Monikko-odottajat 2025
- Ketjun aloittaja syllogismi
- Aloituspäivämäärä
Hyvä vinkki, kiitos. Olisko vinkata suoraan jotain podcasteja? Voi olla enkuksikin.Kun me saimme tietää kaksosista, katsoin heti monikkoperheiden tapahtumat. Juuri oli valitettavasti syksyn lähitapaamiset menneet ohi, mutta synnytysvalmennus (etänä) oli mielestäni aika hyvä. Olen lisäksi kuunnellut paljon podcasteja monikkoraskauksiin ja -elämään liittyen, tai no ehkä 4 löysin Spotifysta. Ja viimeisimpänä löytönä on Reddit, jossa on ympäri maailmaa kokemuksia
Moikka, tätä pohdin itsekin koko ajan... Minulla kova väsymys, pyörrytys (matala verenpaine), plantaarifaskiitti (kipu kantapäässä noustessa) ja migreeni ehkä suurimmat haasteet tällä hetkellä. Välillä tuntuu että makoilen suurimman osan päivästäMulla on tällä hetkellä menossa rv 20+6 ja istukka on edessä, joten liikkeet alkoivat kunnolla tuntua vasta pari viikkoa sitten – mutta nyt jo aika reippaasti! Voin vain kuvitella, miltä ne tuntuvat myöhemmin
Saanko kysyä, aiotko jäädä siihen sairauslomaan, joka monikkoraskauksissa yleensä alkaa rv 28–30?
Itse olen jo nyt jatkuvasti niin kivuissa ja väsynyt (nukun huonosti kipujen takia), että odotan lähinnä, milloin olisi ensimmäinen mahdollisuus jäädä saikulle
Onneksi työssäni on etätyömahdollisuus ja olen ajatellut, että periaatteessa on työnantajalle (ja omalle mielenrauhalle) avuksi, jos saan tehtyä edes osan töistä ennen lopullista sairauslomaa. Siispä vielä sinnittelen, vaikka sairauslomaa on tarjottu jo useaan otteeseen. Ymmärrän hyvin, miksi monikkoraskauksissa jäädään aiemmin sairauslomalle... Varsinkin jos työ olisi fyysisempää tai etätyö / toistuvat tauot eivät olisi mahdollisia, en kyllä jaksaisi enää hetkeäkään 
Muokattu viimeksi:
Nämä löysin nyt äkkiseltään:
Aamukahvilla -podissa jakso 82: https://open.spotify.com/episode/2GA2M166vV7R05vNW0PFDK?si=0iVJil5xSnWSO4k8ujUpxQ
Onnen kuplia - jakso 20: https://open.spotify.com/episode/183RscxER6F2ctcBbGtOdZ?si=NJEqJHgETF-UN2ql2Z01RQ&t=92
Suomen Monikkoperheet ry:llä on oma podcast Monipodi (joku ehkä mainitsikin sen jo), jossa oli muistaakseni useampi jakso
Myös Hei Baby-podcastissa taisi ainakin yksi monikkojakso olla.
Tähän pahoinvointiin vielä vertaiskokemusta: Minulla on jatkunut tänne 29 saakka pahoinvointi, mutta se on lieventynyt huomattavasti. Ja lääke alkoi jossain vaiheessa tehotakin, eli sellainen vinkki (ei kannata heti niiden suhteen luovuttaa). Huomasin tehon siitä, kun olin parin päivän ajan unohtanut ottaa lääkkeen ja olo oli aamuisin todella etova. Mutta suurin vaikutus itsellä oli, kun aloin oppia syömään usein ja säännöllisesti ja vielä kerran pikkuisen illalla juuri ennen nukkumaanmenoa. Se kuulostaa hurjalta, mutta on auttanut tosi paljon omaan pahoinvointiin aamullaMoikka! Olipa hyvä, että löysin tämän keskustelun. Mä odotan myös kaksosia, la 22.9. Olen yrittänyt laskea ja arvailla, milloin realistisesti syntyisivät, jos sinne saakka päästään (taustalla pitkä lapsettomuuspolku, joten en uskalla vielä nuolaista).
Tiedättekö, mistä voisi löytyä enemmän vertaistukea kaksosodotukseen? Hoitajani sanoi, että hän oli löytänyt jostain foorumilta (?) hyvän porukan, joiden kanssa on yhä yhteydessä, vaikka hänen kaksosensa ovat jo 8-vuotiaita. En tajunnut tuolloin kysyä, mistä hän tämän porukan löysi.
Mulla on ollut todella paha olo jo monta viikkoa, eikä lääkkeetkään ole auttaneet. Kokeilen nyt toista valmistetta, mutta ei tästä tunnu olevan mitään apua. Lääkäri sanoi, että pahimmillaan voi jatkua viikolle 16, eli vielä monta viikkoaVaikka pahimmissa kauhujutuissa ei lopu lainkaan...
Oi.. Erehdyin eilen lukemaan pari vuotta vanhan keskustelun Redditissä (?) siitä, milloin kaksosraskauksissa alkoi olla todella rankkaa. Itsellä nimittäin nyt 30+0 on alkanut supistella ja heikottaa ihan huolella. Väsymys on - flunssastakin osittain johtuen - ihan lamaannuttavaa. Moni siinä keskustelussa totesi, että viikosta 28 alkaen alkoi tuntua siltä, että olisi menossa kohta synnyttämään. Ja niin ovat lääkäritkin ultrissa sanoneet, että mahan koko vastaa nyt täysiaikaisuutta. Aika hurja ajatus, että synnyttää "normiasteikolla" ehkä viikolla 46-47... 
Onko teillä mitään helpotuskeinoja oloihin, jotka auttavat raskaaseen oloon? Itsellä päiväunet ja hieronta ovat ehkä olleet ykköskeinoja tähän asti. Ja suklaa endorfiinien vuoksi
Onko teillä mitään helpotuskeinoja oloihin, jotka auttavat raskaaseen oloon? Itsellä päiväunet ja hieronta ovat ehkä olleet ykköskeinoja tähän asti. Ja suklaa endorfiinien vuoksi
Edelliseen vielä, ei ollut tarkoitus maalailla piruja seinille! Useampi siinäkin keskustelussa sanoi, että olo oli ihan normaali, kunnes synnytys käynnistettiin viikolla 37. Itselleni oli myös tavallaan helpotus kuulla, etten ole ainoa oloineni ja että siitäkin on selvitty 
Oletko kertonut lääkärissä käydessäsi, että toivot jo sairauslomalle pääsyä?
Kyllä, mutta päätettiin nyt kokeilla ensin tätä hybridityötä (3 päivää toimistossa ja 2 kotona) ja katsoa sitten tilanteen mukaan. Jos ymmärsin oikein myös sairausloman pituus vaikuttaa palkkaan ja äitiysrahaan tulevaisuudessa (oliko niin että maksetaan max. 2 kuk täyttä palkkaa?). Joka tapauksessa ne kaksi etäpäivää helpottivat vähän ja luulen, että ehkä jaksan huhtikuun loppuun asti näin.
Miten sinä pärjäät, kun sinulla on vielä pikkuinen perheessä?
Onneksi sait lisättyä etätyötä. 5 päivää viikossa läsnätöissä kuulostaa tosi uuvuttavalta
Minäkään en olisi jaksanut näin kauaa varmasti töissä ilman etätyömahdollisuutta. Olin vielä koko raskauden hybridityössä, 2-3 päivää toimistolla ja samat etänä. Se on ollut käytännön syistä, kun matkaan meni tunti suuntaansa ja lapsen viennit ja haut piti sovittaa kuvioon. Ehkä kuukausi sitten (rv 25?) väheni toimistotyöt yhteen päivään viikossa ja ensi viikolla todennäköisesti olen kokonaan kotosalla 
Uskon, että työpaikan suhtautumisella ja työn laadulla on todellakin merkitystä siihen, miten kauan välttyy täydeltä sairauslomalta. Kaikki kunnia fyysistä työtä tekeville raskaana oleville 
Mies on onneksi nyt ymmärtänyt, että minä en vain pysty samaan kuin ennen
Vie käytännössä meidän 2.5v pojan joka aamu päiväkotiin ja hakeekin useammin. Aiemmin jaettiin tasan. Myös "rankemmat" kotityöt (esim.imurointi ja vessanpesu) ja lapsen hoitoon liittyvät jutut ovat kasvavassa määrin hänen heiniään. En vain taivu enää ja alkaa kyllä heikottaa ihan mahdottomasti kaikki puurtaminen ja liika kyykistely Minä laitan ruuat, puen, leikin, luen yleensä iltasadut, siivoan keittiötä ja tosiaan haen lapsen päiväkodista, kun se on helpompi nakki. Näin se on meillä hoitunut 
Se on kyllä ollut jokaisen sentin arvoinen, kun minäkin jaksan juuri sen verran keräillä leluja jne, että saan sen käyntiin Täällä didi-raskaus ja laskettu aika kesäkuun alkupuolella. Olen nyt maannut puolitoista viikkoa osastolla vuodelevossa, koska polilla rutiinitarkastuksessa havaittiin kohdunkaulan olevan turhan pitkällä. Tuli täytenä yllärinä ja shokkina, jotain supistelua ja pientä jomottelua oli mutta en pitänyt sitä minään. Olin töissäkin vielä, mutta noh, enpä ole enää. Nyt on meneillään 29+ ja tarkoitus olisi pitää kaverit mahassa mahdollisimman pitkään. Saan käydä vessassa, suihkussa ja nyt uutuutena myös vähän kävellä osastolla. Tilanne on sinänsä rauhallinen, jomottelut loppui kun sain supistuksia estävän lääkkeen tämän episodin alussa, kun mut siirrettiin yliopistosairaalaan. Raskainta onkin maata toisella paikkakunnalla yksin, kun perhe on kotona ja on kauhea ikävä mutta minkäpä teet. Pakko vaan pysyä positiivisena vaikka fiilikset vaihtelee päivästä toiseen. Mitään toivoa ei ole päästä enää kotiin ennen synnytystä, mutta jos päästään yli rv 32, niin sitten voisi olla edessä paluu kotikaupungin sairaalaan makoilemaan. Tässä tilanteessa olen toki järjellä ajatellen mieluiten täällä, koska täällä on paras valmius hoitaa vauvat näillä viikoilla. Mutta todella, todella syvältä tämä koko homma silti on.
Voi ei, voimia @Mtnen_123 ja muutkin 
Mulla tänään 21+2 ja melkein joka päivä pohdin et miten oon päässyt näin helpolla
alkuraskauden pahoinvointi oli tosi lievää, mitään kovia kipuja ei ole ollut, sokerirasituksesta selvisin just tänään puhtain paperein, mahakin on vielä aika pieni kun oon itse niin pitkä. Pitäis varmaan vaan nauttia tilanteesta mutta vähän koko ajan odottaa että jotain alkaa mennä pieleen
Mulla tänään 21+2 ja melkein joka päivä pohdin et miten oon päässyt näin helpolla
alkuraskauden pahoinvointi oli tosi lievää, mitään kovia kipuja ei ole ollut, sokerirasituksesta selvisin just tänään puhtain paperein, mahakin on vielä aika pieni kun oon itse niin pitkä. Pitäis varmaan vaan nauttia tilanteesta mutta vähän koko ajan odottaa että jotain alkaa mennä pieleen Voi ei, voimia @Mtnen_123 ja muutkin
Mulla tänään 21+2 ja melkein joka päivä pohdin et miten oon päässyt näin helpolla
Mutta ihan yhtä hyvin voi olla menemättä pieleen! Ei sitä ikinä tiedä!
Vaikka samaistun kyllä tosi hyvin tuohon, että odottaa koska joku kosahtaa. Mulla on ohuesti sellainen luottavainen olo että kyllä tässä vielä jonkin matkaa päästään eteenpäin. Ja lohduttavasti yksi hoitaja sanoikin, että kyllä se naisen oma vaisto monesti jotain merkkaa. Että eipä se auta kuin luottaa prosessiin.
Kaikki käytännön jutut jäi kyllä ihan puolitiehen, vaunut, toinen kaukalo… muuta kampetta nyt sen verran on että alkuun päästään. Sanotaanko että puolisoni reaktio oli tyyliä peura ajovaloissa kun sanoin että hänen varmaan pitäis kyetä omatoimisesti ainakin se kaukalo sit hankkimaan
Voi ei, uskon että on rankkaa, kun perhe odottaa kotona. Voimia paljon sinne
Tuli mieleen se raskausaiheinen sarja Yle Areenassa, jossa oli yhdellä kaudella kaksosodottaja mukana. Mlelestäni hänellä oli sama tilanne ja suht samoilla viikoillakin päätyi vuodelepoon. Vauvat saivat siis kaikesta huolimatta hyvän alun elämäänsä 
Mutta raskaaltahan se sairaalajakso äidin ja perheen kannalta kuulosti kaikessa tarpeellisuudessaan. Voin kaivella tarkempia tietoja, jos kiinnostaa ja kaipaat ajanvietettä
Onnea! Nt-ultrassa viimeistään selviää, jos et sitä ennen käy
