Neuvolat ja ultrat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja hanssu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onkohan teille poikia tulossa? Miulle on lupailtu tyttöä ja miulla ei kasva edes säärikarvat enää, ne on menny ihan olemattomaksi :p En valita.
 
Mullakaan ei karvat enää kasva. Ennen sääriin tuli kamala sänki parissa päivässä mut nyt pysyy sileinä monta viikkoa. Ei voi valittaa ku oon muutenki niin laiska talvisin jalkoja sheivailemaan, se on vähän ku villahousut omasta takaa. Ehkä tää selittääkin mun jatkuvan palelun..
 
Se onkin sitten mielenkiintoista puuhaa loppuraskaudesta sheivata alaosasto "synnytys kuntoon". :D
Esikoisen aikana opin, että maha oli aika pahasti näkyvyyden tiellä... Meni kyllä ihan arvalla! Mullakin on maha saanu karvapeitteen, mut se on semmosta vaaleaa untuvikkoa.
Kävin eilen neuvolassa, nyt rv 18. Pahoinvointi alkaa nyt helpottaa, viikko sitten oksentanut viimesen kerran. Mut hemoglobiini oli laskenu 108 ja rautakuuri alkoi. Oon kyllä ollu niin huonossa kunnossa, ettei toi yllättänyt. Ei rauta voi imeytyä, jos kaikki tulee pihalle. Kaikesta huolimatta nyt musta alkaa tuntua, et herään henkiin ja voin jo vähän nauttia raskaana olemisesta! :)
 
Täytynee ultrien jälkeen kurkkia tätä ketjua sillä silmällä, että mitä sukupuolta kellekin on ennustettu :) Itsellä on kyllä vähän varovainen poikaolo.
 
Enpä oo karvankasvussa huomannu aiemmissa raskauksissa mitään eroa ja kumpaakin sukupuolta on kanniskeltu.

Ite olen synnärillä käyny melkolailla "luomuna" eikä kukaan ole pyörtyny, tosin ei mulla nyt mikään älytön chinchilla tuolla jalkovälissä asu :grin Sen ison mahan kanssa on toi siistiminen kyllä ihan arvailua.

Joku villi kaupunkilegenda (?) nousi taas pintaan tuolta aivolohkosta. Eli jos on suunniteltu sektio niin ite ei pitäisi mennä karvoja häpykummulta eikä vatsanalueelta karsimaan, ettei tule karvatupentulehdusta, joka sitten voisi teoriassa siirtyä myös leikkaushaavaan. Samahan tietty pätee myös suunnittelemattomaan sektioon, mutta ainakin jos ajankohdan tietää niin homma pitäis jättää leikkaussaliin. Muut karvat vois huoleti ajella. Episiotomiaankin on ehkä tarjolla pahempiakin pöpöjä lähistöltä kuin sieltä karvatupesta... Kertokaas te, jotka asiasta jotain ymmärrätte onko tää totta vai tarua.
 
Ainakin mun äidille on meidän kaikkien lasten sektioiden kohdalla sanottu, että ei tarvitse ajella karvoja :)
 
Toi on ihan totta, et karvoja ei saisi ajella jos joutuu sektioon! Nykyään sairaalassa ohjeistetaan potilaita ennen leikkaukseen menoa, etteivät saa kotona ajella karvoja leikkuukohdan läheltä. Bakteerit on ovelaa porukkaa, menee mitä pienemmistä ihorikkeistä elimistöön ja mua inhottaa ajatus sairaalabakteerin tarttumisesta. Mut ei näistä jutuista kannata tehdä ressiä! :)
 
Me mentiin perhevalmennukseen varsin epäileväisinä, mutta ihan hyvä se oli. Katsottiin imetysvideo ja keskusteltiin yhtä kiusaantuneiden ihmisten kanssa pienryhmissä siitä, miten raskaus on muuttanut elämää. Imetyksestä tuli jotain uutta tietoa, mistä oon tyytyväinen - mitä enemmän tiedän, sen vähemmän stressaan etukäteen.

Ryhmäkeskustelut nyt oli vähän hassuja, mutta jälkikäteen todettiin, että ainakin tollainen vahvistaa meidän yhteishenkeä. Oli niin selvää, että kaikki läsnäolevat pariskunnat olivat kovin erilaisia, ja me ollaan miehen kanssa lopulta varsin toimiva pari.
 
Oo hitto, olisikohan se siis taas poika tulossa?? :D En kyllä sano vielä mitään: nää mielialanvaihtelut ovat olleet niin omaa luokkaansa, olematon linea negra sekä mahan muoto on outo.. Tiedetään, ei ole yleensä yhteyttä noilla ;D
En vaan voi kuvitella meille yhteistä poikaa?!?! Äitikin kyllä väitti että oli varma ettei saisi isän kanssa tyttöä ja se uskoi viimeiseen asti mun olevan poika ;D Ehkä siis mulla jonkinlainen sama juttu, että siellä on se poika mutta uskon vasta sitten ku se on mun sylissä...
 
Mulle kävi edellisen kanssa niin, että uskoin sen tytöksi vasta kun näin. Epäilin kätilön kyllä napanneet jonkun "ylimääräisen" tytön sieltä sängyn alta... :wink Oli niin vahva poikaolo...
 
Neuvolassa taas käyty ja jee, maksalaatikkoa voi huoletta syödä raskauden aikana!! Sano että jos sitä esim kerran kuussa syö niin ei mitään haittaa. Saan syödä siis jouluna mun herkkuani :)

Ihanaa, että nykynen neuvolatätini on tuollanen pitkän linjan ammattilainen jolla on myös sitä kokemusta minkä pohjalta vastaa kysymyksiin, eikä niinkun usein vastavalmistuneilla nuoremmilla hoitsuilla jotka vaan sokeasti luottaa siihen kirjojen ja suositusten juttuihin :)

Sykekin löytyi heti, ei tarvinnu ettiä :) HB oli matala, 112... ei kyllä huvittais syödä rautaa kun maha ei tykkää.
Olipa muuten ihanaa, kun terkkari kysy että haluutko nähä tiheämmin, seuraava aikahan olis "oikeasti" vasta 7vkon päästä mutta voidaan nähä useemmin jos haluan! Eli halusin kuukauden päähän seuraavan käynnin :) Sen kanssa on niin mukava jutella ja nytkin tunti ja vartti meni ihan hetkessä.
 
Itse ajelin sääri ja alapää, sekä mahan alueelta karvat ennen ultraa. :grin

Ensimmäinen ultra oli maanantaina (rv 14+6) Ultraajan mielestä sikiön mitat vastasi 16. raskausviikkoa, joten hän merkitsi äitiyskorttiin raskausviikoiksi 15+4. Sikiö liikkui ja venytteli paljon, pituus n. 10cm, paino 122g ja syke +140 - +150. :) Seuraava ultra 13.1.2014 (rv 20+4)
 
Muokattu viimeksi:
Mä kans sain hyvää ja uutta tietoa perhevalmennuksessa ekassa raskaudessa, mutta ne ryhmäkeskustelut on ihan kamalia. Mun mies oli ihan rikki niistä, mut tuli kiltisti mukaan kun pyysin. Ei niillä miehillä ole kauheasti keskusteltavaa imetyksestä ja eipä ollut minullakaan kun ei sitä voi tietää millasta se on. Meillä jäi väliin yks kerta jonka aihe oli parisuhde. Olis varmaan pitäny käydä, nimittäin meillä oli tosi kireetä ekat 10 kk vauvan synnyttyä. No, ehkä perhekeskustelu ei olis auttanut, mut kyllä vauva-arki on omine koetuksineen hitsannut meistä lopulta vahvan parin. Uskon, et tän vauvan kohdalla me ollaan paljon rennompia. Ei sitä parisuhdetta ilman syytä siellä neuvolassa toitoteta, mut ei ne kyselykaavakkeiden täytöt mun mielestä auta.
 
Näin just mun oman neuvolatädin ekan kerran, aivan ihana tyyppi!

Ykä pörräs hulluna mahassa, hetkeks suostu onneks tauolle niin kuulu ne ihanat sydänäänetkin <3 vielä viikko ultraan niin pääsee näkeekin tuon rakkaan pörrääjän :)

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Käytiin tänään kaverin kanssa pitkästä aikaa testailemassa vanhaa ultranrähjää. Sukupuolen selvittämiseen ei laitteen eikä etenkään meidän erotustarkkuus riittänyt, mutta selvisi ainakin, että istukka näyttäisi olevan edessä (virallisessa ultrassa kun eivät sitä suostuneet kertomaan). Toinen siellä kölli pää alaspäin ja imeskeli peukaloaan. Tilaa liikuskella oli selvästi vähemmän kuin nt-ultrassa, melkein käy sääliksi, kun näytti niin ahtaalta :D Hauska päästä moikkaamaan Myyryä. Huomasin höpötteleväni ultrakuvalle, vaikka mahalle en oikein osaa. Ehkä sitten, kun tuntis liikkeet...
 
Nyt makailen sohvalla lähes mahallani ja toukka on sitä mieltä että nyt liiskaantuu ja potkii tomerana. Oli hassu huomata tuos viikolla 18+?, että tuntee jotain... sitte ne vaan kokoajan voimistuu...Viikkoja nyt 20+2. Me ortellaan vielä rakenneultraan menoa. Minä haluisin tietää kumpi sielä on,mutta mies ei. Ittellä on kyllä poika olo.
 
Ohhoh, neuvolassa selvisi että oon Rh-negatiivinen. Täysi yllätys. Olin kuvitellut, että tietäisin jos olisin. Vähän jännittää: nyt sitten seurataan verestä vasta-aineita ja piikitetään tarvittaessa immunoglobuliinia, ja mahdollisissa seuraavissa raskauksissa ollaan vielä entistä tarkempana. Onko kukaan teistä muista Rh–?

Tää oli kyllä tosi pikakäynti. Nopeasti vaan verenpaine, punnitus, sydänäänet, hemoglobiini, pissanstiksaus omatoimisesti. Toisaalta kaikki oli oikein hyvin. Vauvan syke oli 140 ja kuului tosi voimakkaasti. Koppoti-koppoti-koppoti, se laukkasi, ja kyllähän mä siitä taas herkistyin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top