Nt-ultra
- Ketjun aloittaja Emir
- Aloituspäivämäärä
Tiitu90, mulla on melkein samat, PAPP-A on 1359 mU/L ja se hCGb 318 ng/mL. Mut toi S-PAPPA vaikuttaa ihan hyvältä, korkea arvohan on hyvä (?). Puhuttiinko sulle mitään tuosta hcgb:stä mitään, mitä se saattaa aiheuttaa?
Ei oo puhuttu mitään. Nt ultra ensviikolla.
Hmm..päätin olla stressaamatta mut stressasimpa kuitenki. Mitä mieltä tästä; tosiaan vkolla 10+4 oli se hcg 7,53 ug/l, nyt tänään 12+1. Aattelin epätoivoissani tänään neuvolapuhelun jälkeen, että teenpä raskaustestin tänään, koska olivat neuvolassa niin optimistisia vielä tämän suhteen. Tein positiivisen testin, yritän nyt järkeistää, että olisiko hcg:tä enää sen vertaa jäljellä jos raskaus olisi keskeytynyt että se kuitenin plussaisi raskaustestin, kun aikaa kuitenkin tuosta verikokeesta on jo melkeen pari viikkoa. Spelulaatiota ja toiveajattelua.
Mulle sanottiin, että saattaa aiheuttaa istukan toimintahäiriöitä ja sikiön pienikokoisuutta, jonka takia ylimääräinen ultra rv28 ja siitä eteenpäin sit seurantaa jos ilmenee ongelmia.
1 ultrassa kun kävin vk 7 ei ainakaan näkynyt ku 1 alkio ... mutta oisko ollu lymys toinen?
Ei oo kyllä dopplerillakaan kuulunu kun yhet sykkeet.
Heti kannasta huonot arvoni luettuani tein minäkin raskaustestin, ja siihen piirtyi tummat viivat heti kun neste kiipesi tikkua pitkin viivaan asti. Raskaustesti voi siis näyttää vahvaa plussaa, vaikka mitään toivoa ei olisi. Ja nyt tyhjennyksen jälkeen sain ohjeen tehdä raskaustesti kahden viikon päästä uudestaan, ja jos se sittenkin on plussa, niin pitää ottaa yhteyttä, koska sitten tyhjennys ei ollut riittävä. Eli vielä tyhjennyksen jälkeenkin voi testi näyttää plussaa vielä pitkään.
Tsemppiä.
No, mut jos ettin asiasta hyviä puolia, ni löydän jopa pari; luonto on todennu, ettei tyypistä ole eläjäksi ja hoitanut sen omalla tavallaan ennen kun oikeastaan on ehtiny ees olemaan. Jonkun vaikean vian tai vaikean kehitysvamman kanssa eläminen tuskin on mukavaa kellekään. Toinen hyvä puoli on se , ettei itse tarvitse tehdä vaikeaa päätöstä raskauden keskeytymisestä, jos ilmenisi joku kromosomipoikkeavuus tai muu lapsen ja muiden elämää liikaa kuormittava asia.
Anteeksi jos joku tuosta loukkaantui. Olen itsekäs realisti ja uskon että asioilla on tarkoitus.
Mutta tosiaan, keskiviikkona ollaan sitten jännän äärellä!
Suski75; onko tyhjennys kovin kivulias toimenpide fyysisesti? Ei ole pakko vastata jos et halua asiaa sen enempää kommentoida.
Olet ihan oikeassa. Kyllä minäkin heti alkuun ajattelin, että luonto oli todennut, että niistä soluista ei toimivaa ihmistä olisi tullut.
Kuulemma kivut vaihtelevat ihmisestä toiseen, mutta toisaalta niin se synnytyskin menee, yksi kestää hyvin luomuna, toinen ei millään.
Minä sain cytotecejä kolmen tunnin välein, kunnes raskausmateriaalit tulivat ulos. Suurimman osan ajasta pärjäsin buranalla hyvin, kivut olivat menkkakipujen tasolla. Sitten 12 tunnin jälkeen kivut alkoivat lisääntyä, ja sitten kyllä sattuikin jo paljon muutaman tunnin ajan. Onneksi kipuihin sai vahvempiakin kipulääkkeitä, ja ne auttoivat. En tiedä kuinka kauan kovemmat kivut olisivat jatkuneet, jos en olisi lääkettä saanut.
Minulle tuli komplikaationa runsas verenvuoto, ja siinä mielessä olen tyytyväinen, että menin osastolle tyhjennykseen enkä yrittänyt sitä kotona. Osastolla kätilö valvoi vuotaneen veren määrää alusta asti, ja kun verta oli vuotanut turhan paljon, verenpainetta ja hemoglobiiniakin seurattiin. Ja suoneen sai lääkettä, joka paransi veren hyytymistä. En minä olisi kotona osannut ruveta laskemaan, kuinka paljon verta on tullut, en olisi tajunnut, että tuo oli paljon, kun kerran papereissa sanottiin, että tyhjennyksessä verta tulee paljon eikä siitä tarvitse huolestua. Ja jos verenvuoto ei olisi vähentynyt, olisi minulle tehty kaavinta ihan keskellä yötäkin, koska sitten kun raskausmateriaalit on saatu ulos, tyrehtyy verenvuotokin yleensä. Ja oli kaavinta vaihtoehto vielä aamullakin, mutta lääkäri sai onneksi vedettyä pihdeillä raskausmateriaalit ulos kohdusta, ja totesi, että nyt ei kaavintaa enää tarvita. Lääkäri myös tarkisti tuloksen ultralla.
Olen todella tyytyväinen saamaani hoitoon. Kätilöt ja lääkärit olivat todella ihania, ja osastolla kaikki sujui muutenkin hyvin.
Henkistä puolta en juurikaan sairaalassa ajatellut, tuntui että se on liian henkilökohtainen juttu ja käsittelen sen mieluummin ajan kanssa kotona rauhassa, mutta siihenkin olisi tosiaan tukea sairaalassa löytynyt. Henkisen puolen käsittelyyn on tarjottu tukea ihan joka suunnasta, NT-ultrassa sain ensimmäiset laput, ja kun peruutin neuvolakäynnit, kertoi neuvolan puhelinpalvelun th, että heidän kauttaankin järjestyy keskusteluapua, ja nytkin taas sain osastolta ohjeet, mistä saa apua, jos tarvitsee. Ja on annettu useita tilaisuuksia kysyä kaikkea mitä mieleen tulee.
Kuulemma kivut vaihtelevat ihmisestä toiseen, mutta toisaalta niin se synnytyskin menee, yksi kestää hyvin luomuna, toinen ei millään.
Minä sain cytotecejä kolmen tunnin välein, kunnes raskausmateriaalit tulivat ulos. Suurimman osan ajasta pärjäsin buranalla hyvin, kivut olivat menkkakipujen tasolla. Sitten 12 tunnin jälkeen kivut alkoivat lisääntyä, ja sitten kyllä sattuikin jo paljon muutaman tunnin ajan. Onneksi kipuihin sai vahvempiakin kipulääkkeitä, ja ne auttoivat. En tiedä kuinka kauan kovemmat kivut olisivat jatkuneet, jos en olisi lääkettä saanut.
Minulle tuli komplikaationa runsas verenvuoto, ja siinä mielessä olen tyytyväinen, että menin osastolle tyhjennykseen enkä yrittänyt sitä kotona. Osastolla kätilö valvoi vuotaneen veren määrää alusta asti, ja kun verta oli vuotanut turhan paljon, verenpainetta ja hemoglobiiniakin seurattiin. Ja suoneen sai lääkettä, joka paransi veren hyytymistä. En minä olisi kotona osannut ruveta laskemaan, kuinka paljon verta on tullut, en olisi tajunnut, että tuo oli paljon, kun kerran papereissa sanottiin, että tyhjennyksessä verta tulee paljon eikä siitä tarvitse huolestua. Ja jos verenvuoto ei olisi vähentynyt, olisi minulle tehty kaavinta ihan keskellä yötäkin, koska sitten kun raskausmateriaalit on saatu ulos, tyrehtyy verenvuotokin yleensä. Ja oli kaavinta vaihtoehto vielä aamullakin, mutta lääkäri sai onneksi vedettyä pihdeillä raskausmateriaalit ulos kohdusta, ja totesi, että nyt ei kaavintaa enää tarvita. Lääkäri myös tarkisti tuloksen ultralla.
Olen todella tyytyväinen saamaani hoitoon. Kätilöt ja lääkärit olivat todella ihania, ja osastolla kaikki sujui muutenkin hyvin.
Henkistä puolta en juurikaan sairaalassa ajatellut, tuntui että se on liian henkilökohtainen juttu ja käsittelen sen mieluummin ajan kanssa kotona rauhassa, mutta siihenkin olisi tosiaan tukea sairaalassa löytynyt. Henkisen puolen käsittelyyn on tarjottu tukea ihan joka suunnasta, NT-ultrassa sain ensimmäiset laput, ja kun peruutin neuvolakäynnit, kertoi neuvolan puhelinpalvelun th, että heidän kauttaankin järjestyy keskusteluapua, ja nytkin taas sain osastolta ohjeet, mistä saa apua, jos tarvitsee. Ja on annettu useita tilaisuuksia kysyä kaikkea mitä mieleen tulee.
Saaramaria mulla tyhjennys tammikuisessa kkm:ssa meni tosi hyvin. Sain cytotecit kotiin ja panacod-reseptin. Kipu oli n.15min hieman menkkakipuja kovempaa ja sen jälkeen tulikin raskausmateriaali ulos. Kohtu tyhjeni hyvin eikä tulehduksia tullut.
Toivotaan kuitenkin vielä, että sulla ois kaikki hyvin eikä tyhjennyksiä tarvita ennen kuin ens kesäkuussa.
Toivotaan kuitenkin vielä, että sulla ois kaikki hyvin eikä tyhjennyksiä tarvita ennen kuin ens kesäkuussa.
Eilen oli nt-ultra, riskilukemaksi saatiin jotain 1:18000, eli kaikki hyvin :) Siellä se kovasti heilu ees taas, ihan älytöntä ajatella että siellä mun mahan sisällä on jo ihan oikean ihmisen alku :) Ja minä kun pessimistinä taas ajattelin et onkohan se edes hengissä enää.. Ei tämä murehtiminen taida loppua nyt moneen moneen vuoteen 
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Mulle taas laskettiin erikseen riskiluvut Downiin, 13-trisomiaan ja 18-trisomiaan. Esikoisen aikana vajaa neljä vuotta sitten sain vain yhden luvun, mutta nyt näin. Lisäksi kun kätilö unohti ensin laittaa laskuriin IVF-alkuisen raskauden tiedot niin nämä kaikki ”riskit” olivat selkeästi epätodennäköisempiä.
Sen vielä lisäisin, että yllätyksekseni heti tyhjennyksen jälkeen tuntui, että sain oman kroppani takaisin ainakin liikeratojen suhteen. Mihinkään ei satu, ja nenänkin saa taas kevyesti polviin ilman tukalaa ahtautta keskikropassa, eikä tosiaan mikään liike satu mahaan. Pientä vuotoa on, mutta vähäisempää kuin kuukautisissa, ja joskus erittäin harvoin tulee hetkellisesti kevyttä menkkajonotusta, mutta sitä ei melkein edes huomaa. Toki runsaasta verenvuodosta johtuen verenpaineeni on vähän matalampi kuin yleensä, joten pitää nyt vähän ottaa rauhallisemmin kuin yleensä tai muuten alkaa pyörryttää. Mutta tuotakaan ei huomaa, jos muistaa siivota esikoisen leluja hieman rauhallisempaa tahtia lattialta laatikoihin. Eli ei tämä tyhjennys pelkkää surua ja pahaa oloa ole, vaan riemuitsen siitä todella paljon, että keskikroppani taipuu taas kuten ennenkin. Kannattaa antaa itselleen lupa nauttia positiivisista asioista.
Muokattu viimeksi:
Keskenmeno on niin henkilökohtainen menetys, jonka jokainen käsittelee omalla tavallaan. Positiivisten asioiden näkeminen kuulostaa hyvältä tavalta päästä yli menetyksestä ja nähdä kaikki hyvä mitä ympärillä tapahtuu. Eihän se välttämättä tarkoita sitä, etteikö tapahtunut myös surettaisi. Itse käsittelin oman varhaisen keskenmenoni vain lakaisemalla asian maton alle ja jatkamalla eteenpäin. Toimi minulla, mutta joku varmaan kauhistelisi ja pitäisi kylmänä ihmisenä. Se on vaan oma selviytymiskeino.