Neuvola jutut

Maaria83 sanoi:
Maanantaina oli neuvola ja viikkoja 22+0. Paino olineljässä viikossa noussut100g, mutta juhannuksena sairastettu vatsatauti tiputtikin pari kiloa. Kaikki kunnossa ja sykettä sai taas kuunnella. Lähete sokerirasitukseen tehtiin ja saatiin raskaustodistus. Kesäloman kunniaksi täyttelin kaikki Kelan paperit ja hain jo kaikki tuet valmiiksi. Lisäksi kävin Lastentarvikkeessa hakemassa babyboxin ja hipelöimässä vauvatarvikkeita.
Click to expand...

Mitä kaikkee sait babyboxista? Hain kans viime viikolla ja tuntu että se oli vaan pieniä vaippoja täys :D eipä toisaalta haittaa, eiköhän niille käyttöä ole eli ei jää nurkkiin pyörimään!
 
Vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, pieni ns. toilettipussukka, tutti, koon 13-15 sukat, pieni pussi pyykiainetta, pieni pyyhe/riepu ja viaplayn katseluoikeus 2 kk:ksi.
 
Vähän aiheen vierestä, mut miulla oli ihan eri sisältä babyboxissa.. Oli vaippoja, tuttipullo, sukat, ruokalappu ja huivi. Ei muistaakseni muuta.
 
Meillä oli tänään neuvola. Verenpaine oikein hyvä, hemoglobiini 110 ---> Saan hakea apteekista lisärautaa. Painoa oli tullut täsmälleen saman verran kuin viime neuvolakerrallakin, eli 414g / viikko! :grin Kohdunpohjankorkeus oli 20. Ja minäkin saan mennä kuukauden päästä sokerirasitukseen, koska painoindeksi oli raskauden alkaessa tasan 25. Jos olisi ollut alle sen, ei tarvitsisi mennä. Mutta ei siinä mitään, mielenkiinnolla sitten testiin. :cool:

Vauvan sydänääniin merkattiin 130+. Mutta sydänäänissä oli joku sivuääni/paussi säännöllisesti. Kuulemma normaalia näillä viikoilla, mutta ensi viikolla saan mennä taas kuuntelemaan sydänääniä. Vähän huolettaa, toivottavasti on silloin sivuääni hävinnyt. :sad001

22+1
 
Taas yksi neuvolakäynti takana. Saatiin raskaustodistus ja kuultiin Kela-asioista. Läksyksi tuli varata aika sokerirasitukseen rv 24-28 (kertoi että kaikki yli 25v. odottajat kutsutaan siihen riippumatta painosta) sekä hakea Kelan avustuksia ajallaan. Lisäksi jossain välissä voisi myös täytellä synnytyssairaalan esitietolomakkeen. Neuvolassa kysyttiin, olemmeko jo miettineet synnytystä. Eipä me muuta, kuin että se toivottavasti tapahtuu sairaalassa :grin

Kaikki oli ihan kohdallaan :) sydänäänet kuului heti, ja sai miehen hymyilemään korvasta korvaan :) seuraava neuvola onkin sitten lääkärineuvola. Kovasti saatiin kaikenlaista lippulappusta, täyteltävää lomaketta ja muistettavaa. Tällä viikolla mennään hakemaan meidän ostamamme vaunut, ovat saapuneet jo liikkeeseen :) viikot ja kuukaudet kuluu ihan hurjaa vauhtia!!!! :eek:

23+2
 
Tällä viikolla on ollut niin vetämätön olo, että oli pakko päästä mittaamaan hemoglobiini, vaikka eivät siitä neuvolassa olleetkaan kiinnostuneita. Edellinen lääkärineuvola oli ennen juhannusta ja seuraavaan Kela-neuvolaan on vielä kaksi viikkoa, joten painelin työterveyshuoltoon. Tuloksena 117, mikä on normaalia 136:a sen verran alempi että kävin apteekista rautaa. Magnesiumia ostin myös. Tykkään pureskeltavista tableteista, korvaavat kivasti karkin ja niitä saa syödä joka päivä :p Eipä enää vetänyt suonta viime yönä!
 
Nyt alkoi käynnit kaksoisraskauden takia Jyväskylän Gravidassa missä oli myös nt-ultra ja ru. Eilen oli eka käynti ja seuraava 4vk päästä ja siitä sit tihenee käynnit.
Siellä seurataan ultran kautta ainakin kasvua, sydämiä, lapsivettä ja kaikkea en edes ymmärtänyt mitä lääkäri sieltä kattoi. Vähän saman tyylistä kun ru. Tytöt olivat hienosti kasvaneet. 650g ja 700g painavat nyt. Toinen oli pää alaspäin ja toinen oli poikittain jalat napaa kohden. Lapsivettä oli hyvin ja kohdun kaulaa oli.
Muutenkin kaikki hyvin :)

24+1
 
Marre, me taidettiin siskon kanssa olla niin identtiset, että äiti erotti, vaan mahdollisesti isä ei (ennen vanhaan ei isät paljon lasten hoitoon osallistuneet). Muille oltiin kaksoset. Luulen, että persoonallisuus (ja erot siinä) on yksi osa ulkonäköä, että sitä kautta sitten myöhemmin harvempi sukulainen tai tuttu sotki ;)
 
Kyllähän äiti oppii erottamaan identtiset kaksoset, mutta just se että muut ei sitten välttämättä erota. Minusta ihan kiva jos tulee vähän erinäköiset :)
 
Marre, mä oon niin kiitollinen, että meistä ei tullut Sari ja Mari, ja että äiti puki meitä myös erivärisiin vaatteisiin.
Mulla taitaa olla yllättävästi jo synnytykseen, imetykseen ja sairaalakassiin liittyviä kysymyksiä huomiseen neuvolaan. Mä haluaisin päätyä imettämään, mutta hirvittää että se menee jonkin komplikaation ja osaamattomuuden takia pieleen (hätäsektio, huonovointinen vauva jne). Ei se auta, kun kysellä, että miten pitää varustautua ja asennoitua. Onneksi neuvolantätini on ollut Jorvissa töissä ja on innokas imetysneuvoja. En kyllä ajatellut, että näin aikaisin tämmöinen tulee mieleen. Mutta onhan se selvitettävä, jos mieltä painaa. Olen kuullut, että Jorvissa ei aina muisteta/ehditä ohjata ensisynnyttäjiä, ja sellainenhan minä kyllä todellakin olen.
Katjusha rv. 22+4
 
Katjusha, toi imetys on tosi kiemurainen juttu.
Mä imetin esikoista reippaasti yhden vuoden ikään, maitoa tuli hyvin ja vauva söi, eli silloin sujui ongelmitta.
Tokan vauvan kohdalla menikin imetys ihan mönkään. En oikein vieläkään tiedä mistä se johtui mutta maitoa ei tullut samalla tavalla, ehkä vauvaa ei kiinnostanut imetys samalla tavalla tai itse olin jossain stressipuuskissa niin että maitoa ei vaan tullut. Kävin imetysneuvojallakin mutteivät löytäneet "tekniikasta" mitään vikaa ja kannustivat jatkamaan. Vauvan paino ei noussut ja päädyttiin eka osin korvikkeeseen ja 5kk kohdalla en sitten enää jaksanut vääntää tissien/stressin kanssa ja siirryttiin täysin korvikkeeseen.
Silloin se oli mulle tosi kova paikka, koin olevani epäonnistunut ja huono (vaikkei sitä "vikaa" pysty sormella osoittamaan). Kukaan ei syyttävästi osoitellut sormella tai kysellyt miksi en imetä, mutta se paine olikin oman pään sisälle rakennettua.
Jälkeenpäin ajateltuna pulloruokinta ei ollut huono vaihtoehto (tietenkään) sekään, vauva tuli kylläiseksi ja tyytyväisemmäksi, alkoi aikaisin nukkumaan täysiä öitä ja itse pääsin irrottautumaan esikoisen kanssa ja lasten isäkin pääsi osallistumaan ruokintaan. Terve reipas melkein kolmivuotias nykyisin :)

Jotenkin tajusin nyt että sitä ei voi oikein ikinä tietää miten imetyksen kanssa sujuu, vaikka tottakai se mietityttää itseänikin seuraavan kohdalla edelleen ja hyvä sitä on miettiä etukäteen!
Mutta ehkä ihan hyvä asennoitua niinkin että jos se ei jostain syystä onnistu, ei se onneksi ole mikään maailmanloppu.
 
Hildamaija, joo ei voi tietää tosiaankaan, miten kaikki sujuu. Valitettavasti menin lukemaan Jorvin touhuista, että siellä ei huomioida ensisynnyttäjiä kiireen vuoksi ja enpä haluaisi että menee pieleen ihan jonkun hölmön syyn takia. Ei minuakaan ole imetetty, kun olen syntynyt hätäsektiolla ja äidillä oli rintatulehdus - ja edelleen olen hengissä :)
 
Vähän omakohtaista kokemusta on imetyksen vaikeuksista. Itse esikoisen odotusaikaan en ollut ollenkaan varma edes haluanko imettää, jotenkin se tuntui oudolta asialta. Sitten synnytys meni vähän mönkään ja päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Maito ei tietenkään noussut. Oltiin sairaalassa 4 yötä. Kotiin tullessa, tunsin itseni tosi epäonnistuneeksi. En onnistunut synnytyksessä ja sitten se ruokkiminenkin meni aivan päin mäntyjä. Kotioloissa kuitenkin maitoa sitten lopulta nousi, ja osittain imetin vajaa 6kk.

Ei kannata siis ainakaan luovuttaa jos intoa imettämiseen riittää. Meidät ohjattiin myös kätilöopistolle imetysopastukseen, joten kannattaa ilmanmuuta kysyä asiaa jos eivät osaa sitä itse ehdottaa ennen kotiin lähtöä.
 
h-an, kiitos kommentista! Kun en asiaa tunne, niin hyvä kuulla kokemuksista. Jotenkin jäänyt sellainen käsitys, että kyse on tunneista, että pitäisi saada lapsi imemään rintaa. Erikoistilanteissahan se ei ole mitenkään mahdollista.
 
Katjusha, meidät itseasiassa kotiutettiin tokan lapsen kanssa tosi nopeesti synnytyksen jälkeen eikä kukaan kysynyt tartteeko imetyksessä tukea/apua. Tyyliin iltayhdeksältä syntyi ja aamupäivällä kotiin. Ehkä kun en ollut ensisynnyttäjä niin ei tarjottu apua, enkä edes tajunnut pyytää kun ajattelin että kun ekan kanssa sujui niin sujuu seuraavankin kanssa!

Kävi jälkeenpäin mielessä että voihan olla että se silloin jo alussa meni mönkään, et olis ite pitänyt pyytää että kattovat ja auttavat :/ Tai sit aloin stressaamaan heti kun pääsin kotiin ja siksi maitoa ei tullut, who knows!
No, seuraavan kanssa olen viisaampi ja pyydän apua :)
 
Oudolta kyllä kuulostaa ettei ensisynnyttäjiä huomioitaisi tuollaisessa asiassa! Hyvä siis ottaa asia hyvissä ajoin esille :)
 
Kävin siellä neuvolassa tänään, ja niinhän siinä kävi, että oma tuttu terkkari oli lomilla enkä saanut sitten otettua asiaa sen kummemmin esille. Seuraava neuvola on 17.8., joten eiköhän se aika siihen riennä eikä vauva siihen mennessä synny. Hemoglobiini oli sormenpäästä mitattuna edelleen 104, joten sain saman tien lähetteen ja kävi labrassa kysymässä onko vapaata ja sain annettua verinäytteen sitten neuvolatapaamisen jälkeen. Käytiin läpi sokereiden seurantaa, ja vähän muutettiin pläniä. Torstaina soitetaan sitten kommentit kilpirauhaslääkityksen muutoksista ja ohjeet hempan hoitoon. Joutunen aloittamaan Obsidanin, koska muut ottamani rautavalmisteet ei tunnu riittävän.
Ja siis ollaan virallisesti raskaana, ihan todistuksen kera!
Katjusha rv. 22+5
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top