Nii tol vanhalla ultralla ei pystynyt kokoarviota antamaan, ei ees sinnepäin, et onko iso vai pieni. Mut jotain positiivista on toi painonnousu n.200g/vko, koska sehän on se, paljo vauva viikossa kasvaa (älkää kukaan ampuko alas tätä mun päätelmää, vaikka oliski epätosi). Ja kuulemma naamakaan ei oo turvonnut. Tuli oikein hyvä mieli :)
Neuvola- ja ultrakuulumiset
- Ketjun aloittaja MamaDoodles
- Aloituspäivämäärä
Ps. googlettelin tietty heti "sf-mitta yläkäyrän yläpuolella"-juttuja. On samalla lailla kuin mistä tahasa, että "tulee iso vauva" "ei vaikuttanut mihinkään". Kaikenlaista siellä povataan siis. Joku oli ison sf-mitan turvin päässyt/joutunut synnytystapa-arvioon. Ei haittaisi. Varsinkin jos siitä on tulossa iso, ni olis ihan kiva tietää, et mahtuuko se vai ei. Joillain on sitten käynnistelty hyvissä ajoin (ja tässä kohtaa ei yhtään tullut taas mieleen se, että mies syntynyt n.3,5kg kuukauden etuajassa...) Pitänee varmaan neuvolassa olla ihan neuvoton, jos maha on taas kovin yläkäyrän päällä...
Mulle laitettiin kanssa lähete synnytystapa-arvioon, koska sf-mitta huitelee yläkäyrän yläpuolella. Ultrassa kuitenkin on tähän mennes joka kerta todettu et vauva kasvaa keskikäyrällä. Haluavat tämän lisäksi vielä synnytystapa-arviossa varmistaa, että mahtuuko vauva tulemaan lantiosta, koska meillä on suvussa ahdasta sisälantiota.
Luulis et laittavat ensisynnyttäjät tonne arvioon, jos sitä vaatii "hyvän syyn kera". Hitto ku mies ei varmaan pääse mukaan maanantaina, se olis niin tämäkkä sanomaan ja vaatimaan. Oon ite vähän sellanen myötäilijä...
Kävin tänään neuvolassa. Siinä aulassa odotellessa molemmista huoneista kuului ihan hysteeristä vauvan itkua. Ajattelin siinä sitten että voi juma, tuotako se tulee sitten olemaan. Siis tokihan vauvat itkee ja meidän esikoinen itki kanssa illat 2,5kk ikään asti (ei kuitenkaan mitään koliikki-itkua) mutta jotenkin tämä vauvan syntyminen tuntuu nyt jotenkin pelottavalta... Johtunee varmaan siitä, että olin aika paljon tämän mahaansa itkevän esikoisen kanssa yksin päiviä ja iltoja kotona miehen työn vuoksi. Ja voin sanoa, että olin aika hukassa ja väsynyt silloin! Joo, siis sain aikamoisen herätyksen siellä odotellessani omaa vuoroa!
Neuvolakäynnillä minulla oli tällä kertaa harjoittelija, joka tietysti teki asiat omalla tavallaan. Toki siinä mukana oli tämä "tuttu" neuvolan täti, jota minä en oikein vieläkään miellä omaksi mukavaksi neuvolan tädiksi.. Tämä on nyt siis jo toinen neuvolan täti minun raskauden aikana. Tai ei se mikään "täti" ole, nuorempi kuin minä...
Painoa oli tullut 1,3kg/vko ja taisin saada pienet torut herkuttelusta. Vastasin ihan suoraan että joo herkuttelen melkein joka päivä, kun tämä tutumpi neuvolan täti sitä minulta kysyi. Kuulemma minun pitäisi lisäksi vielä pienentää annoskokojakin ettei painoa tule liikaa... Just joo, minä syön kun on nälkä ja herkuttelen kun tekee mieli makeaa!! Muutenkin tästä neuvolakäynnistä jäi aika huono fiilis... Seuraava neuvola onkin sitten viikkoa ennen laskettua aikaa. Sitä ennen on se synnytystapa-arvio. Toivottavasti sinne sattuisi joku kovaotteisempi lääkäri tekemään sisätutkimuksen niin hyvällä tuurilla tämä Jäbä syntyisi ennen viimeistä neuvolakäyntiä!!
Masussa muuten kaikki hyvin. Vauva on pää alaspäin, mutta ei vielä kiinnittynyt. Maha on ollut muutaman viikon paljon supisteluherkempi kuin aiemmin (kovottumia/supistuksia on ollut jo puolilvälistä raskautta asti). Nyt vaan odotellaan. Tätä voi kestää vielä neljä tai jopa kuusi viikkoa, mutta nyt jo tuntuu että Mie Romahan!!
Neuvolakäynnillä minulla oli tällä kertaa harjoittelija, joka tietysti teki asiat omalla tavallaan. Toki siinä mukana oli tämä "tuttu" neuvolan täti, jota minä en oikein vieläkään miellä omaksi mukavaksi neuvolan tädiksi.. Tämä on nyt siis jo toinen neuvolan täti minun raskauden aikana. Tai ei se mikään "täti" ole, nuorempi kuin minä...
Painoa oli tullut 1,3kg/vko ja taisin saada pienet torut herkuttelusta. Vastasin ihan suoraan että joo herkuttelen melkein joka päivä, kun tämä tutumpi neuvolan täti sitä minulta kysyi. Kuulemma minun pitäisi lisäksi vielä pienentää annoskokojakin ettei painoa tule liikaa... Just joo, minä syön kun on nälkä ja herkuttelen kun tekee mieli makeaa!! Muutenkin tästä neuvolakäynnistä jäi aika huono fiilis... Seuraava neuvola onkin sitten viikkoa ennen laskettua aikaa. Sitä ennen on se synnytystapa-arvio. Toivottavasti sinne sattuisi joku kovaotteisempi lääkäri tekemään sisätutkimuksen niin hyvällä tuurilla tämä Jäbä syntyisi ennen viimeistä neuvolakäyntiä!!
Masussa muuten kaikki hyvin. Vauva on pää alaspäin, mutta ei vielä kiinnittynyt. Maha on ollut muutaman viikon paljon supisteluherkempi kuin aiemmin (kovottumia/supistuksia on ollut jo puolilvälistä raskautta asti). Nyt vaan odotellaan. Tätä voi kestää vielä neljä tai jopa kuusi viikkoa, mutta nyt jo tuntuu että Mie Romahan!!
Joo, mun mielestä saa syödä :) olis iteki tehny mieli tänään sanoa, ku paino ei oo kuukauteen tosiaan heilahdellut, et syön joka päivä karkkia ja/tai pullaa. Juon tosi paljon limua. En oo ees ennen syönyt suklaata, nyt syön. :D (eiks ne sit imettämällä lähe? ...lähteehän?)
Kai ne yleensä lähtee imettämällä, mutta en mä silti uskalla herkutella niin paljon kun huvittais! Ainoo mitä en voi vastustaa on juustokakku :)
Vaikka ne kilot lähtiskin imettämällä niin mä oon kyllä valmistautunu tekeen hirveen määrän hommia saadakseni entisen liikkuvuuden ja lihaskunnon takasin, ne kun ei palaudu kun ite treenaamalla!
:D älkää nyt, hyviä harhakuvitelmia rikotte...
MamaDoodles
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä lihoin imetysaikana... Koko ajan nälkä, vatsaongelmainen vauva joka ei suostunu olemaan muualla kuin sylissä: teenkö ja syönkö salaatin vai otanko pari palaa suklaata tai haukkausta pasteijasta tm. kaloripommista samalla kun hyssytelen kirkuvaa vauvaa..? Hmm, valitsin jälkimmäisen. Vauva oli kaiken huipuksi täysimetyksessä. Joskus illalla tein ruokaa annospurkkeihin jääkaappiin ja pakkaseen ja mies väsäsi mulle salaattia, mutta ongelmaksi tulikin sitten se, etten pystynyt vauvan hereilläollessa syömään kuin minuutin tai ehkä kaksi kerrallaan ja nälkä oli tosiaan aivan valtava.
Jälkeenpäin paljastui että huuto johtui allergioista (en tiennyt että vauva voi olla allerginen äidinmaidon kautta saaduille allergeeneille, olisivat voineet kyllä neuvolassa asiasta mainita kun kerroin oireista). Nyt onneksi tiedän paremmin, ajattelin kokeilla josko paino tällä kertaa jopa vähän laskisi!
Jälkeenpäin paljastui että huuto johtui allergioista (en tiennyt että vauva voi olla allerginen äidinmaidon kautta saaduille allergeeneille, olisivat voineet kyllä neuvolassa asiasta mainita kun kerroin oireista). Nyt onneksi tiedän paremmin, ajattelin kokeilla josko paino tällä kertaa jopa vähän laskisi!
MamaDoodles
Vauhtiin päässyt keskustelija
Joo, toi lihaskunto ja ihan hapenottokyvyn lasku oli mulle järkytys! Mä en saanut tehtyä 6kk vauvan syntymästä kuin yhden (!) vatsalihasrutistuksen (maasta polviin) vaikka olin kyllä tehnyt niitä ”nylpytyksiä” heti kun lihakset olivat palanneet reissultaan kylkiin... Ja lenkkeily, pieni hikinen mäki ja meikä puuskutti kuin höyryjuna.
juu mielenkiinnolla odotan että pääsen kokeilemaan oman rapakunnon rajoja...vähän pelottaa mutta täytyy vaan yrittää olla turhautumatta ja jatkaa sinnikläästi eteenpäin vaikka edistys ois hidasta!
Meikä lähtee suoraan futistreeneihin. Siel ei voi itkeä Eivaa, varmaan noi pihatyöt on eka puhde. Arjen liikunta on tärkeää! ...ehkä vauvan kanssa rytkytän vaunuilla pitkin hiekkateitä alkuun....plaah lähtis jo tää maha...
Eivaa, varmaan noi pihatyöt on eka puhde. Arjen liikunta on tärkeää! ...ehkä vauvan kanssa rytkytän vaunuilla pitkin hiekkateitä alkuun....plaah lähtis jo tää maha...Minä niin odotan, että saan oman kroppani takaisin vaikkei se ehkä niin hehkeä olekaan mutta kuitenkin! Ennen raskautta kerkesin käydä puoli vuotta salilla personal trainerin kanssa ja sain itteeni melko hyväänkin kuntoon jo. Synnytyksen jälkeen haaveissa olis alottaa uusi harrastus, dobo, koirien kanssa siis. Ei tartte laittaa koirien aikaa salille vaan saan kerralla liikutettua itteni ja koirat :)
Kaisa sama täällä! Mä olin ennen raskautta elämäni kunnossa mutta nyt en oo saanu tehä oikeestaan juuri mitään joulukuun puolivälin jälkeen kun supistuksia tuli niin paljon jo sillon. Jouduin luopuun mun lempiharrastuksista jo kun plussasin, koska tankotanssia tai thainyrkkeilyä ei kumpaakaan suositella raskaanaollessa. Kävin kuitenkin sinne raskauden puoliväliin asti ahkerasti salilla. Nyt ootan vaan että pääsen lenkille, salille ja tankotanssimaan! Thainyrkkeily saa vielä olla hetken tauolla kun se vaatii paremman peruskunnon. Ehkä palaan sen pariin jo syksyllä, ehkä vasta joulun jälkeen.... Mutta odotan kyllä kovasti että saan taas harrastaa kaikkea mistä nautin vaikka aikaa harrastuksille tuleekin varmasti olemaan tosi paljon vähemmän kun ennen!
nonni, eilen kävin sitten siellä äitipolilla heittelevien sokereitten takia. ja sen yläkäyrän yläpuolella huitelevan sf-mitan takia. olin jo henkisesti varautunut, että vauva on kasvanut jo liian isoksi ja insuliinien kanssa tullaan kotiin. varsinkin kun istuessa tosiaan vauva tuntuu jo olevan tosi korkealla.
ensin kävin hoitajan puheilla ja tämän mielestä ylimenevien arvojen määrä ei ollut suuri, mutta sanoi että lääkäri ja vauvan koko sitten määrää miten tästä edetään. hän kehui, että olen tosi ahkerasti mitannut ja että olen tietoinen kyllä mitä kärsii syödä ja mitä ei.
kun pääsin lääkärille, tämä katsoi vihkoani ja totesi vain, että eihän tämä ollenkaan pahalta näytä, kun päivän aikana on suurin piirtein yksi mittaus yli rajojen ja välillä on sellaisia päiviä, että lukemat on oikein hyviä. kerroin, että olen paljon mittaillut vielä ei-mittauspäivinä ja "testaillut".
mutta tuli sellainen olo, että olen ihan turhaan tullut sinne, että ei tilanne ole ollenkaan paha. eri lääkäri tammikuun alussa oli jo antamassa mulle niitä insuliineja silloisten ylitysten perusteella, mutta kun välissä oli niitä priima-päiviä, niin katsottiin pätkä eteenpäin. nyt niitä ylityksiä on enempi mitä silloin ja tämän toisen lääkärin mukaan se on "ok".
nyt ultrassa olikin ihan viikkoja vastaava vauva. :) kaikki oli kunnossa, eikä mun sokereitten heittelyillä ole ollut vaikutusta vauvan kokoon. lääkärin mielestä jatkettaisiin samanlailla kuin tähänkin asti, mittailulla ja dieetillä, mulla kuitenkin oli jo varattuna rv 37 4. huhtikuuta kokoarvio. jos sokerit pysyy samana, eikä tulee enempi päivälle ylityksiä, niin ennen kokoarviota ei tarvitse käydä.
kummastuttaa nuo lääkärit, kun toinen oli jo tammikuussa antamassa mulle insuliinit mukaan ja käski petrata ruokavaliota ja tämän toisen mielestä tilanne ei ollut edes paha, eikä puhunut insuliineistä mitään.
ja ihmettelen sitä, kun esikoisen kohdalla mulla oli sokerirasituksessa rv28 vain tunnin arvo vähän yli rajan ja "testin vuoksi" neuvolan täti silloin antoi mittarin. sokerit meni välillä yli ja ultrassa joskus rv32-33 vauva vastasi viikkoja 35-37. ja esikoinen syntyi just laskettuna päivänä ja oli vähän päälle 4kg.
nyt kuitenkin tämän kolmannen kohdalla sokerirasituksessa kaikki arvot oli yli ja tilanne on näin loppu raskaudesta "pahempi" ja sokerit paukkuu herkästi yli, niin silti ultrassa oli viikkoja vastaava vauva...
mutta mää oon niin helpottunut, että vauva oli oikean kokoinen! :) kävin sen kunniaksi hakemaan kaupasta kermamunkin!
(hyi minä...) 
mutta ei se ollutkaan kuitenkaan niin hyvää miltä se näytti...
ensin kävin hoitajan puheilla ja tämän mielestä ylimenevien arvojen määrä ei ollut suuri, mutta sanoi että lääkäri ja vauvan koko sitten määrää miten tästä edetään. hän kehui, että olen tosi ahkerasti mitannut ja että olen tietoinen kyllä mitä kärsii syödä ja mitä ei.
kun pääsin lääkärille, tämä katsoi vihkoani ja totesi vain, että eihän tämä ollenkaan pahalta näytä, kun päivän aikana on suurin piirtein yksi mittaus yli rajojen ja välillä on sellaisia päiviä, että lukemat on oikein hyviä. kerroin, että olen paljon mittaillut vielä ei-mittauspäivinä ja "testaillut".
mutta tuli sellainen olo, että olen ihan turhaan tullut sinne, että ei tilanne ole ollenkaan paha. eri lääkäri tammikuun alussa oli jo antamassa mulle niitä insuliineja silloisten ylitysten perusteella, mutta kun välissä oli niitä priima-päiviä, niin katsottiin pätkä eteenpäin. nyt niitä ylityksiä on enempi mitä silloin ja tämän toisen lääkärin mukaan se on "ok".
nyt ultrassa olikin ihan viikkoja vastaava vauva. :) kaikki oli kunnossa, eikä mun sokereitten heittelyillä ole ollut vaikutusta vauvan kokoon. lääkärin mielestä jatkettaisiin samanlailla kuin tähänkin asti, mittailulla ja dieetillä, mulla kuitenkin oli jo varattuna rv 37 4. huhtikuuta kokoarvio. jos sokerit pysyy samana, eikä tulee enempi päivälle ylityksiä, niin ennen kokoarviota ei tarvitse käydä.
kummastuttaa nuo lääkärit, kun toinen oli jo tammikuussa antamassa mulle insuliinit mukaan ja käski petrata ruokavaliota ja tämän toisen mielestä tilanne ei ollut edes paha, eikä puhunut insuliineistä mitään.
ja ihmettelen sitä, kun esikoisen kohdalla mulla oli sokerirasituksessa rv28 vain tunnin arvo vähän yli rajan ja "testin vuoksi" neuvolan täti silloin antoi mittarin. sokerit meni välillä yli ja ultrassa joskus rv32-33 vauva vastasi viikkoja 35-37. ja esikoinen syntyi just laskettuna päivänä ja oli vähän päälle 4kg.
nyt kuitenkin tämän kolmannen kohdalla sokerirasituksessa kaikki arvot oli yli ja tilanne on näin loppu raskaudesta "pahempi" ja sokerit paukkuu herkästi yli, niin silti ultrassa oli viikkoja vastaava vauva...
mutta mää oon niin helpottunut, että vauva oli oikean kokoinen! :) kävin sen kunniaksi hakemaan kaupasta kermamunkin!
(hyi minä...) mutta ei se ollutkaan kuitenkaan niin hyvää miltä se näytti...
Muokattu viimeksi:
Neida
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ai, se kohta on pakollinen? Me ei kyllä laitettu siihen kuin tytölle nimi, kun tyttöä meille rakenneultrassa veikattiin. Olisikohan siihen silti pitänyt laittaa pojallekin..
No, minulla on lääkärineuvola kahden viikon päästä, siellä ajattelin vielä varmistella tuota sukupuolta. Eihän sillä suuresti ole merkitystä, mutta olen ainakin itse siihen tyttöön nyt valmistautunut siihen malliin että pitäisi sitten poikaparka tuoda vaaleanpunaisissa kotiin synnäriltä, jos sieltä sellainen sattuisikin syntymään
Jos haluaa hätäkasteen, se kohta täytetään. (esim. meillä ei tullut siihen mitään, kun ei kasteta)
tänään neuvola 33+4, jossa tuli tunne, ettei kyllä tunne omaa kroppaa lainkaan! Neuvolan täti ei aluksi pystynyt mittaamaan sf-mittaa, kun kohtu oli supistuksesta kova. Olin ihan hölmistynyt, että mikä supistus. Luultavasti mulla on siis pidemmän aikaa jo ollut kivuttomia harjoitussupistuksia, mutta en vaan itse tiedosta niitä...