Miltä raskaus tuntuu tänään ?

Voi Etanainen, toivottavasti kaikki on hyvin!

Itse voin tänään hyvin, kävin miehen siskon kanssa kirppiskierroksella. :) Jaksoin hyvin vaikka tuli käytyä kolmella eri kirppiksellä ja tuli käveltyä siinä muutama tunti yhtäkkiä.
Tein löytöjä, tuli hyvä mieli!
mm. BabyBjörnin kantoreppu, musta, kunto hyvä, uudenveroinen: 4e!! Yhdistelmävaunuihin sadesuoja paketissa 3,5e, renkaisiin suojat 2e ... :))

Nyt onkin sellainen olo että ei tästä soffalta tartte enää tänään mihkään lähteä.. :D
 
Jooooo, eipä se sairaalakäynti helpottanut pelkoani mihinkään, mut kyl mä tiedän et mä pärjään, koska mulla on kuitenki mies vierellä ja tukena kokoajan. Ja ajateltiin sitä perhehuonetta sit toivoa synnytyksen jälkeen, vois olla kivempi yöpyä yhdessä kaikki sielä... Mut ihan kiva kokemus, tuskaa oli vaan istua 5 varttia ja kuunnella :D

Neulakammo kans heräs sielä sit, ku ruvettiin puhuu epiduraalista yms, mut kyllä mä ajattelen kans, et niissä kivuissa ei varmaan ensimmäisenä ajattele, että "iiiiik, neula!". Khyllä se siiiitä! :)
 
Ohhoh, VilliVadelma sulla ollut vaiherikas vuorokausi menossa. Tsemppiä!

Omaa: Meikäläisellä 39+0 poksuu - viikko laskettuun aikaan - niiiin jännää! Saa nähdä millon lähtö kutsuu minua. Supistuksiakin on ollut, muutamia, mutta kuitenkin.
 
Rv 35+1

Sukkapuikkopistoja ja kirvelevää närästystä. Äsken nousi yhtäkkiä mahahapot suuhun matkallaan korventaen.
Rennie suuhun sitten..

Vauva hikkailee mahassa vahvasti. On se toista, kun ensimmäiset hikat, mitkä oli pientä naputusta.

Olen ollut omituisen hyvällä tuulella usein ja hymyilyttää, lepyn helposti, enkä tahdo antaa minkään harmittaa minua.
Viikon ajan on ollut sellainen outo olo.. Vieras.
 
Täällä kanssa tuli täyteen 38 viikkoa ! : ) Lähestyy lähestyy.mahtavaa :) ittellä ollu kans kipuja jaloissa ja haaravälissä. Siirtyminen sängyssä tekee kanssa välillä tosi kipeätä. Sukkapuikkokipuja ollut kanssa ja nyt ollu 2.5 päivää maha tosi sekasi :S mikää pysy sisällä ja tulee ulos kakkosesta. Toivottavasti alkaisi jo helpottamaan eikä tarviisi teholle lähtiä tiputukseen. Jännä että kukaan muu ole meidän perheessä tähän sairastunut. Välillä tulee kans pahoja mahakipu kohtauksia, en tiedä voisiko olla suppareita vai johtuuko reumasta. Luin jostakin että joillakin on mennyt maha sekaisin ennen synnytystä mutta epäilen tätä meidän tapauksesta. Mut nyt sormia pystyyn että tämä menisi nopiaa ohi ja eikä tarvii pelkäillä et synnyttämään mennään ihan masu sekaisin. :)
 
etanainen: toivottavasti selviät vain säikähdyksellä. Kaatuminen tässä vaiheessa kyllä pelottaisi minuakin vaikka vain vähän kaatuisi. Ja vaikka pysyis kotona niin ei sitä tiedä vaikka silloinkin liukastuu. Onneksi ei ole vielä ulkona lunta ja jäätä.
Suomen uutisissa näytti olevan viime ajat jotain liikennelakoista vai oliko siellä jopa taksilakko? Olisi aika paha jos ei saisi kyytiä sairaalaan kun sitä tarvitsee. Minulle sanoi lääkäri viimeksi että voin myös soittaa 112:een jos tarviin ambulanssia sairaalaan eli jos tuntuu siltä että vauva tulee nopeasti mutta pitää muistaa että silloin tulee palomiehet ja ne voi viedä minut kuulemma lähimpään sairaalaan vaan välittämättä siitä mikä on minun oma synnytyssairaala, joten siitä voi tulla sitten ongelmia tai lähinnä paperisota. Nyt olen rekisteröinnyt itseni synnyttämään Sana Klinikumiin, joka ei kyllä ole myöskään kovin kaukana kotoa. Jännityksellä odotan mitä tapahtuu sitten kun lähtö todella tulee sairaalaan.
 
Nyt ahdistaa.. henkisesti ja fyysisesti. Tää lopun miljoonalta vuodelta tuntuva odotus tekee sen, että on ihan liikaa aikaa pyöritellä asioita mielessä. Pelottaa, että vauva on hankala. Itselläni oli esikoisen jälkeen masentuneisuutta, johon osasin hakea apua vasta tytön ollessa 1,5-vuotias.. nyt oonkin miettinyt, että miten selviän jos vauva on vaikea. Esikoinen on ollut todella helppo lapsi! Onkohan sillä mitään merkitystä omaan henkiseen olotilaan?

Pinna rupeaa olemaan kireällä muutenkin näiden kolotusten kanssa.. kyllä parasta lääkettä mahdollisille synnytyspeloille taitaa olla vaan toi lähenevä laskettu aika! Tekisin mitä vaan, että pääsisin tositoimiin! :D

Semmosta tänne raskausviikolle 38+4 :)
 
Täällä taas maha niin jantturassa, joudun lactalia ottaa, jotta ees vähän toimis - mut aika hiljaista on. Ei auta veden juonti, luumut etc... tosin mun maha on aina muutenkin "kovalla" mutta ei tällaista ummetusta kyllä ole ollut.

Täytyy lähtee liikkeelle, vaikka tiedän, että tuskaksi muuttuu (siis pakko mennä ostaa loput pakolliset asiat). Samalla käydään syömässä miehen vanhemmilla. Ärsyttää, kun on jo valmiiksi niin tukala olo. Haluan vessaan! :)

Sit tosta sairaalakammosta;
mekin mietittiin perhehuonetta, mutta mä en jaksa uskoo, että mun sairaalainhotus siitä helpottuu - voihan sitä kysyy, jos synnytys sattuu viikonlopuksi ja vapaita huoneita ylipäänsä on. Tiedän jo varmaksi, et tuun olemaan niin loppu sairaalassa - en osaa nukkua vieraassa paikassa ja ahdistus vieraista ihmisista ja sit... saa nähdä joutuuko jakamaan huoneen jonkun kanssa. Argh. Pakko kestää... alan hokemaan jotain mantraa, jos sillä saisi pahinta ahdinkoa pois.

Mua alkaa välillä melkein ärsyttää vauvan hikat, siis silloin jos se hikka on 5 kertaa päivässä ja heilun siinä mukana. Siis itselläni, jos on hikka, niin jo palaa käämit (eikä oma hikka lähde pois kirveelläkään). Mut useimmiten nautin kyllä pikku hikottelusta, hassua ja kivaa tuntea pikku kaveri (: kerran mies tunsi hikan mun selästä, eli aika syvällä ollaan.
 
Mulla ihan sama tossa nukkumisessa. Ja varsinki vieraat ihmiset ja ehkä niiden kanssa huoneen jakaminen. Muutenki ahdistaa uudet ihmiset, ja sit pitäisi nukkua samassa huoneessa. Ikinä en oo tykänny ees kavereiden kanssa yökyläilystä.

mut onneks on kuitenkin aika pienet huolet... Pääseehän sieltä kotiin kuitenkin ja synnytys ei pelota kuitenkaan :)

Miten päin pitäis olla et malttais odottaa..... <3
 
Sama täällä kanssasisaret,synnärin tutustumiskäynnillä iski ahdistus siitä huoneesta,ihan helvetin pieni kahden hengen huone ja seinästä taitettava hoitopöytä vauvalle! Oon oikeestaan miettiny siitä lähtien sitä huonetta etten haluis olla siellä yötä,kätilö sano että ensisynnyttäjät joutuu olee 4päivää tai +?! Eeeeeiiii :smiley-angry017
 
Mulle sanottiin osastolle päästyä, että jos kaikki on hyvin, niin ylihuomenna kotiin. Muutenkin käsittääkseni se kaksi yötä on aika normaali.
 
Riippuu näköjään sairaalasta,täällä ei edes lääkäri tee tarkistusta kun kolmantena päivänä ja sit vasta neljäntenä kotiin tms ainankin näin selitti. Minäkin oon aina luullu et se olis normisti vaa paripäivää mut neljä on aaaika paljon mielestäni. Ei voi mitää aika näyttää kun synnyttämään pääsee.
 
Ainakin tuolla pohjoisempana on joskus synnytysosastolla niin paljon ruuhkaa että pyrkivät kotouttamaan kaikki jotka vaan tolpillaan pysyvät. En sitten tiedä miten täällä etelässä... 4 päivää sairaalassa ei kuulosta kovin mukavalle. Mua ainakin ahdistaisi jos joutuisi esim. 3-4 hengen huoneeseen ja siellä ravaisi kokonainen suku katsomassa viereisen pedin vauvaa. Tällaisia tarinoita olen kuullut, varsinkin jos sattuu toisenlaisten kulttuurien edustajia olemaan niin on saattanut tulla jopa 15 henkinen seurue sinne pitämään älämölöä. Onneksi käsittääkseni Turussa on rajoitettu vierailuja, ja onhan se niinkin että käytännössä vain isovanhemmat/vanhemmat sekä sisarukset olisi sallittu.

Mutta tsemppiä sisaret, onneksi se aika on odotusaikaan verrattaen lyhyt, ja pian se käärö tuhisee jo kotona! Vähän kuin vuorikiipeilyä, huipulla tuulee ja viimeinen kieleke on raskas ylittää mutta sitten onkin päästy perille...
 
Haluan tämän mahan pois ja haluaisin mieluummin synnyttää kotona, jos olisi omakotitalo niin tekisin niin. Missään ei saa olla rauhassa. Muakin pelottaa, että vauvasta tulee vaikea ja stressaantunut ja usein itkevä jostain ihme selittämättömistä syistä, kun olen ollut raskauden aikana niin usein stressaantunut ja itkenyt hirvittävän pahaa oloa.
On mulla ollut myös hurjia onnen tunteita, mutta mun mielessä ne huonot tunteet hukuttaa hyvät allensa.
Pelkään myös, millainen olo mulla on synnytyksen jälkeen ja millaista tulee olemaan täällä kotona vauvan kanssa, kun en nytkään voi olla kuin todella harvoin ilman korvatulppia tai kännykän appsista tulevaa brown noisea kuulokkeiden kautta. Vaatteiden pukeminenkin on vaikeaa, kun pitää kuulokkeiden johtoa kännykän kanssa pujotella kaula-aukosta ensin varovasti sisään jne. Joka päivä.
Koska yläkerran naapurit ovat helvetistä ja toivon että menevät takaisin sinne.
 
Taysissa onneksi rajoitus, että isä/tukihenkilö ja vauvan sisarukset saa vierailla 10-20 ja isovanhemmat 18-19. Olin niin onnellinen, ettei kaikkien kavereiden, tuttujen ja koko suvun tarvitse tulla sinne ihmettelemään. :D
 
36+1 Villasukkiin pitaisi kylla laittaa terveysvaroitus! Eilisen rappusissa liukastumisen vuoksi meni puoli yota sairaalassa ja viela synnytysosastolla. Menin eilen klo 19 sairaalaan ja paastiin lahtemaan klo 2 aamuyolla. Olin alkuun seurannassa ja vauva on onneksi kunnossa. Olen rh neg joten ottivat verikokeet ja antoivat buusterirokotuksen. Kun ei ollut vuotoa tms niin olin matalan riskin potilas ja kaikki muut menivat edelle. Mies sanoi etta traumaattisinta oli se osastolla olo ja kuunnella naisten huutoa. Mulla oli onneksi ipod mukana ja kuuntelin rentoutusmusiikkia joka tuntui auttavan. Olis kylla mukavinta synnyttaa kotona. Se puoli istuvassa asennnossa oleminen oli todella kauheeta, joten jos vaan voin niin aion synnyttaa kontallani.. y Kotiin tultua oli pakko tehda rentoutusta jotta sai rauhoituttua. Nyt taytyy yrittaa nukkua hieman.
 
Etanainen: Kotisynnytys on varmasti mukanava tapa synnyttää jos kaikki menee "by the book". Sairaalapelosta kärsiville varmaankin houkuttelevampi ratkaisu. Ei se sairaalaympäristönä kenellekään varmasti kovin kotoisa ole. Ei minusta ainakaan, vaikken sairaalapelosta kärsikään. Itselleni sairaala kuitenkin huokuu turvallisuutta. Minun ja vauvan hyvinvoinnista huolehditaan siellä.

Synnytyspelko käynnillä kätilön kanssa tuli puheeksi kotisynnytys. Oltiin kätilön kanssa samaa mieltä siitä, että minulle ei olisi hyvin käynyt, jos esikoiseni synnytys olisi ollut kotisynnytys. Älkää käsittäkö minua väärin: Jos haluatte synnyttää kotona, niin kaikessa rauhassa synnyttäkää. Sanonpahan vaan, että minun ensimmäinen synnytys olisi kotisynnytyksenä tod.näk. päättynyt minun tai esikoisen tai meidän molempien menehtymiseen.
:( Synnytys on luonnollinen asia kyllä, mutta täytyy ottaa huomioon, että siihen aikaan kun lapset synnytettiin saunassa oli synnytyksessä menehtyneitä vauvoja ja äitejäkin huomattavasti enemmän..
Menipä nyt synkäksi, anteeksi.
 
Takaisin
Top