Miltä raskaus tuntuu tänään ?

VilliVadelma ja lupu: Ymmärrän hyvin tuon, että ärsyttää jatkuvat kommentit raskaudesta/mahasta/vauvasta/synnytyksestä. Raskaus on tässä vaiheessa niin ilmiselvää, että ihmiset (myös tuntemattomat) ottavat asiakseen siitä mainita. :/ Se on tiettyinä päivinä tosi ärsyttävää, kun haluaisi puhua jostain ihan muusta.

Maiden ja tipitii: Kannattaa ottaa selvää onko teidän kotikaupungeissa avointa päiväkotia tmv. johon vauvan kanssa voitte sitten mennä..? Ajattelen sitä siltä kannalta, että siellä voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada itsellekin toisista mammoista uusia ystäviä. Tietysti jos vauvan kanssa meinaatte jotain harrastaa, niin sekin auttaa kontaktien luomisessa. Me osallistuimme esikoisen kanssa muskariin, vauvauintiin ja vauvajoogaan. Jokaisessa paikassa oli mukava jutella ohjaajien ja muiden mammojen kanssa. Olenpa minäkin saanut hyvänkin ystävän tällaisesta esikoisen muskarikaverin äidistä.
;)

Omaa: Olot suht ok nyt. Eilen taas oksetti ja närästi pitkin päivää. Enää minulla ei ole montaa päivää töitä jäljellä (onneksi.)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kannattaa mennä käymään perhekahviloissa tms jo nyt raskausaikana, jos ei ole muuta tekemistä. Kaikki pienten lapsien äidit jaksavat jutella raskaudesta ja synnytyksestä vaikka kuinka paljon :) ja saa hyviä vinkkejä varmasti jo vauva-aikaankin. Lisäksi kynnys mennä vauvan kanssa sitten synnytyksen jälkeen on paljon pienempi kun on jo tutustunut porukkaan ja varmasti siellä on muitakin raskaana olevia.
 
Voi vasymys. Viela pitaisi jaksaa tama ja ensi viikko toita. Jos muuten jaksaisinkin, nijn ajatus ei kylla luista yhtaan. Ihan kuin aivoni olisivat sanoneet itsensa irti ja paattaneet, etta kaikki muu on turhaa paitsi vauvavauvavauvavauvavauva. Yrita siina sitten tehda toita.

Haluaisin tehda kaikenlaista, menna lenkille ja jumpata, mutta olen toiden jalkeen aivan kuitti. Tama on kertakaikkiaan outoa! Saisin liikunnasta energiaa, jos vain saisin tassua toisen eteen, mutta olen nytkin niin vasynyt, etta olen puoliunessa. :) 34+2. Jospa tassa nyt pari tuntia viela sitkuttelisi hereilla ja sitten menisi nukkumaan... Huominen ultra jannittaa vahan, toivottavasti saan hyvin nukuttua.
 
Täällä myös väsymystä, töissä jo yks työkaveri sanoi et on ihan huolissaan musta kun näytän niin väsyneeltä. Ja oli ihan et "jos tuntuu et on väsynyt niin sulla on ihan oikeus jäädä sairaslomalle". Ite en sitä ihan noin nää, johan sitä ois jatkuvasti henkilökunta vaje jos väsymys ois pätevä syy..

Muuten tänään ollu parempi päivä, ei juurikaan kipuja ja kolotuksia, ainoastaan jalat vähän johtuen kohjuista. Mä niin toivon et ne häviäs kun vaavi syntyy! Ja tänään rv. 31 :)
 
Tänään on ollut ihan uskomattoman reipas ja hyvä olo! Uskon siis, että viimein päättyneet helteet olivat kovan väsymyksen syynä.

Toivottavasti tätä onnea jatkuu! 31+3 tänään!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Huomasin eilen, että nyt vasta tunnen vauvan liikkeet todella aktiivisesti... eli melkein koko ajan. Aiemmin ne olivat hajanaisia, mutta nyt luulen, että tunnen lähes jokaisen liikahduksen. Edelleen liikkeet tuntuvat todella alhaalla, ihan ylävatsalla ei tunnu mitään. Kyljissäkin vain satunnaisesti kolahtelee. Oletan poikasen olevan siis edelleen perätilassa. Nooh, vielä on aikaa kääntyä! 31+4.
 
Ahdistaa, toimintakyky alkaa olla jo pakkasen puolella! Viime yön vähäiset unet lisää tätä tunnetta. Haluaisin jo synnyttää! Mutta ei, ei väkisin...
 
rv 32 Näin viime yönä ns. raskauspainajaisen. Lapsi syntyi siinä muutama päivä laskettua aikaa aiemmin 7.10 ja en ollut yhtään valmis synnytykseen. Poikaystäväkään ei ollut silloin kotona ja olin ihan yksin. Lapsi oli jopa tyttö eikä poika ja ihmettelin unessa miten on mahdollista että ultrassa oli aina sanottu lapsen olevan poika ja tyttö tuli kuitenkin. Unessa lapsi syntyi kotona ja kukaan ei ollut auttamassa. En tiennyt miten menisin sairaalaan vastasyntyneen kanssa ilmoittamaan sen syntymästä ja olin huolissani että nyt lapsi ei kuulu mihinkään rekisteriin. Vielä sekin painajaismainen tunnelma unessa, että rinnoista ei tullutkaan maitoa ja paniikissa tein jotain korvikemaitoa lapselle pakkauksesta jonka teksteistä ei saanut selvää. Sitten kun piti vaipat vaihtaa niin en osannut edes niitä vaihtaa. Lapsi ei myöskään itkenyt yhtään ja olin siitäkin huolissani miksei se itke, onko vauva masentunut. Kun heräsin aamulla oli aika helpottunut olo että tämä olikin vain uni ja poikaystävä oli vierellä ja vauva edelleen mahassa.

Viime päivät on olleet tosi kiireisiä mutta kivoja myös kun paras kaveri on käymässä Suomesta. Mittailen verensokeriarvoja raskausdiabeteksen takia 5 kertaa päivässä. Tänään esim aamiaisen jälkeen oli arvot koholla eli ei varmaan saisi sitä aamusuklaata nauttia vaikka kuinka tekee mieli juuri tuotua Fatzerin sinistä.
 
Kokeile sitä suklaata illalla, radissa sokerinsietokyky on huonoimmillaan juuri aamulla, mutta illalla saattaa olla ettei nosta arvoja.. :)

Tänään(kin) ihan kypsä tähän raskauteen. Selkä niin kipeä että joutuu kepeillä kävelemään että pääsee edes vessaan.. Onneks ei enää ihan hirveän kauaa, tänään tasan 33 :)
 
Täällä vähän flunssaa pukkaa. Pientä yskää ja nuhaa, lisäks kurkku vähän karkee muttei kipee kuitenkaan. Mietin vaan et pitäiskö nyt raskaana jäädä herkemmin lepäämään ts. saikulle ja missä menee raja?
 
Vasen lonkka on juilinut jo pari viikkoo enempi. Tänään kävin lääkärillä, saikkua ens tiistaihin saakka niin saa leputella. Ensvkolla olis siis tällä tiedolla vielä ke-pe töitä ja sitten alkaa äitiysloma! Iik!! :D

Liikkuminen on ajoittain kivuliasta, muuten on ok fiilikset!

Ollaan muutettu ja on ihanaa kun tuntuu että tässä eletään oikeen elämäni syksyä, kaikkee uutta ja jännää tiedossa! Onneks saatiin muutto tehtyy ja oli huipputiimi ihmisiä jeesaamassa kun itte on niin "avuton" tässä vaiheessa.

Mä olen luonteeltani sellanen et en kyl kovi herkästi hae saikkuu ja just viimisee asti koitan kestää ja jaksaa mut menipä se minunku päähäni että nyt ei oo kyse enää vaan minusta vaan tuosta mini-ihmisestäkin joten hain sitten saikkuu, ei väkisten kande koittaa jaksaa vaan huilata kandee kun on mahdollisuus! :)

Tsemppii kaikille!
 
34+risat. Huippufiiliksilla mennaan! Ultraus takana ja keskikayrilla mennaan, edelleen. Maha on taynna vauvaa ja pikkuinen moyrii mahassa ja hikottelee. Tytto on todellakin tulossa ja han edellen majailee oikealla puolella, paa alaspain. Ja oikealle puolelle olenkin kankeampi, hyva kun sukan ja kengan saan jalkaan... Vasy on patkittaisten younien takia, mutta olen niin hyvissa fiiliksissa, etta ei se mitaan. Talla viikolla on hieman ollut kipuja, kun pikkuinen paa painaa lantioon, mutta en valita.

Toissakin lahti luistamaan ihan ok, ehka siihen piti vain totutella pari viikkoa. Ja nyt on enaa viikko jaljella. :)

Ainoa hassu asia on, etta minulla on toisinaan pakottava tarve liikkua. Siis pakottava tarve. Ihan sama vaikka sataisi kaatamalla, ulos on vain paastava. Tai jos en mene, jalkoja "vipattaa", etta on pakko liikkua. Kierran vaikka ympyraa olohuoneessa, jos ei muu auta. Onkohan kenellakaan muulla vastaavaa? :)
 
Aamulla kavin uimassa ja se on sopiva liikuntamuoto nyt, kun vauva alkaa painamaan niin, etta kavelylenkit varsinkin silloin kun on kuuma, ovat aika haastavia. Selkakipua ei ole ollut, mutta muuta kipua kylla ilmenee. Sita toki olen pohtinut, onko kloorivesi haitallista vauvalle? Siis jos sita menee suuhun ja pienia maaria vatsaan sita kautta.
 
Ei ole haitallista :)

Vastaanpa vielä tuohon pakottavaan tarpeeseen liikkua. Ei ole :stop:stop

Mulla häpyliitoskivut pitävät tiiviisti kilsan päässä kotoota, eilen lykin vaunut kylälle (yhteen suuntaan vajaa 1,5km) käytiin perhekerhossa, pankissa, kaupassa ja kotimatka oli yhtä nopeeta ku kastemadon etenemä :rolleyes: ilta kotona meni sit auauvoivoi en liiku jos ei o pakko- asenteella
 
Olo on niin malttamaton! Liian pitkä työpäivä väsytti ihan tyystin, joten illan olen istuskellut sohvalla ja toivonut ajan kuluvan nopemmin, jotta saisin vauvani jo syliin!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Enää korkeintaan 2kk, että saan vaavin syliini - ihanaa! Tänään siis minulla 34+0. Samanlaista malttamattomuutta ilmoilla kuin Triinalla. ;)

Häpyliitosta särkee, selkääkin alkanut särkemään vähän, mutta sen siedän kuitenkin vielä hyvin. Enää pari työvuoroa jäljellä ja sitten loppuu minun työn teot taas pariksi vuodeksi. :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Selkäselkä ja selkä... Maanantain työvuoron ja 1,5h supistuksen jälkeen, olo on ollut ihan eri. Kroppa ihan huonona. Sitä kautta sit väsyy vatsa ja eilenkin supisteli. Kuuluu kai asiaan, mut jotenkin pieni pelko, jos ei rupee helpottamaan.
Lääkäri oli sitä mieltä, et töihin ei varmaan enään palata. Äitiysloman alkuun olis vielä n. 1kk.
Aika tulee siis matelemaaaaan....
 
Maailman paras keksinto: Lentosukat! Laitoin tanaan jalkaan ja kas, turvotus vaheni ja jalkapohjat eivat ole laheskaan niin kipeat kuin yleensa. En halua enaa mitaan muita sukkia pitaakaan!

Eilen hapyluuta vihloi pariin kertaan, mutta joogaus auttoi tosi paljon. Tanaan vihlaisi pari kertaa, mutta ei olla viela lahellakaan sietokyvyn rajaa, onneksi. :)

Tanaan tajusin, etta laskettuun aikaan on enaa viitisen viikkoa... OMG miten tama aika juoksee. Vaikka haluaisin jo nahda pikkuisen, jotenkin se on kuitenkin viela mielikuvitusasteella enka mitenkaan voi uskoa, etta kohta se ihan oikeasti tapahtuu ja paasen tositoimiin. Ehka se tassa viiden viikon aikana kirkastuu ihan konkreettisesti. :)
 
Jee, vika duunipäivä takana. Nyt jokseenkin haikea olo, vaikka työsuhde oli lyhyt (mitä nyt harjoittelut päälle). Lupasin ilmoitella lokakuussa kuinka on mennyt ja kertoilla kuulumisia, sekä myös piipahtaa pikkumiehen kanssa. Ehkä sitä enskesän vois paiskia samassa paikassa hommia, ja iskä ois kotosalla.

Päänsärky tuntuu jääneen, tosin ei oo yhtä paha ja asian kanssa voi elää. Ja mun oikea kylki (kylkiluut)! Jätkä istuu ku tatti päivät oikeassa kyljessä eli todella tukala istua. Sitten illaksi käännytään pää menosuuntaan ja alkaa se hirveä potkiminen - ei siis potki niin paljon, mutta millä voimalla. On se kivaa, että kaverilla on rutiinit, mutta nyt tosissaan on potkittu kohta ihan sökönä.

Harmittaa ku ultraan on vielä niin pitkä aika, ois niin mukava tietää vähän vauvan kokoa, sillä musta tuntuu, että ei tuo niin siro ole, mitä mahan koko antaa ymmärtää. Siis tuntuu lähinnä, että mun sisäelimet on ihan solmussa ja littaantuneet jonnekin pieneen jäljelle jääneeseen koloon... (:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top