Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mymlan
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
nassutin, tulet varmasti hyvin pärjäämään lapsen kanssa ja osaat käsitellä pikkuista. :) Niin kuin moni on sanonut, yleensä monella käy niin, että synnytyksen jälkeen äidin vaistot herää ja siitä se homma lähtee pikku hiljaa etenemään, oli aikasemmin ollut lasten kanssa tekemisissä tai sitten ei. :) mä olen pikku tytöstä asti rakastanut vauvoja ja aina ollut todella lapsirakas, sekä 10 - vuotiaana tuli hoidettua pikkuveljeä joka tuolloin syntyi. Oon ollut paljon tekemisissä 0 - 6 vuotiaiden lasten kanssa (mm. työharjotteluita, tuttavien tai siskon lapsien hoitoa), joten ei yhtään jännittänyt miten osaisin käsitellä tai hoitaa omaa lasta. Myös raskausaikana siihen äitiyteen kasvoi kuukausi kuukaudelta. :)

Synnärillä ohjeistetaan ja näytetään tarpeen vaatiessa vaipan vaihto, imetys, vaatteiden riisuminen ja pukeminen sekä kylvetys, joten älä turhaan stressaa, varmasti hyvin menee! :)

Mies ei ennen esikoista ollut ikinä vaippaa vaihtanut, ja synnärillä ollessa hän innoissaan oli vaippaa vaihtamassa, ja se onnistui aivan kuin olisi ollut vanha tekijä! :)
 
Täältä kans oonalle tsemppiä, ei ne vauvat yleensä masuun jää :) äitini kerto että sillä oli käynnistetty kaks viikkoa mun synnytystä, oon sen esikoinen ja nykyään se on vaa naureskellu että koko kylä kävi vuorotellen hyppimässä sen mahan päällä ja kiskomassa mua ulos, mut en halunnu tulla. siitä ehkä mun itsepäisyys ja temperamentti on tullukki :D
Ehkä sun pikkusella on sama, ei haluu tulla vielä ku on niin kiva olla äitin masussa? :)
 
Hahaha voi ei!! :D Niii kaikki on sanonu et "ei sinne kukaan ole vielä jäänyt" .....aivan, vielä, kerta se on ensimmäinenki. :D Mut onhan se kiva jos viihtyy mutta alkaa olee jo kovin hyvin tuskaisaa tää oleminen :D
 
Tsemppiä sulle Oonaa_ kovasti. :) Muistan tuon tunteen niin vahvasti, vaikka mulla ei mennyt kuin kolme päivää yli meidän neidin raskaudessa, mutta silti se odottelu oli tosi raastavaa. Ja varsinkin kun olo oli jo aika tukala ja kaikki vaan kyseli koko ajan, että no joko sä oot kohta lähdös synnyttää. :grin
 
Nassutin: Kuten monet muutkin ovat sanoneet, niin se äidinvaisto kyllä tulee, kun se oma pieni vauva syntyy. Ja eihän kukaan ole seppä syntyessään eli sairaalassa on henkilökuntaa sitä varten, että auttavat ja neuvovat sinua vauvan kanssa. :happy: Minullakin oli tosi epävarma olo raskaana ollessani, että osaanko minä nyt hoitaa omaa vauvaa, vaikka oon hoitanut sisarusten lapsia ihan vauvasta asti eli tuo epävarmuuden tunne on ihan normaalia. :)
 
Oonaa_, minäkin toivottelen jaksamista ja toivotaan, että pikkuinen tulisi kohta masun toiselle puolelle! Varmasti ärsyttävää kun kaikki kyselee "joko nyt, joko nyt, joko nyt". Tule ilmottelemaan kun alkaa tapahtua, täällä ollaan hengessä mukana! :happy:
 
Mulle on jotenkin vieras ja kaukainen sana vieläkin tuo että musta tulee äiti! :o En osaa jotenkin ajatella asiaa konkreettisesti vieläkään! Mullekkin on uutta kaikki lasten hoidot tms. Ainoo jota oon nyt hoitanut niin on siskon 2 -vuotias, pienestä asti ollut tosi paljon sen kanssa ja siitä se vauvakuumekkin varmaan tuli! <3
 
Tuo on ihan normaalia ja varmaan aika yleistäkin ettei välttämättä osaa kuvitella itseä äitinä. En määkään oo kovin kauan pojalle höpötellyt että tuuppa äitille tai äiti auttaa. Meni oikeasti kuukausia pojan syntymästä ennen kun se tuntu luonnolliselta. Ja useampaan kertaan oon siitä maininnu miten se rakkaus ei heti alkanu niin isona mutta nyt on luontevaa kutsua poikaa kullaksi ja rakkaaksi :) mietin että onkohan poika sitten vanhempana sekaisin että mikä se oikea nimi onkaan :D
 
munkin on kauheen vaikee ajatella että mustakin tulee äiti huhtikuussa. (rv9+0) :-D vähän jännittää se pienen vauvan hoito, vaikka olenkin vauvoja käsitelly ja kummipoikaa hoitanut pienestä asti suht.paljon :-) Miestä jännittää enemmän kyllä, hän ei ole ikinä pitänyt vauvaa sylissä vaikka on ollutkin aina tosi lapsirakas :-D
 
Mulla on semmonen ihmeellinen "pelko"'. Tuntuu et voisin ollakkin tosi luonnollisesti sen kans kun paikalla on vaan minä ja mun mies, mut sit jos on muita "kyttäämässä" mun tekemisiä niin meen paniikkiin, samallailla oli ainakin sillon tän siskon lapsen kans. Kun sit sitä jotenkin miettii et "teenkö tännyt oikein ja mitä toi sanoo musta muille" :o Ja plussaks vielä että mä pelkäsin ja kaikkosin aina kaikkia lapsia ennen kun mun sisko sai lapsen, vois melkein sanoo että en tykännyt lapsista ja tein sen myös kaikille selväks, joten tää tuli mun läheisille aika "pommina" et hei mä odotan vauvaa! :D Ja muutenkin oon ollut koko pienen ikäni tosi "villi" ja holtiton, oon siis nyt 20 (joulukuussa 21) ja nyt rv34+2 :)
 
Kyllä siinä kesti ennen kun tuntui luontevalta puhua itsestään äitinä. Ja muutenkin, kun esikoinen tuntui aluks aika vieraalta, niin ei tullut läsytettyä samoin kun nyt "voi äitin pikku kulta mussukkaa, tuu nyt äitin syliin" :D välillä tuntuu että lässytän ja halin poikaa vähän liikaakin :rolleyes: mutta ei se aina tuu olemaan vauva, joskus koittaa se aika kun sanoo mulle "lopeta nyt äiti.... Hävettää", :grin

Itsellä oli kans että aina kun oli joku kyläs niin oli tosi vaikeaa hoitaa poikaa kun sitä mietti liikaa. Jopa oman äitin läsnä olo häiritti. Joskus häirittee vieläkin, mutta vähemmän.
 
marsupilami sanoi:
Kyllä siinä kesti ennen kun tuntui luontevalta puhua itsestään äitinä. Ja muutenkin, kun esikoinen tuntui aluks aika vieraalta, niin ei tullut läsytettyä samoin kun nyt "voi äitin pikku kulta mussukkaa, tuu nyt äitin syliin" :D välillä tuntuu että lässytän ja halin poikaa vähän liikaakin :rolleyes: mutta ei se aina tuu olemaan vauva, joskus koittaa se aika kun sanoo mulle "lopeta nyt äiti.... Hävettää", :grin

Itsellä oli kans että aina kun oli joku kyläs niin oli tosi vaikeaa hoitaa poikaa kun sitä mietti liikaa. Jopa oman äitin läsnä olo häiritti. Joskus häirittee vieläkin, mutta vähemmän.
Click to expand...
Okei no hyvä tietää etten oo ainokainen näiden ajatuksieni kanssa!:)
 
Mulla tuli aika luonnostaan äidiksi "tuleminen" ja ei tuntunut oudolta missään vaiheessa kutsua itseään äidiksi. Vielä raskaana ollessa kun puhuin masulle, niin silloinkin tuli kutsuttua itseään äidiksi, ja synnytyssalissa kun sain pojan rinnalleni ja tuli ensimmäiset itkun kiljahdukset, sanoin saman tien "voi äidin rakas!" :) Mutta varmasti yksilöllistä ja normaalia tuo, että oudolta tuntuu ja ei osaa/pysty vielä kuvittelemaan itseään äidiksi. :) Ja lisään vielä ettei se kenestäkään huonompaa äitiä tee!
 
Takaisin
Top