Neuvola- ja ultrakuulumiset

Mää huutelen muualta mutta itsellä kesäkuussa tehty suunniteltu sektio vauvan perätilan vuoksi. Eivät edes ehdottaneet alakautta synnytystä koska oli ensimmäinen lapsi. Riskejä paljon ja onhan suunniteltu miljoona kertaa parempi kuin hätäsektio.
Tsemppiä, itsellä ainakin kaikki meni nappiin ja toipuminen nopeaa :) nyt jos kakkonen joskus tulisi voisin sektion ottaa oli perätilassa tai ei :D
 
Miitu: Voinhan minä kertoa sektioistani eli minulle niitä on tehty kolme ja sen jälkeen enkeli poikamme synnytin alakautta koska oli vielä niin pieni ja ei haluttu neljättä sektio haavaa kohtuun. Kaikki sektiot on tehty samasta pintahaavasta eli minulla on yksi arpi bikinirajassa. Ja kaikki sektiot tehty rv 39+ Jorvissa.

Ensimmäinen sektio tehtiin suunnitellusti just sen perätilan takia. Kääntöä silloin yritettiin mutta mulla ei vauva hievahtanutkaan. Yrityksen jälkeen oltiin käyrällä ja mulla vauva ei siihen reakoinut mitenkään. Käännössä käyttivät myös ultraa apuna. Silloin en suostunut siihen alatie synnytykseen enkä siihen arviointiin että olisko mahtunut syntymään alakautta koska se oli minusta turhaa. Eli sain sitten päivämäärän sektioon ja ohjeistuksen siitä miten syödä, juoda, peseytyä ennen leikkausta. Ja sain myöskin tukisukat matkaani jotka piti pukea aamulla ennen sängystä nousua. Kellonajan milloin tulla sairaalaan sain edellisenä iltana soittamalla. Ja edellisenä päivänä kävin myös labrassa antamassa pari putkiloa verta.

Aamulla huonosti nukutun yön jälkeen suuntasimme sairaalaan jossa piti olla seitsemältä. Siellä hoitaja tarkasti ultralla ollaanko vielä perätilassa vai lähetäänkö kotiin odottelemaan normaalia synnytyksen käynnistymistä. Mutta PT edelleen niin sain pukea sen leikkaus kaavun päälleni, labra kävi vielä ottamassa jonkun verinäytteen, sain juoda vatsaa tasapainottavan lääkkeen joka maistuu kamalalle, tulevan leikkaushaavan kohdalta ajeltiin karvat pois ja sain kanyylin käteeni. Ja ei muuta kuin aamutakki päällä miehen kanssa käytävälle odottelemaan leikkaussaliin pääsyä. Vähän ajan päästä lähdettiin hoitajan kanssa kohti leikkaussalia sain kävellä ite mutta otettiin sänky minulle matkaan.

Leikkaussalissa oli porukkaa vaikka kuinka ja siellä laitettiin minulle puudutus selkään puudutus istuma-asennossa leikkauspöydän reunalla. Sen jälkeen makaamaan ja siinä laitettiin happiviikset, tippa, niitä sydänlätkiä eripuolille kehoa, sormeen mittari ja katetri. Ainakin ne en nyt muista oliko viel jotain muuta. Sen jälkeen kokeiltiin kylmällä ja kuumalla lapulla tunnenko vielä eroja mutta en tuntenut joten olin puutunut kainaloista alaspäin. Tunsin kyllä kosketuksen mutta kipua en tuntenut. Mieheni tuli leikkaussalivaatteissa sallin sai tulla viereeni tuolille istumaan ja rintojeni kohdalle laitettiin verho että emme näe itse leikkausta. Leikkaus aloitettin ja siinä tuntu sellaista tönimistä ja heilumista ei kipua mutta ei kovin mukavaa kuitenkaan. Tytön syntymään ei mennyt kauaa. Eli siis tyttö syntyi mutta ei hengittänyt.

Tyttö otettiin virvoitteluun minun pääni taakse ja sinne meni myös mieheni ja kätilö. Kuulin kaiken mitä siellä tapahtui mutta en nähnyt mitään. Itse haavojen ompelu meni minulta ihan ohitse. Minun hoitaja kävi minua rauhoittelemassa että ei mitään hätää kaikki on hyvin mutta vauva vaan ei hengitä ja että lasten lääkäri on matkalla. Kuulin että vauvasta otettiin röntgen kuvat. Ja verikokeetkin kerettin ottamaan. Jossain vaiheessa oli lääkärikin tullut paikalle ja vauva saatiin hengittämään ja käytiin näyttämässä myös minulle siinä leikkauspöydällä. Minut siirrettiin siitä sen jälkeen heräämöön ja vauva jäi vielä miehen, lääkärin ja hoitajien kanssa sinne.

Heräämössä olin vajaat kaks tuntia siellä käytiin painamassa kohtua ja seurattiin että milloin jalat alkaa liikkua. Siellä yritin kysellä vauvan vointia mutta he eivät kuulemma tiedä voivat yrittää soitella jos kerkeävät. Sain siellä vähän mehua ja lehtiä joiden lukemiseen ei meinannut minun mielenkiintoni riittää... Kyselin että enkö voisi päästä jo osastolle kun oloni on ihan hyvä. Ja pääsin pois sieltä kunhan osastolta minun kätilöni kerkesi tulla hakemaan...

Huoneeseeni päästyä siellä ei ollut kuin joku toinen nainen vauvansa kanssa. Joten ihmettelin missä mieheni ja vauvani... Mutta vauva tuotiin minun rinnalle pian ja muutaman minuutin päästä miehenikin saapui. Oli kuulemma käynyt nopeasti hakemassa kahvin ja soittamassa läheisille ja minun piti kuulemma tulla sinne vähän myöhemmin. Olin kyllä hieman vihainen että oli jättänyt meiän vauvan hoitoon jo kahentunnin ikäisenä. Mies ei muuten ole muissa sektioissa näin toiminut eli jotain tais siitä oppia... Eihän kuulemma ajatellut.

Nyt täytyy lähteä töihin eli jatkoa seuraa jos vaan joku haluaa vielä kuulla minun kokemuksistani?
 
Mites teillä muilla on vauvojen syke ollu neuvola käynnin aikana? Itsellä tänään aluksi terkka kokeili kummin päin vauva on ja aika lailla vatsaa paineli ja alkoi sit sykettä kuuntelee niin huiteli yli 180..hetken päästä sit otettiin uusiksi niin oli laskenu 153-158.. Aikoi kysyä lääkäriltä tarviiko kontrolloida useammin.. Tähän asti ollu 140-150.. Seuraava neuvola kahden viikon päästä.. Itseä alkoi huolettaa tuo korkea syke.. Mut voisko sit johtua kun liikkui ja ensin tutkittiin kummin päin ollaan..
 
Meillä vaihdellu neuvolassa sykkeet 147-170 välillä tän vauvan kanssa. Nyt keskimäärin ku vauva ollu rauhallisempi ku aina odotustilassa hoitanu möyryämiset ni sykkeitä kuunnellessa olleet siinä 140-150 väliin:)
 
Neiti, Mielelläni kuulisin lisää, eikä ainenkaan näin kertomanasi kuulostanut niin pahalta! :)

Mammeli, Jospa vauva vähän hermostui siitä tutkimisesta. Meillä ainenkin näin välillä, mutta hetken päästä rauhoittuu.
Ja sykkeet on aikalailla ollut siinä 140-157 väliltä.
 
Ultrassa käyty :) Eipä siellä mitään kummempaa sanottu, lääkäri totesi, että vauva voi hyvin. Liikkuu, lapsivettä on normaali määrä ja virtaukset ovat tasaiset ja hyvät. Sanoi myös, että mittaaminen on turhaa, koska edellisestä käynnistä on vajaa viikko. Viikkokasvu on niin pientä ja eri lääkäreiden mittaustavat poikkeaa toisistaan, joten ei saa selvää tulosta kun virhemarginaali on suuri. Pää oli lääkärin mielestä toooodella alhaalla, oli siis tuolla häpyluun alla suurinpiirtein, eikä aluksi meinannut saada sitä kuvaan ollenkaan.. :D

Sain ajan taysiin, ensi viikon tiistaina pitäisi lähteä sooloilemaan tampereelle ja voi hyvänen aika kun jännittää. Osaan ajaa ainoastaan ikeaan :DDD Toivottavasti siellä olisi hyvät opasteet, että löytäisin edes perille. Jos ne tampereella osaisi sitten kertoa vähän enemmän. Varmaan tutkii samoja asioita, mutta olisi kiva saada painoarvio.. Maha on nyt selkeästi kasvanut viimeviikkoina, joten elättelen toivoa, että vauva olisi ottanut jo jonkinlaisen spurtin..

Uusi aika hämeenlinnaan olisi sitten taas sitä seuraavalla viikolla, joten kyllä tässä nyt pääsee ravaamaan ja kurkistelemaan tuota pienen pientä yksiötä.

Meillä sykkeet neuvolassa oli 130-150 välillä..
 
Hei mulla unohtunu päivitellä kuulumisia :) käytiin tossa viime viikolla oyssissa taas mutka, tällä kertaa ihan vaan tarkilla. Lepääminen vaikuttanu, kanava sulkeutunu aika hyvin ja cervix 1,9 (!!!!)cm :) pa 2,2kg, iso kossi jo :) nyt viikkoja 33+1, joten ei ois pitkään enää :) periaatteessa mun pitäs häipyä lokakuisten puolelle, kun sektio sovittiin 29.10 :) viimenen käyttöpäivä siis tiedossa jo :wink mutta lääkäriki oli sitä mieltä ettei niin kauaa tuu pysymään. Saa nähä, kynhan ei ihan vierekkäin esikoisen synttäreiden kanssa sattuisi ku hää o syntyny 4.10 :D
 
Oi ihanat kuulumiset kyumin:) ja minun mielestä voit kyllä pysyä täällä marraskuisissa vaikka sektio lokakuulle sovittukin:) kiva nimittäin jännätä täällä kuka marraskuisista poksahtaa ensimmäisenä:wink ja saapi tänne sitten niitä vauvakuulumisia sekaan:grin
 
Jatkoa sektio nro 1:seen. Kivut alkaa sen sektio haavan kanssa vasta puudutuksen loputtua. ja silloin sattuu kaikki liikkuminen jo nauramisesta lähtien. Kyljen kääntäminen ja sängystä nouseminen on kaikkein kamalinta. Se oikeasti sattuu ja on kipeä pidemmän aikaa. Muistaakseni illalla nousin ylös sängystä hoitajan avustuksella ja pääsin pesulle vessaan ja sain katetrin pois. Ruokaakin sain ensimmäisen kerran illalla. Päivän aikana mehua ja joku hedelmä(?). Ruokaa ei saa pahoinvoinnin vaaran takia aikaisemmin. Saimme myös perhehuoneen ja mies opetteli päivän aikana vauvan hoitoa ja vaipan vaihtoa. Mies on sektion jälkeen korvaamaton apu koska itse sen vauvan hoitaminen on vaikeaa kipujen vuoksi jo vauvan siirtäminen tissiltä toiselle on vaikeaa yksin kun kaikki aluksi sattuu niin paljon. Kipu kyllä helpottaa ajan kanssa ja mitä enemmän liikut sitä nopeammin olo paranee tosin en tiennyt sitä ekassa sektiossa.

Maito minulla on aina noussut hyvin eli siihen sektiolla ei ole vaikutusta. Kolme kuukautta pitäisi olla nostamatta mitään vauvaa painavampaa. Sektio haava minulla parani muuten hyvin mutta pari viikkoa sektiosta siivouspäivän jälkeen haava alkoi uudestaan vuotamaan verta joten haava täytyy muistaa vaikka se ei olekkaan enään niin kipeä.

Sektio nro.2 Kakkosen kohdalla olin sairaalassa tarkkailussa reilu viikon raskausmyrkytyksen takia ja kun viikkoja tuli tarpeeksi niin synnytys päätettiin käynnistää. Aamupäivällä aloitettiin ballongilla edellisen sektion vuoksi. Se tuli ulos parin tunnin kuluttua ja sen jälkeen olisi voitu siirtyä saliin mutta oli ruuhkaa joten osastolle takaisin odottelemaan. Päivän ja yön aikana ei tapahtunut mitään merkittävää. Aamusta saliin ja kalvojen puhkaisu lapsivesi vihertävää. Siitä jonkun verran supistuksia joita voimistettiin sitten tipalla. Oksitosiinia lisättiin se päivä koko ajan pikku hiljaa ja supistukset olivat todella kipeitä. Jonkun aikaa pärjäsin ilokaasulla mutta siitä tuli todella sekava olo ja jossain vaiheessa pahoinvointiakin. Joten sen jätin pois ja sain epiduraalin joka auttoi. Iltaan mennessä olin avautunut kuuteen senttiin ja yöksi oksitosiinia vähennettin etä sain hieman nukuttua. Aamusta taas homma käyntiin täydellä teholla. Taukoamatta supistuksia piti maata toisella kyljellä kun muuten vauvan sydänääniin laskuja supistusten takia. Minulla alkoi kuume nousta ja samoin tulehdus arvot. Iltapäivällä olin avautunut jo seitsemään senttiin ja kuume yli 40 astetta ja tulehdusarvot yli 200:n. Kätilö kutsui lääkärit paikalle ja sieltä tuli kaksi nuorta naista (harjoittelijoita/kesätyöntekijöitä olihan heinäkuu) jotka tarkistivat tilanteen ja totesivat että hyvinhän tämä tässä etenee olivat toki käyneet päivän aikana jo kerran aikaiseminkin. Heidän poistuttuaan kätilö (ikä noin 50 eli tais olla kokemusta hieman enemmän kuin lääkäreillä) kävi hakemassa paikalle päivystävän leikkaavan lääkärin(ikä 50+) joka määräsi minut suoraan kiirreelliseen sektioon. Miehen sain sinne matkaan kun sanoin etten muuten tuu. niin lääkäri sanoi että tulkoon sitte mutta vauhtia. Minulta meni paljon asioita ohitse synnytyssalissa kun rupesin itse olemaan niin huonossa kunnossa.

Leikkaussalista muistan että leikkauksen aikana tuli pahaolo siitä "tönimisestä ja kaivamisesta" kun vauvaa otettiin ulos kohdusta. Vauva oli ollut tulossa kasvot edellä ja napanuora kaks kertaa kaulan ympärillä eli ei ollut ihme että ei tullut alakautta. Kakkonen alkoi onneksi heti huutamaan niin se helpotti kun edellisellä kerralla oli niitä ongelmia siinä alussa. Sain vauvan rinnalleni jo leikkaussalissa hetkeksi. Ja sen jälkeen heräämöön.

Heräämössä oloni oli ihan kauhea muistini päkii sieltä. Oli huonovointisuutta ja minulla oli kylmä niin että vaan tärisin ja sen en pystynyt tärinän vuoksi hengittämään muuta kuin haukottelemalla ja se oli ihan kauheaa. Hoitajia pyöri siinä ympärillä paljon ja tippaan laitettiin monia eri lääkkeitä ja sain lämpöpeiton. Jossain vaiheessa nukahdin ja kun heräsin oli olo jo huomattavasti mukavampi pystyin jo hengittämään ja puhumaan. Olin heräämössä n.kolme ja puoli tuntia sillä välin mieheni oli osastolla vauvan kanssa ihmetellyt että missä minä viivyn.

Sängystä pääsin nousemaan vasta seuraavana iltana ja antibioottia sain neljä päivää suoneenkuuden tunnin välein että saatiin tulehdus arvot tippumaan olo muutenkin heikko. Kotiin lähdin kun tulehdusarvot oli 99. Lääkäri vielä silloin sitä vastusti mutta minulle oli luvattu että pääsen kotiin kun arvot on alle sadan joten silloin minä lähdin. Kävin parina aamuna labrassa ja soittelin arvoista sairaalaan että ovat laskusuunnassa. Vauvalla kaikki koko ajan kaikki kunnossa.

Ja nyt hakemaan pojat kerhosta...
 
Eilen kontrolliultrassa kaikki OK, eli etenkin just istukan virtaukset sun muut kunnossa. Tyttö on jo 2,2 kg ja keskikäyrillä kasvaa (arvio syntymäpainoksi 3,7kg). Oli kyllä raastava käynti, kun olivat jostain syystä missanneet mun ajan ja odottelin siellä sit huvikseni lähes puoltoistatuntia - ihanaa.

Mitään alatutkimusta ei tehty, ja tän ultran takia neuvolalääkärillekään ei oo aikaa, mut toisaalta... ei kai siinä mitään.

Kysyin hikasta, jota en siis ole vielä tuntenut tässä raskaudessa, mutta sekin kuulemma niin vauva-kohtaista. Jotkut hikottelee ja jotkut ei :) senkään puolesta ei siis tartte murehtia.

Nyt poksutaan, 33+0.
 
Meillä sykkeet ollut sellaista 140-155. Viime käynnillä mittailtiin taas vauvan kokoa ja silloin tyttö hieman alle 1800g, viikkoja tuolloin 33. Vähän pienen puoleinen, tähän mennessä ollut keskikäyrillä. Viikon päästä taas ultraan ja mittaukseen ja toivotaan että samalla näkyisi siellä oikeinpäin kääntynyt ötökkä :Heartred
 
Me käytiin tänään ultrassa. Pientä jännitystä tuli ilmoille kun virtaukset oli jotenkin "koholla". Siitä mentiin sit sydänkäyrään ja vartin tutkimusten jälkeen lopputulos oli onneksi kuitenkin hyvä. Sykkeet vaihteli 128-180 välillä riippuen lapsen liikkeistä. Kahdesti supisteli tuona aikana ja hoitajan mukaan ne oli hyviä loppuraskauden supisteluja. Kipuja ei ollut. Viikkoja on 34+3 ja vauvan painoarvio 2100g. Lääkäri sanoi että nyt jos alkaa pyrkimään maailmaan niin ei estellä. Paikat oli hieman pehmentyneet mutta muuten kuulema vielä kiinni. En kyllä ymmärtänyt ihan mitä se sillä tarkoitti? Viikon päästä uudestaan äippäpolille tutkimaan noita virtauksia. Toivon mukaan ei oo mitään hälyyttävää. Hieman jäi kyllä pelottamaan. Ja kotiohjeiksi tuli tarkkailla liikkeitä ja olla heti yhteydessä jos liikkuu vähän. Onko kellään muulla ollut noiden virtausten kanssa ongelmia?
 
Alkaa jo pikkuhiljaa valmistautumaan synnytykseen. :) Hyvän kokoinen tuo teidän vauveli jo.. Sanoiko mistä tuo virtausten koholla oleminen johtuu tai mitä aiheuttaa? :O

Meillä siis oli tänään reissu sinne taysiin. Rakennustyöt sekoitti, mutta pääsin perille ja löysin jopa oikeaan odotustilaan.

Vastassa oli joku erikoistakin erikoisempi erikoislääkäri, kätilö ja kätilöopiskelija. Ensin käytiin liibalaaba perusasiat läpi siitä, että mitä on k-hks sanottu ja mitä kaikkea sairauksia on ym. SItten alettiin ultraamaan ja lääkäri mittasi kolmeen kertaan kaiken, ettei tule virheitä. Pituuskasvu menee viitearvojen alarajalla, samoin kuin pään koko. Ainoa mikä laahaa on vyötärön ympärys, mikä vastaa viikkoja 26.. Siitä oli huolissaan. Lapsivettä on kuulemma normaali määrä, mutta sekin alarajoilla. Istukka näytti normaalilta ja virtausket oli ok. Painoarvio 1071g, mikä on siis 200g enemmän kuin kaksi viikkoa sitten. Toki tässäkin taas eri mittaajien käsialat otettava huomioon.. Mutta kuitenkin kasvanut :)

Sanoi, että tällä hetkellä ei ole mitään hätää, kun vauva liikkuu ja voi hyvin. Verenpaineet, pissat ym ok. Lääkäri laittoi uuden ajan ensi viikon keskiviikoksi ja sanoi, että joka kerta kun tulen seurantaan tampereelle ( viikon välein tästä lähtien) kannattaa henkisesti varautua siihen, että mut otetaan osastolle. Epäili, että on kehittymässä istukan toimintahäiriö ja määräsi kortisonitkin jo valmiiksi. Tänään sain ekan piikin ja huomena haen hämeenlinnasta toisen. Ensi viikolla voi todella huonolla tuurilla olla edessä siis käynnistys, jos kasvua ei ole tai löytyy jotain huolestuttavaa. Sanoi kuitenkin, että vauva voi hyvällä tuurilla kasvaa täysiaikaiseksikin, jos kasvu saa vauhtia. Epäili kyllä kovasti, mutta kuitenkin toivoa on päästä sinne viitearojen alarajalle.. Se riittäisi mahassa elämiseen.

Kotimatkalla ajattelin tätä käytännön puolta tästä reissusta.. Jos ensiviikolla synnytys käynnistetään, se on tietenkin tampereella. Meiltä on sinne kuitenkin reilu 150km jos riittääkään.. Miehen pitäisi olla mukana synnytyksessä, mutta kun sekin voi kestää vaikka kuinka kauan, että mitään tapahtuu ja pitäisi olla töissäkin, ettei tulot romahda.. Päätin, että mies olisi silloin mukana vain synnytyksen ja sitten palaisi työelämään taas sen jälkeen, eli olisi muutaman päivän pois töistä. Sitten kun päästään kotiin (mihin menee vähintään se kuukausi, kun keskosena syntyy) alkaisi vasta varsinainen isyysloma, koska silloin tarvitsen oikeasti apua. Ei siellä sairaalassa kannata kuitenkaan ravata..

Esikoiselle onneksi löytyy hoitopaikka jo ekaksi viikoksi. Äitini ottaa keskiviikon vapaaksi ja isällä on to ja pe vapaata. sitten alkaakin jo syysloma. Suurin paniikki sen osalta on ratkaistu.

En ole tehnyt mitään valmisteluita vielä. Vaatteet on kaivamatta esiin ja pesemättä. Viikonloppuna pitäisi käydä ostamassa esikoiselle isojen poikien sänky ja laittaa pinnasänky vauva-asentoon. Vaatteet on helppo ja nopea pestä, joten ei tässä nyt sinällään paniikkia ole..

Varaudun nyt tähän pahimpaan vaihtoehtoon, niin ei tule pettymyksiä..Kaikkea sitä tapahtuukin :D Onneksi mulla tulee olemaan sama lääkäri nyt joka kerta mittaamassa, niin pysyy vähän kartalla tilanteesta ja mittaukset tehdään aina samalla lailla.

Peukut pystyssä nyt mennään viikko kerrallaan :woot:
 
Tumelo onpas ikävä tilanne, mutta hyvä että oli kuitenkin vähän painoa tullut. :) Paljon tsemppiä ja voimia, toivottavasti kaikki menee hyvin. Sulla on aivan mahtava asenne! :Heartred
 
Tumelo: voimia sinne! Mulla tämä oli yllätysraskaus ja selvisi vasta rv21 että on vauva masussa. Lääkäri arveli huonojen virtausten johtuvan alkuraskausajan tupakoinnista. Kamalat morkkikset itellä asiasta..:banghead:
 
Ja epäilivät että vaikuttas tulevassa juuri kasvuun ja kasvun heikkenemiseen. Ultra taas viikon päästä ja kontrolloidaan tilannetta.
 
Voisin vielä kirjoitella tuon kolmannen sektion tarinan ku nyt ois aikaa et sen kerkeis kirjoittaa...

Sektio 2 toipuminen vei varmaan ainakin sen kolme kuukautta mun alapaineet oli varmaan sen ekan kuukauden 200:n yli ja ali... Olo oli suorastaan kauhea ja lepoa vaan suositeltiin ja tietysti verenpainelääkkeet oli käytössä.

Sektio 3 oli siis suunniteltu kun oli jo kaksi sektiota alla. Alku kuviot oli samanlaiset kuin sektio ykkösessä tosin ultrausta ei aamulla enää tehty. Leikkaussalissa sit kaikki ei enää mennytkään ihan niin kuin piti. Eli anestesia lääkäri joka pisti puudutteen niin pisti sen liian syvällä ja sen takia selkäydin nestettä pääsi tihkumaan väärään paikkaa. Jossakin vaiheessa saatiin puudute oikeaan paikkaa ja puudute alkoi tehoamaan. Kun puudute jo osittain vaikutti eli olin liikunta kyvytön kainaloista alaspäin niin huomattiin että jossain on tukos eli puudutus aine ei kulje leikkaus salissa kävi kolmesti konsultoiva(?) lääkäri kertomassa mitä pitää tehdä että päästäisiin aloittamaan leikkaus. Siinä minua sitten käänneltiin ku ei ite pysty liikkumaan ja aika hankalaa oli asian korjaaminen siinä leikkaus pöydällä kun ongelma oli minun selkäni alla. Siinä käännöksissä pelotti että tipun lattialle kun ei se leikkauspöytä niin kauhean leveä ole. Tässä meni n.45 min kauemmin että saivat puudutteen toimimaan kunnolla. Leikkaus muuten meni ihan ok tosin kesti muutenkin kauemmin kun oli jo kolmas leikkaus kyseessä ja kiinnikkeitä oli niin paljon. Vauvalla oli ongelmia hengityksen kanssa aluksi mutta itki jo heti kun hänet nostettiin kohdusta. Lastenlääkäri kutsuttiin tarkastamaan tilanne ja kaikki ihan ok. Sain vauvan hetkeksi syliini ja kun minut oli ommeltu kiinni niin minä jatkoin heräämöön ja vauva isän kanssa osastolle. Heräämössä olin n.kaksi tuntia oli pahaa oloa ja päänsärky alkoi. Päänsärky johtui siitä selkäydinnesteen vuotamisesta ja jatkui noin pari viikkoa. Selkääni ne jätti jo leikkaussalissa jotain minkä piti tukkia vuoto kohtaa ja se poistettiin vuorakauden päästä.

Sängystä halusin nousta jo iltapäivällä koska tiedän että liikkuminen nopeuttaa toipumista ja tällä liikkumisella tarkoitan hidasta kävelyä. Oikea kylkeni/vatsani tuli tällä kertaa todella kipeäksi eli sängystä nousu asennossani oli jotain tällä kertaa pielessä ja sen parantumiseen meni lähemmäs puol vuotta. Siihen selkäydinnesteen tihkumiseen sain kofeiinia jonka ansiosta olin vielä kahdelta yöllä hereillä siellä lukusalissa. En juo edes kahvia niin tuo kofeiini vaikutti minuun hiukan enemmän kuin moneen muuhun.

Seuraavana päivänä ilmoitin että olen lähdössä kotiin jos vaan vauvalla on kaikki ihan ok. Lääkärin tarkastuksessa vauvalta löytyi sydämestä sivuääni ja ultrauksen jälkeen selvisi että sydämessä on kaksi pientä reikää jotka luultavasti parantuvat itsestään ajan kanssa ja näin niille on käynytkin. Eli pääsimme kotiin minun vaatimuksesta. Näin jälkeen päin tiedän että siinä ei ollut mitään järkeä lähteä sairaalasta vuorokausi leikkauksen jälkeen olin niin kipeä ja päätä särki taukoamatta ja siihen vielä päälle hormoonit niin myönnetään että olisi ehkä ollut järkevää tässä asiassa kuunnella hoitajia ja lääkäreitä (sekä miestäni joka kyllä kiltisti hoiti minua ja kolmea lastamme kotona). Tällä kertaa meille olisi tiedossa perhehuone jos sellainen suinkaan on vapaana niin saan pitää mieheni mukana koko ajan. Ja nyt lupasin että ollaan siellä ainakin kaksi yötä ehkä jopa kolme tilanteesta riippuen.

Näin kolme sektiota kokeneena (ja yksi alatie) suosittelen kyllä kaikille jotka voivat vaikuttaa asiaan niin ehdottomasti alatie synnytystä. Mutta esim. perätila tapauksessa valitsisin edelleen sektion.

Toivottavasti näistä mun kokemuksista on jollekkin apua ja yritin kertoa sektioista ilman pelottelua ja toden mukaisesti. Mutta mielestäni sektio ei välttämättä ole niin helppo kuin jotkut kuvittelee. Mutta jos on iso vaara joutua kiirreeliseen tai hätä sektioon niin silloin suunniteltu on ehdottomasti parempi vaihtoehto. Itse yritin nyt saada alatie synnytyksen mutta siihen ei kuulemma yksikään lääkäri lähde kolmen sektion jälkeen kun ei se ole suositeltevaa enään kahdenkaan jälkeen.
 
Neuvolakäynti takana ja viikkoja tosiaan 34+1. Vauva on rt ja laskeutunut jo ihan alas ja pää on kiinnittyny jo lähtökuoppiinsa. Sf mitta oli tosiaan noussu 29 cm siitä 28 cm mihin oli aiemmin tipahtanut mut ei kuulema enää hirveesti kasvakaan kun vauva jo laskeutunut. Vauvan syke oli 130 tuntumassa kun nukkui masussa.

Verenpaineet hyvät ja pissa puhdas. Painoa sen sijaan tullut kilo per viikko mut sen tiesinkin ihan kotivaa'an mukaan. Terkkakin sanoi että turvotuksesta johtuu ja sille ei voi mitään.

2 viikon päästä lääkäri ja siellä ultrataan sen aiemmin olleen etisen istukan takia. Terkka käski vielä yrittää pitää sen 3 viikkoa pojun matkassa jotta olisi pikkuisella jo hyvin painoakin:) enäähän ei estellä jos päättäisi synnytys käynnistyä.
 
Neiti, Kiitos paljon kun jaoit sektio kokemuksesi täällä! :) On mukava että kerroit totuuden mukaisesti asioista, eihän se kuitenkaan pelottelua ole koska täytyyhän se tietää ja sisäistää että aina tuollaisessa suuressa operaatiossa voi olla niitä asioita mitkä ei menekkään aivan kuin pitäisi.

Hattara, Ihania neuvolakuulumisia sulla siis kaikin puolin ja toivotaan että pieni pysyy vielä masussa kasvamassa! :)

Täälläkin neuvolakäynti takana tänään rv 35+4 pissa ok ja verenpaineet loistavat, niinkuin ollut koko raskauden.
Mutta yksi asia mikä mulla vähän pisti silmään, mistä th ei niinkään ollut huolestunut oli että mulla on paino tippunut jopa 1,5 kg :eek: Samaten sf mitta on sama mikä se oli 2 viikkoa sitten eli ei kasvua. Netistä lueskelin niin voi olla toki ihan normaaliakin, mutta tälläinen hätänen mamma sitten tietysti sai tuostakin asiasta stressinaihetta.
Onneksi maanantaina kontrollikäynti Kättärillä.
 
Miitu jos vauva alkaa laskeutua niin sf mitta ei enää kasva vaan saattaa just tosiaan jopa tippuaki. Mullahan oli kk sitten se sf 29cm, siitä 2 viikkoo ni tippunu 28cm ja nyt sit oli taas sen 29 cm. Ja sano ettei hirveesti siitä varmaan nouse ku vauva tuolla lantion pohjalla niin ei se mittauksissa näy vaikka vauva kasvaakin. Nyt oli nimittäin jo sen käyrän mukaan keski-ja alakäyrän välissä toi mun mitta.

Ja painoonhan voi vaikuttaa et jos sulla ollu turvotusta vaikka sit huomaamatontaki ja ne on lähteny ni se puottaa painoo tms et en ehken vielä huolestuis:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top