Neuvola- ja ultrakuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja anní
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä luulen, että alkuraskauden ultra ei olisi ollut ollenkaan niin pelottava kokemus alakautta ultraamisineen, jos olisin tiennyt, että niin tehdään. Nt-ultrassa kun osasi odottaa sitä, ei ollut enää niin vastenmielinen kokemus. Mulla on aikoinaan ekasta gyne-käynnistä jäänyt niin pahat traumat, että hirvittää aina nuo alakautta tehdyt tutkimukset.
 
Mä kävin varhaisultrassa viikolla 8 ja mulla ei tehty kyl alakautta.. Eikä onneksi nt-ultrassakaan! Vaikka ei siinä sinällään mitään ihmeellistä ole mutta jännitti muutenkin niin hyvä näin.
Onko teillä muuten ollut miehet mukana neuvolalääkärissä?
 
Minua ei ole normaali alatutkimus koskaan vaivannut, vaikkei se mukavaa olekaan, mutta edellisen synnytyksen aikoihin sain pienen kammon. Yliaikakontrollissa äitipolilla lääkäri teki normaalin sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli kiinni. Lääkäri sai kuitenkin sormin pyöräyttämällä sen kahdelle sormelle auki ja voi valtava se sattui! Siitähän se synnytys sitten alkoi ja osin käynnistettiin ja oli aivan kamalaa aina kun kohdunsuuta tutkittiin, se oli niin arka! Kaikki tutkimukset synnytyksen jälkeen oli mulle kamalaa ja jännitin niitä kamalasti. Neuvolassa onneksi oli jälkitarkastuksessa ja kierukan asennuksessa ihana lääkäri joka palautti uskoni taas kivuttomiin sisätutkimuksiin :)
 
Mulla kaikki ultrat vk 7,10 ja 12 tehty alakautta ja viimenen lopuksi myös mahan päältä. Eihän se häävistä ikinä oo kun tehdään tutkimuksia alakautta mutta siihenki on jo tottunu ettei enää niin kauheesti jännitä. Ehkä tympein kokemus on kun 10 viikolla jouduin polille tutkimukseen kovien vatsakipujen takia ja vastaanottohuonees oli mieslääkäri(mulle ekaa kertaa),kätilö ja kaksi harjoittelijaa. Toki multa kysyttiin että saako ne harjoittelijat olla mukana tutkimuksessa ja mä myönsin heille luvan kun olin niin kipee etten ees ajatellu järkevästi. Sitten kun synnytys alkaa niin en kyllä haluu ketään ylimääräisiä sinne hääräämään.
 
Ultrassa käyty! Kaikki oli passelisti :) Niskaturvotus 0,8mm ja seulojen tulokset kuulemma niin hyvät, ettei oo hetkeen se hoitaja niin hyviä nähnyt :) Tänään neuvolan mukaan 12+4, mun omien laskujen mukaan 12+5 ja vastas 13+0. Eli neuvolan lasketun mukaan nyt sitte mennään... Vaan mahan päältä tehtiin.
 
Mä vähän häkellyin kun tajusin, että meidän neuvolakääkäri onkin mies! Ja se tietty tekee kaikki sisätutkimukset ym. :D onneksi on mukava ja ennenkaikkea varovainen. On sellainenkin miesgyne tullut vastaan, joka ei kyllä suuremmin tainnut käsittää, että sen hemmetin ankannokan laittaminen sattuu jos sen survasee varottamatta kolmeasataa tonne värkkiin.. eihän se alapään sorkkiminen mitään herkkua ole, mutta terveyttä siinä vaan tutkitaan :)
 
Pakko sanoo et kyllä mäkin viime raskauden jälkeen suorastaan inhoan sisätutkimuksia, kyllä mä leuka pystyssä niihin menen eikä ujostuta yhtään, mut en mä niistä tykkää! Viimeks seurattiin sitä kohdunsuuta kai joka käynnillä ja o vissiin nytkin edessä, mut sillon viimeks synnärille mennessä se kätilö oli ku joku lihan leikkaaja otteiltaan ja vaikka mullakin oli se kohdunsuu auki jo 4-5 senttiä, niin kyllä se sattu ihan stnasti kun se oikein kovakouraisesti sitä venyytti ja joka kerralla kun se kävi koittaan. Luulis et niissä kivuissa toi oli pientä mut ei. Ja ei siinä muutenkaan tosiaan kerkee häpeileen, vaikka ainoa päällä oleva vaate on joku esiliina etupuolelle, selkäpuoli paljaana ja oikeastaan persekkin kun on sellaset verkkokalsarit jalassa ja huoneessa ramppaa porukkaa ku ite oot siinä vähän väliä värkki levällään ronkittavana. Mut tosiaan positiivista on et niillä ei ole mitään merkitystä, keskittyminen on jossain muualla :D tsemppiä kaikenlaisiin koitoksiin, hyvin ne menee!
 
Meidän kunnassa on nyt muuttunut niin, että neuvolalääkäri ei tee sisätutkimusta ellei sille ole selkeää tarvetta. Viime raskaudessakin loppuraskauden lääkärikäynnillä lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen ainoastaan kun erikseen pyysin. Muutenkin ne lääkärikäynnit oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Kysyttiin vaan miten olen voinut ja kun sanoin, että ihan ok, oli käynti siinä. Tietty jos olisi ollut jotain tutkimisen arvoisia vaivoja, olisi lääkärineuvoloistakin saanut jotain irti.
 
Tänään oli toka neuvola ja sydänääniä sai ylläripylläri hakea :D mut löyty sit lopulta ja kuulu kyllä varsin hyvin, ei lähtenyt pieni karkuun :) +150

Paino oli vähän pudonnut, kiitos pahoinvoinnin ja joudun toimittaa uuden pissanäytteen (jotain epäpuhtautta, niin pitää varmistaa, ettei oo vt-tulehdust).

Esikon kohdalla tehtiin vaan yksi sisätutkimus, ja hyvä niin. Ei mulla traumoja oo, mut tosiaan en mä nyt hirmusti tykkää ronkkimisesta - ehkä pitäisin hieman outona, et joku pitäis gyne-tutkimuksista :P ja täällä tuo neuvolalääkäri on oikein herttainen nainen, ettei sen puolesta tartte jännittää, mut niin... yyhhh...
 
Meilläki oli tänään toinen neuvola. Kuunneltiin ensimmäistä kertaa sydänääniä, syke paukutti 145. Lisäksi ultralla kurkattiin ja siellähän se pieni potki ja imi peukkua. Tosi selkeästi näky kaikki rangan nikamat! Ihan hassua, kuinka selkeästi ne näkyi, melkein ois voinu laskea ne yksitellen <3
Pahoinvointi on tänään pysytelly syömällä poissa, ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen! Toivottavasti nyt loppuis oksentelut. Paino kuukauden aikana +100g, söin just ennen neuvolaa, joten todellisuudessa ei varmaan ole paino liikahtanu mihinkään.
 
Tulee vähän myöhässä tälle puolelle, kun koneelle ei ole päässyt pariin päivään..

Nyt on ultrassa käyty. Niskaturvotus 1.0mm, pää-peppu-mitta oli kuutisen senttiä ja vastasi viikkoja 12+2. laskettua aikaa ei muutettu, kun oli vain kolme päivää pienempi. Katselin kyllä tänään äitiyskortista, että la olisikin jo 26.11.. Neuvolatäti puhunut vähän höpöjä jossain kohtii.. :D Kromosomi hommat oli ihan normaalit. Istukka kasvaa eteen ja kätilö sanoi, että ei se mitään haittaa, osaan varmasti silti tuntea liikkeet, kun on jo toinen.

Hivenen väsyttää, viime yönä esikoiselle nousi kuume ja sitten oksenneltiinkin kolmeen asti.. kello oli soimassa puoli 6 eli parisen tuntia saatiin koko poppoo nukkua.. miekkoselle tuli iso plussa siitä, että vaihtoi lakanoita ja juotti poikaa kun itse yritin saada kaaosta hallintaan. Nyt sit iloisesti uuteen työpäivään erittäin pirteänä :))
 
Joku kysy et onko miehet ollu mukana lääkärikäynneillä. Esikoisen aikaan oli, nyt ei varmasti tule :grin Eka ja ainut neuvolalääkäri oli pirun hyvännäkönen mies, ei oma ukko tykänny ku semmonen ronkki vaimoa :grin Tällä kertaa meen ihan yksin. Synnytystapa arvioinnissa oli mukana ja saa olla nytkin, viimeeks oli naislääkäri.
 
Vaikka itellä nt-ultrassa ultrattiin mahan päältä, niin olin mä kyllä valmistautunut siihen, että alakautta olis ultrattu. Ei nuo gyne käynnit oo kivoja olleet, mutta hyvin oon ne kestänyt. Mutta uskon ja toivon, että selviydyn jatkossakin hyvin noista sisätutkimuksista. :)
 
Nyt sitten tuli ne The tulokset ja terve vauva olisi tulossa. :Heartred Helpotus kyllä oli jo senkin puolesta että uskaltaa kertoa ihmisille tästä, alkoi olla jo vaikea peitellä mahaa.. Nyt alkoi sitten kauhistuttamaan että vauvako!! Minä kerkesin jo nauttia siitä kun esikko on jo vähän isompi laughing7
Neuvolassa ihmettelin että miksi mun maha näyttää niin valtavalta viikkoihin nähden, sama oli kakkosenkin kohdalla. Johtuu kuulemma osittain siitä että istukka on edessä, ja siitä kun olen niin hoikka muuten. Paino nousi alussa monta kiloa, nyt se on pysynyt samana jo viikkoja..
 
Mulla tehtiin esikoisen raskaudessa alakautta ultrat rv 7, 9 ja 12, muuten vatsan päältä paitsi kerran, kun kävin supistusten vuoksi päivystyksessä ja halusivat nähdä kohdunsuun tarkemmin. Nyt tässä raskaudessa mulla olikin eka ultra vasta tää np-ultra ja aluks katsottiin alakautta, mutta vauva oli sellaisessa asennossa että nähtiin kuitenkin paremmin vatsan päältä.

Mulla ei jostain syystä oo koskaan ollut oikein mitään näitä sisätutkimuksia vastaan, ei siis haittaa vaikka ronkittaisiin kuinka ja paljon :D Nojoo, eihän siitä nyt nauti, mutta kai se sitten vaan on kun on tullut ihan pienestä asti ravattua useita kertoja vuodessa lääkärissä tutkittavana (ei nyt tietenkään silloin sisätutkimuksissa, mutta kuitenkin) ykköstyypin diabeteksen takia, niin luotto ja sellainen tottumus ties mihin kokeisiin ja tutkailuihin on muodostunut niin lujaksi ettei oikeastaan mikään hätkähdytä enää. Eikä haittaa sekään, vaikka siinä olisi koko kööri opiskelijoita mukana. Esikoista odottaessa mies oli melkein kaikissa ultrissa/tutkimuksissa mukana (joita niitäkin tämän perussairauden vuoksi on paljon), ja enemmän häntä tuntui kiusaannuttavan jos alakautta katsottiin jotain. Ihan hienosti selvisi kuitenkin :D Nyt np-ultrassa oli jo kuin ei mitään, vaikka siinä oli lääkärin lisäksikin vielä kolme kätilöopiskelijaa ihmettelemässä.

Näiden opiskelijoiden suhteen koen asian niin, että käytännön kokemuksestahan sitä parhaiten oppii. Siis että saa olla mukana/tekemässä tutkimuksia niin raskauden seurannassa kuin sitten synnytyksessäkin, se on kuitenkin tosi tärkeää jotta saadaan ammattitaitoista porukkaa aikanaan lisää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top