Nipsu84
Jostain jotain jo tietävä
Hei taas kaikki,
kiitos kannustuksesta. Alkaa ilmeisesti elämä jo voittamaan. Tänään saatiin Nyytille isä. eli edessä oli isyyden tunnustus. Nyt pitäisi soittaa kirkkoherranvirastoon ja sopia kasteaika. Ei vaan uskalla soittaa kun pikkuneiti on aika "mulle heti kaikki nyt" (äidiltä peritty piirre), sillon ei saa keskittyä mihinkään tai kehenkään muuhun kun häneen itseensä kun hän on hereillä :D
Ei vaan kello meinaa toukalla kääntyä oikeinpäin millään. Olin jo ihan innoissani kun kahteentoista asti oli hereillä ja simahti sen kahden tunnin jollottelun jälkeen :) heräsi kolmelta ja jollotteli seitsemään... huh. onneksi mies antoi minun nukkua toi välillä viereen syömään :)
Pahimmat raivarit selvis sillä että pikkusella masu kovalla ja ilmavaivoja... jalkajumppaa ja masun painelua sekä kuumeen mittailua hanurista. Helpottaa pikkusen oloa huomattavasti. Kapaloon käärittynä nukkuu ja rauhottuu vähän helpommin :)
Mutta siis sanoma on se että elämä alkaa helpottumaan, eikä mieli enää niin musta. Nytkin mennyt pari päiväää itkemättä ja en oo enää nukkunut iltaan asti :D
sekä alkaa jotkut asiat menemään jo rutiinilla :D Illalla yöpullo valmiiksi jonka isukki hakee siinä vaiheessa kun tissiä vaihdetaaan. :) Kuitenkin pitää puhua neuvolassa torstaina vähän ommista mielialoista. Vähän vaivaa jo itseänikin. Bussiin ei uskalla vieläkään mennä :/
kiitos kannustuksesta. Alkaa ilmeisesti elämä jo voittamaan. Tänään saatiin Nyytille isä. eli edessä oli isyyden tunnustus. Nyt pitäisi soittaa kirkkoherranvirastoon ja sopia kasteaika. Ei vaan uskalla soittaa kun pikkuneiti on aika "mulle heti kaikki nyt" (äidiltä peritty piirre), sillon ei saa keskittyä mihinkään tai kehenkään muuhun kun häneen itseensä kun hän on hereillä :D
Ei vaan kello meinaa toukalla kääntyä oikeinpäin millään. Olin jo ihan innoissani kun kahteentoista asti oli hereillä ja simahti sen kahden tunnin jollottelun jälkeen :) heräsi kolmelta ja jollotteli seitsemään... huh. onneksi mies antoi minun nukkua toi välillä viereen syömään :)
Pahimmat raivarit selvis sillä että pikkusella masu kovalla ja ilmavaivoja... jalkajumppaa ja masun painelua sekä kuumeen mittailua hanurista. Helpottaa pikkusen oloa huomattavasti. Kapaloon käärittynä nukkuu ja rauhottuu vähän helpommin :)
Mutta siis sanoma on se että elämä alkaa helpottumaan, eikä mieli enää niin musta. Nytkin mennyt pari päiväää itkemättä ja en oo enää nukkunut iltaan asti :D
sekä alkaa jotkut asiat menemään jo rutiinilla :D Illalla yöpullo valmiiksi jonka isukki hakee siinä vaiheessa kun tissiä vaihdetaaan. :) Kuitenkin pitää puhua neuvolassa torstaina vähän ommista mielialoista. Vähän vaivaa jo itseänikin. Bussiin ei uskalla vieläkään mennä :/