Voi, mä huomaan joka päivä ulkona liikkueessa, miten ihmiset on niin itsekkäitä/välinpitämättömiä/ties missä omassa kuplassa elävät ja nää mun aistiyliherkkyydet siihen päälle voimistamaan kaikenlaisia ihmisten tuottamia ärsykkeitä niin huh.
Mulle on itselle kouliintunut käytöstavat omista huomioista ja on se vaan kova pala,
kun ei muut välitä samoista asioista :D ..
(Perus: Miten tuo kehtaa tupakoida pysäkillä, että muut saa savut päällensä, miksi tuo rynnii julkiseen eikä päästä ulostulevia ensin, miksi tuo ei osaa laittaa roskikseen roskaa, miksi tuo tapittaa kauppajonossa perseessä kiinni takana, miksi tuo kaivaa kännykän esille julkisessa juoruillakseen, miksi tuo syö purkkaa suu auki, miksi nuo jämähtää liukuportaisiin koko leveydeltä, kuka on kehdannut täälläkin heittää roskia maahan!?!)
Mä en taida vaan sopia kaupunkiin, kun vedän hernettä nokkaan extramääriä muiden välinpitämättömyydestä ja sitten mun pitäisi olla silti myötätuntoinen niitä ihmisiä kohtaan, että ihmisiä nekin vaan on ja erehtyväisiä, mutta mä en pysty!
Yksi päivä ratikassa, oli jo vissiin ruuhka-aika, kun oli niin täysi.
Istuin mieheni kanssa pidemmän matkan. Ne kaikki ihmiset siellä ratikassa yhteensä mikä meteli niistä lähtee, mitähän ois ollut desibelejä. Mun teki mieli niin vetää keuhkot täyteen ja huutaa "HILJAAA!!!!"
Ja viime viikolla yhdessä kahvilassa sama juttu. Se on pieni kahvila, mutta jotenkin siellä sit on sellainen akustiikka, että kun ihmiset pölisee siellä niin tuntuu että juna tulee ylitse. Tai sitten mulla oli vaan herkkä päivä silloin.
Mä lähdin ulos sieltä, niin aah mikä rauha kadulla :D ja happea sai.
Kaipaan rauhallista ympäristöä.. <3 Mulla on vaan harvoja päiviä, kun en huomaa stressaantua kaikenlaisesta ympärilläni.
Haaveilen varmaan joka päivä muutosta jonnekin mökkelöön, missä ei olisi naapureitakaan kuuloetäisyydellä.
Tänään rv 36. :)
Näin unta, että olin vanhempieni luona tekemässä lähtöä heidän kanssaan jonnekin kauppoihin tms, ja tuskailin äidille, kun ei ole mitään päälle, kun ei mitkään vaatteet mahdu enää. Sitten yhtäkkiä lorahti maahan vähän vettä jalkojeni välistä ja tuijotin sitä epäuskoisena. Äiti nappasi olkapäistä kiinni ja ohjasi "Nyt suihkuun!" ja samantien suihkuun päästyäni lorahti iso määrä vettä suihkunlattialle. Mietin, että nyt pitää soittaa neuvolaan ja kysyä "Mitäs seuraavaksi?" ja kirjoittaa tänne että lapsivedet meni.
Se oli hassua.. miten voi unessa käydä noin, mitä ei ole ikinä kokenut oikeasti?
Nukuin 10 h, ja sitten nukuin äsken vielä kolmen tunnin päikkärit

.. on vähän pöllähtänyt olo.
Yöllä ja aamulla tuli taas sellaista jo vähän särkevämpää menkkajomotusta jalkojen löysyyteen asti ja maha meni pari kertaa tiukalle.
Huomenna on neuvolalääkäri. Kai se siellä sitten sanoo, että on paikat pehmenneet, luulisin :D