Neuvola- ja ultrakuulumiset

Ei ja yks hyvä on et miulle osui ainakin tällä kertaa tosi ihanat kätilöt (vuoro vaihtui kun siellä olin) ja lääkäri samaten. Lievitti tota miun sairaalasynnytyskauhua huomattavasti. Et ei se turha visiitti ollu vaikka osoittautui aiheettomaksi.

Ehkä jos siel ois ollu kauhee kiire ja hulina ei ois menny mut tuntui olevan hiljaista niin tosiaan pyysivät mieluummin näytille. Ens kerralla jos vastaavaa tulee ni osaan varmasti rauhoitella itseni ja käydä vaikka terkkarilla seuraavana päivänä katsomassa ne paineet ja proteiinit. :) Ellei sit tuu jotain ihan uutta oiretta taas.
 
Minä nyt soittelin neuvolaan niistä perhevalmennuksista, ja tosiaan olivat meidät niistä unohtaneet, kun meidän neuvolassa on ollu noita sijaisia koko syksyn ja talven, ja joka kerralla eri terkkari... :P Ehdittiin nyt onneks vielä mukaan helmikuussa alkavaan ryhmään. Ja ens viikosta eteenpäin saadaan vihdoin uus oma neuvolantäti! Ja tän pitäis nyt olla pysyvästi siellä, eli ei tarvii joka kerta kattella eri naamoja enää... :)
 
mulla on tunnin päästä se eka perhevalmennus. toivottavasti siellä olis kivaa porukkaa niin vois löytyä juttuseuraa tai vaikka potentiaalisia kavereita, niitä kun ei ikinä voi olla liikaa! aiheena toi imetys vähän jännittää kun en oikeen osaa vielä suhtautua koko imetysasiaan, mutta ehkä tää auttaa siihenkin!
 
Meillä ensimmäiset valmennukset on vasta maaliskuussa, kerkiän muistaakseni jäädä äitiyslomallekin ennen kuin ne alkaa vaikka tarkoitukseni on jäädä vasta 30 päivää ennen laskettua aikaa pois töistä. Neljä kertaa niitä muistaakseni oli, on meillä lappukin niistä mutta en nyt ulkoa muista mitä ne sisälsi ja montako niitä oli.

Neuvola-aika minulla piti olla 6.2., mutta jouduin siirtämään sitä työvuoroni takia. Sain uuden neuvolan vasta 13.2. siis, mutta se on ihan ok neuvolan mielestä kun kaikki on kerta ollut hyvin voinnin suhteen. Käski sitten soitella, jos tulee jotain aikaisemmin.
Huomenna sen sijaan olisi sokerirasitus toiseen kertaan, ensimmäinen kerta oli silloin joskus alussa sukurasitteen takia. Tämä huominen on nyt ilmeisesti se pakollinen iän(?) takia käytävä. Otin töistä huomisen vapaaksi, niin on mukavampi sitten olla siellä kun ei tarvitse stressata töihin lähtemistä monen tunnin labrailun jälkeen.
 
olipa kyllä pettymys se perhevalmennus...ei mitään keskustelua tai kontaktia. siellä me kaikki istuttiin ja täti edessä yksin selitti. ei se vaikuttanu ketään muuta vaivaavan :/ harmi.
 
Meillä tosiaan ei kukaan muu osallistunut ees keskusteluun, vaikka kysyttiin meiltä. Eikä sit itekää kehannut olla koko ajan äänessä...Ja saahan siellä osallistua, vaikkei mitään kysyttäiskään ;)
 
No höh! Harmi et on noin vuorovaikutuksetonta. Toivottavasti jotain hyötyä niistä valmennuksista sit on kuitenki,

Mua kans toi imetys ahistaa/pelottaa/jännittää/kammoksuttaa... Ajatuksenakin tekee pahaa, mut sen hyödyt lapselle on kyllä niin suuret että pakko kai siihen on ryhtyä jos vaan homma onnistuu. Neuvolassa puhuin jo alkuraskaudessa mun imetyskammosta, mut siihen ei kommentoitu mitenkään. Toivottavasti jotain rohkasua sais joko noista perhevalmennuksista tai sitte edes loppuajan neuvoloista.
 
Esikoisen kans käytiin perhevalmennuksessa ja silloin oli tosi kiva ryhmä, tehtiin yhdessä vapaa-ajallakin juttuja, käytiin mm. mammajoogassa ja muutenkin pidetään yhteyttä edelleen. Aina sitä hyvää ryhmää vaan ei synny. Ei kuulemma oo täälläkään kovin usein niin hyvin yhteen sopivaa ryhmää kun meidän -12 syksyn ryhmä. Ny tei oo edes ollut puhetta koko valmennuksesta,mutta en kyllä tiedä jaksaisinko mennäkään näin toista kertaa.
 
Joo kyllä meillä ainakin sitä valmennusta pidettiin selkeesti ensisynnyttäjiä varten. Luulen ettei sitä täällä muille tarjotakaan. Alle 20 osallistujaa oli meillä ryhmässä ja vissiin maalis-/huhti-/toukokuisten odottajia kaikki. Eipä mullekaan tulis ees mieleen mennä noihin mukaan jos olis jo aikasempaa kokemusta noista asioista. Ehkä se ryhmän jäykkyys johtu ekasta kerrasta? Elättelen vielä toiveita :)
 
Rv 30+0 neuvolakäynti:

Painoa 66kg (26+6 oli 66,4kg), RR 119/62, Hb 130, pissa puhdas, kohdunpohjankorkeus 26 ja raivotarjonta.

Oon ollu vähän huolissani vauvan kasvusta ja omasta painosta. Oma paino siis tipahtanut edellisestä kerrasta, joka oli reilu 3viikkoa sitten ja sf-mitta oli tähän käyntiin saakka alakäyrillä. Nyt hiukan tasottunut lähemmäksi keskiviivaa, mikä vähän helpotti mieltä. Vauva kyllä liikkuu ja voimakkaat potkut tuntuukin (varsinkin kylkiluut on koetuksella :D)

Mulla esikoista odottaessa tuli myös hillitysti painoa, mutta paljon reilummin kun tästä. Sutten kun ihmiset vielä huomauttelee "ompas sulla pieni maha" "onko sulla tosiaan noin paljon viikkoja" on huolestus kasvanut.

Me ei olla miehen kanssa mitään järin suuria kumpikaan, joten eihän sitä jättivauvaa voi odottaakaan.

Esikoinen oli syntyessään rv39+6 3145g, eli siro hänkin...
 
Me ollaan menossa synnytys- ja perhevalmennuksiin vasta 27.3-10.4 välisellä ajalla, la on 25.4. Saatiin päättää halutaanko mennä tammikuussa vai maaliskuussa alkavaan ryhmään ni valittiin tuo maaliskuu. Valmennuksia on neljä kertaa (vauvaperheen arki, kahdesta kolmeksi+äitiys, imetys+isyys ja synnytys). Nuo on kaikki sellaisia, ettei sinne tarvitse edes ilmottautua, kunhan saapuu paikalle. Ja kaikki noista on ilmeisesti tossa meidän neuvolan aulassa.
 
Tänään neuvolassa, viikkoja 32+1. Verenpaine oli 118/80, hemoglobiinia ei tällä kertaa otettu koska se on ollut aina niin korkea. Painoa on nyt tullut vähän yli 12 kiloa, joten syömistä pitää nyt vähän tarkkailla... Kohdunkorkeus 29 cm eli tasan ihanne :) Vauva oli raivotarjonnassa joka sopii mulle oikein hyvin ja oon sen kyllä itsekin huomannut, ettei ole sieltä n. viikkoon kääntynyt enää. Kaikki siis oli kunnossa ja sitten tulee se iso MUTTA...meillä vaihtui hoitaja ja se on aivan raivostuttava!! Sellanen tekopirtee vanhempi nainen joka käsitteli meitä kuin joitain 16-vuotiaita jotka ei tiedä yhtään mihin olaan ryhtymässä... Se vaikutti niin ällöttävän teennäiseltä, että nyt sitten loppu mun mukavat neuvolakäynnit. En oikeastaan mitään muuta "ihmisryhmää" vihaa enemmän kuin teennäisiä ihmisiä joilla on ongelmia mutta eivät voi niistä koskaan kellekään kertoa, ettei niiden täydellisen näköinen elämä vaan mene rikki.Eihän tässä enää montaa neuvolakertaa onneksi ole mutta olisin niin mielelläni pitänyt meidän aiemman hoitajan joka oli sijaisena, nuori, mukava tyttö joka ymmärs meitä ja meidän huumorintajua.
 
Minulla oli perjantaina se sokerirasitus ja maanantaina soittelin tuloksia. Paastoarvo oli 4,5 (maksimi saisi olla 5,3), 1h arvo oli 6,7 (pitää olla alle 10) ja 2h arvo oli 6,9 (pitää olla alle 8,6). Kaikki siis hyvin siltä osin, ei ole raskausdiabetesta :)
Itse rasitus ja odottelu meni samallailla kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ei tullut siis mitään pahoinvointeja tai muita oireita. Aikakin meni suhteellisen nopeasti kun pelaili tabletilla pasianssia :grin
 
Voi vitsi te ootte ollut kaikki sitkeitä sissejä sokerirasituksessa! Musta tuntuu, että olin kuin lapsi ensimmäistä kertaa lääkärissä.. :oops: Jännitin testejä niin paljon, että paastosin ennen testejä yli 15 tuntia, unta sain noin kolme tuntia edellisenä yönä. Olin siis aivan kukkuu-olotilassa jo valmiiksi ennen sokerilitkun juomista. Litkuhan sai mut yökkäilemään voimakkaasti (onhan siinä vissi ero Pandan tummaan suklaaseen!), sinnikkäästi yritin pidätellä kaiken sisässä. Odotteluajan horkkailin ja pötkötin odotusaulassa. Onneksi mies oli lähtenyt mukaan sijaiskärsijäksi.. Kyllä sitä ihmisen päänuppi saa keholle kaikenmoisia möykkyjä aikaiseksi! o_O

Seuraavana päivänä oli neuvola ja sain paljon päähän taputtelua loistavista tuloksista, arvot 4,1/5,3 ja 4. MItä ihmettä sitä jännitti niin, että näin jälkikäteen hävettää hurjasti?? :sad001
 
huhheijaa, tänää oli neuvola klo: 9.15 ja perhekahavila klo: 10.30 ja mietein täsä pari päivää, että miten me tehtäs ko neuvolasta kuitenki pääsee viimestää 10:ltä pois, että jos autolla menee, nii kotia ei kannata tulla neuvolan ja kahavilan välisä ja kuitenki kahavilaan on sillon liian aikasta mennä.

eilen sitte kahtoin ko tummut veti potkukelekalla nii kevyen näkösesti kylällä, nii aattelin että pakkaan pojat kelekan kyytille ja mennää sillä. on kuitenki vähä nopiampaa mennä mitä kävellen, nii ei tartte aamulla aivan nii aikusin olla menosa. matkaa meiltä neuvolaan on 3,6km. noh, eihän se potkukelekka nii keviästi kulukennu mitä tummuilla, olihan mulla kaks poikaa kyytillä. jään läpi tulleet kivet ja asvaltti haittas menua ja mää olin ihan punanen ja hikimärkä ko päästii neuvolaa! :eek: ja myöhästyttiinki vielä 5-10min... sykemittarin mukaa syke oli korkeimmillaa 185 ja kyllä nyt koko kropasa tuntuu tuo 7km matka, varsinki jalat on ihan hyytelyä... ei jaksais tehä mitään
noh, olihan sillä kelekalla kuitenki vähä nopsempi tuo väli, kävellen tuplarattailla menee 45min ja potkukelekalla meni 30min.

viimeks hemoglobiini oli 111 ja oon täsä noin joka toinen päivä napsinnu obsidania, ko ei tuo nii kovin alhainen ollu, mutta nyt hb oliki laskenu 108:aan. ois vain pitäny ottaa joka päivä rautaa... neuvolan täti jätti viimeseks tuon verenpaineen mittaamisen, ko olin tosiaa aivan hikimärkä... :grin

sf-mitta oli 29cm, mun mielestä se kuullosti jotenki isolle, mutta ei neuvolan täti siittä mitää sanonu. esikoisen kohalla samoilla viikoilla (28+6) oli sama 29cm, mutta toisen lapsen kohalla tuo 29cm oli vasta rv 33...
 
Ninetsu: nyt avaas hiukan murresanakirjaa mulle ja mikä on tummu? :grin Ihanaa kun kirjoitat murteella, mut nyt meni hiukan yli hilseen...

Neuvolaterkkuja täältäkin. Vauva oli raivotarjonnassa, ainakin hetken. Verenpaineet matalat kuten aina, hb 111. Selällään olosta selkä kipeytyi ja oli vaikeaa päästä ylös. Kymmeneksi vikaksi minuutiksi iski tosi paha olo, meinas neuvolatäti vaan et kävele käytävällä hetki ennen diabeteshoitajan vast.ottoa (sokerirasituksessa viime viikolla eka arvo 5.6).

Olin kovin huonovointinen koko diabeteshoitajan vastaanoton ajan ja sain mittarin kotiin ja nyt seurailen sokereita. Ei ottanut suuremmin kantaa siihen, että oliko mahdollista, että edellisen illan iltamässäyksellä oli aihetta ekan arvon kohoamiseen kun oon sitä surrut ja murehtinut. Tosin mulla on kamala sukurasite ja diab.hoitaja meinas, että hyvä et selvis, et voidaan seurata.

Mä lähdin aikojen jälkeen kotiin, soitin töihin etten tuu, et sen verran huono olo, ettei pysty keskittymään. Kotona oli hetken huono olla, sit otin 3 tunnin päiväunet ja nyt olo on taas ihan ok, Ehkä hiukan päänsärkyä. Yleensä en näin helpolla kotiin jää, mutta nyt ajattelin, et on sitte mitä tahansa, lepään. Jospa se oli meille kummallekin parasta vauvan kanssa? :confused013
 
Eilisiä neuvolakuulumisia: Paineet 125/75, Hb 120, sf-mitta 31. Vauva oli raivotarjonnassa muttei vielä kiinnittynyt. Kätilöopiskelijaa nauratti ku toinen oli jotenki ihan kippurassa tuolla :) Syke oli 155 eli kaikki niiltä osin jees. Leukosyytit oli pikkasen koholla ja nää veikkas josko virtsaputkentulehusta olis mut itse arvelen et ihan vaan hiivaa. Varmuuden vuoksi kuitenki laittavat mut kiikuttaan pissanäytteen labraan.
 
Ameeba: Jos oot paastolla ollu sillon ennen sokerirasitusta niinku ohjeistettiin, ni ei pitäis ruokavaliosta johtua. Mut jos oot just ennen ku paasto alkaa, eli n. 8-10h ennen näytteenottoa vetäny normaalia paljon isomman määrän hiilareita, voi se pikkasen vaikuttaa siihen sun tulokseen. Edellisenä iltanahan kuuluis syödä about normaalisti... Pussi sipsejä ja pari karkkipussia klo 22 illalla voi hieman vaikuttaa kyllä... Mut eihän tuo 5.6 mikään ihan hirveen huono oo! Noi viitearvot vähän vaihtelee ympäri Suomen, et mikä sit missäkin tulkitaan huonoksi arvoksi. Mut hyvähän se on oman mielenrauhankin kannalta et voi seurailla noita arvoja, ei tarvii ainakaan huolehtia tietämättömyyden keskellä :) Ja hyvä vaan että jäit kotiin! Vauvalle kuitenkin parasta että äitillä on hyvä olla <3
 
Olin 11 tuntia paastolla ja meillä ohjeena se 10 h. Ed.iltana oli vieras ja söin kuuden maissa puolikkaan munkin ja pasteijan. Sit iltapalalla leipää, banaania ym. Olihan se hiilarimäärissä liikaa, sen tiedän. Mutta koska mulla on niin voimakas sukurasite, oon tietty alttiimpi saamaan raskausdiabetes. Eilen oli 2 arvoa koholla(!) ja en mä silti oo mitään mässäilly, että ihan hyvä et nyt on sit pakko seurata vaikka mä vihaankin itseni pistämistä, jossain kohtaa oisin kuitenkin jääny sokeriarvoista kiinni elämäni aikana. Terveydenhoitaja sanoi, et pari päivää ois hyvä syödä normaalisti, mut diabeteshoitaja ei siihen meinannu mitään, meinas vaan et jonkinlaista herkkyyttä siinä on mulla jos yön aikana ei tasoitu sokerit.

Eihän 5.6 kovin huono ole, mut riittävä saadakseen diagnoosin ja onhan mulla aina ollut tiedossa se, että mulla on korkeampi riski muutenkin saada diabetes, joten senkin vuoksi olen tarkkaan katsonut että liikun paljon (vaikka välillä syönkin paljon) ja olen normaalipainoinen ollut aina.

Eiköhän tää tästä sipuli jos totun ajatukseen, että tarkkana pitää olla. Täytyy vissiin ryhtyä enemmän pistää proteiinia suuhun, jotta saan riittävän määrän energiaa kuitenkaan ettei se nostaisi sokereita. Tiistaina äitiyspoliklinikalla sitten katsellaan mitä sanovat.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top