Käly on kampaaja ja se sano, että raskausaikana jää kokonaan pois se normaali hiusten lähteminen eli se noin sata hiusta päivässä. Ja sitte synnytyksen jälkeen normalisoituu tilanne. Mutta eiköhän tuoki oo yksilöllistä.. Tuskin sinusta Melela kuiten ihan kaljua tulee [:D]
Mitä et tiennyt synnytyksen jälkeisestä elämästä :)
- Ketjun aloittaja Miimi
- Aloituspäivämäärä
Peukaloinen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Elähän mittää melela, tietysti käy niin että nyt kun saan nauttia paksusta kiiltävästä kuontalosta niin synnytyksessä putoaa kerralla kaik pois[:D]
Mulla ei tukka oikeastaan enää rasvotu, mut siis tästä ei kauheesti enää voi ohentua. Ollaan kaikki sitten kimpassa kaljuja. Useinhan äidit muuttaa tukkatyyliä esikoisen syntymän jäkeen! Se on niin iso elämänmuutos, et haluu jotain uutta. Se on sit kalju, jos ei muuta kampaaja saa [:D]
Miilo
Sanaisen arkkunsa ammentaja
moni muuttaa kampausta just sen takia kun hiuksia lähtee niin paljon imettäessä. tai sit haluavat jonkun "helpomman" mallin. kyllä ne hiukset siitä palautuvat ennalleen vaikka aluksi tuntuisikin siltä että kaikki lähtevät. toisilla tosiaan lähtee ihan hirveesti tukkaa, toisilla vähempi.
Dinsku
Jostain jotain jo tietävä
Todella hyvä ketju ja tarpeellinen.
Imetystä jännitetään täälläkin, lähinnä kipua pelkään. Nännini ku on TODELLA arat aina muutenkin. Kosketus oikein inhottaa, poikkeuksena rakastelun aikana.. Noh, saa nähdä sitten :) sit vaan imitetään ja itketään samalla [;)]
Hiuksista ja kynsistä sen verran, että tällä hetkellä on todella paksut ja kiiltävät :) Samoin kynnet: vahvat ja pitkät.. eipä sitä iloa enää synnytyksen jälkeen kuulemma [>:] Täytyy käydä ottamassa vahvistukset kynsien päälle jottei mee ihan katki [:)]
Imetystä jännitetään täälläkin, lähinnä kipua pelkään. Nännini ku on TODELLA arat aina muutenkin. Kosketus oikein inhottaa, poikkeuksena rakastelun aikana.. Noh, saa nähdä sitten :) sit vaan imitetään ja itketään samalla [;)]
Hiuksista ja kynsistä sen verran, että tällä hetkellä on todella paksut ja kiiltävät :) Samoin kynnet: vahvat ja pitkät.. eipä sitä iloa enää synnytyksen jälkeen kuulemma [>:] Täytyy käydä ottamassa vahvistukset kynsien päälle jottei mee ihan katki [:)]
luomuleena
Vauhtiin päässyt keskustelija
Se on totta, siellä ei todellakaan nukuta.... toisena yönä esikoisen kanssa annoin vauvani hoitajalle yöksi (tai siis mun piti) olin ihan poikki ja väsynyt. No kuuntelin n. 30min. kun vauvani huusi hoitajilla, en kestänyt sitä niin hain takaisin poikani. Että se siitä "levosta". Itse olin myös esikon kanssa 3 yötä sairaalassa ja nukuin varmaan yhteensä n. 3-4h ja nekin todella pienissä pätkissä. Poikani itki koko ajan ja oli myös tississä kiinni koko ajan. Katsoin juuri tuota kirjaa mitä meillä päin sairaalassa käytetään. Siihen pitää siis merkitä kuinka kauan on imettänyt ja kummasta rinnasta on imettänyt. Kauhistuin sitä kun olin siis imettänyt melkein 24/7. Hoitajat vain silloin sanoivat minulle että anna rintaa niin paljon kun poika haluaa....... huoh, miten ton rumban taas jaksaa.
AnAnAtS
Näppärä viestien naputtelija
Sailaala ajasta:
Jos oma lapsi nukkuu, niin vieressä olevan rääkyy.
kaikkea ei automaattisesti opeteta ja kerrota, jos ei itse tajua kysyä. Niinkin yksinkertainen juttu, kun vauvan nostaminen tai röyhtäyttäminen. En ollut koskaan pidellyt pientä vauvaa, ja hoitajat nostivat vauvan sänkyyni imemään. Itkin siellä sitte hormooneissani keskellä yötä, kun en tiennyt miten saisin vauvan omaan sänkyyn nukkumaan. Ylpeys ei antanut periksi painaa kelloa, joten viimenään siinä hetken itkettyä sitä, että olin tyhmä kun en tiennyt miten omaa lasta käsitellään, nostin lapseni omaan sänkyynsä, koska en osannut nukkua lapsen nukkuessa vierellä. Toinen on kylvetys, ei opetettu meillä koksissa, ei ainakaan mulle.
Imetys:
Nostattaa tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. Kun lapsi huutaa nälkäänsä monen tunnin imetys yrityksen jälkeen, on epäonnistumisen fiilis kauhea[:(] Itse vasta 2kk jälkeen pystyn antamaan korviketta ilman epäonnistumisen tunnetta ja itkua.
Mies:
Mies on alkuun väsynyt myös, eikä aina jaksa tukea, päinvastoin. Tulee päästettyä suustaan toisilleen hirveitä asioita, ero käy mielessä harvase päivä.
vauvan itku
vauva itkee, eikä auta vaipanvaihto, syöttö, hyssytys eikä mikään muukaan. oppis jo puhumaan!
Kermakakkua:
Poika on nyt 2kk. Nukkuu yöt melkein läpeensä. Mies on ihana. Nyt ollaan jo opittu ymmärtämään, mitä vauva tarvitsee kun huuto alkaa kuulua. Vatsavaivat on vähentynyt huomattavasti. Vauva viihtyy hyvin muuallakin kuin sylissä, leikkii ja hymyilee<3 Äidinrakkaus on puhjennut kukkaan, mikä ei siis todellakaan puhkea välttämättä heti synnytyksen jälkeen. Voi kun tuota omaa pientä vaan rakastaa yli kaiken <333 Vauvan hymy pelastaa huononkin päivän.
Jos oma lapsi nukkuu, niin vieressä olevan rääkyy.
kaikkea ei automaattisesti opeteta ja kerrota, jos ei itse tajua kysyä. Niinkin yksinkertainen juttu, kun vauvan nostaminen tai röyhtäyttäminen. En ollut koskaan pidellyt pientä vauvaa, ja hoitajat nostivat vauvan sänkyyni imemään. Itkin siellä sitte hormooneissani keskellä yötä, kun en tiennyt miten saisin vauvan omaan sänkyyn nukkumaan. Ylpeys ei antanut periksi painaa kelloa, joten viimenään siinä hetken itkettyä sitä, että olin tyhmä kun en tiennyt miten omaa lasta käsitellään, nostin lapseni omaan sänkyynsä, koska en osannut nukkua lapsen nukkuessa vierellä. Toinen on kylvetys, ei opetettu meillä koksissa, ei ainakaan mulle.
Imetys:
Nostattaa tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. Kun lapsi huutaa nälkäänsä monen tunnin imetys yrityksen jälkeen, on epäonnistumisen fiilis kauhea[:(] Itse vasta 2kk jälkeen pystyn antamaan korviketta ilman epäonnistumisen tunnetta ja itkua.
Mies:
Mies on alkuun väsynyt myös, eikä aina jaksa tukea, päinvastoin. Tulee päästettyä suustaan toisilleen hirveitä asioita, ero käy mielessä harvase päivä.
vauvan itku
vauva itkee, eikä auta vaipanvaihto, syöttö, hyssytys eikä mikään muukaan. oppis jo puhumaan!
Kermakakkua:
Poika on nyt 2kk. Nukkuu yöt melkein läpeensä. Mies on ihana. Nyt ollaan jo opittu ymmärtämään, mitä vauva tarvitsee kun huuto alkaa kuulua. Vatsavaivat on vähentynyt huomattavasti. Vauva viihtyy hyvin muuallakin kuin sylissä, leikkii ja hymyilee<3 Äidinrakkaus on puhjennut kukkaan, mikä ei siis todellakaan puhkea välttämättä heti synnytyksen jälkeen. Voi kun tuota omaa pientä vaan rakastaa yli kaiken <333 Vauvan hymy pelastaa huononkin päivän.
Sairaala-aika voi kyllä olla aika raskasta, mutta sitä ei kannata jännittää / pelätä.
Kukaan ei ole sen huonompi tai parempi äiti jos antaakin vauvan yöhoitoon ns. vauvalaan. Kyllä äidinkin pitää levätä, että jaksaa vauvan kanssa touhuta.
Imetys oli minulle erittäin vaikeeta ja haastavaa. Ei sillä ettei maitoa tulisi, vaan "kärsin" atooppisesta ihottumasta ja rinnanpäät ei vaan yksinkertaisesti kestäneet "rinnassa roikkumista". >yritin ja yritin, mutta stoppi tuli kun nännit alkoi vuotamaan verta [:(]. (Tämä siis tapahtui sairaalassa)
Hoitsut oli sitä mieltä että minun pitäisi vaan jaksaa pitää vauvaa rinnalla ja että kipu häviää kun nännit tottuu!!!
Eivät mielellään suostuneet antamaan korviketta. Fiksuna tyttönä pyysin miestäni tuomaan kotoo pari tuttipulloa ja tuttelia, ja hoitsut tais tajuta vinkin.
Rakkaat kanssasiskot, kuunnelkaa ja tunnustelkaa omaa kehoa.
Kyllä pieni kullannuppu saa ravintoa vaikka se ei tule teidän tisseistä [:)].
Itseni yllätti esikoisen kohdalla jatkuva itku. Epätoivo ja paniikkihan siinä meinas tulla kun ei millään meinannut tajuta että mitä se toinen nyt itkee kun vaippa on puhdas, ruokaa on massussa, ilmat ollaan röyhtästy ja läheisyyttä on.
Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta ymmärsin että MINÄHÄN se olen oikeesti itkun aiheuttaja. Eli turhaan panikoituminen, epätoivoon ajautuminen on pahasta. Vauva aistii joka ikisen tunnekuohun mitä käyt.
Sitten kun tajusin rauhoittuvan, niin vauvakin rauhoittu ja oli taas kaikki hyvin.
Jos jotain pelottaa / jännittää vauvan käsittely, niin siitä kannattaa keskustella neuvolassa jo ennen syntymää ja rohkeesti synnärillä sitten pyytää apua kylvetys / vaipanvaihto / pukemis / sylilssä pitämiset / imetys / ja muut jutut.
Sitä varten(kin) ne hoitsut siellä on, eikä varmasti katso ketään ns. kieroon jos menee kysymään apua.
Tohon tutti asiaan pitää kirjoittaa oma kokemus 6 vuoden takaa..
Meillä oli Itä-Suomessa sellainen käytäntö silloin (en tiedä onko vielä) että vastasyntyneelle annettiin tutti suuhun ensi-imetyksen jälkeen. Siellä se tutti kulki vauvan sängyssä mukana mihin ikinä vauvaa kärräiltiinkin [:)].
Silloin perusteltiin tutti asiaa sillä että vastasyntyneillä on luonnostaa kova imurefleksi, ja ns. ylisyöttöä ei synny täten.
Vastasyntynytkin vauva osaa sylkäistä tutin pois kun hän ei enää ime.
Siinä nyt vähän juttuja joita tulee mieleen..
Kukaan ei ole sen huonompi tai parempi äiti jos antaakin vauvan yöhoitoon ns. vauvalaan. Kyllä äidinkin pitää levätä, että jaksaa vauvan kanssa touhuta.
Imetys oli minulle erittäin vaikeeta ja haastavaa. Ei sillä ettei maitoa tulisi, vaan "kärsin" atooppisesta ihottumasta ja rinnanpäät ei vaan yksinkertaisesti kestäneet "rinnassa roikkumista". >yritin ja yritin, mutta stoppi tuli kun nännit alkoi vuotamaan verta [:(]. (Tämä siis tapahtui sairaalassa)
Hoitsut oli sitä mieltä että minun pitäisi vaan jaksaa pitää vauvaa rinnalla ja että kipu häviää kun nännit tottuu!!!
Eivät mielellään suostuneet antamaan korviketta. Fiksuna tyttönä pyysin miestäni tuomaan kotoo pari tuttipulloa ja tuttelia, ja hoitsut tais tajuta vinkin.
Rakkaat kanssasiskot, kuunnelkaa ja tunnustelkaa omaa kehoa.
Kyllä pieni kullannuppu saa ravintoa vaikka se ei tule teidän tisseistä [:)].
Itseni yllätti esikoisen kohdalla jatkuva itku. Epätoivo ja paniikkihan siinä meinas tulla kun ei millään meinannut tajuta että mitä se toinen nyt itkee kun vaippa on puhdas, ruokaa on massussa, ilmat ollaan röyhtästy ja läheisyyttä on.
Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta ymmärsin että MINÄHÄN se olen oikeesti itkun aiheuttaja. Eli turhaan panikoituminen, epätoivoon ajautuminen on pahasta. Vauva aistii joka ikisen tunnekuohun mitä käyt.
Sitten kun tajusin rauhoittuvan, niin vauvakin rauhoittu ja oli taas kaikki hyvin.
Jos jotain pelottaa / jännittää vauvan käsittely, niin siitä kannattaa keskustella neuvolassa jo ennen syntymää ja rohkeesti synnärillä sitten pyytää apua kylvetys / vaipanvaihto / pukemis / sylilssä pitämiset / imetys / ja muut jutut.
Sitä varten(kin) ne hoitsut siellä on, eikä varmasti katso ketään ns. kieroon jos menee kysymään apua.
Tohon tutti asiaan pitää kirjoittaa oma kokemus 6 vuoden takaa..
Meillä oli Itä-Suomessa sellainen käytäntö silloin (en tiedä onko vielä) että vastasyntyneelle annettiin tutti suuhun ensi-imetyksen jälkeen. Siellä se tutti kulki vauvan sängyssä mukana mihin ikinä vauvaa kärräiltiinkin [:)].
Silloin perusteltiin tutti asiaa sillä että vastasyntyneillä on luonnostaa kova imurefleksi, ja ns. ylisyöttöä ei synny täten.
Vastasyntynytkin vauva osaa sylkäistä tutin pois kun hän ei enää ime.
Siinä nyt vähän juttuja joita tulee mieleen..
luomuleena
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos Rascal tuosta tutti asiasta. Hyvä tietää. Meille kävi juurikin niin esikoisen kanssa että oli valtava imemis vietti (siis ihan järjetön) ja tuli tuo tissi riippuvuus ja ylensyönti. Joka puolelta sai kuulla että EI TUTTIA SAA ANTAA (synnytys sairaalassa, neuvolassa). Siitä asiasta sain minä henk. koht. kärsiä koko vauva ajan, koska olin tutti. Nyt en aio sortua samaan vaan toimin tämän toisen kanssa oman järkeni mukaan. En aio kuunnella muita, minähän oman lapseni tunnen. Eikös niin. [;)] (Yritän tsempata itseäni, etten olisi sitten niin muiden vietävissä.)
tinkerbell84
Näppärä viestien naputtelija
Komppaan tässä luomuleenaa, että tee vaan ihan niinkun itse parhaaksi näet [:)] Jos meillä tämä seuraavakin osoittaa vähänkään merkkejä julmetusta imemishalusta, niin minäkään en huvitutiksi ala, vaan annan tällekin tutin reilusti suuhun. Kaapissa jo on pari odottamassa! Ja sitten kun sanovat, että menee purukalusto kieroon, niin sanonpahan vaan että kyllä meidän esikon legot on ainakin ihan nätissä rivissä[:D] Ja tietysti se tutti on tajuttava ottaa pois siinä missä imetyskin loppuisi, noin vuoden iässä.
Mutta aasinsiltana vielä tuosta luomuleenan loppukaneetista totean, että näitä lastenhoito-ohjeita (huom! ohjeita, ei vinkkejä) tulette saamaan sitten mielinmäärin ja ihan reilusti omaksutte ne mitkä itsellenne parhaaksi näette ja hylkäätte muut. Ei kaikkia voi (eikä kannata) kuunnella. Ja jokainen neuvojahan tietenkin mielestään tietää juuri parhaiten miten mikäkin kuuluu tehdä oikein. Nyökyttäkää vain, ja tehkää kuten itse haluatte [:)]Itse tein ensin kaikki kuten äitikin oli tehnyt, kaikessa kysyin ja tein samalla tavalla. Myöhemmin opin, että jos on joku juttu jonka olen huomannut helpommaksi/paremmaksi itselle tehdä erilailla niin sitten tein niin.
Mutta aasinsiltana vielä tuosta luomuleenan loppukaneetista totean, että näitä lastenhoito-ohjeita (huom! ohjeita, ei vinkkejä) tulette saamaan sitten mielinmäärin ja ihan reilusti omaksutte ne mitkä itsellenne parhaaksi näette ja hylkäätte muut. Ei kaikkia voi (eikä kannata) kuunnella. Ja jokainen neuvojahan tietenkin mielestään tietää juuri parhaiten miten mikäkin kuuluu tehdä oikein. Nyökyttäkää vain, ja tehkää kuten itse haluatte [:)]Itse tein ensin kaikki kuten äitikin oli tehnyt, kaikessa kysyin ja tein samalla tavalla. Myöhemmin opin, että jos on joku juttu jonka olen huomannut helpommaksi/paremmaksi itselle tehdä erilailla niin sitten tein niin.
Vinkkinä haluaisin sanoa (ellei joku ole jo ehtinyt asiasta mainita), että jos imetys todenteolla takkua ja vauvan imeminen on ihan onnetonta niin pyytäkää lääkäriä tarkistamaan vauvan kielijänne, se saattaa olla kireä ja aivan turhaan aiheuttaa yhden epäonnistuneen imetyksen. Omassa ystäväpiirissäni, minä mukaanlukien näitä kieliongelmaisia on ollut useampia ja jos vain jo sairaalassa joku olisi tuon huomannut niin monelta itkulta, raivarilta, huudolta ja syyllisyyden tunnolta oltaisiin varmaankin selvitty. Itse en ollut moisesta koskaan kuullutkaan, kunnes vasta kun se oli "liian" myöhäistä.
Niin ja Siiri, meillä tuo isokokoinen poika joi eka pullosta hirmuisen satsin maitoa kunnes oli ähky ja aivan tuossa tuokiossa alkoi jo suullaan hapuilla lisäimettävää. Maitoa jos tarjosin niin suurin osa vaan valui poskille, eli ei maittanut maito enää, mutta tutti kelpasi. Näin siis meillä.
Niin ja Siiri, meillä tuo isokokoinen poika joi eka pullosta hirmuisen satsin maitoa kunnes oli ähky ja aivan tuossa tuokiossa alkoi jo suullaan hapuilla lisäimettävää. Maitoa jos tarjosin niin suurin osa vaan valui poskille, eli ei maittanut maito enää, mutta tutti kelpasi. Näin siis meillä.
tinkerbell84
Näppärä viestien naputtelija
Meillä esikon huvitutteilun erotti aikalailla samalla tavalla. Kun se oli mahansa syönyt täyteen (joka on tosiaan aika intensiivistä lutkutusta) niin sen jälkeen se lutkutti sitä rintaa välillä, välillä taukosi, taas lutkutti, taukosi. Ja kun nehän tyhjenevät kyllä kun aikansa syöttää, niin sittenhän sitä on kiva vaan lutkuttaa. Paitsi siitä lutkutettavasta ei välttämättä.. Kyllä sen eron sitten huomaa jos sen aloittavat. Jos rinta tyhjenee ennen aikojaan ja muksulle jää nälkä niin senkin erottaa, kun se tenava ilmoittaa siitä ankaralla huutoremakalla että hei mamma, ei tullut vielä maha kuules täyteen, iskes toista rintaa tiskiin![:D] Ja ainahan sitä voi testata antamalla sitä tuttia (jos siis on tutin käytön puolella), että kelpaako se. Jos kelpaa niin imemisen tarve luultavammin kyseessä, koska nälkäänhän se ei sitä huoli.
satumaista88
Oman äänensä löytänyt
kyllähän se nyt vaan niin on, että vauvoilla on kova imemisen tarve, sekä kova ruokahalu, ja jos vauvalla on nälkä, se imee saadakseen ruokaa. jos vauvalla ei ole nälkä, se imee silti aivan huvikseen[:D] se on aika harvinaista että vauva hylkäisi tissin pelkästään sillä perusteella että sille on annettu ihan pienestä pitäen huvitutti suuhun. toki niitäkin on, mutta kyllä vauva luonnostaan osaa imeä tissistä maitoa nälkäisenä, jos sillä kaikki muuten on kunnossa! tarkoitan nyt juurikin tuota kielijännettä...
meillä esikoista yritin kolmen viikon ajan imettää, mutta se oli itselleni liian tuskallista, ja lopetin siinä vaiheessa yrittämisen kun istuin syli verisenä suihkussa kun rinnoista valui pelkästään verta, ja vaatteita en pystynyt pukea päälle kun nännit olivat niin arat ettei niihin saanut koskea edes höyhenellä! maito oli kyllä noussut hyvin jo kolmen päivän jälkeen synnytyksestä, imeminen onnistui vauvalta ihan suhteellisen hyvin, tissi ainakin kelpasi, samoin huvitutti jo 1 vrk ikäisenä, ja pullollekin oppi heti kun opetin...
seuraavan kanssa onkin nyt sitten kamala pelko siitä, että uskallanko edes yrittää imetystä vaikka haluaisin? sillä se kipu rinnoissa oli jotakin niin kamalaa etten kestä sitä uudestaan...[&o]
meillä esikoista yritin kolmen viikon ajan imettää, mutta se oli itselleni liian tuskallista, ja lopetin siinä vaiheessa yrittämisen kun istuin syli verisenä suihkussa kun rinnoista valui pelkästään verta, ja vaatteita en pystynyt pukea päälle kun nännit olivat niin arat ettei niihin saanut koskea edes höyhenellä! maito oli kyllä noussut hyvin jo kolmen päivän jälkeen synnytyksestä, imeminen onnistui vauvalta ihan suhteellisen hyvin, tissi ainakin kelpasi, samoin huvitutti jo 1 vrk ikäisenä, ja pullollekin oppi heti kun opetin...
seuraavan kanssa onkin nyt sitten kamala pelko siitä, että uskallanko edes yrittää imetystä vaikka haluaisin? sillä se kipu rinnoissa oli jotakin niin kamalaa etten kestä sitä uudestaan...[&o]
Elizabeth
Jostain jotain jo tietävä
Mekin tuon miehen kanssa esikoista odotellaan. Varauksella todellakin suhtaudun KAIKKEEN mitä luen/kuulen vauva-arjesta sillä sehän on ihan fakta, että jokaanen lapsi on erilainen aivan kuten jokaanen äiti ja isäkin. Tietysti joukosta varmasti löytyy yhtenäisiä tekijöitäkin eri lapsiperheiden välillä mutta veikkaampa ettei täysin samanlaista vauva-arkea löydy keiltäkään. Jotkut kertoo kauhutarinoita parisuhteen muuttumisesta kun taas toisilla parisuhde on mennyt parempaan suuntaan. Jotkut varoittelee tietyistä asioista kun taas toiset kertovat samasta asiasta kermakakku-tarinoita.
Enivei, kammoan imettämistä sillä mun atooppinen ihottuma on todella paskassa jamassa nytkin ja esimerkiksi nännitkin on jo valmiiksi rikki ja rintojen alueella iho jopa märkii. Voitte ehkä kuvitella miltä ihan jo pelkkä hipaisukin tuntuu. Siksi oonkin miettinyt, että olisiko mahdollista skipata koko imetys välistä?
Enivei, kammoan imettämistä sillä mun atooppinen ihottuma on todella paskassa jamassa nytkin ja esimerkiksi nännitkin on jo valmiiksi rikki ja rintojen alueella iho jopa märkii. Voitte ehkä kuvitella miltä ihan jo pelkkä hipaisukin tuntuu. Siksi oonkin miettinyt, että olisiko mahdollista skipata koko imetys välistä?
luomuleena
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mun mielestä imetys ei ole verrannollinen hyvään äitiyteen. Vaan se että on läsnä, vastaa vauvan tarpeisiin, hoivaa ja hellii. Jos ei imetys onnistu, niin sitten ei onnistu. En ole koskaan kuullut aikuisen sanovan (kuka on saanut pulloruokaa eikä tissiä) että olisi kokenut jääneensä jotenkin vähemmälle. Kuka meistä muistaa milloin oma äitimme on lopettanut imetyksen, olemeko saaneet pullomaitoa ja olemmeko syöneet tuttia. En usko että sitä kukaan muistaa. Sen taas muistamme (tietenkin vanhemmalla iällä) että olemme saaneet rakkautta, hoivaa ja tukea. Elizabeth jos ei imetys onnistu, niin älä pode huonoa omaatuntoa.