Kyllä mekin pitkään mietittiin tuota pikkukakkosta. Kun Joan kanssa ollaan edelleen saatu ravata Meilahdessa keskimäärin 2 kertaa kuukaudessa eikä ole vielä tiedossa tuleeko tuo vasen silmä kuntoon koskaan.
Alun perin haluttiin pienellä ikäerolla mutta sitten piti alkaa miettiä että uskaltaako tähän ryhtyä ollenkaan kun syytä Joan silmäongelmille ei ikinä löytynyt. Päässä vaan pyöri että mitä jos toisellekin tulee, kestääkö pää toista samanlaista rumbaa yms yms. Ensin ajateltiin odotella että Joan silmä saadaan edes suunnilleen stabiiliin tilaan mutta sitten kun ei hyvää ratkaisua näkynyt vaikka kaikkea yritettiin niin päätettiin yrittää heti jotta mä voin olla pidempään Joan kanssa myös kotona. Piilarit ja silmätipat päiväkodissa ei kuulostanut meistä hyvältä vaihtoehdolta. Siellä kukaan ehdi tarpeeksi katsoa perään ettei Joa hiero linssiä pois ja tippojen määrä vuorokaudessa voi muuttua taas millon vaan.
Pelko on takamuksessa koko ajan mutta jos sama vaiva tulee niin ainakin tiedetään mitä edessä on. Just miehen kans mietittiin toivottavasti edessä olevaa synnytystä ja todettiin et ekana tulee varmaan katsottua pienen silmät...Toisaalta onneksi Joaa ei pienet vastoinkäymiset haittaa. Herra ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee turhia stressaamatta. Pitkään aikaan ei ole meikussakaan tutkimuksissa itketty vaan Joa kattelee leluja ja lääkäri saa rauhassa mittailla ja tutkia silmiä. Mikroskoopinkin jo muistaa ja laittaa päänsä jo itse oikeaan paikkaan. <3
Mutta on se vaan ihana seurata miten joka päivä lapsi oppii jotain uutta ja itse oppii lapsen luonteesta ja persoonasta uutta :) On nuo sellaisia pakkauksia että!
Alun perin haluttiin pienellä ikäerolla mutta sitten piti alkaa miettiä että uskaltaako tähän ryhtyä ollenkaan kun syytä Joan silmäongelmille ei ikinä löytynyt. Päässä vaan pyöri että mitä jos toisellekin tulee, kestääkö pää toista samanlaista rumbaa yms yms. Ensin ajateltiin odotella että Joan silmä saadaan edes suunnilleen stabiiliin tilaan mutta sitten kun ei hyvää ratkaisua näkynyt vaikka kaikkea yritettiin niin päätettiin yrittää heti jotta mä voin olla pidempään Joan kanssa myös kotona. Piilarit ja silmätipat päiväkodissa ei kuulostanut meistä hyvältä vaihtoehdolta. Siellä kukaan ehdi tarpeeksi katsoa perään ettei Joa hiero linssiä pois ja tippojen määrä vuorokaudessa voi muuttua taas millon vaan.
Pelko on takamuksessa koko ajan mutta jos sama vaiva tulee niin ainakin tiedetään mitä edessä on. Just miehen kans mietittiin toivottavasti edessä olevaa synnytystä ja todettiin et ekana tulee varmaan katsottua pienen silmät...Toisaalta onneksi Joaa ei pienet vastoinkäymiset haittaa. Herra ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee turhia stressaamatta. Pitkään aikaan ei ole meikussakaan tutkimuksissa itketty vaan Joa kattelee leluja ja lääkäri saa rauhassa mittailla ja tutkia silmiä. Mikroskoopinkin jo muistaa ja laittaa päänsä jo itse oikeaan paikkaan. <3
Mutta on se vaan ihana seurata miten joka päivä lapsi oppii jotain uutta ja itse oppii lapsen luonteesta ja persoonasta uutta :) On nuo sellaisia pakkauksia että!
Joten nyt ei tule yhtä pitkää versiota enää. Kyllä se niin menee, että varmasti yleistäkin miettiä, että rakastaako toista lasta yhtä paljon kuin ensimmäistä. Squiik! 
tulin siihen tulokseen, että kyllä voi.
Kaikki alkaa muistua mieleen todella elävästi... neuvolat, mahan kasvu ja jännääminen mitä tuleman pitää. Ei se näköjään toisellakaan kerralla ole yhtään arkisempaa. 
(joo, tiedän, että on tosi typerää tehdä ongelma tästäkin, mutta minkäs sitä itselleen voi...?)
Minella saa toukuussa 30.pv pikkusiskon tai veljen. :)
kuume nousee ihan omiin sfääreihin tässä kun vauvauutisia tulee oikeelta ja vasemmalta koko ajan lisää!