Neuvolakuulumisia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Annnika
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Miulla neuvola ens viikolla. Ihan jännittää taas painonnousu. Nyt jätin vasta herkut pois ja yritän syyvä vähemmän(annoskokoja pienentää), ni ainaki oma vaaka näytti kiloa vähemmän, ku viime viikolla. Jospa tää painonnousu tästä pienenis, ku loppuu kohen mennään. Miulla ollu vauvan sykkeet se 140-155 joka kerta. Heippis, tiiän miltä se kuullostaa ku syke nousee niin korkeelle, oli kakkosella liikkuessa melkeen aina 190-200 :D
 
Mulla painonnousu ei tunnu olevan missään loogisessa yhteydessä syömisiin - taitaa olla suurin osa nestettä, näin neuvolatäti ainakin meinasi viimeksi kun oli tullut yli kilo per viikko. Turvoksissa kyllä oonkin, enkä oo erityisesti herkutellut. Normaaliruokaa menee kyllä paljon, ennen raskautta riitti syöminen 3-4 kertaa päivässä mutta nyt pakko syödä 5-6 kertaa, on vaan niin nälkä. Ekasta neuvolasta paino noussut 13 kiloa.
 
Kerro Yomanda, mikä ei käy mahaan. Itsellä jo valmiiksi paha ummetus, eikä rauta tietenkään asiaa auta..
 
Tänään taas pitkästä aikaa neuvolassa, edellisestä käynnistä siis se kuukausi. Nyt alkaakin ilmeisesti käynnit lisääntymään, mulla seuraava jo ensi viikolla (kun olen sitten sen jälkeen viikon korvessa, jonka jälkeen neuvolatäti taas viikon lomalla).

Kaikki edelleen hyvin. Paino ei ollut noussut grammaakaan, mikä tavallaan tasoitti sen viimekertaisen hurjan yli 600g viikkovauhdin takaisin normaaliin. Sykkeet oli napakat 145 ja sf mitta 29, joka sekin vähän tasoitti mun käyrää lähemmäs keskikäyrää. Poitsu oli raivotarjonnassa, mikä sekin jotenkin helpotti mun mieltä.. Toki se mahtuu siellä vielä kääntyilemään ja pyörimään, mutta ainakin tiedän että se "osaa olla oikeinkin päin" :D

Mullahan on se RaDi (arvot ei ole omissa mittailuissa ylittäneet rajoja) niin nyt kerrottiin että pääsen sitten vielä viikolla 36 neuvolalääkärin sijasta sairaalalle lekurille ultraan ja painoarvioon. Ja minustahan se on vain hyvä asia. Tuntuu melkein lahjalta nyt tämä radi. :)
 
Hoitsu oli laittanut lääkärille ajan kokoarvioon tuon viimeviikkoisen huikeen sf-mitan takia. Ultran mukaan painoa 2548g, rv 32+6, eli isohan tuo kaveri on mutta se jo tiedettiin. Huomenna saa verikokeiden tulokset noiden maksa- ja sappiarvojen osalta, jos niissä ei ole mitään ni kahden viikon päästä seuraava kokokontrolli. Lääkäri totesi vielä, että enemmän hän olisi huolissaan jos käyrät olisi keskikäyrän alapuolella, ihan normaalia että mun kokoisella on vähän isompi vauvakin (pituutta siis 174cm ja en todellakaan ole siroluinen).
 
Mulla on huomenna se neuvolalääkäri ton painonnousun ja radin takia. Oon nyt sitten viikon verran syönyt sen 1500 kcal päivässä, juonu sen 3 litraa sekä liikkunut 1 1/2 per päivä... Pakko myöntää, että oon ihan naatti. :/ Onneks oon kotona, enkä käy töissä kun satunnaisesti kun en mä jaksa tehdä enää mitään muuta ton jälkeen.. En enää ees nuku öisin kun
murehdin ja itken vaan että jos mun paino on taas noussut et mitäköhän seuraavaks ruvetaan kokeileen.

Tiiän että pienestä mäkin napisen mutta kun ei riitä enää energiat ees kotitöiden tekoon saatikka että jaksais käydä kattomassa vaikka kavereita niin taitaa tulla aikamoiset 8 viikkoa.. Mä siis kierrän ton saman lenkin kolmesti päivässä ja lopun aikaa kuluu kotona itkien ja juoden vettä.. Mulla oli ihan odotukset tän loppuraskauden suhteen, mutta kai se alku- ja keskiraskauden helppous nyt sitten ns. kostautuu korkojen kera..
 
minulle soitti tänään joku perheneuvoja tai mikähän lie, tarjosi kotikäyntiä ennen synnytystä. kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti kun saan mielestäni niin hyvin tietoa omalta terveydenhoitajaltani ja hän käy kuitenkin kotikäynnin sitten synnytyksen jälkeen. lisäksi tämä soittaja sanoi että tulee toki sitten käymään jos ilmenee jotain ongelmia vauvan kanssa kuten koliikkia tms. aloin vaan sitten jälkikäteen miettiä että oliko tuo minulta jotenkin tökerösti tehty vai ootteko muut ottaneet nuo kaikki tarjotut jutut vastaan?
 
Multa kysyttiin tuosta perheneuvojan käynnistä etukäteen neuvolassa ja ensin tuli sellanen kielteinen fiilis ettei haluu ketään ylimääräisiä kotiinsa käymään, mut siinä ku se terkkari siitä kertoi tarkemmin ni en sit kieltänykkään antamasta tietoja eteenpäin. Ei oo vaan kuulunu vielä siitä kotikäynnin ajankohdasta mitään. Kyllä noista on ok kieltäytyä kun kerran ei tunne tarvitsevansa sellaista. Mäkin olisin varmasti kieltäytyny jos yllättäen olis joku vieras tyyppi soitellu ja tarjonnu käyntiä, nyt onneks kuulin etukäteen asiasta etten sen vuoksi tuu tyrmänneeksi ajatusta. Sillee ku oottaa ensimmäistä ni on epävarma et miten lähtee sit vauvan kans sujumaan ja varmuuden vuoks haluun ottaa tarjotut jutut vastaan.

Tänään oli näillä näkymin viimeinen käynti äitipkl:lla, sydän ultrattiin jälleen kerran läpi ja hyvältä näytti, kaikki niin kuin pitikin. Näkyi nyt nekin osat mitkä aiemmin oli jääny näkyvistä. Vauvan kokoarvio palannu yläkäyrältä takaisin keskikäyrälle joten senkään vuoksi ei enää tarvetta seurata sairaalalla. Aika pitkä matka viikolta 13 (nt-mittaus) viikolle 32 (nyt) elää tutkimuksesta toiseen, aina enemmän tai vähemmän varautuneena huonoihin uutisiin. Mut vihdoinkin palataan "normiodottajaksi" ja perusneuvolakäynteihin, ihanaa! :happy:
 
Meillä kävi tänään perheohjaaja, miehä otan vastaan kaikki mitä ilmasiks annetaan ;) myö käytii läpi uudelleen voimavarakaavaketta (neuvolassa käytiin joskus) ja keskusteltiin mein parisuhteesta ja siitä et ollaanko mietitty mm. nukkumisjärjestelyjä ja miten toinen tukee toista ja millasia vanhempia ollaan ajateltu et meistä tulee.. Miusta on ihan kiva et tälläsiä järjestetään kun sit tulee ehkä mietittyy sellasiaki asioita mitä muuten ei ajattelis, mitä olis kumminki hyvä ajatella. Ja jatkossa jos lapsen kanssa on kotain ongelmia ni tietää ketkä on niitä auttavia henkilöitä ku on niihin jo tutustunu.
Nii ja meille ainakii tästä käynnistä kerrottii jo ekas neuvolassa, tää käynti kuuluu Suomessa nykyään niihin suosituksiin mitä kaikkia käyntejä ensimmäistä odottaville tulee tai suositellaan. Tää sama ohjaaja on ens kerralla mein perhevalmennuksessa terkkarin kanssa
 
Meillä ei ole mistään perheneuvojasta ollut puhettakaan. Ei ilmeisesti kuulu paikkakunnan toimintatapoihin, taas näitä paikallisvaihteluita. En valita, luulen että oma maalaisjärki ja isovanhemmat sekä muu tukiverkosto riittää aika pitkälle. Toki kaikki ei ole yhtä onnellisessa asemassa kuin itse, joten tarvetta tuolle kotikäynnille varmasti monella on.
 
Meille tuo kotikäynti "myytiin" ihan vaan yhtenä neuvolakäyntinä, joka sattuu tapahtumaan omassa kodissa. Ei se kysynyt että sopiiko tulla, vaan että tämä nyt on näin että tullaan käymään tässä vaiheessa.
Ei se minua haittaa, hyvähän se tavallaan on. Ehkä sitten jos tulisi tarvetta apuun synnytyksen jälkeen, niin sitä olisi sitten helpompi pyytääkin kun se ihminen on jo käynyt täällä meillä.
 
voi no minä just inhoan noita kaikenmaailman voimavarakaavakkeita ja ylimääräistä suunnittelua :D olen sellanen hetkessä eläjä jollain tapaa.. toki nyt on mukava mieli kun tiedän mistä saa tarvittaessa apua, mutta jotenkin mulla on niin seesteinen olo ettei oo mitään kysyttävää ja tuntuu että kaikki kondiksessa.. ollaan saatu vähän esimakua tosta stressistä yölläkin kun koiramme loukkasi jalkansa pahasti ja se lisäksi infektoitui, joten muutaman viikon valvoin yöt nukkuen aina tunnin kerrallaan hoitaen koiraa, aamulla koira jäi miehen hoiviin, minä töihin ja töistä joka päivä 130km suuntaansa eläinlääkärille. iltayhdeksältä taas kotiin koiran kanssa. silloin ajattelin että jos siitä selviän, selviän mistä vaan. toki se oli vaan pari viikkoa noin akuuttia, mutta jos me saatiin se tehtyä koiran takia, en usko että vauvan kanssa valvotut yöt on niin hirveän paha nakki.
 
Tykkäys tuohon että selvisit moisesta rundista! Hyvä et on luottamusta omiin voimavaroihin, ihan liikaa törmää pelotteluun kuinka vaikeeta tulee olemaan pienen vauvan kanssa jne.
 
Mä luulen että osalle nuo etukäteispelottelut nimenomaan aiheuttaa tunteen, ettei jaksa ja omat voimavarat ei riitä. Kun vauva-ajan raskaudesta ja väsymyksestä vaahdotaan tarpeeksi paljon jo ennen lapsen syntymää, sen saattaa kokea raskaammaksi kuin mitä se välttämättä onkaan. Itse en asiasta (valvomisesta tai vauvan kanssa olemisesta) paineita ota, mutta vastaavasti imetys on sellainen asia josta on helvetillinen stressi kehittynyt juuri noiden ennakkopuheiden ja pelottelujen takia. Jokaisella on varmaan joku epävarmuustekijä joka sitten kasvaa valtaviin mittasuhteisiin kun sitä tarpeeksi ruokkii.
 
Mua helpotti tän nuorimman synnyttyä öitä valvoessa se ajatus että olen sut tähän maailmaan halunnut ja tuonut ja rakastan sua ja valvon vaikka kolme vuotta ja kannan sua jos on tarvis.
Ei tuo kyllä koskaan kauheen montaa yötä oo mua valvottanut. Parhaiten nukkunut kaikista mun lapsista. Toivottavasti seuraava nukkuu vielä paremmin <3
Pelottaa toki että miten mahdan pärjätä, mutta tuo isäkokelas varmasti auttaa kun pyydän apua. Kävi tänään tuomassa koiran koppipuita ja tarjosin hälle ruuat samalla. Muistutti vielä lähtiessä että soitan heti jos tarviin apua ja kysyi että mennäänkö yhdessä kauppaan ettei mun tarvii kantaa kasseja yksin.
 
Onhan se varmaan niinkin, että on ihmisiä jotka väsyvät jo siitä jos pitää pohtia miten käsittelee stressiä ja väsymystä. Mutta toisaalta ajattelen, että on parempi pyytää apua liian helposti kuin ei sitten ollenkaan. Liikaa on saanut lukea surullisia uutisia ja tarinoita väsyneistä vanhemmista.
Itse koen ehkä enemmän niin tämän, että luotan siihen että pystyn ja kykenen, mutta olen kiitollinen siitäkin tiedosta, että jos joskus tuntuisi etten kaikkeen pysty enkä kykene niin monenlaista apua on saatavissa. Sekä läheisiltä ihmisiltä, että sitten ulkopuolistakin. :) eipähän tarvii stressata omasta jaksamisesta ja kärsivällisyydestä vaikka tulisi millainen uber koliikkivauva...
 
musta tommonen kotikäynti ois kivakin.. ois ehkä asioita missä tarttettais ulkopuolisen tukea, voisinhan mä neuvolantädiltä kysyä apua mut jotenki vähä hankalaa.. ei meillä päi oo ainakaa puhuttu mistää kotikäynneistä :) nii tuskimpa on mut ei se mitää kyllä ilmanki pärjää
 
Täällä Hämeenlinnassa on kotikäynti synnytyksen jälkeen. :-) Kävin neuvolalääkärissä ja sain loppuajankin sairauslomaa selän takia, olisihan mulla ollut peräti yhdeksän vuoroa. Ja ultraan kokoarvioon tuli lähete minullekin. Lääkäri sai 3 cm isomman mitan, kuin terveydenhoitaja viikko sitten. :O ja se meni ekan kerran yli käyrien. Nyt alkoi taas pelko isosta vauvasta nostaa päätään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top