Miten kertoa/kerroit raskaudesta muille?

Todella harmillista BellaMama :sad001

Kaikkea sitä voikin vielä valinnan jälkeen tulla!
 
No tämäpä! Mutta luotan kanssa siihen että pääsen kyllä uudestaan kunhan pidän kuntoa raskauden ajan yllä ja käyn ne silmät leikkauttamassa, saampa rauhassa keskityttyä raskauteen ja kerkeän vielä säästää rahaa :)
 
Mä kerroin esimiehelle raskaudesta jo muutama viikko sitten. Mulla tosin on aivan ihana esimies jolle voi kyllä kertoa ihan kaiken. Aluksi ajattelin kertoa vasta ultran jälkeen, mutta koska olo oli sen verran pahoinvoiva ja väsynyt niin kerroin kuitenkin sitten jo ihan alkumetreillä.
 
Mä olen ollut töistä pitkään äitiys- ja hoitovapailla, joten en pidä kiirettä työnantajalle ilmoittamisessa :)
 
Meinasin töihin ilmoittaa vasta rakenneultran jälkeen :) ei oo kiirettä ilmoittaa ku oon nyt hoitovapaalla.
 
Onko teillä joku sellainen henkilö, jolle jännittää kertoa raskaudesta? Mulla on yksi ystävä, jolle vaikea kertoa, en tiedä miten reagoi.
 
Onko teillä joku sellainen henkilö, jolle jännittää kertoa raskaudesta? Mulla on yksi ystävä, jolle vaikea kertoa, en tiedä miten reagoi.

Kyllä, yksi ystävä on jolle olin jo kertoa, mutta sitten en keksinyt oikeita sanoja joten jätin vielä kertomatta. Uskon että uutinen etäännyttää meitä.
 
Mun oli pakko kertoa yhdelle ystävälle (en muista, saatoin tännekin jo asiasta mainita), joka sai vaikeiden vaiheiden jälkeen keskenmenon alkusyksystä. Laitoin viestin joskus kuukausi sitten enkä oo sen jälkeen kuullut hänestä mitään. :sad001
 
Tosi kurjaa Terkku :sorry: Toivottavasti ystäväsi ottaa yhteyttä kun on saanut asian itse käsiteltyä :Heartred
 
Tosi kurjaa Terkku :sorry: Toivottavasti ystäväsi ottaa yhteyttä kun on saanut asian itse käsiteltyä :Heartred
Näin mäkin olen ajatellut. Tiedän että tämä on hälle tosi kipeä asia eikä varmasti ole tuollaisen jälkeen helppoa kuulla toisen raskaudesta. Siksi kerroin jo tosi varhain, kun tuntui vielä pahemmalta pimittää tietoa. Meillä oli siis tarkoitus nähdä silloin, mutta laitoin viestin että ymmärrän jos hän ei nyt sitten haluakaan nähdä. Noh, ei nähty eikä hän tosiaan vastannut mitään. Mutta en myöskään osaa tuosta mitenkään loukkaantua, kun tiedän miten pahoilla mielin hän varmasti on. Uskon ja toivon että ottaa yhteyttä kun on siihen valmis.
 
Itse koin hankalaksi kertoa serkulle, joka on yrittänyt vuoden toista lasta, ja itsellä tuli yk3 kolmas.
 
Onko teillä joku sellainen henkilö, jolle jännittää kertoa raskaudesta? Mulla on yksi ystävä, jolle vaikea kertoa, en tiedä miten reagoi.

On, yks kaveri joka ei liiemmin pidä avokista. En tiedä huomasko kun viimeksi kävin mahan turvotusta.
 
Tänään kerroin töissä työkavereille. Tai no pomolle ja omalle tiimille olin jo kertonu ihan tosi pian. Näytin ultrakuvaa ja sanoin, että tän takia piti eilinen palaveri skipata, oli tärkeämpi tapaaminen. Kovin innoissaan olivat kaikki.

Eilen mun hyvä ystävä sai tietää, kun esikoinen heti oven avattuaan ilmotti, että sää et tiedäkkään että äitin mahassa on Mielikki. Onneksi oli kyseessä ihminen, jolle meinasin kyllä sillä vierailulla asiasta kertoakin. Jepjuu, kannattaa kertoa kolmevuotiaalle suuria salaisuuksia. Not.
 
Mun oli pakko kertoa yhdelle ystävälle (en muista, saatoin tännekin jo asiasta mainita), joka sai vaikeiden vaiheiden jälkeen keskenmenon alkusyksystä. Laitoin viestin joskus kuukausi sitten enkä oo sen jälkeen kuullut hänestä mitään. :sad001
Voithan silti ottaa itse yhteyttä. Jos on pidempiakainen ystävä niin todennäköisesti on jotain muutakin kuin sun raskaus puhuttavana. Ehkä ystävä kaipaa tukea suruunsa. Jos on fiksu ihminen, se ottaa kyllä kipeää mutta ymmärtää että toisen raskaus ei ole iteltä pois, kun lapsia ei vaan jaeta sillai perheisiin... Se on aika synkkää aikaa tuo km.
 
Dootti pääsin, mutta lääkärintarkastuksessa selvisi että en läpäissytkään näöntarkastusta joten tuli hylkäys, silmäleikkaus kun pystyy ja uusi haku :sad001
Uskomatonta että ne tollai antaa hylsyn ilman ehtoja :sad001. Harmi! Käsittääkseni sinne ei ole mikään helppo päästä sisään (joskus haaveilin ja luin "jumppatestivaatimuksia").
 
Voithan silti ottaa itse yhteyttä. Jos on pidempiakainen ystävä niin todennäköisesti on jotain muutakin kuin sun raskaus puhuttavana. Ehkä ystävä kaipaa tukea suruunsa. Jos on fiksu ihminen, se ottaa kyllä kipeää mutta ymmärtää että toisen raskaus ei ole iteltä pois, kun lapsia ei vaan jaeta sillai perheisiin... Se on aika synkkää aikaa tuo km.
Valitettavasti tiedän että tällä ystävällä kestää pitkään, että pystyy olemaan yhteydessä. Ollaan kyllä juteltu tuon km:n jälkeen ja hän silloin sanoi, että ei kestä yhtään raskausuutista vielä. Tuossa ei siis ollut taustalla pelkkä km, vaan lapsettomuushoidot, alkionsiirto ja siitä seurannut yksi km, jonka jälkeen selvisi että alkioita olikin ollut kaksi. Toinen selvisi johonkin rv 12 asti ja kaiken piti olla hyvin, kunnes menikin kesken. Ja iso todennäköisyys, ettei raskaus koskaan hänellä onnistu. Siksi tää on erityisen kova paikka. Kyllä toki jossakin vaiheessa otan itse yhteyttä jos hänestä ei kuulu, mutta en koe että vielä(kään) on sen aika.
 
Valitettavasti tiedän että tällä ystävällä kestää pitkään, että pystyy olemaan yhteydessä. Ollaan kyllä juteltu tuon km:n jälkeen ja hän silloin sanoi, että ei kestä yhtään raskausuutista vielä. Tuossa ei siis ollut taustalla pelkkä km, vaan lapsettomuushoidot, alkionsiirto ja siitä seurannut yksi km, jonka jälkeen selvisi että alkioita olikin ollut kaksi. Toinen selvisi johonkin rv 12 asti ja kaiken piti olla hyvin, kunnes menikin kesken. Ja iso todennäköisyys, ettei raskaus koskaan hänellä onnistu. Siksi tää on erityisen kova paikka. Kyllä toki jossakin vaiheessa otan itse yhteyttä jos hänestä ei kuulu, mutta en koe että vielä(kään) on sen aika.
Surullista. Se on kova paikka ystävällesi. :sad001
 
Omppoloinen hain poliisikouluun.

Hankikanto niimpä. Sain vielä 79/100 pääsykokeista, eli todella hyvät, joten siksikin vituttaa että näen toisella silmällä 2 numeroa liian vähän (kävin vielä optikolla) joten koulupaikka evätty sen takia, ja vielä niin että tosiaan paikkaa pitää hakea uudestaan. Jos en olisi ollut raskaana olisin mennyt saman tien leikkaukseen ja näkö olisi ollut melkein heti hyvä, mutta koska olin niin koko touhu pitää aloittaa alusta varmaan 1.5 vuoden kuluttua kun pääsen leikkaukseen joskus ensin. Ottaa todella päähän, koska sitten olen jo 30 tai ylitte kun pääsen kouluun, mutta onneksi tiedän nyt pääseväni jos kunto pysyy yllä (siitä sain vain 10/20). Mutta itse halusin lasta yhtä aikaa vaikka mies epäröi ja tietysti kävi niin että sillä kierrolla kun koitettiin ehkäistä niin tärppäsikin ja tässä ollaan.

Terkku2 vaikea tilanne sielä :sad001
 
Takaisin
Top