murinaketju

Suvun kanssa juhlimassa mummin synttäreitä ravintolassa...

Ensin kaikilta muilta kysellään kuulumiset, mutta multa kysellään 'onko kaikki hyvin?'. Sitten siirrytään pöytää, jossa tyrkytetään punaviiniä ruuan kanssa ('Kyllähän sä voit lasillisen ottaa!') ja miehelle sama, vaikka mies ajoi. Sitten skoolattiin ja taas sain vääntää kättä siitä otanko sampanjaa vai alkoholitonta ('Ihan hyvin voit nyt edes yhden lasin kuohuvaa juoda, kun et punaviiniäkään ota!'). Mies pyysi alkoholitonta myös, mutta sai kuitenkin sampanjan.... Ja oikein kruunasi koko homman, kun miehelle annettiin mukaan kaksi siideriä 'kun et nyt täällä voinut juoda'!!!
:violent006
 
Mitä ihmettä?! Kyllä se Suomessa näköjään on vieläkin niin kummaa jos ei juo.. :confused004 :schocked028
 
Ihan uskomatonta miten ei vaan voi kunnioittaa toisen päätöstä ja halua olla juomatta! Kiva joutua tuommoista oman suvun taholta kokemaan. Sitten ne vielä kehtaa ihmetellä, kun en ole esitellyt heitä miehen suvulle. Mistäköhän voisi moinen johtua...
 
Mä en kanssa ymmärrä tuollaista tyrkyttämistä. Itse en ole juonut alkoholia tipan tippaa 2,5 vuoteen. Ei mua häiritse, jos toiset juo, mutta itselleni ei maistu. Oon nähnyt lapsuudessa vähän liikaa läträämistä, mistä juontunee mun oma juomattomuus. En kutsu itseäni absolutistiksi, koska inhoan kaikkea ääriajattelua. Mutta kyllä mun mielestä pitäisi osata kunnioittaa jokaisen omaa tahtoa. Ja eihän siinä mitään kummaa ole, jos raskaana oleva ja autolla ajava ei ota. Päinvastoin kummallisempaa, jos ottaa. Sukulaiset kyllä osaa joskus olla aika hankalia.
 
Sain puhuttua naapurin miehen kanssa koirasta... Rinnasti meidän koirien haukkumisen (meidän omalla pihalla päiväsaikaan, eikö todellakaan koskaan mitään koko päivää) siihen, että heidän koira tulee meidän tontille, pureskelee aitaa, hyppii aitaa vasten ja ihmisiä vasten ja noin yleisesti aiheuttaa tuhoa ja potentiaalista vaaraa . Sanoi ihan 'googletelleensa näitä lakeja tästä koiran haukkumisesta'. Samaan aikaan koira siinä puree meidän aitaa, koko ajan meidän tontilla ollen ja myös kusee meidän tontille. Kysyin myös mitä meinaa tehdä, kun meidän neideille tulee juoksut, kun koira muutenkin jo toimii noin, piiloutui tässä ja kaikessa sen taakse että heillä 'vaimo hoitaa koira-asiat'. Kertoi vielä, että 'pentueen muilla koirilla on ollut aggressiivista käytöstä'. Kiva homma! Yritin koko ajan teroittaa, ettei todellakaan haluta väittää koiraa sinänsä vaaralliseksi tai aggressiiviseksi, mutta että tuommoinen koira kuitenkin saa ihan eri tavalla tuhoa aikaan kun leikkii varomattomasti. Myönsi kyllä tämän... Huomautin myös, että jos koira joskus pääsee aidan sisälle, ei ole väliä onko joku koirista aggressiivinen vai ei, kun meidän koirat (oikeutetusti) suuttuu toisen koiran tunkeutuessa reviirille ja siinä on sitten tappelu, jota kukaan ei halua. Kuulemma puhuu vaimon kanssa asista, mutta oon aika varma, että meno jatkuu samanlaisena.

Koska haluan olla asiallinen ihminen, lupasin tekeväni omien koirien haukkumiselle mitä voin, mutta sanoin kyllä, että mielestäni täysin eri kaliiberia on meidän koirien haukkuminen heidän koiransa käytökseen verrattuna. Ei kyllä todellakaan mun mielestä voi rinnastaa koiran haukkumista ja koiran tunkeutumista tontille toistuvasti ja tuota muuta käytöstä! Ymmärrän kyllä, että ei varmaan ole kiva kuunnella muiden koirien haukuntaa, mutta fakta on, ettei mikään laki sano, etteikö koira saisi omalla omakotitalon pihalla haukkua (kunhan pysyy kohtuuden rajoissa, eikä esim yöllä häiritse). Laki sen sijaan sanoo, että koira on pidettävä taajama-alueella aina kiinni ja on omallakin pihalla vapaana ollessaan koiran on oltava omistajan hallittavissa. Koiraa ei myöskään lain mukaan saa pitää vapaana ilman maanomistajan lupaa.

Ihan voin sanoa, että lievästi pinnaa kiristää!
 
Jaah, kaupungin joukkoliikenne aikoo muuttaa bussien numerot!
Kohtalaisen suurella vaivalla olen kerännyt tuntemuksen siitä millä bussilla minnekin pääsee, ja nyt se kaikki nollautuu. :confused5
 
ReginaVeritas, tuolta maaliskuisista huutelen :) mulla nimittäi kans ongelmaa koirahomman kanssa :/ Tämän tien varressa nyt siis on koiria vaikka muille jakaa, mutta irtiolevat/irtipäässeet ovat uroksia. Meillähän häkissä olevat mettäkoirat kaikki narttuja joten mitäpä sitä muutakaan olettamaan kuin että tännehän ne sitte tykkäävät paahtaa. Sisäkoirana meillä on ainoastaan yksi uros) Sinänsä ihmisille eivät ole naapureiden koirat agressiivisia,karttavat kontaktia ja juoksevat karkuun jos yrittää mennä lähelle muualla kuin heidän reviirillään. Mutta kyllä se potuttaa kun yksikin käy pyörimässä ja kusemassa joka nurkan ja marjapuskan kun irti pääsee. Eräskin päivä viime viikolla puolilta päivin oli sekarotunen pystykorvauros päässyt irti omistajien ollessa töissä ja tuossa se juoksenteli neljään saakka vapaana. Mahtavuuttahan tuo se, että omat koirat sitte ilmottaa kyllä koko ajan tästä ylimääräsestä oliosta meidän pihalla tai siinä läheisyydessä hengaavalle, joten turha on mennä karjumaan että turpa kiinni. Kaiken lisäksi tämä samainen uros jahtaa autoja irtiollessaan. odotan vain päivää kun auto sitä töytäsee vielä kunnolla... :/

Toinen uros, jonku näkönen noutaja se on... on aina irti miespuolisen omistajansa kanssa (naispuolinen omistaja päästä aina ovelta ulos, ei käytä ees ulkona) heidän pihallaan. mutta ei se kyllä hallinnassa ole milläänlailla jos siitä koiran kanssa ohitte menee. Ei kuuntele yhtään kun lähtee tietä pitkin juoksemaan vastaan. Olin sitten oman urokseni kanssa lenkillä ja kas kummaa kun törmättiin heihin pihalla ollessa ja samantien sanoin että voi ottaa ton koiransa kiinni. Ei ole mun syy jos oma koira nappaa vielä niskasta kiinni( kiinni ollessa hihnassa) jos toinen tulee nenille hyppeleen. ja sanoin myös että oma koirani ei tykkää sitten pätkän vertaa irtiolevista koirista (kiinni olevat koirat ei ahista mitenkään). Mies vaan siihen tuumas että hyvä oliskin jos joku vähän sitäkin komentas kun menee nokka eellä jokapaikkaan ja anto vaa koiran tulla siihen lähemmäs! Ei tarvinu kun mun koiran ärähtää ja näyttää kunnolla hampaita niin tuli miehelle kiire ottaa koira pois.... Mutta silti, monena iltana (alkuillasta jne) sen näkee tuolla vapaana menevän...

Sitten on vielä yks sakemanni uros, jota pidettiin paljonkin irti. Olin syksyllä ajokoiran pennun kanssa kävelyllä kun se hyökkäs pihalta hampaat irvessä, onneksi pentu alistu heti. Mies juoksee perässä ja huutaa ettei se ole agressiivinen. Ei antanut koira itteään miehelle kiinni. Miehen sisko oli meillä tammikuun alussa koiravahtina ja oli kävelyllä kahden koiran kanssa, niin sieltä se oli taas ampassu räyhäämään, Lopulta miehen sisko oli saanu sakemannin pään jalkojensa väliin kiinni ja kummassakin kädessä koira kiinni ja olli huutanut minkä pyllyn silmästä oli lähtenyt... sen jälkeen tosiaan ei oo pihalla irti näkynyt heidän koiraansa...

Mää oon kyllä eläinrakas ihminen, mutta olen todennut että jos vielä urokset tulevat meidän tontille reviiriään merkkaamaan tai jotain tommosta ylipäänsä tapahtuu, niin käyn heittämässä halolla ottaan. Sen jälkeen vien oman uroksen liekaan tohon saunalle, ja annan niiden rähistä keskenään hetken aikaa, sillä uskon että oma vie voiton. Jos en ois raskaana, niin viemällä veisin koiran lenkille/hihnalla ulos niin että olisin itse hihnan toisessa päässä, ja soittaisin poliisit kun toinen vapaana oleva koira hyökkäilee päälle jne....

Mää en vaan tajua tota, ei meidän koira tee mitään ajattelua, kun se ei edes ole totta ja toisekseen, mitä sitten jos ne ei tekiskään mitään? jos mun koira ei tykkää toisista koirista niin paha on mennä kahden ison koiran väliin varsinki jos toinen on IRTI. Ja onhan se niin, että jos irtiolevale koiralle noissa tilanteissa jotain sattuu, niin ei se ainakaan meidän vika ole.

Se vaan pistää potuttamaan kun joutuu kyyläämään millon pääsee ooman koiransa kanssa ulos lenkille... näillä viikoilla kun ei tosiaan halua jäädä tappelun keskelle yksinään.

eli i feel you koirahommien kanssa, noin niinku yleisesti :Heartred
 
Tää ei kyllä nyt ole varsinaisesti murina, vaan joku suru enemmänkin ehkä, mutta laitetaan tänne silti.

Käin tuossa läpi noita miehen siskolta saatuja vauvanvaatteita ja totesin seuraavat:

a) Ne haisee vieläkin vieraalle

b) Ne on vaimonhakkaajan perheestä

Miehen sisko on oikeasti tosi ihana, mutta en nyt vaan jotenkin pääse yli taikka ympäri siitä vieraasta hajusta ja vielä vähemmän siitä, että se siskon mies on ihan väkivaltainen hullu. Se haju ei ehkä edes haittaisi niin, jos se ei nii voimakkaasti muistuttaisi siitä mistä ne vaatteet tulee. Onhan se ihan typerää, mutta jotenkin tuntuu, että ne vaatteet 'tahraa' meidän vauvan. :sad001:sad010 Sielä ne nyt kuitenkin sitten on, vauvan kaapissa ne vaatteet...
 
En enää jaksanut, kun olin pessyt ne kolme kertaa ja tuulettanut 20 asteen pakkassessa...Turhauduin ja luovutin! Olishan tässä vielä varmaan aikaa....
 
Note to self:

Olis ihan hyvä, jos katsoisi mitä se pesukone valittaa, eikä vaan kuitata sitä 'temppuiluksi', painaa pesunappia ja lähteä pois. Ei tarttis sitten odottaa turhaan sitä pesuohjelman loppumista kun se ei ollutkaan 'temppuilua'. Vois myös olla ihan hyvä, jos ihan vaan viitsisi sen nukkasihdin tyhjentää aika-ajoin, eikä vasta sitten kun se on niin täynnä koirankarvaa, ettei linkous enää mene päälle...
 
Aijai! Symppaan kyllä blauea kovasti! Itse olisin varmaan tosi rumasti siitä pärskimisestä sanonut! Mulla on se käsitys, että pitäis olla varovainen alussa? Vai oonko mä ihan väärässä?

Mutta siinä voin kyllä lohduttaa, että vaikka ne sappikivut on oikeasti ihan helvetistä, niin leikkaus kyllä parantaa oloa huomattavasti! Eihän se koskaan ole kivaa, kun läheinen joutuu leikkaukseen ja ainahan siinä on riskinsä, mutta mullakin meni hyvin vaikka leikattiin raskaana ollessa! :) ja kuitenkin noissa sappivaivoissa se leikkaus on fiksuin vaihtoehto yleensä. Uusii niin helposti.
 
No joo. Tottakai on tärkeää osata käyttäytyä ja varsinkin, kun on kyse miehen sukulaisista. En nyt itsekään mikään ihan luolapeikko ole. :D On mulla käytöstavat. :wink Mutta sitten jotenkin... Nää vauvaan liittyvät asiat on niin tunnepitoisia, etten tiedä kuinka hyvin pokka pitäis? Miehen suvun kanssa mulla ei kyllä olekaan ongelmia. Oman vaan...
 
Tsemppiä blaueblumme! Tiedän todella hyvin, miltä sinusta tuntuu - isääsi ajatellen. Ja voin vain sanoa, että imetyshormonihuurteissa olo tuntuu vielä kaoottisemmalta kuin normaalisti. Onneksi tuo leikkaus varmasti helpottaa pian isäsi oloa.

Appivanhempasi haluaa selkeästi testata teidän immuniteettitasoanne... kuulostaa kyllä aika erikoiselta. Mutta hienoa, että ymmärrät perheen merkityksen miehellesi ja yrität pysyä väleissä.
 
En nyt tiedä pitäiskö itkeä, nauraa vai jotain muuta, kun 'kaverini', joka kuuluu 'vihaan vauvoja ja lapsia ja kaikkea niihin liittyvää'-kerhoon (ja pitää siitä hyvin kovaa ääntä toisinaan), yritti tuossa saada mua jotenkin kauhistelemaan synnytystä. Kun ei saanut toivomaansa reaktiota, niin alkoi kaivaa jotain oikein mahdollisimman kauhuvideoita ja tarinoita netistä mulle katsottavaksi. Nyt se vissiin pitää mulle mykkäkoulua, kun huomautin sille, että aika marginaalista semmoiset todelliset kauhusynnytykset ja totesin ettei mulla ole mitään tarvetta alkaa stressaamaan itseäni moisilla, saati mitään halua mässäillä jollain kaksplussan keskustelupalstalla.

Voi voi. Miten voi olla niin pieni elämä joillain, että pitää tommoista alkaa tekemään? Ikinä en ole sille yrittänyt puhua lastenhankinnan ilosta, vaan antanut olla ihan rauhassa oma lapsiavihaava itsensä ja nyt pitää mulle jotain tommoista? Ehkä tää ystävyys alkaa olla tässä...
 
Takaisin
Top