Kutsu kävi. Ens pe rv 10+2 on ultra. Kauhee paniikki ja itku. Olin varautunut johonkin heinäkuun lopun aikaan. Selvitetään onko pienellä elinmahdollisuuksia vai onko perinyt meidän geenivirheet ja joudun keskeytykseen.
Sileä pää, ei pullistumia. Selkäranka kunnossa. Munuaisia ei vielä näkynyt, joten nekin siis normaalit eikä suurentuneet. Sydän pamppaili. Koko vastasi viikkoja.
Mä oon niin uskomattoman onnellinen, että itken vaan!
25.7. varsinainen nt-ultra. Mutta sitä en jännitä ainakaan vielä yhtään.