Neuvolat ja ultrat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja hanssu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Omalla kohdalla pakko vielä lisätä että vaikka se sokerirasitus ei niin mukava juttu olekaan ainakaan edellisen kerran perusteella niin oman mielenrauhan vuoksi se on hyvä käydä. Olisin muuten ihan paineissa koko loppu raskauden :D Muutenkin tässä raskaudessa oon jotenkin tarkempi ja arempi vähä kaiken suhteen..
 
Kauanko se sokerirasitus kestää? Lienee samanlainen kuin laktoosirasitus, vedetään litkua sit tietyin ajoin otetaan verta? Meillä siihen joutuu kuulemma defaulttina kaikki yli 25-vuotiaat, jos nyt oikein ton iän muistan. Se koe on vasta vkolla 26-28 mutta jos olisi jotain riskejä niin saattaisi olla kai jo aiemminkin.
 
Mulle ei oo mielestäni puhuttu mistään sokerirasituksesta... Oon kuitenkin jo 30 vee. Toivottavasti ei tulekkaan tollanen eteen. En juurikaan syö muutenkaan makeaa, niin tulis varmaan tosi huono olo tollasista litkuista.
 
Sokerirasitus kestää kaks tuntia. Otetaan kolme näytettä. Paastoarvo (0h), vedetään sokerilitku naamaan, 1h siitä toinen näyte ja seuraava taas 1h päästä, eli 2h aloituksesta. Sit saapi syödä ne eväät (jotka tosiaan kannattaa mukaan pakata) ja lähteä kotiin tai töihin tai shoppailemaan :grin

Se kun on toi diabetes niin yleistä ja raskausajan diabetes kertoo vähän riskistä sairastua myöhemmin tohon 2 tyypin diabetekseen. Tosta linkistä löytyy faktaa noista tekoajoista ja kenelle tehdään yms http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50068

Omalla kohdalla vaikuttais melko epätodennäköiseltä, että tulis raskausdiabetes, koska yleensä tulee jo ekasta, mutta voihan ikäkin siihen asiaan vaikuttaa, joten menen mukisematta litkua hörppimään. Mulla se on ollu aina semmosta laihan kokiksen makusta. Ei mitään herkkua siis, mutta joihan sen. Itekään en mikään makean syöjä oo, joten ei se 75g glukoosia kerralla hyvältä tunnu. Ite kattelen yleensä jo valmiiks paikan johon voi asetella ittensä hyvään asentoon tai jopa pitkälleen. Sit vaan jotain muuta kiivaasti aattelemaan, eikä pohdiskele onko paha olo vaiko eikö oo :confused:
 
Mullakin edessä sokerirasitus sukurasitteen vuoksi. Kavereiden puheiden ja täältä lukemani perusteella tuo sokeriliemi on oikeasti hankala pitää sisällä ni tulipahan vaan mieleen miks sokeriarvoja ei voisi nostaa vaikka suklaalla ja cokiksella? Ei olis mitään ongelmaa saada niitä alas! :)
 
Mulla edessä sokerirasitus. Ainakin, koska olen yli 25 ja oisikohan ensimmäinen raskaus myös syynä. En odottaa minäkään kovin suurella innolla jotain litkun pakko juottoa! :O
 
Hyvin se menee meillä kaikilla. Tuun sit huomisen koitokseni jälkeen kertomaan miten mulla meni. Jos ei tästä muorista enää kuulu, ni oon sitten kuukahtanu sinne rasitukseen ihan kokonaan :p
 
Noniin, neuvola käyty. Sydänäänet kuului hienosti, korkeimmillaan olivat 144. Painoa on tullut koko aikana 2,4 kg ja pissa oli ok. Verenpaineet hyvät ja hemoglobiini noussu ( outoa!!). Juteltiin sen neuvolan työntekijän kanssa niistä mun potkuista ja se oli tosi ymmärtäväinen ja lohdutti. Tuli vähän parempi mieli. Sain lisäksi taas lähetteen labraan, tutkitaan taas kilppariarvoja. Kaikki oli siis tosi hyvin ja seuraava neuvola on samana päivänä ku rakenneultra.

Onko teillä muuten puhuttu perhevalmennuksista vielä mitään? Mä kysyin siitä ja alkavat kuulemma vasta tammikuussa, antaa ens neuvolassa infoa niihin liittyen.

Edit: ainiin ja viikkoja on nyt 17+0
 
Meillä on perhevalmennuksen eka kerta ensi viikolla. Tosin sen takia, että mennään huhtikuun ryhmään. Neuvolatäti sanoi, että saadaan itse valita mennäänkö huhti- vai toukokuun ryhmään, koska ollaan ihan siinä rajalla. Huhtikuun ryhmän kellonaika oli paljon sopivampi meille niin päätettiin mennä siihen.. Tosin se toukokuunkin ryhmä olisi alkanut jo joulukuun alussa. Meillä huhtikuun ryhmä alkaa klo 16:30 olisko ollut ens keskiviikkona ja toukokuun ryhmä alkaa joulukuun alussa keskellä viikkoa klo 8:30.. Ajatteleeko ne et ihmiset ei oo töissä, kun laittaa ajaksi klo 8:30?
 
Meillä on eka perhevalmennus 11.12, taitaa olla kolmelta iltapäivällä. Mä pystyn helposti sumplimaan omia työaikojani, mutta miehelle noi päiväajat on aika vaikeita.

Kaverin sisko oli hiljattain ekassa perhevalmennuksessa. Kuulemma kaikki naiset olivat olleet jo ihan kyllästyneitä puhumaan raskaudestaan, mutta miehille se oli ensimmäinen kunnon tilaisuus päästä hölisemään aiheesta... naisten ryhmä oli siis odottanut suunnilleen takit päällä kärsimättöminä miehiään, joilla oli tiukka bondaus meneillään eikä jutusta meinannut tulla loppua.

Luulen, että meilläkin voi käydä niin. Onhan mulla tässä paljon ystäviä, oma äiti ja tämä palsta, joten olen päässyt jo purkamaan ajatuksiani huolella. Raskauskin on tuntunut konkreettiselta jo ekoista tissinaristuksista alkaen. Mun hektisimmät jännitykset, pelot ja täpinöinnit taitavat olla takana päin – nyt on aika tavallista ja tasaista elämää. Mies sen sijaan on vasta päässyt kiinni vaiheeseen, jossa tuleva vauva on todellinen ja siitä tekee mieli puhua koko ajan.
 
Anteeksi hölmöyteni, mutta mikä on perhevalmennus? Ei meille ole tommosesta kukaan puhunut.. :O
 
Perhevalmennus eli "synnytysvalmennus". Käydään läpi siis myös synnytystä, mutta kaikkea muutakin vanhemmuuteen, vauvaan ja raskauteen liittyvää.

Meillä oli esikoista odottaessa perhevalmennusta 4 kertaa+joku suuremman ryhmän fysioterapeutin luento tms. Porukka harveni joka kerta ja ite en päässy viimeselle kerralla, jonka aiheena oli vauvan hoito, koska olin synnärillä hoitamassa jo omaa vauvaa :)

Nyt on sokerirasitus lusittu. Melko hyvin meni. Koko ajan pystyin istuallani olemaan. Labran nainen oli tosi kiva. Kyseli ensin onko ollu aiemmissa huonoa oloa, että haluanko heti pitkälleen tarkkailuun. Olin kuitenkin aulassa ja kävi vielä ekan tunnin aikana erikseen kysymässä onko kaikki hyvin. Myös jokaisen näytteenoton yhteydessä varmisteli mun vointia ja sitä pystynkö jatkamaan. Oisinko sitten ollu jotenkin huonovointisen näkönen :wink Olo oli siis vähän hutera, huimasi, litku maistu suussa koko ajan, päätä alkoi myös särkemään ja väsyttämään. Mutta elävien kirjoissa edelleen. Aiemmissa mulla on tosiaan ollu sitä "laihaa kokista", joka ei edes maistunu kauheen makeelta. Välissä on kuulema ollu jotain sitruunanmakusta, josta oli tullu sitten paljon ihmisille huonoa oloa. Nyt oli vadelmanmakuista tai siis olevinaan vadelmaa... :confused: Kaks kertakäyttökipollista väritöntä, vähän tahmeeta ja AIVAN JULMETUN MAKEETA litkua. Jotku juo kuulema mielellään. Eka suullinen nyt menetteli, mutta sen toisen kipon vikat tipat rupes vähän tökkimään :eek: Ja mitään ei saanu ottaa sen jälkeen suuhunsa, etenkään ei vettä ja sitä oisin kyllä hörpyn mielelläni ottanu. Maanantaina pitäs tulokset olla neuvolasta saatavilla, joten täytyy sinne kilautella ku seuraava neuvola vasta 5.12. Toivottavasti arvot on semmoset ku pitääki.

Nythän me päästään helpolla ku ennen on kuulema juotettu kaks litraa jotain maidon oloista tököttiä. Määrä suhteutettiin vielä painoon, eli painavammat joi enemmän. Siinä odotushuoneessa immeiste kanssa turistessa tämmösenkin opin :)
 
Aika jännä ettet saanut ees vettä juoda sen litkun jälkeen. Itse kun olin sokerirasituksessa niin labran nainen sanoi, että jos se litkuu jää maistumaan suuhun niin voin juoda yhden lasillisen vettä näytteenoton välillä. En tosin juonut vettä siinä välissä, vaikka suussa tosiaan maistui tosi pahasti se litku. :)
 
Mä kans vähän ihmetteli, mutta tosiaan varmistin erikseen ton veden ni totes tosiaan, että "etenkään et sitä". Eihän vesi itessään verensokeriin vaikuta, mutta laimentaisko se sitten jotenkin kuitenkin sitä litkua. Oisinhan mä voinu juoda reilusti vettä ennen rasitusta, kun ohje oli olla vaan ravinnotta :wink No, pääasia on, että se on nyt tehty.
 
Meillä ei enää järjestetä mitään valmennuksia. Kai siinä sitten joku neuvoo ku tilanne on päällä.
 
Mulla on seuraava neuvola tiistaina eli 18+0 ja vaikka esim vaa'alle nouseminen jännittää niin on kyllä kiva päästä pitkästä aikaa sinne! Viimekäynnistä jäi niin huono fiilis että on kiva kun tietää että nyt on vastassa oma neuvolatäti, jonka kanssa tultiin hyvin juttuun. Pääsen myös vihdoin kysymään mun vihlovista selkäsäryistä ja monista monista muista mieltä askarruttavista asioista mitä on tässä noussu esille viimesen 5 vkon aikana. Tuntuu kyllä että toi reilu kk tauko on mulle liian pitkä neuvolakäyntien välillä! Olo on koko ajan jotenkin niin levoton ja uusia kysymyksiä tulee mieleen melkeen joka päivä.
 
Mun ensikäynti neuvolassa oli kyl, no mielenkiintoinen.
Aika oli varattu jollekkin ihan toiselle hoitsulle, kun joku toinen mun vetikin käytävästä huoneeseen ja sanoi et hän hoitaakin nyt tän ensikäynnin. No, nainen oli keväällä valmistunut, just kyseisellä viikolla tuolla terv.asemalla aloittanut nuori somalinainen, joka oli tosi mukava mutta ihan pihalla about kaikesta mahdollisesta.
-Ekana mulla silmät pyöri kun se kävi läpi ja mun ja aviomiehen audit-ja huumeidenkäyttötestit, tai siis "kävi läpi", eli katto pisteet ja heitti nurkkaan. Ei esim kiinnittänyt _mitään_huomioita kohtaan mihin olin laittanut että perheessä kahdella päihteiden suurkulutusta. Olis ehkä ollut kiva keskustella siitä edes jollain tasolla..
-Totesi (mun perään) että oman ylipainon ja sukurasitteen takia mun pitää mennä sokerirasitukseen jos vähän muita aiemmin. Ei kuitenkaan osannut sanoa että milloin ja mihin.
-Ei osannut käyttää tietokonetta edes tarvittavaa määrä, vaan lopulta se meni siihen että minä siinä neuvoin kuinka Pegasosta käytetään ja kuinka se saa esim. laitettua lasketun ajan sinne ja huomautin että oli laittanut kaikki mun allergiat ja sairauden isän allergioiksi.
-Hoitsu kysy mitä opiskelen ja erehdyin vastaamaan että sairaanhoitajaksi, siinä tais mennä viimeisetkin mahdollisuudet saada sieltä mitään tietoa.
-Kysyin perhevalmennuksesta ja vastaus oli "joo, siis kyllä sitä on". Tarkemmin ei osannut sanoa milloin, missä ja miten sinne ilmottaudutaan.
-Sanoi laittavansa lähetteen labraan, kysyin voinko mennä kuluvalla viikolla. Sanoi että joo, mutta kolmisen vkn päästä soitti kuitenkin ja sanoi että hupsista, oliskin pitänyt käydä nyt vasta
-Itseäni erityisesti ärsyttämään jäi tilanne, jossa se kävi esikaavaketta läpi ja kyseli alkoholin käytöstä ennen ja raskauden aikana yms. niihin vastasin tietenkin että ei raskauden aikana. Kysyi sitten huumeiden käytöstä ja sanatarkasti meni näin" no entäs huumeita? no ei tietenkään hahahaah" ja nauroi oikein siihen. Mä en käytä huumeita, ei ole ongelmaa sen suhteen mut missä helvetissä on sun ammattitaito?! Mulla hyvin vois olla ongelmaa vaikka minkä kanssa, mutta vissiin tuohon kukaan uskaltaa mitään sanoa. Ei nykypäivänä kaikki päihdeongelmaiset näytä aseman nisteiltä hei...

Käynnin jälkeen päällimmäinen fiilis oli vaan vitutus. Ekassa ultrassa kätilö ihmetteli miks neuvolakorttia ei oo täytetty edes alkuun... no niin. Hoitaja oli kyllä todella mukava ja iloinen ja tulevana vastavalmistuneena hoitsuja yritän ymmärtää että joo hermostuttaa ja jännittää ja kaikki uutta, mutta silti! Tiedän paljon asioista just opintojen kautta mut tää kaikki on mulle kuitenkin yhtä uutta ja ihmeellistä ku kelle tahansa ensisynnyttäjälle. Joissain asioissa tieto lisää tuskaa ja ensikäynniltä ei ainakaan omalle epävarmuudelle saanut mitään helpotusta.
Onni kävi, ja hän ei mun omahoitaja ole, vaan pari vkon päästä olevan seuraava aika on aivan toiselle hoitajalla, joka puhelimessa kuulosti aivan ihanalle!

Sori, kauhee avautuminen :D
 
Jomsuli: Meidän neuvolassa on käytävällä semmoinen taulu, missä on aina la-kuukauden mukaan perhevalmennusaikataulut, missä näkyy päivämäärä ja kellonaika. Vaikea tietty sanoa, että onko teillä samoin. :) Toivottavasti on selvinnyt perhevalmennusaikataulut teille jo. :) Meillä toi järjestetään ainakin omalla terveysasemalla ja sinne ei tarvitse etukäteen ilmoittautua.
 
Meille annettiin perhevalmennusaika ekassa neuvolassa. Ryhmä kokoontuu kolme-neljä kertaa, ekoilla kerroilla on kai vaan yleistä höpinää ja keväämmällä puhutaan synnytyksestä, vauvanhoidosta ym. Käytäntö vaihtelee kai kunnittain, voi olla että sulla AnnaManna alkaa vasta myöhemmin.
 
Takaisin
Top