Mitä et tiennyt synnytyksen jälkeisestä elämästä :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miimi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heei pakko oli tulla tänne kirjottaa vielä siitä kun tuo Satumaista88 kirjotteli tuolla toisella palstalla niistä jälkisupistuksista! Kyllä mulla ainakii tuli niitä jo esikoisen jälkeenkin että kyllä niitä voi tulla ensisynnyttäjälläkin! Ja ne oli kauheita! Kyllä niihinkin varmaan jotain lääkettä sai siellä sairaalassa mutta en kyllä muista mitä ja auttoko! Olihan se vähän säikähys että mitä tapahtuu kun ei edes tienny että sellasiakii voi tulla!
 
ja mun veljen vaimo sai niitä kans. ja työkaverit.
eli ei taida olla pelkästään uudelleensynnyttäjien juttuja? [8|]
 
tuo veljen sydämenvalittu kertoi, että varsinkin imettäessä tulee noita. Niitä kuulemma aluks ihan säikähti, kun otti niin kipeää..
Vai oonko ymmärtänyt väärin jotain, eikö ne nyt just niitä oo?
 
No yllätyksenä tuli kuinka kipeät paikat on tän jälkeen.. tottahan toki on kipeet mutta että näin kipeät.

Yllätys oli myöskin mitenkä ihan puhdas vesi voi kirvellä niin paljon.

Kakiminen opetellaan uudetsaan.

suihku on ylellisyyttä.

hikoilu

lapsi itkee tai inisee, alkaa rinnoista valua maitoa.

imetyksen/pumppaamisen jälkeen ne jälkisupistukset. ei yleensä kuulemma ensisynnyttäjä tunne, mutta ai jumankuikkelis. tykyttää ja jomottaa.

Mielialat. Itku tulee mitä ihmeellisimmistä asioista.

jälkivuodosta ihme kyllä mulla loppunut nyt kahden viikon jälkeen.

oma jaksaminen oli yllätys. eipä oo pariin viikkoon tullu nukuttua 5 tuntia pidempään. päivällä en osaa nukkua joten niillä unilla mennään.

mökkihöperyys tosiaan. ennen synnytystä 3 viikkoa sohvalla maaten kun passittivat sairaslomalle ja työkieltoon. nyt kaksi viikkoa sisätiloissa, väillä käynyt 2 kertaa neuvolassa ja 5 pv sairaalassa. :)

kolmas käsi kasvaa jossain vaiheessa. ei ole mahdotonta syöttää, laittaa vastiketta, keittää pulloja ja puhua puhelimessa samaan aikaan. [:D]

Kylvetys on viikon kohokohtia. :) jotain muuta :D

Kakkavaipoista tulee mielenkiintoisia; mitä siellä tälläkertaa on :D

Janottaa koko ajan, ei enää 3 litraa tunnukkaan missään :)

mitähän muuta vielä :) aika paljon uutta :)

yksi mitä ihmettelen niin millon uskallan poistua kotoa :D ensi sunnuntaina saadaan liikkua kodin ulkopuolella, uskallanko lähteä isoon maailmaan :D
 
Mä olin esikoisen kanssa tosi huono liikkumaan missään. Meni tosi pitkä aika, kun "uskalsi" lähteä ihmisten ilmoille. Jotenkin tuntui aina hankalalta, kun imetys kesti alussa tosi pitkään ja sitten pelkäsi sitä yllättävää huutokonsettia kaupoissa ym. Nyt toisen kanssa odotan liikkumista ihan erilailla. On niin tottunut uhmakkaan lapsen huutoihin, ettei vauvan kitinä paljon missään tunnu. Samoin toivon, että pystyy ottaa relammin tuon vauvan hoitamisen yleisillä paikoilla.
Eniten itseä askarruttaa tällä toisella kertaa taas kerran tuo imettäminen. Alussa kun se syöminen on jatkuvaa ja kestää ajallisesti yksi syöttökerta pitkään. Voi tosiaan tulla aika helposti tunne, että on täysin sidottu kotiin. Toisaalta meillä tuo esikoisen rytmi elämään pakollisia kuvioita, kuten kerhoon viennit ja haut.
Mä palauduin ekasta synnytyksestä muutamassa päivässä ja todella toivon, että tästäkin toipuisin todella nopeesti. Mulla ei ollut mitään kirvelyä vaikka tikkejä tuli toistakymmentä. Jälkivuoto alkoi mulla uudestaan kun kotiuduttiin ja silloin sitä tosiaan tuli! Myös ensimmäinen kerta petipuuhissa mietityttää synnytyksen jälkeen. Toivottavasti sekin homma sujuu yhtä helposti kuin ensimmäisestä, sitten kun sen aika on.
 
Kakka lentää tosi pitkälle, kauniissa kaaressa yli metrin matkan[:D] Niitä on sitten kiva siivoilla vessan seinistä, varsinkin kun lapsi samalla huutaa nälkäänsä [&:]
 
Kiva lukea näitä! Helpompi varautua synnytyksen jälkeiseen elämään. Anopilta sainkin jo ison paketin nenäliinoja, se teisi tietää, että synnytyksen jälkeen vaan itkettää!
 
Meillä toinen pojista on NIIN kärsimätön, eli kun herää ja huomaa ett on nälkä niin taitaa koko meidän taloyhtiö sen kuulla[;)]...

niin ja se huuto alkaa aina kun lämmin ruoka on oman naaman edessä, eli kannattaa asennoitua ett itse joutuu syömään viileää ruokaa tai sit lämmittää sen useaan kertaan mikrossa[;)]
 
nyt on iskenyt pakokauhu julkisiin paikkoihin. kohta 3 viikkoa menny sisätiloissa. 2 kertaa neuvolassa käyty kolmistaan. maanantaina pääsin käymään kaupassa, kolmistaan. eilen käytiin porukalla pankissa.. tänään nukuin puoli kolmeen, yö kun meni valvoessa.

Aamukahvi puoli kolmelta, päälle vähän itkua. Taisi ukkeli jättää tahallaan ostamatta korvikkeet ja ilmoitti että ei lähde mihinkään enään tänään..

Minun oli pakko ulostautua YKSIN kauppaan. Olin niin pihalla että itku parkuhan siitä tuli.paniikissa itkin ympäri kämppää, autolla ajaminen jännitti ihan hirveästi.. Onneksi kaupassa näin äitini ja siskoni jotka olivat henkisenä tukenani :D

Kassalla taas korttipakka romahti kun  sain niin törkeätä palvelua kassalla. meinasi taas tulla itku jonka päästin vasta autossa. hetken itseäni kokoilin ja läöhdin kotiin ja kotona prisman palautelaatikko lauloi!

melkein 5 viikkoa 4 seinän sisällä (5 päivän sairaalassa oloa lukuun ottamatta) ja uskallan yksin ulos niin kohtalo oli tälläkertaa tämä. Huomenna ajattelin jos toukan pakkaisi rattaisiin ja kävisi pienellä lenkillä.

Lähipiiri jo huolissaan mun pääni jaksavuudesta. Ihanaa kun huolehtii mutta itkuunhan se ajaa :/

Raskasta on sen voin sanoa.
 
Tsemppiä jaksamiseen Nipsu84!
Vaikkei vielä vauvaa olekaan, ymmärrän olosi! Etukäteen jo vähän jännitän, kuinka selviän paljosta kotona olosta, mulla meinaa muutenkin helposti kaatua seinät päälle. Ja hormonit siinä mukavana lisänä. Päivittäinen ulkoilu ois niin hyvä, heti kun vain lähtee luonnistumaan [:)]
 
Nipsu84, tsemppiä ja jaksamisia. Miehelleni varoitin juuri viime viikolla, että nainen voi olla tosi herkässä tilassa synnytyksen jälkeen ja alata itkemään melkein mistä vain... Miestä hiukan jännittää, että mitäköhän siitäkin sitten tulee, ku olen jo nyt yli herkkä ja itken melkein mistä vain... Se vain pohdiskeli, jotta voiko sitä sitten enemmänkin olla viel herkkä [:D] Sitten kun musta on tullut nyt semmonen yli hellyyden kipeä ja kaipaisin vaan koko ajan haleja ja suukkoja ja läheisyyttä, niin jos tämäkin viel kasvaa, niin huh huh...
 
Nipsu84, kuulostaa siltä että sinulle voi olla kehittymässä masennus! Nyt sitte suu auki! Eli puhut miehesi tai vaikka just äitisi ja siskosi kanssa kaikista tunteista mitä ulos tulee! Ja nyt on erityisen tärkeetä että kutsut ihmisiä teille kylään tai lähdet itse vauvan kanssa ihmistenilmoille! Itsellä oli jonkin asteinen masennus esikoisen syntymän jälkeen ja vain puhuminen ja toisten aikuisten seura auttoi! Missään nimessä ei pidä jäädä yksin kotiiin märehtimään! Minä olin vieläpä niin höpsö että aloin kuvitella että minusta ja vauvasta ei välitä enää edes oma äitini! Onneksi siitä selviää ja otat tuon myös neuvolassa puheeksi niin ne auttaa myös! Yrität löytää pieniä iloja arjesta ja ennenkaikkea yritä naauttia vauvastasi! Voimia!
 
Itse olen tehnyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta päättötyön amk:ssa ja opaslehtisen synnyttäneille äideille. Synnyttäneistä äideistä n. 10-15% voi siihen sairastua, mutta tärkeää todellakin on tunnistaa oireet ajoissa. Toki kaikki alakulo ja mielialat ei tarkoita heti, että olisi masennus ja se onkin hyvä erottaa jos on vain niin väsynyt. Usein myös väymyksestä voi tulla samankaltaisia oireita, mutta masennuksessa oireet ovat yleensä pitkittyneitä eikä mene levolla ohi. Tärkeintä kuitenkin on oman puolison ja läheisten tuki sekä heidän kanssaan keskustelu. Neuvolassa kannattaa kyllä asia ottaa puheeksi, mikäli tuntuu että sellaisia oireita esiintyy. Masennusta esiintyy yleisimmin noin kuukausi synnytyksen jälkeen ja olen ymmärtänyt että neuvolassa tekevät sellaisen kirjallisen mielialakyselyn noilla paikkeilla. 
 
Äimä ry:n sivuilla on hyvää tietoa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta mikäli jotain kiinnostaa. Toivotaan kaikille jaksamisia ja ettei kellekään sellaista tule, siellä myös tietoa tuosta baby bluessista mikä todella yleistä ja sen ilmeisesti kokeekin suurin osa äideistä. 
 
Täällä ainakin kärsittiin jonkun sortin baby bluesista, itku tuli millon mistäkin ja aina omasta mielestä ihan järkevästäkin syystä.. ja toisinaan myös ilman syytä. N. kuukauden sitä kesti mutta sitten sain vauvan kotiin ja arjen rullaamaan. Mutta joo, ei kannata jäädä yksin suremaan, siitä ei seuraa mitään hyvää..

Nipsu: tiedän noi tunteet ja tilanteet, joten sympatiat täältä. Mutta jos tuo olotila pitkittyy niin älä jää yksin, vaikka kuinka itkettäisi puhua omasta olosta.

Tarunen: älä huoli, kun vauva syntyy niin saat suukotella ja halitella häntä sitten [:D] Se on kyllä aivan parasta, kuunnella tuhinaa ja halitella omaa pientä kääröä. Meinaa ihan onnenitku tulla [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top