Mitä teille kuuluu?

[Kazku]

Moikka kaikille! Täytyy tulla huhuilemaan, kun huomasin että täällä on käyty kirjoittelemassa.
Juho on tänään 11kk vanha ja jo melko iso poika :o). Kuukausi sitten käytiin neuvolassa ja pituutta oli 80,5cm.
Meillä kävellään tukea pitkin ja välillä seisoskellaan jo aika pitkiä aikoja ilman tukea. Poika on aikamoinen tihulainen ja ylettyy tosi korkealle kiskomaan tavaroita. Saamme siis olla koko ajan vahtimassa. Juho on myös hoksannut yläkerran rappuset ja alkanut harjoittelemaan kiipeämistä.
Poika on ollut hoidossa nyt pari kuukautta ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Juho jää mielellään hoitoon ja on iloinen, kun haetaan kotiin. Päivät on noin 6,5h pitkiä, mikä tuntuu sopivalta. Ainut miinus on ollut nuha-yskä-kuume -kierre, joka piinasi meitä ensimmäiset puolitoista kuukautta. Juho oli kipeänä joka toisen viikon, mikä alkoi olla jo tosi raskasta. Isäntä sairastui aina heti perään, eli talo oli täynnä potilaita. Nyt alkaa helpottamaan onneksi.
Me lähdetään kolmen viikon päästä Turkkiin pariksi viikoksi. Siitä alkaa mun seitsemän viikon kesäloma, jota ootan ku kuuta nousevaa. Oon ollu vasta pari kuukautta töissä, mutta tuntuu ihanalta päästä olemaan kotona Juhon kanssa. Viikolla se yhdessäolo rajoittuu muutamaan tuntiin illassa, koska Juho käy jo seitsemän aikaan yöunille. Viikonloput sitten nautiskellaan :o).
MITÄ TEILLE MUILLE KUULUU?

 

[Aurinkopuuteri]

Ihana kuva teidän pojasta! ja hyvää kuuluu meille myös. Kerttu on nyt 11 kuukautta vanha ja nousee myös tukea vasten ja meno on semmosta, että kohta kävellään. Suussa jo kahdeksan hammasta ja oikein tomera tytteli. Kotona olen tytön kanssa ja mies käy töissä. Hoitoon ei raskita antaa niin tämä ratkaisu meillä toimii. Viikolla käydään ahkerasti kerhoissa ja nähdään tuttuja.
Vauvakuume vaivaa kovasti ja ollaan periaatteella tulee jos on tullakseen.   Saa nähdä milloin tärppää!!! sitä jännätään nyt kovasti. Kerttu saatiin alulle ensimmäisestä yrittämästä, mutta nyt sellainen tunne ettei ehkä onnistu noin nopsaan. Asiaan voi vaikuttaa hyvinkin pitkälle se, että toivotaan raskautumista todella kovasti! ja tietää nyt mitä odottaa. Miten muilla? joko on toiveissa uutta vauvaa vai voiko vielä semmoista edes kuvitella?

 

[Lme]

Hei vain kaikille, jotka tänne on vielä tullu pörräileen! Onki tässä ollu jo ikävä palstalaisia, ko alkaa olla jo vuosi siitä ko poika putkahti maailmaan :). Onni alko kävellä 10,5kk iässä, ja nyt menee ko vanha tekijä (ainaki melkeen). Ens viikola jätkä täyttää vuojen ja meillä on kauheat bileet tietysti :D. Sitä ennen juhlitaan ekaa äitienpäivää <3. 


Olen edelleen kotona pojan kanssa, mutta syksyllä olisi tarkoitus alottaa viimeinen harjottelu, jonka jälkeen olenki valmis restonomi, opinnäytetyön sain päätökseen viime viikolla! Kauan sitä vain teinkin.. Jos mies on edelleen syksyllä työttömänä, niin Onni ei lähde vielä sitten päiväkotiin, mutta sen näkee vasta syksyllä, miten käy. Vauvakuume vaivaa ja kovasti, mutta ei se auta, kun itellä ei ole vielä ammattia, ja mies on työttömänä.. Ja oishan se hyvä itelläki olla jonku aikaa työelämässä ennen seuraavaa salamatkustajaa :). 


Toivottavasti palsta heräis taas henkiin!

 

[Lme]

Onni vetää aina kauheat poset päälle, ko näkee kameran.. :D

 

[Inxu]

Hei!

Täälläkin kävellään jo, tuettuna hirveetä vauhtia ja ilman tukeakin muutamia askelia :) Kova juttelemaan meidän tyllerö vaikka ei vielä yhtään sanaa oo tullu, sitä odotellessa. Janikalta otettiin toissa päivänä verikoe allergiatestejä(koira, kissa ja pölypunkki) varten :( Saatiin samalla tietää Janikan mitat: 77,5cm ja 10,200kg. Vertasin Janikan mittoja omiin niin Janika on 5,5cm pidempi kun minä 1 vuoden iässä :D Todella hienosti menny ensimmäinen vuosi ja hampaitakin löytyy jo 8.

 Isoin uutinen meiltä päin taitaakin olla, että meille on pikku kakkonen tulossa. Marraskuun 9. olisi laskettu aika :)

 

[Aurinkopuuteri]

Inxu ihanaa!!!!!! paljon onnea raskauden johdosta   oli pakko laittaa tuo kuva. Saanko udella, että miten kauan yrititte? tai voiko sitä siksi sanoa? siis kestikö monta kiertoa kun tärppäsi vai oliko ihan tuuria koko homma.
Voi kun täälläkin toivotaan T O D E  L L A  paljon raskautta! josko vaikka jo ensi kuussa olisi   ........

 

[miiuhoo]

Meillä Milja on nyt reilun 11kk ja kävelee tukia vasten vauhdilla (varsinkin taaperokärryillä!) ja ottaa muutamia satunnaisia askelia ilman tukeakin. Seisoo lähes koko ajan leikkiessään, joko tukea vasten tai ilman. Neljä hammasta löytyy, joista ensimmäisinä tuli kaksi etuylähammasta maaliskuussa. Nyt on siis kolme ylhäällä ja yksi alhaalla
Tukka on hurjan pitkä päältä... alla se on muutaman sentin mittaista. Alun punaisuutta on vielä vähän näkyvissä pitkissä hiuksissa mutta alta kasvavat hiukset ovat lähes valkoisia...
Miljalla on ollut riesana ahdas kyynelkanava vasemmassa silmässä, joten silmätulehdus on noin kerran kuukaudessa. Vielä ei asialle tehdä mitään vaan odotellaan ja toivotaan, että menisi itsestään ohi, eikä tarvitsisi operoida.

Olen yhä kotona tytön kanssa, ja olen aina lokakuun alkuun saakka, jolloin palaan töihin ja Milja menee tarhaan. Olen siis 6kk hoitovapaalla. Enempään ei valitettavasti rahalliset rahkeet riitä. Toista ei ole suunnitelmissa vielä pitkään aikaan - suoraan sanottuna en todellakaan haluaisi toista vielä   Parin vuoden päästä ehkä. Minä nautin koko ajan enemmän äitiydestä, kun lapsi kasvaa. En oikein ole "pienen vauvan äiti" vaan viihdyn tosiaan paremmin, kun Milja jo liikkuu ja ymmärtää puhetta melko hyvin.

Kotona oleminen on toisinaan ollut minulle melko rankkaa henkisesti, koska asun kaukana perheestäni, joten olen käytännössä yksin jatkuvasti. Pelastuksena ovat onneksi olleet kerhot ym harrastukset ja olenpa tainnut onnistua saamaan täältä jopa yhden oikean kaverinkin, jolla on samanikäinen tyttö. Heidän kanssaan olemme käyneet puistossa pariin kertaan Ja onpa ollut mahtavaa tavata näitä toukomammoja pk-seudultakin

Ja toisaallahan mainitsin jo, että minä imetän edelleen, ehkä 10-12krt päivässä. Yöt nukutaan jo ilman syöntiä ja käytännössä ilman heräilyjä

Ja meillä kestovaippaillaan yleensä öitä lukuun ottamatta. Silloin tällöin reissuunkin otetaan kestovaipat ja vain yöksi kertis. Mutta joskus laiskottaa... ja silloin kertistellään mutta tosiaan pääsääntöisesti kestoilla mennään!

Neuvola meillä oli viimeksi maaliskuun lopussa joten reaaliaikaisia mittoja ei ole, mutta silloin oli pituutta 75cm ja painoa 8880g. Pitkä, hoikka tyttö

 

[Yumna]

Kiva kun täällä on kirjoiteltu taas! Onhan tämä palstakin nyt jo ihan toimiva, joten toivotaan että lisää porukkaa ilmaantuisi pikkuhiljaa paikalle 

Meillä vietettiin eilen jo 1-vuotissynttäreitä! Kyllä tuntuu hurjalta, että tyttö on jo niin "iso". On vuosi mennyt todella nopeaa, ei voi muuta sanoa. Neiti ei vielä kävele ilman tukea. Sen sijaan uusimpana villityksenä on kaikenlainen kiipeily (esim. sohvalle ja sohvapöydälle). Vielä kun oppisi tulemaan itse peppu edellä alaskin... Sitä ollaan yritetty opettaa, "peppu edellä" on tullut toistettua aika monta kertaa viimeisen viikon aikana! 

Tänään juhlittiin kaverisynttäreitä ja talo oli täynnä porukkaa. Kyllä oli mukavaa! Ensi viikonloppuna juhlitaan sitten perheen kesken. Tyttö osasi mun mielestä jopa ihmeen paljon ymmärtää lahjojen päälle, kun aukoi paketteja ihan innoissaan. Tällä hetkellä kaikkein kivointa onkin just se, kun huomaa yllättäen että tyttö ymmärtääkin vielä enemmän kuin minä itse oon kuvitellut. Puhettakin alkaa pikkuhiljaa tulla, nyt tyttö on pari kertaa ainakin ihan selvästi ja tarkoituksella sanonut "äiti". Lisäksi aina ruokaa tai juomaa halutessaan, esim. maitopullon nähdessään toistaa "maam-maam-maam". 

Yöt on olleet meillä viimeisen kuukauden ajan ihan karseita, toivotaan parannusta kunhan tyttö saa nuo hampaat tehtyä jonkinmoiseen kondikseen. Nyt on siis tullut kahden kuukauden sisällä viisi hammasta ja kuudetta pukkaa parhaillaan. Sen siitä saa kun myöhään aloittaa. Meinaa ainakin äidin hermoja kiristellä kun yöt on olleet niin uskomattoman levottomia... Imetystä olen hiljalleen lopetellut, vielä tyttö syö rinnasta aamuisin. Jotenkin se alkoi tuntua rasittavalta kun tyttö kasvoi eikä jaksanut enää itsekään samalla tavalla olla kiinnostunut koko hommasta. 

Kotona ollaan edelleen, tarkoitus olla ainakin ensi vuoden alkuun saakka. Leikkipuistossa käydään usein ja pihalla tavataan muita lapsia sekä mammoja. Viihdyn kotona mainiosti, vaikka täytyy myöntää että ihan viimeaikoina on ollut niitäkin päiviä että olisi mieluummin ollut jossain muualla kuin tytön kanssa... Mutta laitan kaiken noiden hampaiden ja flunssan piikkiin 

 

[Mimmu86]

(Kuvassa Joa 11kk)
Onpa tosiaan mukava että täällä vielä käydään! Ja ihana nähdä miten kaikki on kasvaneet :)
Joa täyttää nyt torstaina 1v ja äidillä on pientä kriisinpoikasta ilmassa :D Yhdet synttärit vietettiin jo Jyväskylässä ja lisää on luvassa nyt sunnuntaina sitten ihan meillä kotosalla.

Joa on varsin iloinen ja velmu poika! Pienet vastoinkäymiset ei tunnu missään vaan täysillä mennään ihan koko ajan. Ja kujeilun jalon taidon herra kyllä osaa :D Joa kävelee reippaasti huonekaluja pitkin ympäriinsä ja tuettakin seisoo aina hetkittäin mutta kävelemään ei tunnu olevan kiire. Meilläkin vissiin on niin paljon kalusteita ettei tarvii tuetta kävelemistä välttämättä treenata :D

Joa rakastaa ulkona leikkimistä varsinkin kun on niin lämmin ettei hanskoja tarvitse. Herra karkais ulos joka kerta kun ovi aukeaa :D Sitä vaan ihmettelen että miten sitä voi joka päivä rakastaa toista aina vaan enemmän? Mitä tämä mahtaa olla sitten vaikka 10v päästä? <3 tänään käytiin Joan 1v neuvolassa ja mittaa oli 77,6cm ja painoa 11,15kg. Kaikenkaikkiaan meidän arki on mennyt todella mukavasti mitä nyt alkuvuodesta oli korvakierrettä ja nyt sitten on jo parin kk sisään toinen tulehdus keuhkoissa.

Mä olen nyt pidempään Joan kanssa kotona. Alun perin oli tarkoitus mennä elokuussa töihin mutta YT neuvottelujen jälkeen mulle ilmoitettiin ettei mulla enää ole duunia mihin palata. Vähän ennen tuota infoa sain tietää että myös meille on tulossa perheenlisäystä eli Joa saa marraskuun lopulla pikkusiskon tai -veljen <3 Niimpä päädyin siihen että jatkan hoitovapaata äitiysloman alkuun asti ja kun sitten ne vanhempainvapaat on käytetty niin katsellaan mitä tehdään. Voipi olla että lähden sen jälkeen opiskelemaan mutta siihen nyt on melkein 2v vielä jos kaikki vain menee hyvin :)

 

[Lme]

Paljon onnea Mimmu masuasukista :)! Meilläki ois synttärit (peräti kahet) viikonloppuna, vähä jänskättää ja tarjottavaa olen kehitelly varmaan liikaaki :D. Huomena on oikeat pileet.. ei uskois, reilu vuos sitte sitä oltiin punnaamassa tuota pikkujätkää, ja nyt se jo kävelee innoissaan..

 

[squiik]

Onnea vaan kaikille pikkukakkosta odottaville! Täällä ei vielä kuukautisiakaan näy, joten toiveet seuraavasta pienokaisesta eivät ole vielä ajankohtaisia...

Muuten menee hyvin. Synttäreitä juhlittiin eilen ja osin äitienpäivänä, kun oltiin isovanhempien luona kyläilemässä. Ei mitään isoja juhlia, kun eihän neidillä nyt vielä ole kavereitakaan, joita kutsua, saati sitten, että osaisi niiden kanssa leikkiä :)

Unni on kävellyt melkein kolmen kuukauden ajan eli meno on nykyisin lähinnä juoksua ja kiipeilyä. Hetkeksikään ei voi silmistä laskea, kun neiti jo kirmaa jossain kaukana tai vaihtoehtoisesti kiipeää jossain. Energiaa riittää vaikka mihin ja sen huomaa yölläkin, kun unet on taas tällä hetkellä ihan mitä sattuu -- neiti kiehnää unissaan, istuu, seisoo, kiemurtelee ja heräilee, enkä edes muista, milloin olisin nukkunut kunnon yöunet...

Asunnon etsintä on meneillään ja kovasti toivon, että päästäisiin kesän aikana edes hieman suurempaan asuntoon, jonka saisi sitten sisustaa lapsiystävällisemmäksi kuin nykyisen. Alkaa jotenkin seinät kaatua päälle, kun tilaa on ihan liian vähän ja tavaraa ihan liikaa ja Unni sitten repii tavarat tuhat kertaa päivässä lattialle.

Hoitovapaa jatkuisi ainakin vuoden loppuun asti. Olisi ihana olla kotona pidempäänkin, mutta taloudellisesti alkaa olla todella tiukkaa. Tulihan toki lapsilisään nyt se huima 40sentin korotus, että sinänsä ei kai pitäisi valittaa :D

 

[miiuhoo]

Squiik huh! Teillähän on aikaisin lähdetty kävelemään!
Tuo asuntojuttu kuulostaa niin tutulta... Pieni kämppä ja tavaraa liikaa joten joka paikka on täynnä jotakin ja kaikelle ei ole omaa paikkaa... Ja tosiaan hoitovapaalla ei nyt ostella uutta asuntoakaan kun ei peese repee...

 

[Aurinkopuuteri]

squiik kirjoitti:

Onnea vaan kaikille pikkukakkosta odottaville! Täällä ei vielä kuukautisiakaan näy, joten toiveet seuraavasta pienokaisesta eivät ole vielä ajankohtaisia...

Vaikka ei kuukautisa kuulukkaan voi silti tulla raskaaksi. Siskoni tuli ja synnytyksestä aikaa 3kk ja ei todella kuukautisista tietoakaan. Miten muuten lapsia voisi saada vuoden ikäerolla? siis imetys ja kuukautisten alkamattomuus eivät kerro yhtään mitään. Joten jos vauvakuumetta ilmassa niin eiku tosi toimiin vain! nämä uudet kuvat on aivan huippuja!!!!

 

[Lyydia~]

No heipä hei mammat! Ja onnea pikkukakkosta odottaville sekä tsemppiä sitä toivoville! :)

Mitäs meille. No sunnuntaina täälläkin tulee vuosi täyteen ja pirskeet on siis ihan oikeena päivänä. Mä lähdin viime viikon maanantaina töihin, 4kk vuorotteluvapaan sijaisuus tosin, ettei vakityö. Joku tästä varmasti arvostelee, mitä tulen sanomaan, mutta mä kyllä jo niin kaipasin töihin. Musta ei ole olemaan vuosikausia kotona ja nostankin hattua kenestä on. Mä olen sen verran sosiaalinen ihminen, että mulla alko pää hajota kotona "neljän seinän sisällä" puhuen vaan kakasta sun muusta... Ja töihin lähdön mahdollisti myös neidin luonne, on vähintään yhtä sosiaalinen kun äitinsä, että nauttii suunnattomasti muista lapsista, unohtaa aina äidin ja isin kun vaan ketään lapsia sattuu lähellä olemaan. Harmi kun sit naapurin poika ei siedä muita lapsia yhtään. Hoitoonlähtö on siis sujunut ilman mitään ongelmia, on kuulemma siellä muiden seassa kun olisi ollut pitkään siellä, ei itkuja(n.3sek yhtenä aamuna) vaan vilkutusta äitille kun vie hoitoon. :) Et mikäli neiti ei ois ton luontonen, ni sit ois pitäny miettiäkin vielä sitä töihin lähtöä. Ja kyllähän se myös hyvin suurena syynä oli, että ei ole vaan taloudellisesti varaa olla kotihoidontuella vaikka mies tienaakin ihan kohtuullisesti, en tajua miten te muut sen teette? Ja tuo rahatilanne kiristi sit kotonakin välejä.

Neiti on ihan näillä näppäimillä lähdössä käveleen ihan kokonaan. Reilu kk sitten otti ekat askeleensa ite ja 8,5kk ikäisenä alkoi kävellä tukea vasten. Huomaa, että osaisi kävellä jo pitkiäkin pätkiä, mut sit seisahtuu itekseen ja laskeutuu konttaamaan.. Konttaamaan lähtöhän meilläkin vähän "viivästy", käveli jo tukea pitkin, kun ryömiminen oli jo kuukausitolkulla sitä ennen todettu hyväks vaihtoehdoks, mitä sitä tapoja muuttamaan vaikka uutta oppiski.. ;) 

Pikkukakkosesta ollaan puhuttu idealla millon ois molempien mielestä hyvä, mut ei nyt ainakaan ennen syksyä yritetä. Katotaan ton pätkän jälkeen oisko mahista saada jatkoa työlle, en tahdo et mahdollinen pikkukakkonen vaikuttas sit asiaan... Sit jos syksyllä/talvella ei ala vakkarityötä kuulumaan ni sama kai se sitten on(kuin myös jos vakkarityön saisi niin samantein ehkä :D ), kun en kuitenkaan kovin montaa vuotta halua ikäeroksi. Mulla on pikkuveljen kanssa 4 vuotta ja itse olen kokenut sen ihan liian suureksi.

 

[Aurinkopuuteri]

Lyydia, just puhuttiin kerhossa yksi päivä tästä neljän seinän sisällä olosta. En itsekkään ole mikään erakkoluonne tai tyyppiä "viihdyn kotona"   mut eihän siinä kotiin jäämisessä ole kyse yhtään siitä. Jos tosiaan jää päiviksi kotia istumaan lapsen kanssa niin ei kait sitä jaksa kukaan. Itse ainakin järjestän joka viikko jokaiselle päivälle toimintaa. Käydään tytön kanssa kerhoissa joissa muita vanhempia. Naapurista on tullut tuttuja lapsen kautta ja ystävien kanssa nähdään usein. Ollaan tämän vuoden aikana matkustettu ja tehdään arjen keskellä paljon asioita. Lapsen hoito tulee paremminkin siinä sivussa eikä todella mistään kakkavaipoista puhuta. Se vaatii toki hieman järjestelyä, mutta on sen arvoista. Nämä vuodet kultaakin kalliimpia ja ei haluta lapsen viettävän niitä hetkiä hoidossa. Mutta siis hoitoa vastaan ei todella ole mitään! tai että se ois huono juttu ollenkaan. Töissä kerkee olemaan sinne yli 60 vuotiaaksi niin nämä vuodet kotona tuntuu meistä TOOODELLA pieneltä ajalta pitemmässä juoksussa.

Ja se rahallinen tilanne... ei me kyllä missään köyhyydessä eletä tai tapella rahasta. Mutta se varmaan niin paljon riippuu ihmisestä ja tilanteesta, en osaa tuohon vastata sulle. Toivottaan nyt, että tärppäis ja tyttö saisi sisaruksen. Sitten kun lähden töihin niin haluan alkaa luoda paremmin uraa, nyt on lasten vuoro olla pääroolissa. Tokihan ne on sittenkin, mutta jo vähän isompia ja koulussa ym. omaakin niillä. 

En sitten tiedä mikä muilla tilanne? hoidatteko mahdollisen miehen kanssa lasta yhteisesti? vai onko äiti hoidosta päävastuussa? minä olen Kertun kanssa tietenkin päivät kun mies töissä. Mutta kun hän tulee kotia niin lasta hoidetaan yhdessä. Ei me mitään tästä olla sovittu kun asia mennyt jo alkujaan niin luonnollisesti. Kerttu ei huomaa eroa hoidossa oli hoitamassa äiti tai isä. Siis jos olen jossain niin ei itke minun perään. Sehän voi nimittäin ahdistaa jos äiti ei pysty lapsesta viikon aikana irtautumaan ollenkaan tekemään omia. Sitten ymmärrän todellakin jos seinät kaatuu päälle.

 

[Mimmu86]

Meillä tilanteen on pelastanut muutto ja uudet naapurit. Yhdessä naapurissa asuu Joaa 5kk nuorempi tyttö ja toisessa kans 5kk nuorempi poika. Joa on toki iso poika siinä seurassa mutta paljon on nuo pienet kans Joalta oppineet :) Joa tuntuu kyllä tykkäävän enemmän itseään vanhempien lasten seurasta kuin omanikäisistä...

Meillä Joa olis mennyt hoitoon elokuussa jos ei olis kakkonen nyt tuloillaan. Tiukkaa kieltämättä tekee kun näin keväisin tulee yleensä kaikki vakuutukset ja sähkölasku sun muut ylimääräiset ja pari kertaa vuodessa tulevat laskut. Et penniä on saatu venyttää kun ei olla säästöihin haluttu vielä kajota. Plus tietty et meidän molemmat autot on nyt vieneet ihan törkeenä rahaa, mitä vikaa millonkin argh! Totesin juuri et kunhan noista päästään eroon niin meille ei autoo tule ennenkun on varaa liki uuteen autoon ettei tarvii jatkuvasti kaivaa kuvetta auton takia. Onneks alkaa lokakuussa taas äitiyspäiväraha juosta. Mulle kävi vielä niin et töissä pidettiin alkuvuodesta YT:t ja mulle ja suurimmalle osalle muista hoitovapaalla olijoista ilmoitettiin ettei enää ole duunia...Että uudet kuviot olis enivei edessä...

Joalla on nyt vaihe ettei oikein viihdy äitistä erossa. Ainakaan isin kanssa. Asiaan vaikuttaa varmaan se että isi oli paljon töissä tässä viimesen kk aikana ja ite en oo Joasta erossa juuri ollu kun oon ollu niin väsynyt tai huonovointinen ettei oo riittäny energiaa käydä missään. Mut ehkä se tästä :)

 

[starletti]

Ei taitas meillä tuo hoitoon meno vielä onnistua. Vieraisilla tyttö itkee kovasti ja haluaa olla sylissä vain. Miehen kanssa henkisesti jo valmistauduttiin siihen, että hän jää koti-isäksi ja minä lähden töihin, vaan sanoin kiitos-ei huonolle työsopimukselle ja totesin, että tytön pitää saada parempi alku elämälleen kuin vieraitten hoteissa puhumattomana ja kävelytaidottomana. Siis vaikka olen pitkään itkenyt työttömyyttä, niin ette usko kuinka teki hyvää saada kieltäytyä työstä, kun nyt oli mahdollisuus laittaa arvoja uuteen järjestykseen. Mies on tässä ohimennen kysellyt, että onko tullu uusia työpaikkoja hakuun ja sinänsä se kuulostaa ihan hyvältä niin saisi hänkin tutustua vauva-arkeen. Mut kassellaan nyt, kun ei tämä lopuniän kotiäitiys nyt ihan ensimmäisenä toivelistalla ole. Tosin, jos IHAN rehellinen olen ja jos ei huono omatunto miehen elättinä olemisesta painaisi, ni kyllä parhain paikka mulle on olla kotona yksin omissa oloissa. Niin, ja sterilisaatiosta on jo neljä kuukautta eli se puoli elämästä on hoidettuna.

 

[Lyydia~]

Aurinkopuuteri joo siis eihän mekään nyt ihan vaan neljän seinän sisällä olla kökitty. :) Mä en vaan missään vaiheessa ole kokenut noita kerhoja meidän jutuks, mielummin olen nähnyt omia kavereita. Ehkä siks, et kaikissa tollasissa meikäläistä on katottu nenänvartta pitkin.. Viime vuoden puolella oli kavereita lasten kans kotona enemmänkin, joten oli enemmän tekemistä, mut tän vuoden puolella ei sit enää niinkään ja nekin ketä on niin asuu kauempana(ja kyllä meillä kavereiden kans väkisin pääosin puhutaan lasten kanssa LAPSISTA, joten sillä "kakkapuheella" tarkotin ylipäätään kaikkea näitä perus lapsipuheita "joko teillä sitä, meillä jo, joko teillä syödään sitä?". Me myös asutaan keskustasta 13km päässä ja meillä on ollut nyt vaan yks auto pitkään. Mä olen 18-vuotiaasta tottunut siihen et on auto ja pääsen menemään, joten mulle on ollut myös kova paikka tää autottomuus päivisin. 
Oon kyllä tosi onnellinen, ettei kaikkien tartte kituuttaa rahallisesti! Myös mikäli ei ois niin tiukkaa ni oisin kyllä ollut kesän vielä kotona. Mutta jos molemmille jää laskujen jälkeen muutama kymppi rahaa ni ei paljon hampaita naurata.. Meillä myös kuten Mimmulla auto vie suuren osan rahoista. Mut kun se on molemmille oikeestaan harrastus. Meillä ei ole  myöskään saatu säästöön aiemminkaan mitään rahaa, koska mun äitiyspäivärahatkaan ei järin suuret olleet ja sitä ennen opiskelin...
Toivotaan et teillä kakkonen tärppäis nopsaan! :)

 

[squiik]

Aurinkopuuteri kirjoitti:

Vaikka ei kuukautisa kuulukkaan voi silti tulla raskaaksi. Siskoni tuli ja synnytyksestä aikaa 3kk ja ei todella kuukautisista tietoakaan. Miten muuten lapsia voisi saada vuoden ikäerolla? siis imetys ja kuukautisten alkamattomuus eivät kerro yhtään mitään. Joten jos vauvakuumetta ilmassa niin eiku tosi toimiin vain! nämä uudet kuvat on aivan huippuja!!!!

---

 Joo, nyt on tässä taas blondiuteni valloillaan Kyllähän niitä lapsia tuntuu syntyvän pienellä ikäerolla, mutta jotenkin tässä on odotellut, että ne kuukautiset alkaa ennenkuin rupeaa suunnittelemaan...Hmmmm...työkaverillakin lasten ikäeroksi tuli vuosi ja päivä, joten kyllä se tosiaan taitaa natsata aika aikaisin.

Se onkin sitten eri asia, onko musta kahden tai useamman lapsen äidiksi. Ajatukset on todella ristiriitaiset! Itse olen ainoa lapsi ja aina toivoin isoveljeä (joka tietenkin oli siinä vaiheessa vähän vaikea toteuttaa) ja nyt pohdin, onko itsekästä, jos en hanki sisarusta omalle lapselleni. Toisaalta tuntuu, etten kertakaikkiaan voisi rakastaa toista lasta yhtä paljon (ja järki sanoo, että tottakai voin!), kun tuo pikkupirpana on niiiiiin suloinen ja ihana.

Tässä mennään muutenkin vähän tunteiden vuoristorataa, kun sitä alkaa tajuta, että tuo lapsi on ihan oikea pieni ihminen, jolle kertyy omia muistoja ja kokemuksia, joihin ei äiti pääsekään mukaan. Jotenkin tulee haikea olo, kun pohtii omaa lapsuuttaan ja puuhastelua esim. isän kanssa ja tajuaa, että niitä juttuja ei enää itse pääse kokemaan vaan se on tuon pirpanan ja sen isän oma juttu. En yhtään ihmettele, miten jotkut vanhemmat tavallaan elävät omaa elämäänsä uudelleen lapsensa kautta. Kyllähän sitä välillä tulee noita "pakko ostaa tällainen paita/lelu, kun niitä ei silloin ollut, kun itse olin pieni" -hetkiä ja sitten sitä tajuaa, että ei se lapsi välttämättä itse niitä haluakaan vaan ne on ihan vain äidin omia mielitekoja

Mutta joo, muuten menee hyvin...

 

[Yumna]

Onnea Mimmulle raskaudesta ja tsemppiä kaikille pikku kakkosesta haaveileville! Meillä ei toista ole vielä suunnitteilla, oon ajatellut että haluan ainakin jonkin aikaa nauttia suhteellisen normaaleista yöunista ennen kuin mietinkään uutta raskautta  Tuntuu, että en vielä osaisi nauttia uudesta lapsesta, kun tämän yhdenkin kanssa touhua riittää ihan tarpeeksi. Mutta ymmärrän täysin niitä, jotka suosivat pientä ikäeroa lapsilla. Itselläni on vuotta vanhempi sisko ja me ollaan oltu aina tosi läheisiä, ihan eri tavalla kuin muiden siskojeni kanssa. 

Me pärjätään rahallisesti varmaan pitkälti sen ansiosta, että asutaan vuokralla. Lisäksi miehellä nyt sattuu mun onnekseni olemaan aika hyvät tulot. Mikä tosin tarkoittaa pientä joustoa myös minulta, kun mies reissaa ulkomailla keskimäärin viikon kuukaudesta. Auto on meillä pieni, eli sekään ei vie liikaa rahaa... Minä taidan olla nimen omaan sitä "viihdyn kotona" -tyyppiä  Siis tottakai käydään leikkipuistossa, muskarissa ja tavataan muita mammoja sekä lapsia, mutta pääsääntöisesti mulla ei oo tällä hetkellä kiire takaisin töihin. Nautin ihan oikeasti kiireettömistä aamuista ilman mitään aikatauluja. Nautin myös niistä rauhallisista kotipäivistä, jolloin ei käydä tytön kanssa missään muualla kuin omalla pihalla. Jotenkin oon nyt ajatellut, että tämä aika on tosiaan loppujen lopuksi niin lyhyt. Töitä ehtii tehdä vielä ihan varmasti kyllästymiseen saakka. 

Tytön puolesta varmaan hoitoonkin vieminen onnistuisi jo oikein hyvin, kun meilläkin tuntuu olevan ihan kohtuullisen sosiaalinen tapaus  Viihtyy ihan mainiosti erityisesti toisten lasten seurassa. Heti kun näkee muita lapsia niin on ihan innoissaan.

Tällä hetkellä kaipaan eniten kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Meillä ei asu isovanhempia lähellä, jotta voisivat joskus ottaa tyttöä hoitoon että päästäisiin vaikka syömään. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun ollaan tän ekan vuoden aikana päästy kahdestaan jonnekin...