Voi kamalaa, tämä syömisasia on loputon suo - muistuttaa vähän keskustelua ekologisesta syömisestä:
(tämä siis vähän off topic, mutta idea se, että kaikki vaihtoehdot ovat lopulta väärin joltakin toiselta kantilta punnittuna)
Meinasi mennä hermot tuossa pari vuotta sitten kun tein paluuta kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Oli talviaika, halutti kauheasti tuoretta, hyvää salaattia jossa paljon tomaatteja. Lähiruoka on hyvä valinta, mutta talvella ei kannata syödä kotimaisia vihanneksia kasvihuoneiden kuluttaman energian takia. Liäksi ne on sika kalliita. Myöskään Espanjasta lentokoneella tuotettuja tomaatteja ei kannata syödä (kuljetuksen päästöt), vaikka ne ovatkin edullisimpia. Puolassa kasvatetut tomaatit, hintaluokka noiden kahden väliltä, tuodaan laivalla, kuormittavat vähiten ympäristöä, mutta viljelyaineissa voi olla joitakin epämääräisiä aineita ja viljelymenetelmä rehevöittää Itämerta. Ok, minkä vaihtoehdon valitset? Minä päätin lopulta vetää kotiinpäin ja ostaa kotimaisia, perustelin tämän sillä että koska teensalaatin, ei itse ruuanvalmistukseen enää kulu energiaa. Jos tein tomaattikeittoa, käytin niitä vähemmän virtasyöppöjä tomaatteja. Myönnettäköön: pari kertaa jaksoin toimia teorian mukaisesti ja lopulta kyllästyin tiedostavuuteen, kun se kävi niin hankalaksi.
Niinpä haluan lisätä maarisen kommenttiin juureksista: jos juureksia ei voi välttää, ne pitää sitten muistaa kuoria huolella ja kypsentää ettei saa toksoplasmoosia :D
Itselläni on kova ikävä isän tekemiä maksapihvejä jo nyt. Rautaa saisi ja pitäisi syödä, A-vitamiinia ei. Jouluna aion syödä _vähäsen_ suolakalaa, kun se on isän itse pyytämää & tekemää eikä mitään vakuumipakattua. Muutenkin koska olen hieman ylipainoinen raskauden alkaessa, käy välillä mielessä kuinka kamalan paljon niitä kiloja voikaan kertyä odotusaikana. Siksikin on tärkeää oppia syömään vähän paremmin että jaksaa kiloiltaan touhuta lapsen kanssa sitten kun aika on. Vai?