Muille kertominen...

Mulla on vielä aika pieni vatsa, eikä kukaan ole käynyt siihen käsiksi. Hieman kauhulla odotan jo sitä jos vieraat käyvät koskemaan. Kuulostaa todella yleiseltä toiminnalta, niin varmasti minäkään en siltä välty. Mutta mikä ihme saa ihmiset kuvittelemaan että on sopivaa koskea toiseen kysymättä mitään, vain siksi että toinen on raskaana? Pitänee miettiä valmiiksi mitä sanon, kun niin käy.
 
Mulla on kaksi aiempaa raskautta ja tämä. Koskaan kukaan ei ole tullut koskemaan mahaan. Aiemmissa raskauksissa ei edes (silloinen) mies, nykyinen kyllä koskee ja saakin koskea. En osaa edes kuvitella, että joku tulisi hipelöimään :eek:

Mun paikka töissä on nyt auki. Eli eipä tarvi enää yrittää piilotella tms, kun se lukee tuhansille ihmisille, että äitiyslomansijaisuus :wink
 
Mun työpaikasta ei ole vieläkään ilmotusta... eilen just sanoin pomolle, että tätä ei sitten ihan parissa viikossa opeteta ja kesälomakin olisi välissä...
Sen työpaikkailmoituksen jälkeen tästä tietää kyllä koko kylä. :)
 
Mulle on sijainenkin tiedossa valmiiksi. Hän on samassa talossa mutta eri tehtävissä nyt heinäkuun loppuun eikä ollut jatkoa tiedossa niin hän saa sit syyskuussa mun sijaisuuden. :) Eikä mulla tarvii olla edes huono omatunto jos jään saikulle aiemmin kun tiedän et hän voi tulla koska vaan töihin ja on muutoin työtön elokuun. :)
 
Mun anoppi taputti mun mahaa heti joskus viikolla 7 kun oltiin kerrottu. "Vähän se jo pömpöttää" ! Siis mitä!! Ei vatsa silloin vielä pömpöttänyt yhtään!

Esikoista odottaessa mulla oli töissä välillä epämielyttävä olo ison vatsan kanssa, kun raskaus on jotenkin niin "julkista". Vaikka kollegat tiesivät, eikä ollut mitään "salattavaa" ja olin innoissani, niin silti raskaus on jotenkin niin henkilökohtainen asia ja sitten se on kaikkien nähtävissä. Olen isossa yrityksessä töissä ja paljon ihmisiä joita en tunne nimeltä ja "ne tuntemattomat" tiesivät /näkivät, että olen raskaana. Minusta oli outo että ajattelin niin, mutta siltä vain tuntui.
 
Isla, minulla vähän samoja tuntoja kuin sinulla. Tulin eilen kaapista - lähetin kollegoille ja kahdelle työpisteelleni sähköpostin. Ja vaikka samalla tuntuu ihan hyvältä, tuntuu että raskaus on itselleni niin intiimi asia, etten halua jakaa sitä puolituntemattomien kanssa. En halua vastata kysymyksiin tai yrittää vetää rajoja, haluan olla rauhassa ja puhua työasioista.
 
Isla ja Thelma, koen asian hyvin samoin ja pienellä kauhulla odotan kysymysten tulvaa ja taputtelua. Työyhteisössäni muutama myös vapaa-ajan ystäväni tietää. Muilta haluan pitää asian piilossa rakenneultraan asti.
Puhun yleensä avoimesti elämästäni ja ajatuksistani tarpeen ja tilanteen mukaan, mutten silti pidä yksityisimpien asioitteni utelusta.
Toivon että osaan ottaa tilanteet huumorilla, raskaus on itkuherkkyyden lisäksi tuonut/tai lisännyt impulsiivista käytöstä, joten odotettavissa voi olla koomisia tilanteita tai pahaa mieltä.
Aika näyttää. Vielä kun jaksaisi odottaa kaksi viikkoa, niin saisi tietää onko kaikki varmasti hyvin. Mitä lähemmäs ultraa mennään, sitä pidemmältä päivät tuntuvat.
 
Mä kerroin tänään koko työyhteisölle (n. 25 hlöä) raskaudesta runon ja itse leipomani kakun siivittämänä. Mainitsin kyllä eilen aikeistani pomolleni, koska alkaa varmaan melkoinen supina sijaisista ym.. Mut ei tätä voi enää peittää ja olen huomannut katseet vatsallani. Kun olin kertonut asiani, useampi tuli sanomaan, että oli jo pidempään katsellut kasvavaa vatsanseutuani. Tuli paljon haleja ja onnitteluja! :happy: Tänään siis 15+4.
 
Samaa mieltä, minä en vaan enää pääse kantamaan kortea kekoon, kun nyt olin kotona ja tämän jälkeen ei ole enää ilmoitettavaa, heh ja yhyhyyy :wink
 
Mä laitoin mun esimiehelle tänään kuvan itsestäni vatsasta ja ultra kuvan kera :D sain häneltä onnittelut :D
Silloin kun kerroin ekasta raskaudesta esimies jäätyi ja oli sillee ööö pitkä hiljaisuus ja sit sai kakistettua onnittelut :D
 
En oo vieläkään kertonu töissä kuin muutamalle kollegalle. Ja siis pomolle tietty. Tekis mieli koko ajan kertoa kaikille. Mutta mua jotenkin ahdistaa se tunne kun oon kertonut, niin tulee jotenkin tosi "suojaton" olo. Että nyt toi toinen tietää musta jotain henkilökohtaista ja että mitä jos jotain sattuukin. Pian on rakenneultra ja sen jälkeen aijon kyllä kertoa kaikille töissä. Pakkohan se pikkuhiljaa on. Mut vihjailin asiasta taas yhdelle työkaverille ja jotenkin jäi vähän tyhmä fiilis. Ei se varmaan tajunnut miten pitkällä jo ollaan, kun kyseli että oonko jo käyny neuvolassa jne ja sanoi vaan että toivottavasti kaikki menee sit hyvin. No niinpä!! No se tilanne jäi vähän kesken ku siihen tuli sit muitakin sähläämään ja vaihdettiin puheenaihetta.
 
Rv23:n kunniaksi pyysin kaveriani ottamaan muutamat nätit masukuvat ja laitoin ne nyt someen. Kauhea hulina siellä kommenttien ja tykkäyksien kanssa :) En oo mitään jänskänny hetkeen noin kovasti, en oikein edes tiedä miksi. Kai kun tätä tietoa on pihdannut jo niin pitkään. Kyllä kaikki ketä livenä näkee taitaa jo tietää kyllä mutta ns. puolitutut ja etäisemmät kaverit.
 
Rockqueen, onpa hauskaa! Vähän kuhinaa ja jännitystä :)

Mäkään en oo vielä saanut kerrottua fb:ssä raskaudesta. Ajateltiin miehen kanssa, että otetaan meistä ja masusta söötti yhteiskuva lomareissulla, ja jaetaan se sit somessa. Meillä raskaudesta tietää edelleen melko pieni porukka: sukulaiset, työkaverit ja lähimmät kaverit. Moneen tuttuun ei vaan oo nyt tullut törmättyä, että olis tullut tilaisuus kertoa.

Nessu 24+0
 
Meillä ei tainnut osa tuttavista / kauempana asuvista kavereista tajuta someen laittamaani viestiä, kun ei tullut mitään kommentteja... N. kuukausi sitten laitoin kuvan esikoisesta ja kirjoitin että tuleva isosisko :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top