Siis voi kauheata ja ihanaa yhtä aikaa nää läheisten suhtautumiset joidenkin raskaus uutisiin.
Tosi ikäviä suhtautumisia joidenkin kohdalla. Tsemppiä!
Meillä ekaan raskauteen kaikki suhtautuivat iloisesti. Paitsi mummoni hämmästyksestä kysyi oliko vahinko? (Olin silloin 19-vuotias, kun aloin odottaa ensimmäistäni). Lapsi oli suunniteltu ja toivottu silloisen poikaystäväni kans. Mummo oli kuitenkin iloinen uutisesta ja heti seuraavalla kerralla kun tapasimme mummoni, hän pyysi tyhmää kysymystään anteeksi ja sanoi että tietenkinhän lapsi oli suunniteltu :) Oli kait aika hämmästynyt, eikä osannut varautua mitä sanoisi. Tämä tietenkin syöpynyt mieleen tosi vahvasti, vaikka hän ei sitä varmaan tarkoittanutkaan.
Nyt minulle on tulossa toinen lapsi. Kihlatulleni siis ensimmäinen. Viikkoja 13+3 menossa nyt. Tämä raskaus nykyisen kihlattuni kanssa, ei ollut suunniteltu (ehkäisystä huolimatta pyrkii pienoinen maailmaan
), mutta alku järkytyksestä selvittyämme ja läheisille kerrottuamme eli viikon 10 tienoilla, kaikki suhtautuivat uutiseen hyvin ja sanoivat että kaikki järjestyy kyllä ja aina me jotenki pärjätään. :) Äitini sanoi olevansa todella onnellinen.
Työllisyys ja rahatilanne meillä kihlatun kanssa alkoi huolestuttaa eniten, joten olimme jo hiukan itse miettineet raskauden keskeytystä tai toive ennemminki siitä ettei se nyt vaan olisikaan raskaus päällä. Raskauden keskeytyksen ajatuksena tyrmäsin itse heti ku positiivistä näytti raskaustesti. En itse pystyisi aborttiin, ellei olisi jostain erittäin painavasta syystä aivan pakko. (esim. lapsen vaikea sairaus tai mahdollinen keskenmeno tai kuolema kohdussa tms.) Miehelle kuulosti jotenkin helpommalta sanoa jotenki että: ei me voida lasta tehdä tässä tilanteessa. Tämäkin vielä kovasti mielessä ja pyörii ajatuksissa, että mites nyt kun se vaan on tullakseen se pienoinen.. En ole osannut vielä hänen kanssaan asiasta keskustella, jotenkin vaikea aihe minulle. Saatte toki antaa vinkkejä miten voisin asiasta aloittaa puheen? :) Eli vinkit erittäin tervetulleita.
Onneksi rakastamme kihlatun kanssa toisiamme ja olemme suunnitelleet häitäkin tälle kesälle, jotka nyt raskaaksi tulon myötä muuttuvat maistraattiin menemiseksi ja 2016 kesällä sitten jonkinmoinen valojen uusinta kirkossa ja juhlat (aika näyttää miten).
Ja olemme kyllä puhuneet yhteisten lasten hankinnasta aiemmin, mutta ei ollut tarkoitus tälle vuodelle tulla. :)
Rahallinen tilanne on huono ja taitaa tulla olemaankin pitkän aikaa, mutta aina sitä jotenki kait pärjää :) Positiivisella mielellä olen kuitenkin. Paljon olisi vielä kirjoitettavaa ja asioita mistä haluais mieltään purkaa, mutta häytynee pitää tauko ja jatkaa myöhemmin kirjoittelua. :)