Muille kertominen...

Fannyeh, mä otin ultrakuvista kuvat kameralla, rajasin niistä kuvankäsittelyllä mun henkilötiedot pois ja sit vaan tulostettiin kuvat, jotka liimasin itetehtyihin kortteihin :)
 
Mä otin ihan kopiokoneella kopiot ultrakuvista, jostain kun luin että ne alkuperäiset saattaa ajanmittaan haalistua ja muutenkin, onpahan sit mitä jaella tuleville isovanhemmille jne.
 
Meillä nyt suurin osa kavereista tietää. Eilen oli isot juhlat, joissa oltiin päätetty, että jos joku kysyy, niin kerrotaan. Yksi tuli kysymään ja hänelle kerrottiin suoraan ja sen jälkeen mies ei voinutkaan enää pidätellä uutista (saattoi myös johtua osittain boolista). :grin Kyllä siinä onnenkyyneliä vuodatettiin puolin jos toisin, vaikka olikin meiltä ihan odotettu uutinen. :happy:
 
Me kerrottiin eilen mun kaverille ja hänen poikaystävälle, tai no mun kaveri arvas kun en ottanut lonkeroa. Oli ihan onnellinen vaikka kritisoi että nyt menee taas kauan ennen kun meen töihin tai haen jako-opintoihin jne. Noh mää kerroin tänään esikoisen kummisedälle, samalla mun sisko ja sen mies ja kummisedän avokki kuuli. Mun sisko tiesi tai no mies kerto hälle hänen synttäreillä, mut kuulemma ei muistanut sitä kun oli aika tuiterissa. Kaikki oli innoissaan ja esikoisen kummisedän avokki alko höpöttelemään innoissaan ja avaamaan kumpi sieltä tulee jne. Ens vklna kerrotaan mun isälle ja sit äitienpäivänä miehen äidille ja muille mummuille.
 
No nyt on pakko sanoa, että se yksi ystäväni joka oli suorastaan vihainen mun raskaudesta, on pikkuhiljaa kääntänyt kelkkansa toiseen suuntaan, eli on jopa odottavaisella mielellä ja osaa jopa vitsailla asiasta. Mutta ehkä hänellekin teki tieto siitä, että tämä ei ollut itsestäänselvä raskaus, ja tästä oli lääkärin kanssa käyty hyvin pitkä keskustelu ja pohtiminen, että kuinka edetään. Mutta ihan hyvä näin, sillä on ikävää jos pitkä ystävyys katkeaisi tämän asian vuoksi. Huomenna aion asiakkaille informoida asiasta, ja mahdollisesti sitten myös kavereilla, joille en siis ole vielä asiasta kertonut. Mutta katsotaan. Tosin oli kyllä aikamoinen shokki tuolloin alussa kun kerroin tälle ystävälle, jonka kanssa on jaettu hyvin monet asiat, ja sitten tämä tuotti hänelle niin suurta vihaa. Onneksi se on takanapäin. Rohkeutta kertomiseen, oli vastaanotto mikä hyvänsä =)
 
Meillä on nyt kerrottu lähipiirille. RV 13+2 oli eilen, kun kierrettiin tulevat isovanhemmat läpi.

Tein siis pienet lahjapussit, joissa oli pienet valkoiset neuletöppöset ja pohjalla sitten kopiot ultrakuvista. Molemmat isoäidit purskahtivat itkuun. Mun äiti itki ja halasi meitä moneen kertaan sen muutaman tunnin aikana kun oltiin siellä, ja johan me kaivettiin laatikoita, jossa on mun vanhoja vaatteita. ♥ Anoppiehdokas oli hiukan hillitympi, mutta se oli odotettavissakin, on sellainen luonteeltaan. Mutta kovin oli siis iloisia uutisia heille. Ja soittelin sisaruksenikin läpi ja sieltäkin tuli positiivista vastaanottoa. Mukavaa. Nyt olis enää kaverit kertomatta, muutamalle lähimmälle meinattiin oikein kertoa henkilökohtaisesti ja muut saavat sitten vaan huomata omaan tahtiinsa. Töissä kerroin jo ennen ultraa esimiehelle, että olen puolipäivää pois, ja tänään aamukahvilla kerroin sitten kerralla suurimmalle osalle muista.
 
Jee, pomolle kerrottu puhelimenvälityksellä, koska ovessa oli lappu, että tavattavissa vasta parin päivän päästä - en kestänyt enää odottaa ja jännittää.. Soitin sit ja reilusti kerroin, et olen saanut hyviä uutisia ym. Hän onnitteli ja otti asian yllättävän hyvin vastaan! Sanoi just, et ne on elämän tärkeimpiä asioita, et eihän se työ voi olla asiassa esteenä. Oi että, nyt on helpottunut olo! :joyful: Vielä kun se doppler tulee postissa.
 
Kerroin eilen lähimmälle kollegalle, joka välillä toimii työparina. Meidän pitää alkaa sopia syksyn kuvioista ja tuntui reilulta ilmoittaa hänelle (muut saavat huomata omassa tahdissa). Olen aavistellut hänen epäilevän ja ollut huomaavinani uudenlaisia katseita.. Olinpa väärässä, hän oli kuin puusta pudonnut! "Jos hyvin käy, jään äitiyslomalle syksyllä." "Ai mitä, ai tänä syksynä??!!" Ööööö.... ei kuin ensi vuoden syksynä :hilarious::banghead: No, sai kerättyä itsensä ja onnitteli sydämellisesti.
 
Mun raskaus on paljastunut nyt jo ainakin neljälle ihmiselle mun tahtomatta Facebookissa. Sen vähän arvasinkin että kun liityn vauvanvaatteita myyviin paikkakuntakohtaisiin Face-ryhmiin niin ryhmässä olevat tutut sen huomaa. Sitä kautta tullut yksi kysymys. Mut tänä aamuna osallistuin erään lastenvaatekaupan vaunuarvontaan kommentilla niin se oli pamahtanut tyyliin kaikkien kavereideni newsfeediin ja mun kaverilta (!) oli jo kaks ihmistä kysynyt olenko raskaana. Ensinnäkin sekä ärsyttää että naurattaa etteivät he kysyneet suoraan multa mut ärsyttää myös ettei noihin kyllä voi osallistua ilman että ne näkyy "koko maailmalle". Vai olenko mä vaan tyhmä kun kuvittelin tälläisen asian pysyvät vain ko.sivusta tykänneiden tiedossa...
 
RockQueen, tuon takia mä en uskalla liittyä Facessa mihinkään :)
Paitsi joissain esim. kirppiksillä olen jo ennestään.

Huh, mä kerroin just mun varsinaiselle, oman oikean osastoni pomolle. Ajattelin, että se on reilua. Hän ei kauheasti ilahtunut... Kysyi, että kauanko olen poissa. Sanoin sitten hiukan pahoitellen, että toivottavasti tämä ei ole paha ongelma... hän totesi, ettei paha ongelma, mutta haaste kyllä.
:sad001 tiesin kyllä, että mua on oikeasti odotettu takaisin, mun paluusta kysytään jatkuvasti.
Mutta kuitenkin.
No, tiesin, että väliaikainen esimies oli helpompi tapaus ja jännitin tätä enemmän.
 
RockQueen, mä nään aina kans ku kaverit on osallistunut vaunuarvontoihin vaikka en itse tykkää kyseisistä sivustoista.
Mun fb:n etusivulle tulee myös näkyviin jos joku kaveri tarjoaa lastenvaattekirppiksellä vaatteesta jotain.
 
Jäin myös kiinni yhdelle sukulaiselle, kun kyselin mammahousuja Facebookin kirpparilla. Ei mennyt läpi selitys, että olen vain syönyt liikaa. :D myös alkoholittoman siiderin kuvan lisääminen someen oli saanut jotkut kaverit miettimään. :D
 
Äidilleni kerroin heti ja anopille vähän myöhemmin. Ja anoppi möläytti mun miehen veljen vaimolle Tarkoitus oli kertoa vasta rakenneultran jälkeen. Parille kaverille oon lipsauttanut :D Toiselle oikeastaan sen takia kun se kertoi olevansa raskaana. Nyt on kyllä niin jotenkin hyvä fiilis ja kun liikkeet tuntuu jne, et tekis jo mieli kuuluttaa koko maailmalle. Rakenneultra vasta toukokuun lopussa. Hmmm.. Niin ja kun ei tätä mahaakaan kyllä enää oikeen piilotella voi... Tai pari vaatetta on, et näytän enemmänkin vaan kunnolla läskistyneeltä kuin raskaana olevalta, mutta... Ne on vaan ne pari
 
Mä en ole uskaltanut liittyä vielä mihinkään fb-ryhmään. Tosin eilen vappujuhlissa sai taas muutama kaveri lisää tietää, nyt tietää suurin osa. Että eipä fb:n puolella enää hirveästi salailun syytä ole. Töissä taas suurin osa ei vieläkään tiedä, muutamalle olen kyllä kertonut. Eikä ole edes tarvinnut yrittää piilotella masua, kun ei tuo mihinkään ole kasvanut. Päätin etten yritäkään; nyt on sentään 14+ viikot, jos joku huomaa niin huomatkoon.
 
Beisla, meillä tietää sukulaiset, lähimmät ystävät ja mun työkaverit. Fb:ssä oon aivan reteesti näiden kertomisten jälkeen liittynyt kaikkiin vauva- ja vauvatarvikeryhmiin, mihin oon halunnut. Uskoisin, että kun raskaus pitemmällä ja maha isompi, laitetaan joku mahakuvakin miehen kans julki, niin näkeepähän sitten viimeistään tututkin, että nyt on elämä muuttumassa ☺️❤️

Nessu 15+3
 
Mulla on nyt 18+0 ja kaikille, joita yhtään kiinnostaa, on kerrottu viimeistään kuukausi sitten. Paitsi miehen äidille. Mies ei ole halunnut kertoa puhelimessa ja ei ole käynyt äitinsä luona pitkään aikaan kun hän asuu niin kaukana. Ei sen puoleen, että mitenkään pakahduttaisiin halusta päästä hänelle kertomaan, kun anoppi on ehkä maailman negatiivisin ihminen.

Kun kerrottiin, että häät on tulossa niin totesi vaan ankeesti että jaaha. Mies kysyi, että aiotko edes onnitella niin mutisi vaan että eikös sitä yleensä vasta sitten jälkeenpäin onnitella ja heti kiirehti heti sanomaan, että ei hän sinne häihin sitten ainakaan tule. Katsotaan mitä nuivaa hän keksii tästä lapsi-asiasta kommentoida. Olisi hänen eka lapsenlapsensa, mutta en usko, että sekään saa aikaan mitään positiivista reaktiota.

No, itse ajattelen aina positiivisen kautta ja jaksan aina vaan löytää iloa siitä että asutaan eri puolella Suomea!
 
Mä olen nyt huomannut, että on ihan sika vaikea kertoa kaveripiirille. Missäs välissä sä sen möläytät... Silloin olisi ollut helppo kertoa, kun puhuttiin jokunen viikko sitten yhden tutun raskaudesta ja sen ihan ihmeellisestä vaitonaisuudesta asian suhteen, mutta silloin en vielä ollut käynyt siinä ekassa ultrassa, eikä oltu kerrottu vielä edes tuleville isovanhemmille. Ja nyt on jotenkin epämukavaa vaan töksäyttää, että asiasta toiseen, minä olen raskaana. :wideyed:
Oltiin kaverin kanssa shoppailemassa lauantaina ja koko matkan mietin sopivaa aasinsiltaa, mutta jouduin sitten vaan kauppakeskuksen käytävällä kertomaan, ennenkuin raahasin pahaa-aavistamatonta kaveria äitiysvaateosastolle... :grin
 
Mä kirjoitin fb:n päivitykseen viikko sitten että toukka on tulossa.. Siis niin suuri helpotus oli kertoa suoraan kaikille. Ei sitten tarvitse ihmetellä ja udella kun kaupungilla tulee vastaan, varsinkin kun mun kupu on alkanut kasvamaan..Lähes kaikki reagoi ilmoitukseen jollain tapaa, joten se huoli on poissa nyt. Jopa anoppikin alkaa pikkuhiljaan tottumaan ajatukseen. Yksi huoli vähemmän. Tosin olen suhteellisen rohkeasti tehnyt hankintoja jo aikaisemmin fb kirppareilla, vaikka moni kaveri on ollut samassa ryhmässä, mutta eivät sitten ole tajunneet kuitenkaan.. Ajattelin ensin että odottelen rakenneultraan asti, mutta samapa tuo... (18+1)
 
KUKAAN ei reagoinut mun kuvaan fb:ssä alkoholittomasta siideristä vappuna?!? Juonko mä niin vähän alkoholia et on kaikkien mielestä ihan normaalia et otan alkoholitonta? Höh... Ja mä kun kuvittelin et sen jälkeen kaikki tietää sit eikä tarvii kertoa kellekään enää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top