Milloin kerrotte raskaudesta muille?

Mies jännäsi minuutit vierellä ensimmäistä testiä tehdessä [emoji173]️ Mun piti kertoa torstaina muutamalle läheisimmälle ystävälle ja mun äidille. He osasivat odottaa, että testaan silloin, hoidoissa kun oltiin. No en kertonu, ku tuli fiilis, et haluan saada oman pään jollain tasolla varmaksi asiasta. Ystävät ja myös mun äiti, varmaan ajattelevat, että ei tärpännyt vieläkään, eivätkä kohteliaisuissyistä ole kyselleet perään :D

Huomenna aattelin antaa äidille parhaimman joululahjan ja yrittää olla kovin paljoa itkemättä (turha toivo) puhelimessa, kun toivotan hyvää joulua mummille ;)

Ystäville myös ajattelin laittaa huomenna viestit.

Miehen perheestä ja kavereista ei olla puhuttu, he eivät tiedä et ollaan oltu hoidoissa. Ehkä ekan ultran jälkeen vanhemmille. Sen verran puhuttiin, et vkon 12 jälkeen vois alkaa enemmän puhumaan julkisesti.

Töissä kerron varmaan ens viikolla pe, ku nään pomoja. Osaavat myös odottaa testituloksen julkistusta. :)
 
MaterAmat ja Rosalina,
Omakohtaisesti voin sanoa, et parasta on sanoa mahdollisimman aikaisin juuri sen takia, että ei kuule muualta. Jos kuulee muualta, voi tulla lapsettomuudesta kärsivälle olo, että häneltä pimitetään asioita eikä luoteta et osaa ottaa asian vastaan tai että halutaan suojella häntä. Ja viestillä kertominen ehkä parasta, just sen vuoksi, et voi sit vaan laittaa sen hymiön tms ja silti olla katkera ja pettyny elämään, et miks mä en oo raskaana.

Toki on myös heitä, jotka aidosti pystyvät iloitsemaan toisen raskaudesta. Mä en ole heitä. Ehkäpä nyt, kun oma on tulossa? :)
 
Mä kerron yleisesti vasta lähempänä rakenneultraa, tai sen jälkeen.
Muutama ystävä tietää vain.

Onko ideoita miten ei jää jouluna kiinni?
 
Mulla on työkaveri joka sai esikoisensa samana vuonna kuin minä. Meidän poika on 5kk vanhempi. He aloittivat toisen yrittämisen n. vuotta myöhemmin kuin me ja tuli hetikohta raskaaksi. Kyllä se ilkeältä tuntui kun hän kertoi nyt loppukesästä että toinen on tulossa helmikuussa. No nyt jos kaikki menee toivotusti niin meidän lapset syntyy taas samana vuonna.
 
Mul kävi esikoisen raskaudessa niin et kerrottiin kaveripariskunnalle (oltiin lähdössä laivalle enkä voinu juoda) samalla ku he kerto et ovat nyt alkaneet yrittää..
Tä mies puolinen onnitteli meitä molempia heti, halas yms. Tä nainen meni ihan vaikeeks ei puhunu koko iltana mitään. Meni hyttiin yksin istimaan.. Ja ei oo tähän päiväänkään mennessä onnitellu meitä vaikka lapsilla eroa 1kk. Eli tuli heti perään raskaaksi..
 
liljatar sanoi:
MaterAmat ja Rosalina,
Omakohtaisesti voin sanoa, et parasta on sanoa mahdollisimman aikaisin juuri sen takia, että ei kuule muualta. Jos kuulee muualta, voi tulla lapsettomuudesta kärsivälle olo, että häneltä pimitetään asioita eikä luoteta et osaa ottaa asian vastaan tai että halutaan suojella häntä. Ja viestillä kertominen ehkä parasta, just sen vuoksi, et voi sit vaan laittaa sen hymiön tms ja silti olla katkera ja pettyny elämään, et miks mä en oo raskaana.

Toki on myös heitä, jotka aidosti pystyvät iloitsemaan toisen raskaudesta. Mä en ole heitä. Ehkäpä nyt, kun oma on tulossa? :)
Click to expand...
Niin mä aionkin kertoa ajoissa, mutta tälle ystävälle en viestillä. +En usko, että pääsee kuulemaan muualta. Nähdään kyllä harvoin, joten maha voi jo pulpahtaa näkyviin. Tiedän, että hän ei suutu mulle tai pane välejä poikki, mutta oon varma, että inhimilliset tunteet nousee hänellä pintaan ja joutuu painimaan kipeiden tunteiden kanssa jonkin aikaa. Ja se surettaa. :'( haluaisin tukea häntä siinä, mutta mun empatia ei varmaan lohduta.
 
Mä vähän mokasin kun kerroin yhdelle kaverille raskaudesta. Multa poistettiin ehkäisykapseli lokakuussa, tuli yhdet kuukautiset marraskuussa ja toisia ei enää tullut. Kerroin että ihmettelin kun kaikki tapahtui niin äkkiä ja huomasin että kaveri meni hiukan vaikeaksi. Myöhemmin sain tietää että he olivat puolison kanssa yrittäneet yli vuoden...
 
Minä kerroin eilen lapsille, kun oksentamista ei oikein pysty salailemaan. Tai no vanhempi oikeestaan kysyi multa et oonko mä raskaana. Ei ole ollut tapana valehdella. Tyttö meinasi lentoon lähteä kun kuuli. Hän on vuosikaudet toivonut sisarusta. Poika alkuun oli, et en mä halua, mutta sitten illalla toi mulle leivän ja alko jutella mahalle, koska pitäähän pienen tottua veljeen. On ne mainioita kavereita. Tytön kommentti raskauteen ja radkaustestin näkemiseen oli "Hyvä äiti!". Painotin vielä, että voi tapahtua mitä vaan, ettei vielä saa kertoa ja intoilla. Annan sitten luvan. Tästä on hyvä jatkaa.
 
Mä oon kokenut että on helpompi käsitellä toisten raskausuutisia jos ne saa viestillä. Silloin ei pakolla tarvinnut hymyillä ja onnitella. Itse olin kateellinen muille jotka tuli raskaaksi meidän yrityksen aikana. Olin tietysti myös onnellinen, eivätkä nämä kaksi tunnetta sulje toisiaan pois...
 
Rintta sanoi:
Mä oon kokenut että on helpompi käsitellä toisten raskausuutisia jos ne saa viestillä. Silloin ei pakolla tarvinnut hymyillä ja onnitella. Itse olin kateellinen muille jotka tuli raskaaksi meidän yrityksen aikana. Olin tietysti myös onnellinen, eivätkä nämä kaksi tunnetta sulje toisiaan pois...
Click to expand...

Sama mulla. Mulla se onnellisuus on tullu ajan kanssa, mutta ei kyllä niin suurena kuin ennen oman yrityksen alkamista.
 
Rintta sanoi:
Mä oon kokenut että on helpompi käsitellä toisten raskausuutisia jos ne saa viestillä. Silloin ei pakolla tarvinnut hymyillä ja onnitella. Itse olin kateellinen muille jotka tuli raskaaksi meidän yrityksen aikana. Olin tietysti myös onnellinen, eivätkä nämä kaksi tunnetta sulje toisiaan pois...
Click to expand...

Mun oli kans vaikee sillon onnitella ku toiset kerto vauvoistaan ja meijän piti odottaa lääkäriltä lupaa et saadaan ees alkaa yrittämään. Mut sit ku vauvat syntys ni oli helpompi olla onnellinen toisten puolesta :)
 
Mä en laita tälle ko. ystävälle viestillä koska on eri juttu kertoa ihmiselle, joka ei VOI saada lasta. Ei olla niin hirmu läheisiä, että olisin ns "velvollinen" kertomaan raskaudesta aiemmin, niin en pidä sen kanssa kiirettä. Enkä odota, että hänen pitäisi olla onnellinen mun puolesta tai edes onnitella, todellakaan. Odotan vaan, että sen saa sanottua ja hän saisi asian hyvin käsiteltyä. Ja haluan tehdä sen vähiten satuttavalla tavalla.

Hän ilmeisesti tiesi jo kun nykyistä kuopusta odotin, että hänen toiveensa saada lapsia on hupenemassa. Mutta otti tiedon mun raskaudesta hyvin, ja hän tulee mielellään meille ja pitää meiän lapsista. Mikä on ihanaa, hän on hieno ihminen. <3 uskon, että ottaa hyvin tämänkin tiedon, mutta en silti halua tuottaa ylimääräistä tuskaa enkä tee tästä pienintäkään numeroa. Jos laittaisin viestin niin tässä tapauksessa se tuntuisi siltä, että haen huomiota.
 
Itse haluisin kertoa raskaudesta lapsettomuudesta kärsivälle myös viestillä, vaikka se ei olisi itselleni mieluisin kertomistapa, mutta varmasti mieluisin kuulemistapa toiselle.
Minulla ei tosin oman tietämykseni mukaan ole lapsettomuudesta kärsiviä kavereita, mutta itse olen kokenut kärsineeni siitä.
 
Kerrottiin meidän äidille ja appivanhemmille eilen. Äiti oli iloinen, joskin yllättynyt. Äidillä on lapsenlapsia entuudestaan, joten reaktiot oli aika maltillisia. Appivanhemmille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi ja reaktiot oli sen mukaisia :D Ilmeisesti isovanhemmuus on erittäin toivottu asia. Sain hiukan toppuutella intoa ja sovittiin, ettei mitään hankintoja tehdä ennenkuin vasta myöhemmin keväällä.
 
Me kerrottiin kans eilen anopille ja miehen siskon perheelle. Yrittivät tyrkyttää mulle terästettyä glögiä johon vaan totesin et "emmä nyt ota ku esikoisesta tulee isosisko".

Olivat heti et kyl tä oli arvattavissa ja ihanaa ku serkuksille (toinen nyt 3kk) tulee niin pieni ikäero :)
 
Me ei kerrota varmaankaan ennen ekaa ultraa kellekään. Tai oon mä kertonut n.15 ystävälle :') eli toisen lapsen odotusajoista saakka tiiviisti yhtä pitänyt äitiporukka, joka sai alkunsa toiselta keskustelufoorumilta :)
Mut ihan niin kuin silleen oikeasti kertominen ei tuu eteen vielä hetkeen. Mun vanhin veljenpoika tosin eilen joulupöydässä totesi odottaneensa meidän kertovan vauvauutisia. Ei kerrottu, ei myönnetty mitään...
 
Mä oon kertonut lähimmille kavereille (5) ja anopille. Lähinnä Anopille siksi että tää oli niin iso ylläri ja hän osaa kuunnella ja jotenkin helpottaa mun oloa kun mies on vielä vähän shokissa tästä kakkosesta :D

Oikeastaan olen kertonut niille ihmisille jolle myös kertoisin jos tämä menisi kesken. Koska ajattelen sen niin että tarvitsen oman tukiverkoston kävi miten kävi! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolitettu suru <3
 
Lapseni möläyttivät tänään uutisen mieheni pojalle, joka veti herneet nenään. On siis saman ikäinen mun poikani kanssa. Se ei missään nimessä halua sisaruksia, kun on isästään todella mustasukkainen. Myös minun kohdallani. Tuolla se poika nyt itkee ja mies meni sille puhumaan...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top