noin 30-vuotiaat ensimmäistä lastaan odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Citrus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heippa hei kaikille! En hirveästi oo täällä seilaillu ympäriinsä tällä forumilla, mutta ehkä sitä vois hiljalleen yrittää. :)

Täällä huutelee vielä 29v. esikoisen odottaja. Tänään rv 15+3. Alussa järjetöntä väsymystä ja röytäilyä oireina, mutta nyt nekin helpottamaan päin ja tällä hetkellä aika oireeton olo. Mukava huomata että ei todellakaan ole se ainoa kolmikymppinen ensisynnyttäjä. Minulla LA 20.6.
 
Neuvolassa käyty pyörähtämässä ja edelleen mennään niin tasasesti keskikäyrällä että terkkakin ihmetteli :grin Paino oli noussu vaan kilon viime kerrasta mikä oli todella yllätys joulun jälkeen!Sf 27 ja alkanu kääntyyn pää alaspäin,tosi alhaalla oleilee.Vauvan veri oli onneks negatiivinen joten säästyin piikiltä :happy: Seuraava aika onkin vasta neljän viikon päästä.Ja nyt tajusin että 66 päivää laskettuun :nailbiting: Multa on hävinny kuukaus johkin :grin
 
Satsa: Voi että, LA lähestyy! :-) Itse tässä vasta jännitän perjantain np-ultraa ja verikokeiden tuloksia. Välillä jopa ahdistaa. Tänään tuli siis 12 vkoa täyteen. Mahaa ei ole vielä ollenkaan aamuisin, iltaisin kyllä turvottaa.
 
Laskettu aika ylihuomenna! :nailbiting:
Tosin ei mitään merkkejä, että poika haluis tulla ulos. :grumpy: Mutta eiköhän se kohta.

Vielä ei ole oikein tajunnut, että kohta on käsille se hetki, mitä on odotetttu ja yritetty muutama vuosi. :eek: Jännittävää, mutta ihanaa. :joyful:

...tulipas ärsyttävän monta hymiöö...
 
Onnea Tiisu ultraan,pidetään peukkuja että kaikki on niinku pitää!Se on kyllä ihanaa nähdä pieni :)

Sama juttu Sumppi,ei oikein tajua että lopultakin kaiken jälkeen kohta ON se hetki :wideyed:
 
Hei vaan kaikille. Tässä olisi 33v ensimmäistään odottava. Paljon on ollut elämässä muutoksia viimeisen vuoden aikana: mieheni kanssa asuttu yhdessä vasta viime kesäkuusta asti (itse ollut sellainen ikisinkku/vanhapiika)ja nyt sitten odotamme uutta asukkia saapuvaksi. Koska meillä molemmilla on ikää jo jonkin verran(mies37) ja koska itselläni on pcos, ajattelimme et nyt tai ei koskaan. Raskauslaskureiden mukaan olisin nyt viikoilla 7+3, mut en ole käynyt ultrassa ja tokkopa sinne vielä olen menossakaan. Ensiviikon perjantaina olisi ensimmäinen neuvolakäynti. Hieman on kyllä epätodellinen olo, koska, jotenkin olin jo ehtinyt "tottua" ajatukseen elämästä ilman lapsia, vaikka siis aina niitä olen kovasti halunnut saada. Onneksi elämä meni sitten kuitenkin toisella lailla.
 
Muokattu viimeksi:
Tervetuloa kotivalo! Samanikäisiä ollaan, mekin odotetaan ensimmäistä. Mieheni tosin vaan 30v. Itselläni on vieläkin vähän epätodellinen olo vaikka viikkoja nyt 13+1. Oletko voinut hyvin?

Saatiin muuten veriseulatulokset ja ne olivat ok. :-) Uskalsin jopa kertoa raskaudesta pomolle.
 
Hei Tiisu! Hienoa,että kaikki oli hyvin. Mitäs pomo sanoi kuultuaan odotuksestasi. Itse meinasin sanoa omalle pomolle asiasta kehityskeskustelussa. Ne kun ovat tässä ihan piakkoin. Ihan ok on ollut vointi jos vertaa moniin muihin joiden oireita täällä lueskellut. Tuossa kolme viikkoa sitten selkä alkoi oireilemaan pahasti (nikaman siirtymä todettu rangassa muutamia vuosia sitten)ja nyt vasta muutamia päiviä olen pystynyt ilman pahoja särkyjä istumaan ja nukkumaan ilman alituisia heräämisiä. Jonkinmoista pahoinvointia ollut pari viikkoa lähinnä iltaisin, mutta oksentelua ei vielä ole ollut kun muistaa napata parin tunnin välein jotain suuhunsa. Joinain päivinä väsymys on aika hurja ja silloin voisikin nukkua kellon ympäri. Kuinkas itse olet jaksellut? Oletkin jonkin verran pidemmällä odotuksessa kuin minä.
 
Kotivalo: Pomo otti sen hyvin, oli jo zoomaillut että taidan olla raskaana. Vähän jännitti kun pomo on ihan tuore, tullut vuodenvaihteessa.
Kuulostaa tutulta tuo väsymys iltapahpinvointi, niin se oli mullakin ja erityisesti viikoilla 6-8 oli krapulamainen olo iltapäivisin ja iltaisin + ihan tajuton väsymys. Vieläkin on vähän väsymystä, mutta toisaalta ollut paljon ohjelmaa ja olen huono nukkuja ollut jo vuosikausia. Tarkoitan siis, että stressi/huolet vaikuttavat helposti uneen. Mutta eiköhän tämä tästä ja nyt voi vähän huokaistakin. Meillä oli keskenmeno kesällä ja ehkä sen takia on ollut normaalia isompi pelko tässä raskaudessa.
 
Kyllä varmasti huoli sinulla suurempi tällä kertaa! Itseäni huolettaa aina välillä se synnytys. Kuin ihmeessä ihminen sellaisesta selviää hengissä??? Hui kauhea! Tieto siitä, että naiset kautta historian ovat siitä selvinneet ja lapsia syntyy päivittäin helpottaa oloa hieman....huom hieman ;)
 
Miullakin alkaa pahoinvointi helpottaa, tänään tasan 17 viikkoa! Tosin tuntuu, et väsymys on tullu vähän takaisin, mut mitäs pienistä :).

Onnea odotukseen kaikille!
 
Kotivalo: Minuakin se jännittää ja pelkään repemiä ym. Olen jutellut ystävien kanssa, jollain mennyt aika helposti ja joillakin se on ollut hirveä tuska. Ei siihen oikein voi kauheasti valmistautua on ollut viesti. Jostain kumman syystä se on vähän helpottanut mieltä. Oletko käynyt varhaisultrassa/ oletko menossa?
 
Juu tuskin siihen oikein voi valmistautua. Ennen katselin paljonkin ohjelmia synnytyksistä ja minusta ne oli todella mielenkiintoisia ja ihania. Ihania siinä mielessä kun näki vanhempien onnelliset ilmeet ja reaktiot vauvan synnyttyä. Nyt en sellaisia varmaan viitsisi katsella. En ole käynyt varhaisultrassa enkä varmaan ole menossakaan. On ihan "levollinen" olo, vaikkakin hieman kärsimätön, joten taidan odotella sitä neuvolan lähetettä sinne ultraan. Plus, et oon hieman huono käymään lekureissa(aina ollut). Meinasinkin sanoa siellä neuvolassa asiasta, että tarpeelliset tehtäisiin, mutten halua esim olla kandien harjoittelukappale missään vaiheessa, kiitos. :) Onko muilla samankaltaisia tuntemuksia, vai olenko ainoa pöljä hoidonvastainen eukko täällä?
 
kotivalo, ei kyllä oo harjottelijoilla asiaa meikää hoitamaan ainakaan synnytyksessä. Neuvolassa vielä menee, mutta sairaalassa ei....
 
Minua ei lääkärissä käynti pelota. Polvet on leikattu moneen kertaan ja hampaat oiottu kaksi kertaa, joten kokemusta valkotakkisista on. Mutta joo, synnytykseen haluan mieluummin oikean kätilön kuin harjoittelijan...
Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Hei kaikille! Täällä 28-vuotias nainen, joka odottelee ensimmäistään. Eilen sain ihan selkeän plussan testiin ja alkujärkytyksen jälkeen alkaa jo mieli muuttua positiiviseen suuntaan. Yritystä oli yli puoli vuotta, mutta jotenkin tämä silti yllätti ja tuntui alkuun tosi pelottavalta. :D Olen uusi täällä foorumilla, mutta eiköhän täällä pääse tutuksi. :)
 
Takaisin
Top