Milloin saa/voi/uskaltaa iloita julkisesti?

Pakko vähän purnata.. me ollaan pyydetty kaikilta, joille ollaan kerrottu, et älkää kertoko vielä muille ja et ei haluta vielä, et koko kansa tietää, koska vielä on olemassa omat riskinsä ja muutenkin.. Niin eikös mun anoppi ja käly oon menny kälättään jo kaikille.. ihan kaikille. Sen lisäks, että harmittaa, ettei lupausta olla voitu pitää, me menetetään itse osa kertomisen riemusta, kun porukka toteaa, et "nooh, kyllä me vähän kuultiinkin jo.." tai reaktiosta näkee selvästi, et nyt ei kyllä asiasta puhuta ensimmäistä kertaa. Ollaan puhuttu tästä juoruamisesta heidän kanssaan aikaisemminkin ja nyt meni kyllä miehellä taas huolella tunteisiin.. Totesi, ettei olis pitäny kertoa heille hetkeen vielä mitään. Se on musta tosi surullista.. Lisäks meidän kanssa asiasta ei juurikaan haluta puhua, mutta muille siitä rupatellaan kyllä. Uskomatonta :grin Sitten parhaillaan valitetaan miksei heille kerrota "mitään" asioita meidän elämästä.. no miksiköhän.. :smiley-angry007:smiley-angry019:smiley-ashamed005
 
Samaa tivaa pari ystävääni joille kerroin, että milloin tästä saa puhua julkisesti. Oon todennut jo moneen kertaan, että sitten kun se huomataan ja joku kehtaa kysyä :p:grin
Jotenkin suojelee itteäni ja ei halua että mun yksityisasiaa puhuu muut tuolla ympäriinsä! Kerron itte tai tosissaan sen näkee sitten :wink
 
Mun on pakko kertoa töissä jo hyvin pian, kun luvassa on työvoimaan muutoksia ja jäisin jo kesällä tavallaan yksin hoitamaan omaa työtäni. Muuten haluan olla asiasta hiljaa vielä mahdollisimman pitkään - vanhemmillekaan emme kerro ennen kuin asian itse huomaavat. Näin olemme toimineet molemmissa aiemmissa raskauksissa, tosin toisessa "jäin kiinni" jo n. viikolla 12 kun maha vaan alkoi näkyä tosi aikaisin.

Ensimmäisen odotuksen aikana vatsan kasvu huomattiin vasta pitkälle yli puolivälin. Nyt on vko 12+6 ja varmaan tässä kohta pitää äitiyshousuihin siirtyä, tosin nyt taitaa olla kyse enemmänkin turvotuksesta kuin varsinaisesta vauvamasusta.

Ja syy miksi toimimme näin, on lähinnä tausta, johon kuuluu endometrioosia, sekundaarista lapsettomuutta, ylimääräisiä vuotoja ja pari varhaista keskenmenoa.
 
Mie oon ite se jonka on vaikkee olla kertomatta tästä raskauvesta. Muut on kunnioittanu hyvin miun toivetta eikä huutele. Paitsi yksi ihminen oli kertonu heti etteenpäin ja se tuntu vähän pahalta. Luulin, että ois tajunnu olla kertomatta kun sanoin, ettei meijän lapsetkkaan vielä tiiä. Ehkä se kolahti siksikin, kun en ois uskonu tästä ihmisestä, ettei osaa pittää salaisuutta. Muutenkin miusta nää on asioita, jotka kuuluu jokaisen ite kertoa eikä niin että asia kulkkee juoruna etteenpäin.
 
Mulla vaihtelee päivittäin että haluaisin kertoa kaikille, ja taas seuraavana päivänä haluaisin odottaa.. Ollaan siis vasta kerrottu minun vanhemmille jo useampi viikko sitten, en jaksanut salailua ja halusin heille ensimmäisenä kertoa ilouutisen :) Hirveesti haluaisin kertoa muutamalle kaverille, mutta mies hannaa vastaan ja haluaa odottaa ultraa. Niinkuin minäkin, aina joka toinen päivä :grin Mutta olisi kyllä jo kiva jakaa ystävien kanssa, vieläkun yksi hyvä ystävä paljasti itse olevansa raskaana, viikkoa edellä. En millään malttaisi odottaa, että saan kertoa, että perästä tullaan! :Heartpink Muutenkin uutinen tulee olemaan aika monelle yllätys, ainakin niin uskon. Asiasta nimittäin olen puhunut paljonkin muutaman kaverin kanssa, ja kaikki elävät siinä luulossa että meille ei lapsia vielä ole tulossa lisää.. Mutta pian saan kertoa kaikille, kunhan ultrassa sais ensin nähdä kaiken olevan hyvin!
 
Siis pakko vielä sanoa että olen ihan samaa mieltä Catjus! Miksi kertoa toisen asioita eteenpäin, kun kyseessä tosiaan on sellainene uutinen, jonka jokainen haluaa varmasti itse kertoa. Pilataan riemu kertoa yksi suurimmista asioista. Ärsyttävää!
 
No, nyt se on sitten julkistettu töissä. Ihan hyvin nuo sen otti, vaikka osalle työjutuista onkin vaikea löytää tekijää talon sisältä. Olipahan tuo ilmeiesti epäilyksissä jo ollut, ja näkyyhän tämä jo. Äitiyshousut on olleet jalassa jo pitkälle toista viikkoa.
 
Me julkistettiin sukulaisille viime perjantaina nt-ultran jälkeen! Kyllä osa ihmetteli kun viikolla 13 oltiin että kuinka oltiin saatu ja maltettu pitää uutinen salassa :) Haluttiin ottaa varman päälle. Ei vielä moni kavereista edes tiedä... Sukulaiset alkaa olla kärryillä jo!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mie oon kertonut nyt suurimmalle osalle ystävistäni ja isolle osalle sukulaisistanikin. Mies ei jostain syystä saa sanaa suustaan, omalle perheelleen on toki kertonut ja muutamalle ystävälleen, mutta suurinosa ei tiedä vielä mitään. Ärsyttävää kun osa niistä hänen lähipiin ihmisistä on minullekin läheisiä, mutta en tahtoisi viedä häneltä kertomisen iloa... Noh, kaitpa nuo jossain vaiheessa tilanteen huomaavat kertomattakin.. :wink

Nyt olen tässä miettinyt miten asia kerrotaan lähipiirin lapsosille, esim. kummilapsille. Tai siis eipä sen muuten niin väliä, mutta olen ajatellut että onko lapsille (ainakin pienimmille) järkevintä kertoa vasta kun homma on vähän konkreettisemmin havaittavissa, esim. kun liikkeet jo tuntuu päällepäin ja maha näkyy kunnolla? Olen ajatellut että lasten olisi ehkä helpompi hahmottaa vauvan tulo sitten, eikä lopputulostakaan tarvitsisi niin kauaa odottaa. Omia lapsia meillä ei siis ole, joten varmaan vähän höpsöä edes miettiä tällaista, mutta esim. yksi hyvä ystäväni on intoillut että mä saan olla malliesimerkkinä heidän kaksivuotiaalleen siitä miten vauvat kasvaa masussa yms. :) Kiva juttu, miulla ei ole mitään sitä vastaan.
 
Mänolen myös lähipiirin lapsille ihan 4vuotiaasta eteenpäin kertonut jo aikaa sitten. Ihanasti juuri 4vee likka kummastelee ja leikkii itsekin olevansa raskaana ja hoitaa vauvanukkeaan. 12-vee pojilta tullut hauskimmat kysymykset ja pohdinnat. :D

Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä kerroin eilen pomolle, viikonloppuna ystävät sai yllättyä ihan itse kun juhlittiin esikoisen synttäripäivää.. valitsin tarkoituksella mahaa korostavat vaatteet ja annoin itse oivaltaa. Tosin mun maha on valtava jo, eli kyllä se näkyy jo kauas. Kaupassakin puolitutut sun muut onnittelee.
Mun vanhemmat on tienny alusta asti, ihan sieltä suunnitteluvaiheesta kun meillä on nää hedelmöityshoitotsydeemit... niin ja yksi läheinen kaveri on kans tienny hoitojen alusta.

Mutta summa summarum, mun mielestä kannattaa kertoo sillon kun hyvältä tuntuu, kyllä meillä naisilla vaisto sanoo mikä on hyvä hetki.
:)
 
Minä tässä mietin, että miten kertoa omilla lapsille. Emme ole kertoneet asiasta kenellekään, vain yksi ystäväni tietää ja pakkosyistä pomoni. Toki tilanne alkaa väkisinkin näkyä, joten parasta olisi piakkoin kertoa myös lapsille.. eivät ihme kyllä kumpikaan ole vielä osanneet kysellä mitään. Vanhempi oli muutamia viikkoja sitten kovin huolissaan, pelkäsi kovasti mun puolesta, kun olin niin kamalan kipeä monta viikkoa.
 
Hansunen: Mie jouvuin just sen takia ketommaan tytölle ennen nt-ultraa, kun miulla on ollu paha olo ja mahavaivoja aika paljon ja tyttö oli useampaan otteeseen miusta huolissaan. Kerroin, että miun huonon olon syy on se, että miun masussa on pienen pieni vauva, joka kasvaessaan vie äitiltä voimia, mutta on kuitenkin tosi ilonen juttu. Selitin myös, että miulle tulee paha olo varsinkin, kun on nälkä. Tyttö otti asian tosi hyvin ja käy välillä silittelemässä mahaa ja painaa usein korvan mahaa vasten, jos sieltä kuulus jottain. Poika on sen verran pieni, ettei kunnolla asiaa ymmärrä, mutta taputtelee sekin välillä miun mahaa. On kyllä myös päättäny, että se vauva on hänen pyllyssään :-D
 
Oon nyt kertonut työkavereille, hyvin ne sen on ottanu tähän asti... Saa nähä, kun joudun rajottaa vähän, et mitä voin tehä ja mitä en etenkin kun oon keikkari, niin tarkotus ois tietty, että työntekijät ottaa sellaset hommat, mitä ei oo tehny just edellisenä päivänä ja keikkarit vähän niinku ne jämät paikkaa, mikä on ymmärrettävää, ku ollaa vähemmän töissä. Mut tärkeintä niille on kuitenki, että siellä on joka vuorossa riittävästi työntekijöitä... toivottavasti muistavat sen!
Harvempi päin naamaa nillittää, mutta pelkään just sitä, että seläntakana tulee joku viharinki tms.
 
Mua raivostuttaa Facebookissa kun ihmiset eivät ajattele että mitä ja minne kirjoittelevat... Vanhempi sukulaistäti kommentoi mun uutta profiilikuvaa tyyliin "onpa kaunis kuva, mitenkäs masuasukki jakselee?" Sitten yksi vanha opiskelukaveri oli kirjoittanut että "mitämitä tuleeko teille vauva?? Paljon onnea!!!" Voi että näin punaista siinä vaiheessa!!! :smiley-angry002 Eräs toinen vanhempi tuttu oli kommentoinut sitten statustani vauvatyylisesti, vaikka siinä ei ollut mitään siihen viittaavaa. Minkä takia ihmiset eivät tajua että jos en itse tällaisesta asiasta ole maininnut MITÄÄN julkisesti facessa niin en ehkä halua että siitä siellä kirjoitellaan siihen tyyliin että kaikki saavat tietää. Onneksi ehdin poistaa nuo kommentit aika pian sen jälkeen kun ilmestyivät sinne, mutta silti ärsyttää kun joillain ei ole käytöstapoja.

Lisäksi mua harmittaa kamalasti oman isäni suhtautuminen tähän raskauteen. Oli joo tosi iloinen kun kerrottiin, mutta ei ole kertaakaan soittanut ja kysynyt miten jaksan, eikä ole vastannut mitään kun oon laittanut kuvaviestejä söpöistä ostamistani vauvanvaatteista, ultrakuvista tai kasvaneesta masusta. Asutaan eri paikkakunnilla ja muutenkin hän pitää tosi vähän yhteyttä, luulin että olisi nyt edes vähän enemmän kiinnostunut meidän elämästä, mutta ei niin ei. :sad001

Äiti on kyllä kiinnostunut ja kyselee usein kuulumisia, onpa kuulemma virkannut pienelle jo tossujakin. :rolleyes:
 
Autumn, siinä yksi syy miksi itse lähdin pois facebookista :D siellä ei mikään asia pysy salassa ja kaikki tieto itsestä leviää kulo valkean tavoin.. ja toi on todella raivostuttavaa kun ihmiset ei yhtäön ajattele!

Itse olen huomannut et isovanhemmilla, varsinkin miespuolisilla on tapana tajuta asia vasta vauvan synnyttyä ja etenkin kun vauva hieman kasvaa ja sen kanssa voi vähän touhuilla jotain. Itsellä kans melko etäiset välit omaan isään, vaikka asutaan samassa kaupungissa. Silloin tällöin soittelee ja kyselee kuulumisia jos meistä ei oo hetkeen kuulunut mitään. Toivotaan että isäsi on enemmän läsnä ja kiinnostunut vauvan synnyttyä! :) Miehet ei vaan osaa aina ajatella aivan samalla tavalla kuin naiset :wink

Sent from my PadFone 2 using Vau Foorumi mobile app
 
Autumn: Ei miunkaan isä kysele miun voinnista, mut on silti aivan loistava ukki miun lapsille. Kait se lapsi on hälle konkreettinen vasta syntymän jälkkeen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top