjäsenet ja ystävät ovat suhtautuneet asiaan hyvin. Oikeastaan vaan yks miehen kaveri on juurikin sanonut tälläisen fiksun "pakko kysyä oliko vahinko" töksäytyksen, mutta mies oli vain vastannut että "ei, ihan suuniteltu oli",ja se oli sillä selvä :grin Muuten tosiaan kaikkien suhtautuminen ollut positiivista (eikä tuo kysymyskään tosin negatiivinen, ärsyttävä vain) , tai jos ei, niin mulle ei ainakaan oo mitään suoraan sanottu.
 
Takaisin
Top