esikoiselta jäin sairaslomalle kahta viikkoa ennen äitiysloman alkua, oliskohan ollu viikoilla 34 tai jotain. myyjänä työskentelin, hyllytän kuivaelintarvikkeita. eli lavallinen elintarvikkeita myymälään ja siitä laittamaan tavaroita hyllyyn. kevyimmät nosteltavat ja kanneltavat tavarat oli sipsipusseja tai pastillirasioita, raskaimmat isoja koiranruokasäkkejä tai 10kg:n ranskanperunalaatikoita. koko päivä jalkojen päällä, nostelua, kantamista, kyykistelyä, tukivyötä käytin päivittäin.
työpäivän jälkeen iltoisin/öisin jalkoja pakotti ja veti suonta, enkä meinannut sen takia saada nukuttua ja olin tosi väsynyt, kuitenkin herätys oli aamuisin klo:4.30. yritin ajatella, että olen sen pari viikkoa vielä töissä ja jään sitten hyvillä mielin äitiyslomalle. neuvolan täti kyllä monesti sanoi, että voisin jäädä sairaslomalle, kun työ ei mitään kevyttä ole, mutta sanoin että jaksan hyvin olla töissä.
loppuraskauden lääkärineuvolassa lääkäri kirjoittikin saikkua sen kaksi viikkoa, kun kerroin etten tahdo saada nukuttua öisin jalkojen pakotuksen ja suonenvetojen takia, vaikka käytin tukisukkia yms. itselleni se oli "kova paikka", kun tiesin näitä jotka raskaana ollessaan valittivat vain neuvolassa olemattomista vaivoista sen takia, kun ei ollut enää kiinnostusta olla töissä ja saivat viikkoja tai kuukausia sairaslomaa. itselläni ei ollut raskausaikana mitään ongelmia, eikä mulla olisi ollut pokkaa neuvolassa mennä moittimaan että töissä on raskasta tms, kun kerta vointi oli hyvä.
sitten pitikin mennä saikkulapun kanssa pomon puheille, vaikka työpäivän aikana ei ollut ongelmia.
loppujen lopuksi olin kiitollinen sairaslomasta, olihan arki raskasta huonojen yöunien takia. suonenvedot ja jalkojen pakotukset hävisivät heti kun jäin töistä pois ja olihan sitä energiaa iltoisin muuhunkin kuin sohvalla makaamiseen. :)