Ai niin, en ole sita naistenlaakariakaan nahnyt kertaakaan. Taalla on niin eri systeemi ja se ideologia, etta kylla luonto se hoitaa. :) Koska raskauteni on luokiteltu kategoriaan "uneventful and low risk" (ja onneksi niin on ollutkin!), katilo mittaa viikottain verenpaineen, sf-mitan, kokeilee sikion liikkeet ja asennon palpomalla mahaa ja kuuntelee sydanaanet dopplerilla.
Ultriahan on kaikenkaikkiaan tehty kolme kertaa, vkolla 7, 21 ja 32 (paitsi etta ostimme lisaultran vkolla 12). Laajaverenkuva ja sokerit katsottiin joskus alkuraskaudesta ja rauta uudelleen vkolla 33. Ja jos jotain olisi ollut raudan tai sokerin kanssa, niin sehan olisi nyt jo myohaista jokatapauksessa. :)
Synnytystapa-arvio tehdaan synnytyksessa, koska ei ole mitaan syyta epailla, etteiko lapsi mahtuisi lantion lapi. Silla, etta olen ensisynnyttaja, ei ole merkitysta, koska vauva on normaalikokoinen ja paa on jo niin alhaalla lantiossa, etta on kuulemma hyvin hyvin epatodennakoista etteiko se lapi menisi. Kohdunkaulan tilannetta taalla ei tarkisteta ennen kuin kaynnistys tulee kyseeseen kuulemma sen takia, etta jos kalvot ovat puhjenneet, tulehduksen riski kasvaa. Ja sitten toinen syy on se, ettei silla tiedolla kuitenkaan mitaan tehda, kun mikaan ei viittaa siihen, etta ennenaikaisen synnytyksen riskia olisi. Tietenkin tarinani olisi toisenlainen, jos riskitekijoita olisi.
Olen jo aiemminkin tainnut todeta, etta Hollannissa raskaanaoleminen ei sovi heikkohermoisille. :) Jos on esimerkiksi tottunut siihen omassa kulttuurissaan, etta kaikkea seurataan todella tarkasti ja laaketieteellisen intervention kynnys on matala, on kylla varmasti jarkytys tottua hollantilaiseen tapaan toimia. Onneksi omaa kokemusta maassa on keraantynyt jo melkein vuosikymmen, joten tama ei tullut mitenkaan yllatyksena. Mutta valitettavasti tunnen monia, joille kokemus on ollut traumaattinen juurikin siita syysta, etta on tuntenut, ettei raskautta seurata riittavasti.