Vähän orpo olo, kun mies nyt pääsi aloittaa hommat ja oon täällä yksin jännäilemässä. Harmittaa vähän, ku ois nyt aloittanut vaikka parin viikon päästä. Onneksi duuni ei ole kaukana, eli jos käsky käy niin pääsee suht vaivattomasti mun tykö.
Nyt sitten tähän mahaan vetelen ton levolac pullon loppuun (siitä ei ole kyllä mtn apua ollut), sitten on ruoansulatusjukrat, ja ostin sitä magnesiumiakin. On tässä onneksi päässyt vessailemaan, eli ei ihan täysummetus ole. Voi osaltaa olla kyllä stressinkin syy tää mahan toimimattomuus.
Kyllä aamut on ihanan tukalia, oon niin puutunut. Kaikki jäsenet ihan solmussa - siis nukun about 10 tuntia yössä, ja sit on niitä yksittäisiä öitä, kun saa sitä unta sen max 2 tuntia (huomattavasti helpompia liikkumisen kannalta).
Nyt sit tasan se 2 viikkoa laskettuun. Eiköhän me sinne porskutella (: tosin tää malttamattomuus ja oon niin onnellinen jo kaikkien synnyttäneiden puolesta. Varmaan niin ihanaa olla sen pikkuisen kanssa.