Meillä ei ole pienintäkään toivoa, että tyttö pysyis unessa ja hänet siirrettäis omaan sänkyyn nukkumaan. Viimeistään 5min päästä tyttö älähtää ja herää.
Tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidin imettää useammin yössä kuin eri pedeissä nukkuvat. Ne perhepedissä nukkuvat äidit ei vaan ''herää'' siihen imetykseen. Esim mulla ei ole mitään hajua kuinka monta kertaa yössä imetän tai monelta tai mitä silloin on tapahtunut. Muistan pari kuvaa yöstä, joihin liittyy vauva, minä ja tissi. Perhepedissa nukkumiseen piti aluksi hieman tottua. Piti luottaa siihen, että en käänny vauvan päälle ja keksiä semmoinen järjestys, että kaikki saavat oman tilansa ja vauvalla on turvallista olla (ei tipu laidalta). Siihen meni pari viikkoa ja nyt olen varma, että nukumme parhaiten. Kokeilin viikon, että vauva nukkuisi omassa sängyssä samassa huoneessa, mutta vauvaa piti kovasti nukuttaa 5-30min (perhepedissä ei tarvii ollenkaan nukuttaa) ja siinä pitää nousta ihan ylös asti. Perhepedissä vauva ei koskaan huuda öisin kun herään jo niihin varhaisiin nälän merkkeihin. Huutohan on se vika vaihtoehto vauvan kommunikaatiossa ja silloin hänellä on jo ihan hätä. Oma vauva ainakin on helpompi imettää ja hoitaa kun vastaa tarpeisiin heti eikä jää itkua odottelemaan. Tyttö huutaakin todella vähän ja on nyt oppinut sellaisen käskevän huudahduksen, jolla saa viimeistään huomion itseensä. Perhepedissa vauva myös hiljalleen alkaaa sopeuttaa omaa nukkumistaan aikuisen nukkumiseen, ettei vauva herätä siinä syvimmässä unessa vaan kevyemmässä, joten herääminen ei tunnu niin kauhealta. Kun nukuimme erikseen, niin herääminen tuntui siltä kuin joku olisi tökkinyt tikkuja kynsien alle. Nyt se on sellasta unen sekaista automaattista toimimista, josta nukahdan saman tien (jo ennen imetyksen loppumista).
Suosittelen kokeilemaan perhepetiä jonkun viikon verran vaikka. Vauvoilla kun yhden yön perusteella on vaikea tehdä mitään johtopäätökisä, kun jokainen yö on uniikki:D Toki jos tuntuu mahdottomalta niin ei sitten. Usein perhepedin saa toimimaan kun muuttaa nukkumis tilaa. Ostaa isomman sängyn, vaihtaa petarin, hommaa laidan sänkyyn tms.
Vauvan hoidossa pyritään aina siihen ihanteelliseen. Kyllä monet ihmiset ovat jääneet henkiin ja olleet onnellisia vaikka he ovat vauvoina nukkuneet eri tilassa. Perhepetiä suositellessa katsotaan keskiarvoja, että miten eri tavat toimia keskimäärin toimivat. Siitä voi ottaa ohjeita, mutta ei omalle kohdalle osuvaa täyttä totuutta. Pyrin olla arvostelematta ihmisiä, sillä kaikkien tilanteet ovat omanlaisensa, enkä ulkopuolisena tiedä koko totuutta. Itselle kumminkin tuntuu ihan vieraalta ajatukselta, että mielummin laittaisin vauvan omaan sänkyyn nukkumaan kuin pyrkisin muilla järjestelyillä mahdollistamaan perhepetiä. En sano, että omaa ihmisarvoa pitäisi tallata maahan, mutta voisi miettiä eri vaihtoehtoja. Olen kuullut ihmisten laittaneet vaan patjat lattialle ja tehneet näin toimivan perhepedin. 6-12kk (aika jollloin vauva ei vielä tajua ihmisten olevan olemassa vaikka heitä ei juuri näkisi ja yösyötöt ovat tiheitä) on niin lyhyt kumminkin, että sen voi mielestäni nukkua erikoisissa järjestelyissä, että niin vauvalla kuin vanhemmilla olisi hyvä olla.
Ja kyllä mä aika hyvin olen kaiken ajan koko ajan vauvani kanssa. Hän nukkuu sylissä tai liinassa päivisin. Leikkii lattialla että näkee&kuulee minut tai sitten ihmettelee sylistäni maailmaa. En tunne asian olevan mitenkään rajoittava tekijä. Saan sitten omaa aikaa kun mies on kotona. Silloin vauva seurustelee innoissaan isänsä kanssa ja minä voin käydä vaikka suihkussa. Ruokaa laittaessa vauva istuu turvaistuimessa keittiön lattialla ihmetellen lelukaaren leluja. Siitä näkee minut ja voin nopeasti tulla ihan eteen juttelemaan, jos paniikki alkaa iskeä tai tulee muu hätä.
Jollekkin voi mieleen hiipiä ajatus, että näin kasvattaa vauvastaan ujon lapsen tai mammankullan. En oikeen usko niin. Vauvan ei ole tarkotus vielä vierottautua vanhemmistaan. Tietenkin annan vauvalle omaa aikaa lattialla, mutta olen välittömässä läheisyydessä, jos minua kaivataan. Lapset kyllä hakevat omaa rauhaa vanhemmiltaa kun ovat siihen valmiita. Monet sanovst myös, että lapsen tahtisella kasvatuksella lapsi saa paremman turvallisuuden tunteen ja uskaltaa näin paremmin tutkia maailmaa.
Tossa linkki tähän vanhemuuden suuntaukseen:
http://kiintymysvanhemmuus.fi/
Vanhempi voi kumminkin olla yhtä monella tavalla kun on vanhempia. Jokaisen pitää vaan löytää oma tapansa olla:)