Neuvolakuulumiset

Meilläkin kyllä vielä liikutaan ihan selkeän tuntuisesti. Mutta se riippuu varmasti paljon siitä, miten sillä vauvalla alkaa olemaan tilaa. Minullahan tämä ei esim. ole kertaakaan kylkiluihin potkinut, kuten ei esikoinenkaan, että ilmeisesti olen malliltani sellainen, että tila riittää vieläkin hyvin (rv 38+2). Minä sain kyllä liikelaskentaohjeet jo omalta neuvolatädiltä, ennen kuin hän siis jäi lomalle, eli siitä on jo kuukausi aikaa! Joten luulisi, että pikkukoollekin olisi vastaavat ohjeet annettu, kun meillä on sama neuvola. Kumma juttu, ettei kuitenkaan. Mutta minua ainakin on ohjeistettu, että jos liikkeet tuntuvat selkeästi ja on tunne, että vauva liikkuu normaalisti, niin ei tarvitse laskea. Mutta jos tuntuu, että se on hiljaisempi, niin sitten pitää laskea. Itsellä ainakin helposti jää joskus vauvan liikkeet, ainakin ne pienemmät, huomaamatta, kun touhuaa tuon esikoisen kanssa. Yllättävän vähän siinä ehtii sitten liikkeitä tajuamaan. :) Eli niillä, joilla on jotain harhautusta (lapsia, hevosia yms.), niin ei ihme, jos tuntuu välillä, ettei ole liikkeitä huomannut. ;) Sitten kun olen joskus laskenut, niin ei ole tosiaan tarvinnut kertaakaan tuntia laskea, kun jo tulee kymmenen täyteen.

Ja IceCream: Kyllä täällä ainakin vahvasti ollaan alateitse synnyttämässä. :) Ellei nyt sitten jotain radikaalia tapahdu. Mutta Pake on köllötellyt rakenneultrasta asti raivotarjonnassa enimmäkseen ja kun mitään muutakaan ihmeellistä ei ole ollut, niin oletuksena on alatiesynnytys. Itse olen melkein 100 % varma, että Pake tulee pihalle tässä kuussa, kun LA on 14.8. Luotan siihen, ettei se kauheasti ainakaan yli lasketun mene. :D
 
mulla LA 12.8 mut aivan taatusti ylimennää ja niin paljon kun mahollista.pitäs hoputella vauvaa tulemaa :smiley-angry016
 
Mä en tainnu liikelaskentaa tehä esikosta ollenkaan ku ei ollu tarpeen. Ja nyt tälläkää kertaa en vielä ole niitä laskeskellu ku on vilkkaampi ku esikko :) Ainoo et joskus huhti/toukokuussa niitä laskin vähän aikaa ku söin histeciä, se teki vauvan niin uniseks et ei meinannu liikkua herättelemälläkään. Laskin sit 1+1 et liikkeet väheni ku histec alko, lopetin lääkkeen siihen paikkaa, ni johan heräs vauvakin :) (ja siis lääkäri oli histeciä suositellu voimakkaisiin allergiaoireisiin).

IceCream , mä ainakii oon synnyttämäs alateitse, jos ei mitään erikoista tapahdu.
 
Mäkin alateitse olen tätä esikkoa suunnitellut synnyttäväni jos kaikki menee hyvin :) millaisia suunnitelmia teillä on kivunlievityksen suhteen? Olen itse ennen raskautta ollut jopa lievästi synnytyskammoinen, ja ajatus siitä ollut sellainen "en välttämättä halua kokea, vaikka vauvamasun voisin ottaa". Nyt sitten raskausaikana ei sitten minkäänlaista pelkoa synnytystä kohtaan! :D kelkka on kääntynyt täysin, varmaan kiittäminen näiden raskaushormonien.. Noh alusta asti olen kuitenkin pitänyt selvänä että epiduraali on sitten ainoa toive synnytyksen suhteen. Mutta viimeisen viikon sisään erilaisia synnytyskertomuksia luettuani, olen jopa alkanut pohtimaan synnyttämistä ihan luomuna :o !!


Millaisia ajatuksia muilla kivunlievityksen suhteen, ja konkareiden kokemuksia esim, siitä epiduraalista? Ja tietenkin muista kivunlievityskeinoista, mitä olette käyttäneet ja olitteko tyytyväisiä. Onko kukaan synnyttänyt luomusti, vinkkejä sen suhteen? :)

Edit: olen siis lempeistä keinoista miettinyt jumppapalloa, lämmintä suihkua/kylpyä, aquarakkuloita.
 
Kivunlievityksistä olisi tosiaan kiva kuulla kokemuksia! Itse jo kirjoittelin toiveita synnytykseen tuonne neuvolakortin väliin.

Toivoin mahdollisimman vähän lääkitystä (täällä korvataan ilokaasun puute vissiin jollain opiaateilla), epiduraali tarvittaessa mutta ei välttämättä automaattisesti ensimmäisistä kivuista (vie luultavasti multa jalat vaan alta, sitten ollaan sänkyyn sidottuna, leikitään vuorotellen oksitosiinitipalla ja epiduraalilla). Jossain vaiheessa ajattelin kanssa, että jos yrittäisi kokonaan ilman epiduraalia, mutta sitten lueskelin että epiduraali saattaa ehkäistä vaikeita repeämiä... Aquarakkuloita en halua ja toivoin että saan liikkua synnytyksessä mahdollisimman paljon. Kirjoitin vielä haluavani kokeilla pystyasennossa (lähinnä kyykystä) synnyttämistä voimien mukaan, kun tosiaan oma liikkuvuus antaisi siihen oivat mahdollisuudet. Kipua siedän kyllä ja kipukynnykseni pitäisi olla korkea, mutta katsotaan nyt sitten... voihan olla että haluan heti jonkun nuijanukutuksen kun supistukset tosissaan alkaa :smiley-ashamed008


Kellitys: Ei minulle tosiaan ole kukaan mitään liikelaskentaohjeita antanut... itse opiskelin netistä. Viimeksi tosin sanoin neuvolantädille laskeneeni liikkeitä pieleen menneen ultrakäynnin jälkeen, eli tulkitsi varmaan että tiedän mistä on kyse. Mistäpä sitä vaavin hätää voisi muusta tietää kuin liikkeitten vähenemisestä? En ole nyt sitten liikkeitä laskeskellut, kun lääkäri piti sitä suorastaan hölmönä... mutta jos ottaisin taas tavaksi :) Oli muutoinkin sellainen lääkäri että toivottavasti ei tarvitse enää olla tekemisissä.
 
La 19.8 ja alateitse tarkoitus synnyttää.
Neuvolakuulumiset sai itkun aikaan :crybaby2
Täti oli uus ja kovin noviisin oloinen. En saanut käynnistä mitään irti. Kysyin kipeytyneistä rinnoista, käski vaan venytteleen nännejä..
rv 37+3
Hb 119
RR 137/75 painoo plus 1600kg sf 36cm. vauvan syke 135

Mutta siis streptokokki B plussaa? Halusin tietää asiasta kaiken, mutta neuvolantäti sanoi että saan antibiootin synnytyksessä ja jos synnytys venyy niin annetaan toistamiseen. Käski olla murehtimatta, ja jätti muutoin epätietoisuuteen asiasta. Hänelle suurin murhe oli mun painonnousu ja siinä sain sitten ohjeita lenkkeilyyn, tukivyöhön ja jumppapallolla jumppaamiseen. Sanotaanko nyt vaikka näin, että hoitajan teennäinenn tsemppaaminen liikkumiseen just nyt ei napannu. (nosti peukaloa pystyyn ja sanoi että voi lätätä vaikka dollarit pöytään ja lyödä vetoa että onnistun painonpudotuksessa ja koskaan ei ole liian myähästä, hei tsemppiä!)

Päinvastoin ärsyynnyin entisestään. Kerroin pudottaneeni painoa ennen raskautta vajaa 20kg, ja tiedän ongelmakohtani ravinnon ja liikunnan suhteen.

Olisin halunnut enempi tietoa streptosta, mutta ei niin ei. Oli pakko mennä nukkumaankin ajoissa, ettei vauvan tarvinnu kuunnella mun ulinaa kun oli niin paha mieli ettei voi asioista puhua tämän enempää.

Viikon päästä uus aika ja ajattelin sanoa hoitajalle, jos tää painonpudotusteema jatkuu, että toivon hänen näkevän näiden läskien ja turvotuksien alta myös epävarman ja pelokkaan ensisynnyttäjän, ihan tavallisen ihmisen :crybaby2
 
Mulla la on 19.8 ja alatiesynnytys edessä jos kaikki menee vaa niinku pitää:).. kyllä vähä jännittää jo ku ei oo enää kauaa:o
Kivunlievitystä otan jos vähänkin tuntuu siltä sit ku synnytys alkaa :D mutta yritän kyllä nii pitkää ku mahdollista nii ilman:) ilokaasu kehii :D
 
Mä sain neuvolassa neuvoteltua itselleni strepto-näytteen, vaikka se ei tän paikkakunnan ohjelmaan kuulukaan. Nega oli, joten nyt yksi murhe vähemmän :) Neuvolantäti myös sanoi että synnyttämään mentäessäkin sitä voisi pyytää pikatestinä, tekevät sen kuulemma aika mukisematta....
 
Itse sain viimeksi avautumisvaiheen loppuvaiheessa kohdunkaulanpuudutteen. Se auttoi hyvin ponnistusvaiheeseen asti eli noin tunnin. Tunsin supistuksen aikana vain paineen tunnetta, niin sain hetken levähdettyä. Yöunia oii silloin ruhtinaalliset tunti takana... Epiduraalia en halua tälläkään kertaa. Se voi hidastaa synnytystä, saada supistukset heikkenemään. Toisaalta toki on ollut niitäkin, jotka ovat varmoja, että epiduraali on heillä edesauttanut synnytyksen etenemistä, kun ovat pystyneet rentoutumaan. Itse en sitä kuitenkaan halua tälläkään kertaa.

Omana toiveenani on, että mahdollisimman pitkälle pääsisi ilman puudutteita. Aquarakkuloita en halua, niistä on harvalle oikeasti hyötyä, mutta laitto sattuu ilmeisesti aika pirusti, joten ei kiitos. Viimeksi lämmin kauratyyny ja lämmin suihku auttoivat tosi hyvin, toivon, että nytkin niiden kanssa pärjätään mahdollisimman pitkälle. Tuo PCB-puudutekaan ei ponnistuskipuja vienyt pois, joten ne joudun kärsimään joka tapauksessa. Eli jos avautumisvaihe kestäisi vaikka tunninkin vähemmän kuin viimeksi, jaksaisin ehkä vetää koko homman luomuna. Riippuu tietysti siitä, miltä se synnytys tällä kertaa tuntuu. Voihan olla, että se kestää pidempään kuin viimeksi tai sitten on nopeampi, mutta tuskaisampi. :D Sen näkee sitten!

Tietysti edelleen yritän suhtautua synnytykseen sillä asenteella, että tulee, mitä on tullakseen. Mutta epiduraalia en silti ota, kun muitakin puudutteita on. Ja synnytysasentoa katsellaan sitten siellä. Jos taas synnytys käynnistyy yöllä, niin voi olla, että jalat taas tärisevät lopulta niin, että puoli-istuviltaan on loppujen lopuksi kuitenkin helpoin synnyttää. ;)

Ja pikkukoo. Ei sitä maitoa tarvitse herua ennen synnytystä. Minullakin maito nousi kunnolla vasta kotona eli muutama päivä meni, mutta hyvin sitä riitti silti. Ei siis meinaa mitään, vaikka sitä ei nyt vielä tulisikaan. Ja vaikka nyt jo suihkuaisi, ei se tarkoita, että imetys välttämättä onnistuu. Onhan se kiinni muustakin kuin maidon herumisesta. :)
 
Känkkis mulle neuvolan täti sanoi tosta (oli tullu painoa 1400g/vk) painon noususta, että ei haittaa se suurempikaan nousumäärä jos pissa on puhas, verenpaineet ok eikä ole muitakaa r-myrkytysoireita. Esikosta oli pahimmillaan tullu viikossa 2215g. Ne kilot kuitenkin saa sit joskus poiskin.

Mulla oli esikon synnytykses kivunlievityksenä eka jyvätyynyt, sitten amme, ilokaasu ja lopulta epiduraali. Amme oli tosi ihana, jaksoin sen avulla reilun tunnin. Sit ilokaasulla kiikuttelin toisen tunnin. Se ei auttanu kyl kipuun, teki sekavan olon. Kätilö tarjoutu nostaa ilokaasun määrää, mut meinasin jo sil määräl sammahdella. Epiduraali vei kivut pois, mutta supistukset tunsin paineena. Sain oksitosiinitipan, koska supistukset heikkeni epiduraalin myötä. Epiduraali teki jalkoihin vetelän olon, enkä uskaltanu käydä vessas asti sen kanssa vaan pissasin siihen "pottaan". Epiduraalin kanssa myös ponnistin, ponnistamisen tarpeen tunne oli sanoinkuvaamaton, mutta ei sitäkään voisi suoraa kivuksi kutsua.

Nyt toivon pääseväni myös ammeeseen, mut niitä on PHKSsä vaan yksi, joten se ei välttämättä oo vapaana. Haluisin pystyä olemaa pitempään ilman lääkkeellisiä lievityksiä, mutta mulla on tosi matala kipukynnys :( Eli omien tuntemuksien ja jaksamisen mukaan mennään tälläkin kertaa.
 
Voi tsemppiä Känkkis, olipa tosi kurja ja epäasiallinen neuvola!

Mulla oli eilen ihan ala-arvoinen sairaalareissu. Labroihin oli varattu aika, jotta ehtisin siitä äitipolille lääkärille ajoissa ja haukata eväät matkalla (20 min väliä), olin nimittäin paastonnut yli 14 h hepatoosikokeen takia. No, uskailimme koko aamun ehtiäksemme ajoissa labraan, mutta siellä olikin yllätys yllätys henkilökuntavaje eikä ajanvaraus toiminut, vaan sinne vaan muiden sekaan jonottamaan. Jonotin 18 min, meinasin todella oksentaa odotussaliin nälästä ja joka sekunti piti tuijottaa kelloa, kun oli kerran lääkäriaika, että joutuuko labrojen uusintaan paastoineen vai ehtiikö. Labroihin mulla ei auottomana edes ole pääsyä ilman miestä, jolla oli poikkeuksellisesti etäpäivä!

Kun vihdoin pääsin piikitettäväksi, kysyin kieltämättä varsin kärkevästi, miksi labroihin on ajanvaraus, jos se ei toimi, mutta kyllä sapetti kun harjoittelija oli epäystävällinen, ei saanut näytettä millään otettua ja lopulta jätti mut veret valuen pitkin käsiä kokeen jälkeen! Jouduin kiireessä hakemaan sairaalan neuvonnasta paperia, kun joka paikka oli veressä, mies juoksi edeltä lääkäriin. Siinä vaiheessa itkin, etten synnytä Lohjalla ollenkaan. Tänään sitten kuulin, ettei se s....n harjoittelija ollut ottanut hepatoosia ollenkaan, pelkän verenkuvan, joten koko paasto oli ihan turhaa! Se vielä toi mulle pahoinvoinnin koko eilispäiväksi ja sattunut episodi vei yöunet, ja nyt en sitten tiedä, milloin mennä uusiin labroihin :BangHead
 
känkkis: mulla painoo tullu nyt 3 viikon aikana reilu kilo per viikko,eikä ne neuvolassa ole sanonu siihen mitää.ekan yli kilon punnituksesta sano et voi ruveta lenkkeilemää et turvotus lähtis mut siihen se sit jäi.ja tänään oli punnituksessa taas se eilu kilo tullu,ei sille minkään mahda,ne on sitte kuntoiltava pois.
Ite "laihduttanu" 20 kiloo pois pelkästää kävelylenkkejä harrastamalla,luotan nytkii siihen et kyllä ne ajastaa pois lähtee.

synnytykses aattelin et jos pärjäis pienellä määrällä ilokaasua ja sit epiduraalilla,mitää piikkikammoa ym ei oo mut pelkään ylikaiken et oksennan,hyi!

Mullekkaa tosta streptosta ei kerrottu muuta kun että saa antibiootteja suonee synnytyksen aikana,eiköhä ne sen siellä osaa hoitaa,parempi vaa ku ite ei tiiä kaikkee. :)
 
Kellitys: Ihmeteltiinkö sitä että et halunnut epiduraalia (vai siis eikö vaan ehditty antaa)? Kun tuolla synnytysvalmennuksessa ainakin mun mies saatiin vakuutettua, että kaikki kivunlievitys kannattaa ottaa ja että synnytys ei ole mikään marttyyrikoe... (nooh, eikai sitä epiduraalin antamista mieheltä kysytä)

Ja nimenomaan mulla on samanlainen kuva tuosta epiduraalista, että lieventää supistukset usein ja sitten yritetään taas käynnistää synnytystä uudestaan. Ja homma senkun pitenee. En sitten viittinyt epiduraalia kieltää kokonaan, mutta toivoisin tosiaan että se annettaisiin vain tarpeeseen. Ymmärrän toki, että jotkut voi saada kivusta traumoja, mutta mulla on ollut sen verran räväkkä harrastus, että siinä on kipua oppinu kestämään ja käyttämään jopa hyväksi :)
 
Tänään oli synnytystapa-arviointi ja hyvin vauvan pitäisi mahtua alateitse tulemaan. Kohdunsuu oli pehmennyt jonkin verran. Painoarvioksi sanoi ultran avulla 2670g, mutta kuinkahan tarkkaan ne osaa sen nykyään sanoa? :anyone Sanoi vaan, että tuskin syntyy yli kolme ja puoli kilosena, kun vaikutti niin sirolta ja tämän hetkisen painoarvion pohjalta arveli asian olevan niin.

Mulla tosiaan ei oo nyt ollut hetkeen mitään synnytykseen viittaavia oireita ja kalenteri on puukattu täyteen kaikkee menoa + asunto pitäis saada siivottua vielä kunnolla. Ei ainakaan päivät käy tylsiks! :) Tuntuu, että kaikki muut paitsi minä ja mies on TODELLA malttamattomia, että koska se vauva nyt oikein syntyy. Ihan niinkun me ei kenellekään siitä asiasta ilmotettais...
 
En voi kuin ihailla teitä jotka jaksavat vielä odottaa maltilla ja kaikessa rauhassa :smiley-bounce016
 
No huh huh!! Kyllä kiukuttaa Hellin puolesta! En ole Lohjan sairaalasta kuullut kauhean hyviä juttuja muutenkaan. En sinne kovin mielelläni lähtisi...

Mä otin miehen mukaan neuvolakäynnille tänään (mies tekee siis pääsääntöisesti etätyötä) ja nyt oli neuvolan täti kiltimpi. Toivottavasti ensi viikon tapaaminen tän sijaisen kanssa on vähän mukavampi. Puutuneille sormille ei voi ilmeisesti tehdä mitään eikä osannut selittää millainen tuki pitäisi käteen lykätä. Apteekissa oli kaikenlaisia tukia, mutta farmaseutti suositteli ideal-sidettä. Kirjoittelen pääsääntöisesti vasemmalla kädellä... :confused:
 
Hellille tsempit täältäkin! Älytöntä touhua ja varmasti kiukuttaa. Ihan kyllä syystäkin! Ei tässä loppuvaiheessa mitään ylimääräisiä mutkia matkaan tarvittaisi muutenkaan.

pikkukoo: Ei sitä ihmetelty kyllä ollenkaan. Hoitava kätilökään ei itse asiassa sitä suositellut. Enkähän minäkään ollut täysin kaikkia kivunlievityksiä vastaan, mutta epiduraalia vain en halunnut. Olon mukaan nytkin mennään, se kivunlievitys otetaan, mikä oikeasti tarvitaan. :)
 
Kivunlievityksistä; tunti ammeessa, sitten tunti ilokaasua ja sitten epiduraali. Epiduraali oli kuin taivaan lahja ja toivon että tässäkin synnytyksessä ehdin sen saamaan. Epiduraalin ottamisesta kului 2tuntia kun muksu oli pihalla, oksitosiinia piti kyllä laittaa kun supistukset heikkenivät, mutta ihan sama kun meikäläinen luki vaan naistenlehtiä tyytyväisenä viimeiset pari tuntia ;) ponnistusvaihe ei juurikaan sattunut ja kesti 12 minuuttia. Lapsi sai täydet kymmenen pistettä syntyessään, ainut sivuoire epiduraalista oli vapina synnytyksen jälkeen hetken ajan. Tosin menetin myös aika paljon verta että voi olla osaksi sitäkin.

Ilokaasusta sai pään sekaisin, mutta en nyt ole ihan varma lievittikö se kipuja. :D
 
Esikoisen kohdalla aluksi kivunlievityksenä oli lämmin kauratyyny ja lämmin suihku. Mutta kun alaselkä särky iski, siltä kun joku olisi puukolla vetäny selkää auki laittoi kätilä 6 kpl aquarakkuloita selkää. Niiden laitto sattu myös ihan mielettömän paljon, mutta samantien vei myös selkäsäryn pois ja sen voimalla mentiin pitkälti 4 tuntia. Jonka jälkeen niiden laitto uusittiin, koska se puukko palasi alaselkään. Tässä vaiheessa en siis ollut vielä synnytyssalissa.
Mutta saliin siirtyessä sain ilokaasua, josta ei ollut mitään hyötyä. Ehkä en osannu käyttää sitä. Ja laittoivat epiduraalin. Ja sain sen vielä toisenkin kerran ja se vei oikeesti kaikki tuntemukset. Supistuksia kattelin monitorista.

Nyt ajattelin yrittää niin pitkälle ilman kivunlievitystä kuin vain voin. Mutta jos selkäsärky iskee ni varmasti otan siihen aquarakkuloita. Haluaisin kokeilla ilman epiduraalia, koska neuvolatädin kanssa juteltaessa oli sitä mieltä että synnytys saattaa edetä nopeammin (ja samalla nopeammin ohi) ja toipuminen nopeampaa. Mutta jos kivut käy helvetillisiks ni taatusti otan kaiken mahdollisen kivunlievityksen :D Ihan siis tuntojen mukaa aijon tällä kertaa mennä, ensimmäinen taisi mennä epiduraalin kohdalla pelon kanssa. En oikein mitää vielä tuntenut mutta pelkäsin kipujen tulevan ja sitte olevan liian myöhäistä. Ja tällä hetkellä tämä taitaa jäädä viimeiseksi synnytykseksi niin jotenki haluaisin tietää miltä se oikeasti tuntuu..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top