Minulla huitelee normaalisti hemppa 150 luokassa. Nyt se oli laskenut 123:een, mutta sain luvan käyttää rautavalmistetta kun omassa olossa alkaa välillä tuntumaan tuo lasku. Otan nyt Obsidania joka 2. tai 3. päivä.
Pitkään ihmettelin kun oli niin hutera olo. Verenpaineet oli ihanteelliset eikä nesteytyksessä tai verensokereissakaan pitäisi olla heittelyä kun syön pienesti, mutta useasti ja juon n. 3l vettä pitkin päivää. Mutta kyllähän sen olossa huomaa kun hb tippuu melkein 30 pykälää, vaikka mistään anemiasta ei vielä puhutakaan. :)
Tällä viikolla pitäisi käydä labrassa mittaamassa vasta-aineet, rh-negatiivinen kun olen. Sitten odotellaankin reipas pari viikkoa neuvolalääkäriin ja vasta helmikuun puolessa välissä seuraava neuvola. Torstaina poksuu 25+0, joten turhan usein ei kyllä meilläneuvolassa ravata. Eipä sinänsä, että vielä olisi suuremmin ollut tarvettakaan. Esikoisen odotuksessa meillä oli mukana aivan mahtava hoitaja. Hän muisti aina mistä oltiin juteltu ja olo oli aina kuin kaverille olisi mennyt. Nytkin hoitaja on mukava, mutta tuntuu, että joka kerta on kuin ensikertaa kävis. Aina saa kerrata samoja asioita eikä hän tunnu olevan oikein perillä tässä minun odotuksessa.
Toinen pötkötti nyrkit pystyssä ja meni se peukkukin välillä suuhun. Painoa on jo kilon verran ja kaikin puolin kaikki näytti hyvältä! Th vielä varmisteli, että tyttö siellä todella pyörii :) Istukkakin oli noussut, mutta th suositteli, että kontrollissa äippäpolilla kysyisin mahdollisesta synnytystapa-arviosta, oon kuulemma sen verran pieni... ja mutkin nyt sitten passitetaan sokerirasitukseen, kuulemma uusien suositusten mukaan kaikkien pitääkin nyt käydä. Yök!
onneks terkkari on ihana ja suhtautuu ymmärtävästi.. Ja mies tykkää edelleenkin vaikka onki liika kiloja.. 
