Neuvola & ultrakäynnit

Tomu, täällä kans pahoinvointi palannut... Ja kun aiemmin syöminen auttoi, nyt se vaan pahentaa asiaa. Ja -0,5kg/vko. Alkaa tosissaan ahdistaa tää homma.
 
Merivesiväri, miullakin on yrjöt aika usein suussa syödessä, mut pitää vaan yrittää kestää. Pidän välillä taukoa ja jatkan syömistä tai kuten tänään vaihdoin kokonaan ruokaa :D eli kananuudeliwokki vaihtui lennosta muroihin (on muuten ainut ruoka mikä menee hyvin alas ilman kakomista täydellä varmuudella)

Muista pitää huolta itsestäsi, ettet kuihdu tässä matkalla tässä ihan täysin...vauva kyllä saa sen tarvitsemansa, mutta on tärkeää pitää huolta myös siitä, ehtä vauvalla on hyvinvoiva äiti myös syntymän jälkeen.
 
Joo, Tomu, oon mäkin väkisin syönyt, mutten nähtävästi tarpeeks. Mä haluun, että en oo ihan voimaton ja lihakseton synnärillä, kun haave ois kuitenkin puskee se vauva ulos ilman kivunlievitystä...
 
Hui, ilman kivunkielivystä... No ehkä se onnistuu ensisynnyttäjältäkin, vaikka paikat ovatkin tiukemmat kuin uudelleen synnyttäjällä. Kannattaa miettiä kuitenkin varasuunnitelmakin. Minulla esikoinen jouduttiin käynnistämään ja se sattui! Siinä vaiheessa ei käynyt enää mielessäkään et etteikö olisi lievitetty koko arsenaalilla kipua. Synnytyskipu on kuitenkin kovinta kipua mitä olin siihen astisessa elämässäni ikinä tuntenut, meni asteikko uusiksi.

Nyt kun toista on tekemässä, toivon että selviäisi ilman epiduraalia. Se kun estää ammeessa synnyttämisen ja melkeimpä liikkumisenkin. Mutta, eipä sitä voi olla varma mistään. Jos pikkuisella on pulssissa häikkää (stressi, hapettomuus heijastuu) niin hyväksyn kyllä sen et ollaan sektiopöydällä nopeammin kun ehdin kissaa sanoa.
 
Huh, mie en ees oo synnytykselle vielä luonut ajatustakaan...pitäiskö pikkuhiljaa :)
 
Muokattu viimeksi:
Voi, mäkin ajattelin ekaa odottaessani, että selviän synnytyksestä hyvin, koska olen nainen ja mun kroppa on luotu siihen ja onhan mul leveä "synnyttäjän lantiokin" ja kaikkea. En osannut pelätä yhtään. Mutta kuten jo siellä synnytyspelkoketjussa kerroin, mikään ei mennyt niin kuin olin ajatellut. Lapsivedet meni mutta synnytys ei käynnistynyt, joten käynnistettiuin lääkkeillä. Välillä jouduin saamaan jo vastalääkkeitä, kun käynnistyslääkettä oli menyt liikaa ja supistuksia tuli niin hirveään tahtiin, ettei synnytys edes edennyt. Mitään altaita ja jakkaroita ei TYKSissä ollut tarjolla lainkaan, ja päädyin puolimakaavaan asentoon synnyttämään, vaikka olin ajatellut ja pähkäillyt dokkareiden avulla, että juuri se ei kannata. Kun vauvan pää on synnytyskanavassa, asentoa ei pysty vaihtamaan. Kipu on liikaa.

Epiduraali oli ihana, kunpa se olisi auttanut ponnistusvaiheenkin kipuihin. Niihin sain ilokaasua, mutta ei se kyllä paljoa auttanut. Välillä kun nää liitoskivut on oikein pahat, muistelen kaiholla epiduraalin tuomaa helpotusta avautumisvaiheessa. Otan kyllä kaiken kivunlievityksen ensi kerralla vastaan enkä pyri pärjäämään ilman. Kun kerran länsimainen lääketiede on käytettävissämme ja voi todella auttaa ja helpottaa naisena olemisen kivuliainta hetkeä, niin en näe omaehtoisessa infernaalisessa kärsimyksessä mitään kunniaa ja glooriaa.
 
Melkein samat kokemukset, paitsi et lapsen pää painoi kohdunsuuta ja se ei päässyt aukeamaan avaavista supistuksista huolimatta. Ja ne kivut olisen vuoksi sit jotain omaa luokkaansa.

Epiduraali oli kyllä taivas ja vei kaikki kivut pois(paitsi ponnistusvaiheen).
Mulla ei oikeestaan ole muuta suunnitelmaa tulevaan synnytykseen, paitsi et kivunhoito pitää olla hyvässä mallissa.
Mua alkais vain ärsyttämään jos kätilö alkais ehdottelemaan jotain synnytyslaulua ym hippitoimintaa. Lääkkeet tänne, kiitos!!! :grin

Mut kukin tyylillään.
 
Mä suunnittelen olevani täysin tiedottomaksi (toivottavasti ei sentään) lääkittynä kun vauva maailmaan tupsahtaa. Kaveri paheksuu mun suunnitelmaa, hänen mukaan "synnytys on naiseuden juhlistamista" tmv. Mä koen voivani juhlistaa naiseuttani muillakin tavoin :) Mulla on kohtalaisen korkea kipukynnys, mutta oon saanut osani noista "gynekologisen alueen kivuista"... Uskon, että vauvan kanssa tutustuminenkin on helpompaa jos takana ei ole tuntien kivuliasta teurastus-traumaa.. Mutta tämä on vaan mun mielipide :D
 
Olen itse käynyt kätilöille tarkoitetun kurssin nimeltä synnytyksen lääkkeetön kivunlievitys. Kyllähän ne keinot kivalta tuntui kun kaikki oli täysin kivuttomia... Mutta uskon, että mulla loppuisi huumori jos joku ehdottaisi synnytyslaulua lääkityksen sijasta kun on todellinen tilanne päällä.
 
Mulla ei ole muita suunnitelmia kuin et mahdollisimman hyvä lääkitys. Suunnitelmat kun on turhia, synnytys menee niinkuin menee.
Edellinen meni tosi hienosti juurikin hyvän lääkityksen ansiosta. Ilokaasu auttoi ehkä vaan rentoutumaan mutta epiduraali oli taivas! Sen jälkeen kipua ei ollut enää missään vaiheessa. Ponnistuskin meni kätilön sanoessa koska tulee supistus ja koska pitää ponnistaa, mitään kipua en tuntenut. Siksi synnytyksestä jäi tosi kiva fiilis. En kans näe että synnytys on jotenkin "huonompi" lääkkeillä avustettuna. Siitä ei tosiaan mitään kunniamerkkejä jaella jos sen haluaa ilman niitä vetää läpi. Jokainen tavallaan kuitenkin, eihän siinä mitään väärääkään ole.
 
Mies on ilmeisesti täysin luonnollisen koti-synnytyksen kannalla. Mullahan siis on kohdunkaula täysin pehmeä jo nyt, häpyliitos ihan levähtänyt ja viimeksi lääkäri sanoi, että vaikka nyt ei näytä huolestuttavalta, niin vauva saattaa melko vauhdilla maailmaan sitten tulla. Mies haluaa lähteä sairaalaan mahdollisimman "myöhään", koska "siellä ei sitten oo oikein mitään tekemistä". Ollaan miehen kanssa molemmat sairaanhoitajia ja viime vuonna saatiin lisäkoulutusta esim synnytyksessä avustamiseen. En ajatellut kuitenkaan pyrkiä siihen että mies tässä synnytyksessä avustaisi... Mun kaveri pitäisi sitä varmaan "ihanana parisuhdetta vahvistavana hetkenä" :laughing025
 
Mä pärjäsin pitkään ilokaasulla mutta sanoin olevani avoin kätilön ehdotuksille. Uskoin että hän/ he kokemuksen perusteella osaavat ehdottaa oikeaan aikaan eri kivunlievityksiä ja päätin sitten aina mitä teen.

Täytyis kysyä onko Taysissa jakkaraa saatavilla. Jumppapalloja oli, mutta ne oli tämmöiselle lyhyt jalkaiselle liian suuria. Polvillani/ slaavikyykyssä mun oli helpompi ottaa supparit vastaan. Aukeaminen pysähtyi kun epiduraalin jälkeen jouduin makaamaan sydämentykytysten ja huimauksen vuoksi. Jakkara voisi olla kivempi kuin salin lattia ;)
 
Olen molemmissa aikaisemmissa synnytyksessä saanut ilokaasua, kipupiikkejä ja lopuksi epiduraalin. Menin luomuna niin pitkään kuin kykenin. Liikuin, keinuttelin kehoa, nojasin puihin ja puuskuttelin, olin suihkussa, koitin kauratyynyä ym... Synnyttämään lähdin suunnitelmalla "katsotaan sitten tilanteen mukaan". Ensimmäinen synnytys kesti 20h ja toinen 10h. Nautin siitä, että ehdin henkisesti mukaan näihin tapahtumiin. Epiduraali oli kuitenkin välttämätön, sillä en enää lopuksi kyennyt työskentelemään kivun kanssa vaan keho veti kramppiin ja lukkoon niin, että olin täysin toimintakyvytön ja keho ei enää toiminut mieleni mukaan. Huono puoli oli se, että epiduraali vei molemmilla kerroilla tunnon jaloista, myöskään supistuksia en enää tuntenut. Synnytyksistä jäi kuitenkin positiiviset muistot. Kolmanteen synnytykseen valmistaudun (henkisesti) vastaanottamaan tämän uuden sielun, työskentelemään kivun kanssa, sekä ajatuksella "tilanteen mukaan". Toivon, että lapsi syntyy riittävän rauhallisesti ja ehdin mukaan tapahtumaan. Liian nopea tempo olisi ehkä se pahin juttu omalla kohdalla.
 
Minulla on synnytyksestä toiveena ainoastaan se, että pääsis synnyttämään normaalista ilman leikkausta, ilman käynnistyksiä jne. Tilanteen ja tarpeen mukaan sitte lääkitykset ja muut. Kaksi synnytystä on takana ja molemmat on mennyt ilman kivunlievitystä. Ekassa ei ehditty ja tokassa en kokenut tarvitsevani, sain olla ammeessa. Ilokaasua kokeilin, mutta mulla ei auttanut, tuli vain pahaolo. Eka synnytyksessä olisin mielellään ottanut kipulääkkeen. Jouduttiin tiputtamaan oksitosiinia, kun vauvan sydänäänet laski ja oksitosiini teki olon kyllä kipeäksi ja piti pitää kiirettä. Tokasta synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis. Ponnistuksen tarve tuli luonnollisena ym. Sattuman se, mutta kyllä sen kesti :D
 
Mä toivon synnytykseltä oikeestaan vaan sitä että saan sektion. Lonkkavikasena pelkään että lonkka sanoo sopimuksensa lopullisesti irti jos lähden alateitse synnyttämään ja tota ei voi enää leikata vaan se on sitte tekonivel.. Tälleen 27 vuotiaana en ihan vielä sitä haluis.. Nyt rv 22+4 ja alkaa kipu olee joinain päivinä jo niin pahaa ettei pysty kävelee ni pelottaa jo mitä se on sit loppuvaiheessa..
 
Anteeks mut mikä helvetti on synnytyslaulu? :'D

Joo, siis oon melko varma, että mitä ikinä nyt pohdinkin, niin huudan jo sairaalan ovella, et tänne se epiduraali.
 
Mulla ei epiduraali kyllä vienyt kipuja vaikka sain ekassa synnytyksessä monta satsia kun synnytys kesti parisen päivää. No tokassa olinkin kotona niin pitkään kun mahdollista ja tein synnytysjooga liikkeitä. Sairaalassa ehdin olla tunnin kun vauva oli jo ulkona, siinä ei ehtinyt kun muutaman ilokaasu henkäyksen ottaa. Että en aio paljo suunnitella synnytystä, mutta ehkä valmistautua joogaamalla et pystyisin olla mahdollisimman rento kun synnytyksen hetki koittaa..
 
Synnytykseen kun lähtee niin kannattaa tosiaan varautua kaikkeen. Vaikka kuinka haluais luomusynnytyksen, voi olla että koko homma menee päälaelleen ja makaatkin sektiopöydällä. En tietenkään halua ketään pelotella, mutta toiveet ja haaveet on eri asia sitten synnytyssalissa, jos tuleekin mutkia matkaan. Mä sain viimeksi sellasen lappusen, jossa oli toiveita synnytyksen kulkuun. Juttelin sitten jälkeen päin siitä kätilön kanssa kun itselläni oli toiveina esim. paraservikaalipuudutus (jota en sitten ottanut), peräruiske (Taysissa annetttiin automaattisesti, Hyvinkäällä ei), en sitten sitäkään ottanut jne jne. Kätilö sitten kertoi, että on äitejä jotka orjallisesti vaativat että synnytys kulkee just niinkuin heidän toiveissaan menee, vaikka ne olisikin tietyssä tilanteessa olleet mahdottomia toteuttaa ja kätilöistä valitettu sen takia, että ovat vieneet hätäsektioon, eikä lapsi syntynytkään alakautta.. hehän ovat siellä auttamassa ja turvaamassa että lapsi syntyy. Luottakaa siis myös kätilöön. Heillä (useimmilla) on monien vuosien kokemus asiasta ja aina valmiita keskustelemaan eri vaihtoehdoista, paitsi tietty jos lapsi on vaarassa, niin siinä ei varmasti paljoa keskustella muista kuin sektiosta.

Mulla ei ollut v. 97 hajuakaan mitä synnytyskipu voi olla. Ja suunnilleen heti alussa rupesin imppaamaan ilokaasua kun muka heti oli jo kovat kivut, vaikka oikeestaan ei ollut :grin Ne kovimmat kivut oli vasta siinä vaiheessa kun lapsen sydänäänet rupes katoamaan, ukko heitettiin pihalle, tilalle tuli 10 hoitajaa ja imukuppi Yksi makas mahanpäällä ja loput komensi mua miten pitäis tehdä..onneksi tekivät niin, tytöllä oli napanuora kaksi kertaa kaulanympärillä ja saivat lapsen maailmaan kuitenkin terveenä..vaikka sitten repesin ja oli pitkä paraneminen.
 
Juu synnytys ja omat toiveet...ne tosiaankin on omia toiveita ku ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu :)
Mä olin valmistautunut esikoisen syntymään et menee kuten menee ja sillä mennään eteenpäin, mutta mä en tajunnut sitä et vaikka sä saisit kaikki mahdolliset lääkkeet, niin ne ei välttämättä toimi/ne on laitettu jotenkin väärin koska ei toimi ja niinhän siinä sit kävikin et kyllä laitettiin monta epiduraalia eri kohtiin sun muita piikkejä, mutta kivut pysyi.

Nyt ehkä toiveena olisikin et en halua ainakaan epiduraalia kovin aikaisessa vaiheessa, koska se estää liikkumisen joka taas hidastaa synnytystä.
Haluan kivunlievityksen kohdalleen, mutta en liian aikaisin, koska mulla oli ainakin todella väsynyt olo jo kun synnytys kesti niin kauan ja ne kivut oli kauheet ja makasin vaan siinä sängyssä ku ei mihinkään voinut liikkua enään...lopuksi ponnistus vaihekin kesti melkein 2 tuntia ku todennäköisesti olin jo niin väsynyt...mut tuli se sieltä onneksi ulos ilman mitään kauheempaa skenaariota.

Mua kiinnostain kokeilla ammetta ja sit aion kyllä ehdottomasti pysyä jalkeillani niin kauan kuin mahdollista. Sit ku kivut on liian kovat, niin sit jotain tujumpaa lääkettä, mutta en halua epiduraalia enään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top