Neuvola- ja ultrakuulumiset
- Ketjun aloittaja Tiina^
- Aloituspäivämäärä
Ensimmäisessä neuvolassa käyty keskiviikkona, tuolloin viikkoja 8+1. Sydänääniä ei tietenkään edes yritetty kuunnella koska ei ne olisi kuulunut kuitenkaan. Ensimmäinen ultra olis sitten 1.6. jännittää hieman, mutta kai siellä kaikki hyvin on, toivon niin ainakin.
Tämä raskaus on ollut erillainen alultaan kuin ensimmäinen. En ole juuri muita raskausoireita tuntenut kuin rintojen kivistelyä ja ajoittaisia alavatsa juilimisia, nälkä tulee nopeammin kuin ennen. Ensimmäisessä voin pahoin 7-14viikot. Mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen ettei pahempaa ole, kun on vielä tuo pikku neiti apua tarvitsemassa. :)
Huomenna on sitten Oma ensimmäinen äitienpäivä. <3 Hyvää äitienpäivää teille muillekkin. :)
Tämä raskaus on ollut erillainen alultaan kuin ensimmäinen. En ole juuri muita raskausoireita tuntenut kuin rintojen kivistelyä ja ajoittaisia alavatsa juilimisia, nälkä tulee nopeammin kuin ennen. Ensimmäisessä voin pahoin 7-14viikot. Mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen ettei pahempaa ole, kun on vielä tuo pikku neiti apua tarvitsemassa. :)
Huomenna on sitten Oma ensimmäinen äitienpäivä. <3 Hyvää äitienpäivää teille muillekkin. :)
Naavukka; jano täälläkin. Ja kierrehän on sopivasti valmis, kun saa sitten yöt vessassa rampata jos ei muutenkin niin vielä näiden vesilitrojen jälkeen. Muut juomat ei kyllä tällä hetkellä uppoa kuin maito ja vesi.
IhanUus;inhottavaa, että heti alkuun tuollainen kokemus. Mahtava juttu, että olet kuitenkin osannut vaatia pääsyä muualle. Mulla harmittaa edelleen ensimmäisestä raskaudesta kun olin täysin hoitohenkilökunnan "hyppyytettävä" enkä kaiken ollessa uutta osannut/kehdannut vaatia muuta. Nyt on jotenkin ihan erilainen asenne (varokaa nevola ja sairaala!) enkä esim. suostunut ottamaan aikaa yhdelle mulkvisti neuvolalääkärille jonka vastaanotolta lähdin viimeksi itkien. Vaatikaa siis oikeasti sitä miltä teistä itsestä hyväksi tuntuu heti alusta saakka.
IhanUus;inhottavaa, että heti alkuun tuollainen kokemus. Mahtava juttu, että olet kuitenkin osannut vaatia pääsyä muualle. Mulla harmittaa edelleen ensimmäisestä raskaudesta kun olin täysin hoitohenkilökunnan "hyppyytettävä" enkä kaiken ollessa uutta osannut/kehdannut vaatia muuta. Nyt on jotenkin ihan erilainen asenne (varokaa nevola ja sairaala!) enkä esim. suostunut ottamaan aikaa yhdelle mulkvisti neuvolalääkärille jonka vastaanotolta lähdin viimeksi itkien. Vaatikaa siis oikeasti sitä miltä teistä itsestä hyväksi tuntuu heti alusta saakka.
Kavin torstaina ultrassa, ja siella nakyi pieni papu ja sykkiva sydan!! Viikkoja nyt 7+5. Viela vahan jannittaa kuinka kay, koska syksylla tuli keskenmeno, mutta talla kertaa tuntuu paremmalta! Laskettuaika on siis 25.12.
Kahden viikon paasta uudestaan.. toivottavasti kaikki on silloinkin hyvin!
Hyvaa aitienpaivaa kaikille aideille :)
tammenlehti
Oman äänensä löytänyt
hiphurei! tänään käytiin mieheni kanssa si ekassa ultrassa, viikkoja nyt siis11+1! kaikki oli kunnossa ja aivan mahtava tunne nähdä se pieni alku ja kuulla sen syke! melkein tuli tippa linssiin! toisaalta tuntui jotenkin ihan uskomattomalta, että siellä se nyt sitten on! :) Miehenikin oli yhtä hymyä! :) ja la pysyi samana 2.12.12!
Minäkin varovaisesti alan kirjoittelemaan tänne.
Viime viikolla kävimme ensimmäisessä neuvolassa ja tänään kävin varhaisultrassa. Sieluni sai rauhan kun siellä köllötti sykkivän sydämen kanssa pieni tyyppi. Neuvolan laskurin mukaan la olisi 18.12. mutta ultrassa tyypin koko oli viikkoja isompi ja la olisikin jo 14.12. No odotellaan kun mennään np ultraan ja siellä sitten varmistuu asia vielä enemmän.
Viime viikolla kävimme ensimmäisessä neuvolassa ja tänään kävin varhaisultrassa. Sieluni sai rauhan kun siellä köllötti sykkivän sydämen kanssa pieni tyyppi. Neuvolan laskurin mukaan la olisi 18.12. mutta ultrassa tyypin koko oli viikkoja isompi ja la olisikin jo 14.12. No odotellaan kun mennään np ultraan ja siellä sitten varmistuu asia vielä enemmän.
Nannukka
Satasella mukana keskusteluissa
Ensimmäinen neuvola ja ensimmäinen lääkäri ovat nyt takana. 
Kaikki on kuulemma hyvin. Viikkoja olisi nyt kasassa 9+2, mutta lääkärin käsikopelolla tekemän tutkimuksen mukaan voisin olla kohdun koon puolesta reippaasti yli rv 10. 
Mitähän sekin sitten tarkkaan ottaen meinaa, en huomannut kysyä. Ensimmäinen ultra on kesäkuun 8, joten kaipa se silloin selviää.
Vähän jännittää!
....Mutta entäs jos onkin tuplat tulossa....??
Kaikki on kuulemma hyvin. Viikkoja olisi nyt kasassa 9+2, mutta lääkärin käsikopelolla tekemän tutkimuksen mukaan voisin olla kohdun koon puolesta reippaasti yli rv 10. Mitähän sekin sitten tarkkaan ottaen meinaa, en huomannut kysyä. Ensimmäinen ultra on kesäkuun 8, joten kaipa se silloin selviää. Vähän jännittää!
....Mutta entäs jos onkin tuplat tulossa....??
PupuL
Jostain jotain jo tietävä
Ensimmäinen neuvolakäynti on nyt sitte takana ja eipä sielä mittään varmistusta mistään tullu, sydänääniä tms. ei siis kuunneltu. Laskettu aika on virallisesti 21.12, mutta luultavasti ovulaationi on tapahtunut normaalia myöhemmin ja hipposta voikin odotella maailmaan tuossa 25.12 paikkeilla (aivan kuten itekkin olin laskenut). Raskausviikkoja on ensimmäisen l.a:n mukaan 8+4, mutta luultavimmin siis 8+0. Verenpaineet olivat hyvät ja hemoglobiini alhainen 114 (tiesinki tämän ja oon jo tovin popsinu lisärautaa).
Neuvolantäti oli aivan ihana, vaan jatkossa saan jonkun toisen hoitajan, hän kun sattui olemaan nyt sairaslomalla. Elikkä eihän täsä nyt muu auta ku ootella kärsivällisesti 1. ultraa, joka on vasta 18.6, ei millään malttais:P Neuvolalääkärille aika oli jo sentään 4.6. Jatkan siis hautomista... :D
Neuvolantäti oli aivan ihana, vaan jatkossa saan jonkun toisen hoitajan, hän kun sattui olemaan nyt sairaslomalla. Elikkä eihän täsä nyt muu auta ku ootella kärsivällisesti 1. ultraa, joka on vasta 18.6, ei millään malttais:P Neuvolalääkärille aika oli jo sentään 4.6. Jatkan siis hautomista... :D
HelmiQ
Silmät suurina ihmettelijä
Ensimmäisessä ultrassa on nyt käyty (rv 11+1). Ihmeellistä nähdä, että siellä masussa oikeasti asustelee joku :) Pieni tulitikkuaskin kokoinen hahmo heilutteli käsiä ja jalkoja ja oli kovin liikkuvainen. Sydämen sykkeen saimme kuulla ensimmäisen kerran, mistä meinas tulla tippa linssiin. Muutenkin kaikki näytti hyvältä ja koko vastasi viikkoja, joten laskettu aika pysyy samana kuin mitä neuvolatäti oli laskenut, eli 3.12.
Maiskuli78
Silmät suurina ihmettelijä
Minä poistun joulukuisista odottajista, kolmannen kerran peräkkäin koin keskenmenon... Sydän oli pysähtynyt pikkuisella 6+2 viikolla ja nyt lääkkeellinen tyhjennys menossa. Parempaa onnea teille muille, ehkä meillekin pikkukolmonen vielä joskus suodaan. Nyt pidetään ainakin kesän ajan taukoa.
Voi Maiskuli78...
Oon todella pahoillani....
Voimia ja rauhaa toivottelen Sinulle.
Voin vain kuvitella tunteesi. Itselläni myös kolme keskenmenoa takana lyhyen ajan sisään. Nyt jälleen raskaana ja toivorikkaana, että tällä kertaa onnistaisi. Onnea toivotan Sinullekin.
Oon todella pahoillani....
Voimia ja rauhaa toivottelen Sinulle.
Voin vain kuvitella tunteesi. Itselläni myös kolme keskenmenoa takana lyhyen ajan sisään. Nyt jälleen raskaana ja toivorikkaana, että tällä kertaa onnistaisi. Onnea toivotan Sinullekin.
Voi, olen niin pahoillani puolestasi Maiskuli78! Toivotaan, että saatte vielä kolmosen myöhemmin..
Mulla oli eilen toinen neuvola ja voi ihmettä kun doplerilla kuului ihanan nopea pompotus.. Olin aivan äimänkäkenä.. Tänään sitten ultra, sitä jännitän vielä enempi, tietysti.Verenpaineetkin olivat onneksi ihan ok mun lähtökohtiin nähden (140/87).
Mulla oli eilen toinen neuvola ja voi ihmettä kun doplerilla kuului ihanan nopea pompotus.. Olin aivan äimänkäkenä.. Tänään sitten ultra, sitä jännitän vielä enempi, tietysti.Verenpaineetkin olivat onneksi ihan ok mun lähtökohtiin nähden (140/87).
Maiskuli78
Silmät suurina ihmettelijä
Kiitos Pajupilli ja meema75, kyllä tämä tästä ajan kanssa helpottaa. Ja onneksi on nuo kaksi auringonsädettä jo olemassa, ilman heitä olisi todella lohdutonta ja raskasta...
Pajupilli, en tiennytkään että olet kokenut saman kuin minä nyt. Miten olet selvinnyt? Oletko käynyt tutkimuksissa? Ehkä oletkin jo kirjoittanut kokemuksistasi toiseen ketjuun, mutta en nyt muista... Olisi kiva kuulla sinun ajatuksiasi lisää.
Pajupilli, en tiennytkään että olet kokenut saman kuin minä nyt. Miten olet selvinnyt? Oletko käynyt tutkimuksissa? Ehkä oletkin jo kirjoittanut kokemuksistasi toiseen ketjuun, mutta en nyt muista... Olisi kiva kuulla sinun ajatuksiasi lisää.
Maiskuli78
Silmät suurina ihmettelijä
Kiitos Pajupilli ja meema75, kyllä tämä tästä ajan kanssa helpottaa. Ja onneksi on nuo kaksi auringonsädettä jo olemassa, ilman heitä olisi todella lohdutonta ja raskasta...
Pajupilli, en tiennytkään että olet kokenut saman kuin minä nyt. Miten olet selvinnyt? Oletko käynyt tutkimuksissa? Ehkä oletkin jo kirjoittanut kokemuksistasi toiseen ketjuun, mutta en nyt muista... Olisi kiva kuulla sinun ajatuksiasi lisää.
Pajupilli, en tiennytkään että olet kokenut saman kuin minä nyt. Miten olet selvinnyt? Oletko käynyt tutkimuksissa? Ehkä oletkin jo kirjoittanut kokemuksistasi toiseen ketjuun, mutta en nyt muista... Olisi kiva kuulla sinun ajatuksiasi lisää.
dzelli
Jostain jotain jo tietävä
Suuret pahoittelut Maiskuli78 :( Varmasti todella rankkaa...tsemppiä jatkoon!
Itselläni oli eilen ihan järkyttävän pelottava päivä. Heräsin päiväunilta ja samantien vatsani alkoi kramppaamaan ihan järkyttävän kipeästi, en ole kokenut kyseistä koko raskausaikana. Ne viiltelevät kivut lamaannutti mut täysin, enkä pystynyt liikkumaan. Odottelin siinä miestä kotiin, että hän voisi tulla auttamaan mut ylös sängystä kun en kivultani pystynyt ja voisin soittaa päivystykseen. Olo oli niin karmea, että kylmä hiki nousi pintaan ja itkin, että tässäkö tämä nyt oli...Kävin vessassa ja peläten odottelin, että tuleeko sieltä verta. Minulla tosin löydettiin varhaisultran yhteydessä kohdun päältä melkein 8cm halkaisijalta oleva kysta, joten ajattelinkin, josko kivut liittyisivät siihen.
Noh, pääsin sitten päivystykseen ja olo oli jo hivenen parempi - viiltelykipuja tuli enää vain ajoittain. Lopulta kun pääsin sisälle, lääkäri paineli mahaani, enkä tuntenutkaan mitään kipuja enää (?). Olin ihan hämilläni. Lääkäri huomasi kuitenkin suuren huoleni ja lupasi kokeilla sydänääniä, jos ne saataisiin kuulumaan. Hän etsi ja etsi sykettä ja lopulta sieltä löytyi kun löytyikin kovaa jumpsuttava syke! <3 "Tuskin tämä sinun sykkeesi on" lääkäri sanoi ja eihän se voinut ollakaan muun kuin pikkuisen <3 voi sitä helpotusta, pieni olikin elossa.
Kivut saattoivatkin johtua kystan puhkeamisesta tai vääntymisestä tai sitten olin liikaa rehkinyt puutarhassa pari tuntia aikaisemmin. Lääkäri kehotti kipujen voimistuessa/jatkuessa menemään kuitenkin suoraan naistentautien polille.
Huh, olipa tosiaan päivä. Onneksi viikon päästä nt-ultra, niin pääsee pian jo tsekkaamaan tilanteen uusiksi.
Itselläni oli eilen ihan järkyttävän pelottava päivä. Heräsin päiväunilta ja samantien vatsani alkoi kramppaamaan ihan järkyttävän kipeästi, en ole kokenut kyseistä koko raskausaikana. Ne viiltelevät kivut lamaannutti mut täysin, enkä pystynyt liikkumaan. Odottelin siinä miestä kotiin, että hän voisi tulla auttamaan mut ylös sängystä kun en kivultani pystynyt ja voisin soittaa päivystykseen. Olo oli niin karmea, että kylmä hiki nousi pintaan ja itkin, että tässäkö tämä nyt oli...Kävin vessassa ja peläten odottelin, että tuleeko sieltä verta. Minulla tosin löydettiin varhaisultran yhteydessä kohdun päältä melkein 8cm halkaisijalta oleva kysta, joten ajattelinkin, josko kivut liittyisivät siihen.
Noh, pääsin sitten päivystykseen ja olo oli jo hivenen parempi - viiltelykipuja tuli enää vain ajoittain. Lopulta kun pääsin sisälle, lääkäri paineli mahaani, enkä tuntenutkaan mitään kipuja enää (?). Olin ihan hämilläni. Lääkäri huomasi kuitenkin suuren huoleni ja lupasi kokeilla sydänääniä, jos ne saataisiin kuulumaan. Hän etsi ja etsi sykettä ja lopulta sieltä löytyi kun löytyikin kovaa jumpsuttava syke! <3 "Tuskin tämä sinun sykkeesi on" lääkäri sanoi ja eihän se voinut ollakaan muun kuin pikkuisen <3 voi sitä helpotusta, pieni olikin elossa.
Kivut saattoivatkin johtua kystan puhkeamisesta tai vääntymisestä tai sitten olin liikaa rehkinyt puutarhassa pari tuntia aikaisemmin. Lääkäri kehotti kipujen voimistuessa/jatkuessa menemään kuitenkin suoraan naistentautien polille.
Huh, olipa tosiaan päivä. Onneksi viikon päästä nt-ultra, niin pääsee pian jo tsekkaamaan tilanteen uusiksi.
sonkku
Oman äänensä löytänyt
dzelli: Minulla tuli juuri tuon tyyppinen kipukohtaus töissä kun olimme erästä asukasta käyttämässä vessassa... Menin täysin jalattomaks ja kipu oli kamala... Mieheni lähti viemään sit kesken työpäivän päivystykseen, mutta kaikki oli ok. Lääkäri sanoi että kohtu kasvaa niiin voimaakkaasti kun olen ensikertaa raskaana että kivut saattavat olla sietämättömiä... JA totesi että ei kannata olla huolissaan kun vuotoa ei ole ollut ja kaikki tuntui olevan normaalisti..Mutta kirjoitti kuitenkin pari päivää sairaslomaa, kun niiin raskas työ..
Mansikkamaa
Satasella mukana keskusteluissa
Alkuun; pahoitteluni kaikille keskenmenon kokeneille. Ja onnittelut kaikille, joilla alku sujunut hyvin.
Ensimmäinen neuvola itselläni oli tänään ja ajan ultraan sain 1.6. Siinä kohtaa tuli tippa linssiin, kun neuvolan täti kertoi, että eka ultra olisi noin kahden viikon päästä.. Itselläni vieläkin menossa sopeutumisvaihe tähän raskauteen - jostain syystä odotan joka hetki, että mulle kerrotaan, etten mä olekaan raskaana. Ja kun kuulin, että jo kahden viikon päästä näkisin itse omin silmin, että tämä on totta.... Voi apua!
Oli omituista olla yksin neuvolassa. Olen ollut yksin viimeksi vuonna 2005 odottaessani esikoista ja yhden kerran mieheni ei päässyt mukaan. Hän aina niin hössöttää näitä vauvajuttuja, että vaikka ei nyt varsinaisesti keskustele mitään siellä neuvolassa, niin hän haluaa olla paikalla ja kuulla "asiantuntijalta" että mulla on kaikki hyvin.
Ja kaikki oli hyvin. Sydänääniä ei edes yritetty kuunnella mikä oli lievä pettymys; muilla kerroilla ne on kuunneltu jo eka kerralla ja kuuluneetkin. Nyt elän vielä tämän "en ehkä olekaan raskaana" -mieleni kanssa pari viikkoa ja mieheni kärsii. Hän ei kestä kuunnella, kun joka toinen hetki valitan nälkää ja joka toinen hetki en olekaan mielestäni yhtään raskaana.
Ensimmäinen neuvola itselläni oli tänään ja ajan ultraan sain 1.6. Siinä kohtaa tuli tippa linssiin, kun neuvolan täti kertoi, että eka ultra olisi noin kahden viikon päästä.. Itselläni vieläkin menossa sopeutumisvaihe tähän raskauteen - jostain syystä odotan joka hetki, että mulle kerrotaan, etten mä olekaan raskaana. Ja kun kuulin, että jo kahden viikon päästä näkisin itse omin silmin, että tämä on totta.... Voi apua!
Oli omituista olla yksin neuvolassa. Olen ollut yksin viimeksi vuonna 2005 odottaessani esikoista ja yhden kerran mieheni ei päässyt mukaan. Hän aina niin hössöttää näitä vauvajuttuja, että vaikka ei nyt varsinaisesti keskustele mitään siellä neuvolassa, niin hän haluaa olla paikalla ja kuulla "asiantuntijalta" että mulla on kaikki hyvin.
Ja kaikki oli hyvin. Sydänääniä ei edes yritetty kuunnella mikä oli lievä pettymys; muilla kerroilla ne on kuunneltu jo eka kerralla ja kuuluneetkin. Nyt elän vielä tämän "en ehkä olekaan raskaana" -mieleni kanssa pari viikkoa ja mieheni kärsii. Hän ei kestä kuunnella, kun joka toinen hetki valitan nälkää ja joka toinen hetki en olekaan mielestäni yhtään raskaana.
LauraT
Satasella mukana keskusteluissa
Taitaa olla kuiteski tän vauvan tarina tässä. 
Eilen illalla vessanpönttöö tippu todella iso klöntti. Muuten ei verta tullu eikä kipuja ole... Vielä... Soitin päivystyksee nii sanovat että huomen pitää soittaa omaa terkkarii. Mut jos verta alkaa vuotaa tai kipuja tulee kovasti niin sitte päivystyksee.
Eilen illalla vessanpönttöö tippu todella iso klöntti. Muuten ei verta tullu eikä kipuja ole... Vielä... Soitin päivystyksee nii sanovat että huomen pitää soittaa omaa terkkarii. Mut jos verta alkaa vuotaa tai kipuja tulee kovasti niin sitte päivystyksee.